Hylättyjä esineitä 51 | Grant Applicant

Arkkitehtuurimuseo Helsinki 2021.

1

Aivan aluksi opettelin

olemaan jotain.

 

Lopulta ei mitään

teettää työtä.

 

Ruutu tyhjä kuin tuhka

vitriinissä, arkku museossa

 

eli elimellinen itse

hiipumisen murskavoitto.

 

2

Silmäsi syttyvät hetkessä

ja olet toisen synnyttäjä.

 

Et sanonutkaan vähän

ja koko pääsky lensi.

 

Olet henkesi

ensimmäinen päivä maassa.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Kansan Kanttila | Taiteen ja yleisön kohtauspaikka

Kauppakeskus Minnassa avautui torstaina Kanttilan pop up -suunnittelustudio, johon kuka tahansa voi jättää ideoita ja toiveita vaikkapa siitä, millaisille tarpeille Minna Cant suuntaisi verorahoja.

Kuopion kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen kysyi Savon Sanomissa (11.2.2021) "Millaisille tarpeille Minna Canth suuntaisi verorahoja, nuorille ja vanhuksille vai rakennukselle?" 

Minna Canthin talo ry:n toiminnanjohtaja Anja Lappi vastasi jo blogissaan 19.3.2021, ja tänään kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsaisen jutussa neljä kuopiolaista taiteen tekijää kommentoi Kanttilan suunnitelmia ja esittää toiveita tulevasta. 

Savon Sanomat
11.4.2021, B14.

Ajankohtaisesksi ”Minnan tarpeiden” esittelyn tekee myös se, että torstaina Kauppakeskus Minnassa avautui Kanttilan pop up -suunnittelustudio, johon kuka tahansa voi jättää ideoita, toiveita ja kommentteja. Lisäksi SS:n vaalikoneen ainoa kulttuuriin ja taiteeseen viittaava kysymys liittyy Kanttilaan: 

”4. Kuopion kaupungin pitää tukea rahallisesti Minna Canthin kotitalon Kanttilan kuntoon saamista.” 

Neljän taiteilijan tarpeet 

Freelancer-näyttelijä Mika Juusela ottaa esimerkiksi Savonlinnassa (vuonna 2018) avatun Kulttuurikellarin, joka on useamman savonlinnalaisen yhdistyksen projekti. ”Syntyi paikka, kokoava voima, johon pääsi matalalla kynnyksellä esiintymään ja joka ei ollut vain yhden taidepiirin hallussa. Kulttuurikellarista muodostui kulttuuriväen olohuone. Samanlainen voisi syntyä Kuopioon." 

SS 11.4.2021, B15.

Anti-festivaalin taiteellinen johtaja Johanna Tuukkanen miettii Kanttilan kulttuurikeskusta lähinnä Anti-festivaalin näkökulmasta. Kaupunkikulttuurin toimijalle residenssiasunnot ovat tervetulleita, sillä Kuopiosta puuttuvat käytännössä kokonaan taiteilijoiden pidempiaikaiset ja kohtuuhintaiset tilat, joihin voisi majoittaa jopa ryhmiä. 

Kanttilaan tiloihin Tuukkanen kaipaisi yhtä isompaa näyttelytilaa ja ullakon teatteritilaan pitäisi saada oma sisäänkäynti. Alakertaan alkuperäiselle Minnan salongin paikalle suunniteltua salonkia hän pitää lavastettuna epookkimuseona, joka ei vastaa tulevaisuuden tarpeita:

”Kanttila perustuu historiaan, mutta se voisi olla mukana tarinana, ei tungettuna jokaiseen nurkkaan.” 

Residenssitoimintaa erityisen tärkeänä pitää myös Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Liberan toiminnanjohtaja Toni Ledentsa: ”Ars Liberalla on pitkään ollut toiveena tällainen toiminta, mutta se ei ole toteutunut. Residenssiohjelma toisi kaupunkiin kiinnostavia tekijöitä, uutta energiaa ja uusia ajatuksia. Se tarjoaisi paikallisille tekijöille myös hyviä verkostoitumismahdollisuuksia." 

Residenssin lisäksi Ledentsa kaipaa kaupunkiin lisää työtiloja ja ”näyttelytiloja on kaupungissa sen kokoon nähden vähän”. 

Myös Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen toiminnanjohtajan Antti Lähdesmäen tarpeisiin sopisi residenssi ja notkea, nopeasti reagoiva ja muuntuva tila, joka näyttäytyisi yleisöllekin mielenkiintoisena paikkana. 

"Olen paluumuuttaja Kuopioon, toimin pitkään Jyväskylässä. Siellä on puhuttu ja puuhattu paljon vapaan kentän ja muiden verkostojen puolesta. Kanttila voisi monipuolisine taidesisältöineen täydentää Kuopion taiderihmastoa, joka tuottaa dynaamisesti taidetta eri puolilla kaupunkia. Myös keskustelukulttuuri istuisi hyvin Minna Canthin yhteyteen. Parhaimmillaan Kanttila olisi olohuonetyyppinen tila, ajatustenvaihdon foorumi, jossa voitaisiin puhua esimerkiksi taiteen tilasta ja tulevaisuudesta ja sanoittaa yhteiskunnallisia teemoja. Se olisi kaikille avoin tila, ei pienen piirin kerho.”

Siukosen Pasifistinen manifesti | The Egg of Peace

Komposti 5/1982, 1.

Kun keskiolutta vahvempaakin on saatu R-kioskeihin, kiitos Pahkasian ja Uuden laulun aloittaman yhteiskampanjan, olisiko vihdoin aika toteuttaa Jyrki Siukosen Komposti-lehdessä esittämä hanke Rauhan Muna; esimerkiksi Euroopan unionin miesten yhteisvelttoiluhan saattaisi, jos ei aivan lopettaa, ainakin hiukan hidastaa tuoreinta Turkin sotaa.

Pienet luvut, pienet edustukset | Savolax

Savon Sanomat 13.9.2014, 16.

Kaksi prosenttia Suomen taiteilijoista asuu Pohjois-Savossa, mutta valtion apurahoja saa alle prosentti. Pienet ovat luvut, ja pienet ovat olleet edustuksetkin: viimeisen 10 vuoden aikana pohjoissavolaisilla on ollut valtion taidetoimikunnissa vain yksi edusmies, Pekka Vapaavuori.

Ja turha savolaisten on vikistä, jos Taiken päällikön Esa Rantasen väite siitä, että Savosta tulleiden hakemusten osuus on lähes yhtä pieni kuin Satakunnan 1 - 2 prosenttia. Virallisia tilastojahan uusi Taiteen edistämiskeskus ei ole tuottanut elinajaltaan.

Totta on ainakin se, että vuoden 2010 jälkeen koko maakuntaan valtion kirjallisuustoimikunta ei ole myöntänyt kuin yhden puolivuotisen apurahan. Savon Sanomien (13.9.2014, 16) uutisen mukaan "ei ole myönnetty yhtäkään", mutta varkautelainen kirjailija Sinikka Tirkkonen sai vuoden 2014 arpajaisissa puolivuotisen.

Totta on myös se, että tänä vuonna helsinkiläisten osuus apurahojen saajista on suurempi kuin koskaan.

Lisää samasta aiheeta täällä.

Alma Aluemedia osti Otso Kantokorven sielun

Suomen arvostelijain liiton jäsen ja Kritiikin uutisten pitkäaikainen päätoimittaja Otso Kantokorpi teki sitten sen, mitä SARV:n hallituksessa ja lehdesssään pitkään vastusti: myi sielunsa ja allekirjoitti sopimuksen: 

"Myin sitten sieluni Alma Aluemedialle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että juttuni saattaa ilmestyä Aamulehden lisäksi jopa neljässä maakuntalehdessä: Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat ja Kainuun Sanomat. Lisäksi mukana ovat Ilkka ja Pohjalainen, jotka tekivät Alman kanssa vähän aikaa sitten yhteistyösopimuksen."

"Ja miksi nimitän tätä 'sieluni myymiseksi'? Siksi, että tällainen umpikapitalismiin liittyvä median keskittyminen on minusta vastenmielistä muun muassa kaventaessaan sanomista ja keskustelua. Suostumalla tällaiseen vien myös leipää kollegoideni suusta. Eikä se muuten tuota lisää liksaakaan, sillä mediatalojen free-sopimukset ovat nykyään tosi raakoja."

Näin Kantokorpi blogissaan Alaston kriitikko, joka löytyy täältä.  

Tällaista juttua tehtiin Kantokorven kanssa silloin, kun periaatteista vielä keskusteltiin. Nyt ei muuta kun allekirjoittamaan Väli-Suomen lehtien yhteistä kriitikkosopimusta, mikäli haluan kirjoittaa kirja-arvosteluja Kuopiossa.

Niins SARV:n kuin Journalistiliiton suositus on edelleen se, että ei pitäsi allekirjoittaa, mutta käytännössä sielunsa myyminen on yleensä ainoa edellytys töiden jatkumiselle:


http://www.freet.fi/uutiset/artikkeli/1123/


Yksi uusi mahdollisuus niille, joita media mahdollisesti houkuttelee linkittämään blogejaan verkkosivustoille, on tehdä blogisopimus. Journalistiliiton sopimusluonnos löytyy tästä linkistä:

http://www.freet.fi/sopimukset/blog/

"Runous jos mikä on pienyrittäjyyttä" | C. Bernstein

Äärimmäistä pienyrittäjyyttä Akateemisessa.

”Mikäli normirunoilija siis haluaisi elää puhtaasti tekijänoikeustuotoilla, hänen tulisi kirjoittaa vuodessa keskimäärin 24 runoteosta...

Koska kaupallisten kustantamojen rahakassoja ei enää välttämättä tarvita, runouden on mahdollista itsenäistyä ja todellakin muodostua sellaiseksi 'äärimmäiseksi pienyrittäjyydeksi', joksi Charles Bernstein on sitä kuvannut. Jos runoilija esimerkiksi painattaa omat kirjansa jonkin tarvepainatus-palvelun kautta ja toimii itse omien kirjojensa taittajana, hänen on mahdollista päästä köyhyysrajan yläpuolelle julkaisemalla yksi runoteos kuukaudessa: 12 teosta vuodessa.”

(Henriikka Tavi: Tammikuu, Poesia 2012, 46)

Mikä on kun ei taidot riitä 30 | The End

"Kaski- kuusen kansa- laisopiston kesken- eräisten töiden näyttely" Lapin- lahden pää- kirjastossa 2011.

Sarja "Mikä on kun ei taidot riitä" päättyy tältä erää ja tämän vuoden lopuksi tähän 30. otokseen.

Kiitos kaikille keskeneräisten töiden tekijöille ja Martti Servolle sarjan otsikosta. Kiitos myös kaikille muille työtäni tukeneille, joista osa tuli mainituksi täällä.

Jouluruno 2011 | Unable to 29

Senaatintorin kuusi 2011.

Tänä vuonna viivan alle jää tuskin joulurunoa. Enemmänkin tuskaa
elokuvaohjaaja Matti Ijäksen toivelaulun sanoin:
"Pahaa joulua ja onnetonta uutta vuotta, tekstiviesti mulle toivottaa."
Ja Tuomari Nurmio jatkaa: "Onko rakkauden toinen puoli sama määrä vihaa,
vai onko siinä rakkautta koskaan ollutkaan. Pakastettu sydämeni on kuin pala
pihvilihaa, lyttyyn hakattu ja täysin tunnoton."

Tänä jouluna ei runota ja syitä löytyy monia. Enemmänkin mieltä
Leevi and Leavingsin joulukertomuksissa: "Taas sä odotat sydän syrjällään,
olenko jouluaattona kännissä. Sitä ei aina huomaa juodessaan, että joulu on kerran
vuodessa, ja Aulikki-tädin kotiviinistä koko suku jouluaattona kännissä. Jossain
joulupaketti avataan, me vain vaimon kanssa hiljaisuutta kuunnellaan. Muistan vielä,
kun tyttäremme lapsi sylissään meidät yllätti. Ja me toivotamme ikävää, synkkää,
kylmää, pimeää ja oikein surullista joulua."

Tämän vuoden loppu ei juuri runoiluta: jos ei euro niin ainakin Euroopan
euvostoliitto hajosi, Kuopion kalahalli puretaan ja koiramme Prinssin kuolema
koputtaa ovella ennen pukkia
vähän kahden kuninkaan, Havelin ja Jongin lähdön jälkeen. "Onks pakko olla kiltti"
kysyy Jope ja Manne vastaa: "Mie en aina'kaa ruppee tuusaamaan." Ja Eläkeläiset
joikaa vaan yhä yhtä Täydellistä joulua: "Jospa tästä tulisi vihdoinkin se
täydellinen joulu! Olisi se melkoinen ihme, unohtuisi vanhat kolhut.
On sitä vuosia jahdattu, vaan aina on päässyt lipsahtamaan
joko viihteen puolelle tai piloille muuten vaan."

Tänä jouluna runoilijatontun tagit: on, rankkaa, olla, tonttumies.
"Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu", kysyy runoilijantonttu.
Lukekaa vastaus vaikka Mellerin elämänkerrasta. Miten hyvänäkin pidetyn
taiteilijan kuolema kauhistuttava, viimeiset vuodet yhtä kammottavat
niin köyhällä Artolla kuin osakkeenomistaja Haavikolla.
Molemmat yhtä addikteja, me kaikki yhtä riippuvaisia onnen sivullisia
ja koko valtakunta jouluaattona kännissä, karkki- ja lahjahumalassa.
"Ei katkeruutta kannattaisi muille tyrkyttää. Sen liemen kanssa aina yksin jää"
laulaa Tuomari ja toivoo, "että voittaa se vanha ystävyys, joka kesti monet kolhut".
Ja lumi leijailee, asfaltille lunta leijailee, siellä missä lunta on.

(Tilattu runo tulkittu Kuopiossa 19.12. Prinssi kuoli 20.12. kotona.)

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 28

"Tyttäreni kutoi Ingmannin käsityökoulussa Ylä-Savon kansallispuvun kankaat talvella 1965-66. Puku jäi kesken eikä työlle ole löytynyt jatkajaa.

Keskeneräisen puvun lisäksi kaikki siihen kuuluvat tarvikkeet ovat tallessa.

Jos olet kiinnostunut tekemään puvun valmiiksi, se on myytävänä. Yhteystiedot saat Riitta Sormuselta."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 27

"Kuopiolainen uudisrakentaminen
tarkoittaa aina talon purkamista
(paitsi jos kyse on Keskuskentästä)

(Savon Sanomat/Lukijan Sanomat 19.5.2006)

Kuopion Kalahalli 1914 - 2011.

Kuopion kauppahallin kokonaisuuden murentaminen on tietysti rikos, mutta tätä rikosta ei sanota rikokseksi, koska tässä kaupungissa on totuttu suurempaan vandalismiin.

Esimerkiksi Savon Sanomat esitteli kulttuurisivuillaan tätä kuopiolaista vandalismia kymmenen kuvajutun verran. Näiden tutkija Helena Riekin valitsemien kymmenen historiallisesti arvokkaan rakennuksen tilalle ei ole noussut yhtään uudisrakennusta, jota voin sanoa arkkitehtuurin riemuvoitoksi.

Arkkitehtuurin sijasta SS:n pääkirjoitus (18.5.2006) puhuu nyt kalahallin ”eurokuntoon” laittamisesta.  Suomeksi sanottuna ”eurokuntoon laittaminen” tarkoittaa samaa kuin ”hallittu rakennemuutos” 1980-luvulla . Savoksi sanottuna ”eurokuntoon laittaminen” tarkoittaa saman purkamisvimman jatkamista kuin ennenkin.

Toinen sana ”uudisrakentaminen” tarkoittaa Kuopiossa aina -- ja tulee vissiin aina tarkoittamaan sitä --, että hyvä talo on pakko purkaa ennen kuin voidaan suunnitella uusi, homeinen ja rumempi. Homeen takia Savon Sanomien toimituskin on evakossa ”eurokuntoiseksi” aikoinaan remontoidusta ”uudisrakennuksestaan”.

Museoviraston puolelta kalahallin purkamismahdollisuus, joka Kuopiossa tulkitaan käskyksi purkaa kalahalli, perustuu tähän osastonjohtaja Maire Mattisen ja tutkija Jarkko Sinisalon lauseeseen: ”On ilmeistä, että uudisrakennuksen arkkitehtuurissa on mahdollista päästä hyvään lopputulokseen, joten Museovirasto ei pidä ehdottoman välttämättömänä kalahallin suojelua.”

Jos nyt Kuopiossa joku erehtyy sanomaan, että perinteeksi jalostuneelta vandalismin tieltä voitaisiin pikkuhiljaa vilkuilla tien sivuillekin, niin hän kuuluu välittömästi ”jurnuttajien” porukkaan (SS 18.5.). Tai sitten hän on peräti ”kylähullu”, kuten emeritustoimittaja Markku Heiskanen totesi Savon Median paikallislehdessä Viikkosavossa 22.4.2006.

Näin kaupungissa tehdään kunnallispolitiikkaa, jonka osana media on näköjään valinnut tämän puolen: vaihtoehtoja ei ole.

Kun kiertää kauppahallin ja käy kurkistamassa myös kalahalliin, kuten SS:n pääkirjoitustoimittaja suosittelee, ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi vaihtoehtoja ei ole. Miksi ainut vaihtoehto jälleen kerran on purkaminen?

Kun vaihtoehtoja ei ole, jääkö jäljelle vain viimeinen konsti: polttaminen. Helsingin makasiineilla tätä vaihtoehtoa kokeiltiin viimeksi, ja mitä muuta ”jurnuttajilta” ja ”kylähulluilta” saattaisi odottaakaan.

”Hullut” ja ”kaapunnin pojat” näyttävät kuitenkin olevan samaa mieltä siitä, että Kuopio tarvitsee kunnon kalahallin. Tehdään se kerrankin niin, että ei pureta sata vuotta vanhaa elinkeinoelämän muistomerkkiä, vaan ’päästään hyvään lopputulokseen uudisrakennuksen arkkitehtuurissa’.

Jouni Tossavainen
kirjailija
Kuopio"

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 26

"Taide tekee minut onnelliseksi." Jaana Maijala
"Tässä työssä olen vapaa." Mari Jäälinoja
"Toivon, että ihminen näkisi itsensä ulkopuoleltaan." Juhani Koivumäki
"Taiteeni kertoo pitkälti siitä, minkälaista on elää ja olla ihminen tässä maailmassa." Kimmo Kanerva

Nuoret 2011 -näyttely Taidehalli, Helsinki Finland

"Todellista ovat ehkä muodonmuutokset." Laura Konttinen

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 25

"Ajelehdin nousuveden mukana takaisin mökin pihaan kuin palanen ajopuuta, törmäilin pohjaan. En tiedä olinko menettänyt järkeni jo silloin siinä muurahaispesää katsellessani vai vasta myöhemmin. Todennäköisesti jo hyvin paljon aikaisemmin. Linnea oli kyykyssä sen kannon vieressä jonka ympärillä olin kahdeksan vuotta sitten ajanut takaa tyttöä, jonka hiuksissa ei ollut takun takkua ja jonka polvet kannattivat hänen juosta minne vain. Linnea oli selin minuun ja hänen niskanikamansa halusivat katsoa ihon läpi suoraan taivaalle ja aurinkoon. Ja ihon tilalla Linnealla oli läpikuultavasta vanamon terälehdestä tehty kangas. Hänen oli täytynyt kuulla minun tulevan. Ehkä hän oli kuullut nousuveden liplatuksen pihalaatoilla. ”Joel”, hän sanoi. Ja hän sanoi: ”Mä löysin ketunleipää.”

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 24

"Valkoinen neulepusero jäi odottamaan uutta inspi- raatiota. Sitä odotellessa vartalon- ympärys on kasvanut tasaisesti niin paljon, ettei kai enää ole kannattanut jatkaa..."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 23

SS, Itkonniemi, Kuopio Finland 2011.

Miehet potkivat naisia. Näin voisi päätellä, kun kuopiolaisen Victor Barsokevitsch -valokuvakeskuksen miesvaltainen hallitus potkaisi pihalle Anna Vilkunan jälkeen Johanna Frigårdin. 

Molemmat pätevämpiä naisia kuin yksikään hallituksen jäsenistä. Ja molemmat tulevat saamaan hyviä töitä jostain muualta, esimerkiksi Vilkuna naapurikaupunki Jyväskylästä. (Tai kuten tämän päivän Hesarin mukaan mukavasti savoa murtava, entinen kuopiolainen Hanna Mari Kokkonen tekee nyt töitä tanssikeskuksen eteen Helsingissä.) 

Kun seurasin Vilkunan erottamisen VB:n hallituksesta käsin, en enää ole voinut osallistua VB:n näyttelyiden avajaisiin. Tiedän, että erottajia olivat miehet, mutta taustalla vaikuttaa jatkuvasti nainen. Frigårdin jälkeen seuran sihteeristä Aune Sirénistä tulee keskuksen välaikainen johtaja, joten hän on ainoa, joka vihdoinkin on päässyt tavoitteeseensa. Siihen amatöörin piti tehdä työtä kahden pätevän naisen edestä, ellei peräti kolmen, jos Vilkunan edeltäjän Laura Luostarisen selkänahka lasketaan mukaan. 

Mustaa näkyy kaikista ikkunoista, ja monttu syvenee Kuopion ydinkeskustassa. Onneksi kaupungin johdon organisaatio on nyt selkeytetty niin, että samat johtajat kuin ennenkin pyöräyttävät Vilkunan Savon Sanomissa tänään toivoman organisaatiouudistuksen VB:lle ja saavat vaikka Savonian tuottamaan lisämainetta arvomerkkejä arvostaville kuopiolaiselle eikä ainoastaan alentamaan kirjallisuuspalkinnon arvoa ulkopuolisten silmissä, kuten uutisoin täällä. 

Tällä kertaa SS uutisoi näyttävästi Frigårdin-tapauksen, toisin kuin Vilkuna kohdalla. Silloin, kuten nytkin, lehdellä on edustajansa hallituksessa, mikä ei ole lisännyt hallitustyöskentelyn läpinäkyvyyttä. 

Hesarin peräännyttyä alueellisesta uutiskilpailusta SS:n monopolin ainoa vaihtoehtohan löytyy Savossa päin täältä. Tällä viikolla (ma-pe) tässä blogissa sivulatauksia 805, yksittäisiä vierailuja 572, ensilukijoita 468 ja sivulle palanneita 104. Kirjallisuudentutkija Risto Niemi-Pynttäri kirjoittaa siitä, miten "uusi julkisuus ei ole taloudellista vaan sosiaalista" täällä, ja keskustelu jatkuu myös täällä.

VB-seuran hallitus:
 

Puheenjohtaja: tuottaja Ossi Wallius puh. 0400-273 988
Varapuheenjohtaja: Savon Sanomien kuvatoimituksen esimies Jukka Gröndahl
Jäsen: valokuvaaja Veikko Kankkunen
Jäsen: valokuvaaja Heikki Puustinen
Jäsen: mestarivalokuvaaja Tiina Mickelsson
Jäsen: toimistopäällikkö Aune Sirén
Varajäsen: opiskelija Riikka Parviainen
Varajäsen: valokuvataiteilija Maria Kärkkäinen

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 22

Tero Liukkonen, Ville Hytönen, Touko Siltala, Leena Majander-Renpää ja Johanna Vehkoo.

"Suomen arvostelijain liiton järjestämässä Kritiikin Päivässä keskusteltiin media- ja kustannusalan murroksesta." Alustajina olivat Leena Majander, WSOY:n varatoimitusjohtaja ja kustantaja, Touko Siltala, 2000-2008 WSOY:n kirjallinen johtaja, Kustannusosakeyhtiö Siltalan kustantaja, Ville Hytönen, kymmenenvuotiaan Savukeidas Kustannuksen kirjallinen johtaja ja kirjailija ja Johanna Vehkoo, kirjallisuus- ja kulttuuritoimittaja, Painokoneet seis! -kirjan kirjoittaja.

Hiljaisen tiedon on siirryttävä talon sisällä. Kustantaminen ei ole bisnes to bisnestä, jossa voidaan pukeutua ammattimaisuuden viittaan; kirjailijan ja kustantajan suhde pitää olla tasapuolinen. Ensisijaisesti kustantajan tehtävä on löytää sisältöjä. Jouluksi ostetut kirjat eivät riitä kustantamisen sisällöksi, mutta toisaalta me kirjafriikit emme elätä kirjabisnesta, vaan ne, jotka eivät ole niin kiinnostuneita kirjasta. "Det klider in" WSOY:n muinaisen markkinointimiehen motolla "Vauhtia, voimaa ja ammattitaitoa". (Leena Majander-Reenpää)

Kustantajaa ei enää tarvita, totesi eräs WSOY:n mieskirjailija, kun Stephen King julkaisi romaaninsa netissä vuonna 2000. Sen jälkeen kirjailijoiden talouskollisuus on vähentynyt, kuten Sofi Oksasen kohdalla on nähty, mutta kustantajan nuorta kirjailijaa tukeva rooli on osin lisääntynyt. Osa kirjailijoista tekee valmiin käsikirjoituksen yksin, toisille on oltava valmis vastaamaan kännykkään myös lauantai-iltana. Crime Time ei ole ratkaisu kustantamisen ongelmiin, kun kirjojen kappalemääräinen myynti ja tuotto on laskenut vuodesta 2006 lähtien. Kuka on tutkinut, että minulle riittää kulttuurijutuksi 2000 merkkiä ja kainalojuttu toisin kuin vaikkapa Frankfurter Allgemeinin lukijoille. (Touko Siltala)

Kun haetaan "uusia Tervoja" ja "uusia Paasilinnoja" kastikkeesta on tullut pääruokaa. Samaan aikaan kun julkisuuden huomio arvo keskittyy Helsinkiin, niin sinne keskittyvät myös julkaistut arvostelut. (Ville Hytönen)

Kun Leena-Majanderin mainitsemat "näpytyslaitteet" ovat lisääntyneet, toimitusten toimittajien korvattavuus on tullut selväksi. Tilkejuttujen lisääntyminen on toimitusten yritys pysyä perässä. Uutinen ei ole ollut koskaan hyvä bisnes, mutta ilmoitusmyyntibisnes kannattaa. Times on tuottanut aina tappiota, jota nyt maksetaan Sunin voitoilla. Yleistoimittajien sijasta jatkossa tarvitaan erikoistumista, alansa parhaita asiantuntijoita, jotka osavat soveltaa tietojaan median käyttöön. (Johanna Vehkoo)


SARVin uusi hallitus:

Elisabeth Nordgren (uusi pj., kirjallisuus, teatteri) Hki

Seppo Heiskanen (kuvataide) Hki

Mats Liljeroos (musiikki) Hki

Maaria Niemi (kuvataide) Vaasa

Outi Oja (kirjallisuus) Hlinna

Maria Säkö (teatteri) Hki 

Matti Rämö (elokuva) Hki

Jouni Tossavainen (kirjallisuus) Kpio

Heikki Kastemaa (kuvataide) Hki
Juha-Heikki Tihinen (kuvataide) Hki

varajäsenet:

Kirsti Holmberg (musiikki) Tre

Taneli Topelius (musiikki) Hki

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 21

Korkeavuorenkatu, Helsinki Finland 2011

Kirjailija Riikka Pulkkisen romaanista Totta dramatisoitu näytelmä tuli koetuksi ensi-illan jälkeisessä esityksessä. Arvostelija Lauri Meren lyttäyskritiikistä näyttelijät ottivat työvoiton, minkä yleisö palkitsi runsailla aplodeilla. Ilman väliaikaa puolitoista tuntia jaksaa istua. Juuri pitemmälle näytelmän idea yhden porvariperheen sisäpiirisalaisuudesta ei kantaisikaan. Aikatasoja limittävä ohjaus viehättää aikansa, kunnes huomaa miettivänsä, miten koko esityksen ajaksi näyttämölle pakotetut näyttelijät jaksavat vetää tätä tuotantoa. Tottahan myytiin loppuun jo ennen ensi-iltaa ensi vuoden puolelle asti. Rumahkoon lavastukseen näyttää jääneen liikaa krääsää, kun ohjaus kumminkin pyrkii kohti köyhää teatteria. Köyhille tämä teatteri ei ole kuitenkaan tarkoitettu, vaan KOM tyydyttää näillä erin toisenlaisten kuluttajaryhmien tarpeita samalla tavalla kuin muutkin Korkeavuorenkadun putiikit. KOMin ravintolassa viini on kallista, ruoka syömäkelpoista ja palvelu yhtä hyvää kuin näyttämön puolella.

(Tämän arvostelun rahoittivat Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto, Otavan Kirjasäätiö, Opetus- ja kulttuuriministeriön kirjastokorvausapurahalautakunta, OLVI-säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto.) 

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 20

Runoilija Pekka Kejonen kuopiolaisessa muikkuravintola Sampossa 19.11.2011.

"Kirjailijan ei pidä olla nöyrä. Savonia on pienimpiä palkintoja, joita olen saanut ja se, jota inhoan eniten."  

(Runoilija Pekka Kejonen kirjallisuustapahtuma Kirjakantissa Kuopiossa 20.11.2011)

Savonia-palkintoraadin nimittää Kuopion kaupunginhallitus alueella toimivien puolueiden esittämistä ehdokkaista. Kirjakantin tulevaisuusseminaarisssa 20.11.2011 Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis piti raadin nimittämistapaa täysin poikkeuksellisena ja palkinnon arvoa alentavana. 

Viime vuosina puolueidensa kirjallisuusnäkemyksiä Savonia-raadissa ovat toteuttaneet:  Jaakko Kosunen kokoomus, Annukka Airaksinen demari, Elina Itkonen vasemmistoliitto, Matti Karttunen keskusta, Seppo Kononen perussuomalaiset, Varpu Puskala vihreät, Outi Turunen kristilliset ja Alpo Virtanen demari.

Kun yksikään raatilaisista ei osallistunut Kirjakantin jatkoa pohtineeseen seminaariin, tuli hyvin selväksi, minkä verran kuopiolaisen kirjallisuuden tulevaisuus kiinnostaa kulttuuria harrastavia puolueidensa jäseniä. Kaupungintalon vastaanotolla raati oli kyllä kuulemma hyvin edustettuna.

Ammattilaisista koostuva raati, joka voi tietysti olla -- ja toivottavasti koostuu -- muistakin kuin Savossa päin käyneistä, on parempi lähtökohta Savonialle ja Kirjakantille, mikäli yhteistyöllä halutaan jatkossa nostaa palkinnon arvoa. 

Esimerkiksi kolmihenkisen esiraadin ja yhden lopullisen päätöksen tekevän diktaattorin palkkaaminen tuskin tulee yhtään kalliimmaksi kuopiolaiselle veronmaksajalle kuin nykyisten poliitikkojen edustuskulut.

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 19

Säkeen epikriisi 2

"Kes

ke
n
eräi

n
en
vil
la


pai
ta
Tä

mä

ty
ö
o
n

ol
lu
t

kes

ken

e
rä
in

en
j
o
2 5

vu
ot
t
a!"

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 18

"Aloitin nypläyskurssin Espoon Työväenopistossa 1982. Tämä liina on kolmas työni, joka jäi kesken opiston kevätkauden päättyessä. Tarkoitus oli jatkaa syksyllä, mutta tapasinkin sillä välin tulevan mieheni ja muutin Lapinlahdelle. Nypläystyö jäi odottamaan paikallista kurssia. 28 vuotta on kulunut, eikä vieläkään ole tullut lähdetyksi kurssille..."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 17

"Tämä sängynpeitto on aloitettu -60 luvulla. Koskaan siitä ei tullut kaksoisvuoteen päälle pantavaa. Paloja on käytetty muuhun tarkoitukseen, kassiksi ja vielä tulisi vaikka mitä."