Matinea Rautavaaralla | Matti Pulkkisen seura

"Pojan uskon" (2021) ja "Taistelevien metsojen" (2020) kannet suunnitteli Satu Ketola (Enstedt).

Romaani Pojan usko (Aviador 2021) on vasta painossa, mutta kirjasta puhutaan jo sunnuntaina Rautavaara-päivillä. Ensin yritän kuvailla, millainen mies Paavo Ruotsalaisen ainoa poika Juhana oli, ja sitten kirkkoherra Juha Luukkonen kertoo Paavosta rautavaaralaisten silmin. 

Kuva: Raili Miettinen.

Kirjallisuusmatinean järjestää Matti Pulkkisen seura, jonka vieraana sain edellisen kerran esitellä Kuohareiden (2014) taustoja. Matinea alkaa 4.7. klo 13.00 osoitteessa Kaivokoskentie 72, Rautavaara.

Lisätietoja Pojan uskon taustoista löytyy täältä.

Romaanin liepeeseen valikoitui kolme näytettä:

PAAVO

”Pian arkkienkeli Gabriel ilmoittaa neitsyt Marialle esikoisen syntymästä, Paavo sanoo, ja huomenna kaikki sorretut saavat kiittää tuota Messiasta kohdussaan kantavaa naista, joka on valittu vaatimattoman surkeutensa kautta todistamaan, kuinka köyhät rakentavat Jumalan valtakunnan. Raskaana ja rahattomana Maria lupaa, että Jumala syöksee vallanpitäjät istuimiltaan ja korottaa alhaiset, ruokkii nälkäiset ja lähettää rikkaat pois tyhjin käsin.”

NUUTTI

”Talonpojan käsi, säätynsä mukaan on kova ja känsäinen, mutta Paavo Ruotsalaisella on rakkoja vain kielessä.”

JUHANA

”Odotan, kärsin ja vaikenen niin pitkään kuin on tarvis, vaikka karvas juuri tahtoo kasvaa kitkeräksi marjaksi, nurjaksi mieleksi, vissiksi sydämen murheeksi, joka ei ota parantuakseen. Sinua kaipaa sydämeni, sun puolees huutaa mun henkeni.”

Kirjallisuusterapeutti Raili Miettinen kirjoitti Rautavaaran matineasta 5. heinäkuuta 2021 blogiinsa, joka löytyy täältä.

Kanttilan remontti | Minna Canth

Minna Canthin kotitalon Kanttilan remontin tukemista olisi sekin, että YouTubeen saataisiin 100 tilaajaan määrä, joka pistää algoritmiin liikettä.

https://www.atk-tavis.eu/100-youtube-tilaajaa/

Hylättyjä esineitä 17 | A poem

Itkonniemi Kuopio 2021.

 

“A poem is never finished, only abandoned.”
Paul Valery

Kaikki näkyvä

on kuori ja vuori

näkymättömän

valtakuntaan.

 

Kun hengität sisään

saat valmista ilmaa.

Kun hengität ulos

valmistat aina keskeneräistä, annat

runon, joka ei valmistu

koskaan; kärsivällisyys

loppuu ensin, ja ne

jotka todella on hylätty

eivät saavu koskaan.

 

Kaikki viittaa siihen

että kuvittelen:

Kaikki on jo tapahtunut

mitä kuvittelin.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

 

Runokävely

 

Puhumalla runoilija painautuu yleisöään vasten runokävelyllä. Aloitin runokävelyn harjoitukset kuopiolaisen Itkonniemen hiljaisimmalta rantapenkiltä tuiskuisena tiistaina 6. huhtikuuta 2021.

Vuoden 2016 Pushkinin synttäreiden
runokävelijät Valkeisenlammen 
toisella rastilla.

Matkan jatkuessa kenen tahansa mukaan ehtineen runo olisi voinut pysäyttää kävelijät kuulolle. Mutta ensimmäinen treeni kävelikin posthumanismin ja käsitetaiteellisen teoksen suuntaan, kun yleisönä istui ja viesteijään merkkasi vain Onni-koira.

Kävelyrunouden Suomen ensi-ilta koettiin viisi vuotta sitten Valkeisenlammen rannoilla Kuopiossa  Aleksandr Pushkinin synttäreillä. Muistutus siitä, että seuraaviin Pusselin synttäreihin on aikaa tasan kaksi kuukautta, määräsi myös runoharjoitukseni päivämäärän.

Jos Pusselia juhlitaan runokävelyllä sunnuntaina 6. kesäkuuta 2021 kello 12.00, Valkeisenlammen kiertäjien askelmerkeiksi saattaisivat sopia nämä:

Motto

Kävelyrunous on ennen muuta ekologista runoutta, hiljaista juurtumista ja yhteisöllistä taidetta, joka uusiutuu suusanallisesti.

Kävelyrunouden lähtöviiva löytyy Joseph Beuysin sloganista: "Jokainen ihminen on taiteilija." Kävelyrunouden maalissa odottaa maailman muuttaminen samalla tavalla kuin Beysin sosiaalisessa kuvanveistossa, jossa taiteen keinoilla pyritään yhteiseen hyvään. Näin myös runous voi olla osaltaan ratkaisu maailman yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin. Jos runoilen sinulle kävellessäni, tai kuorin perunan, ja teen sen mahdollisimman huolellisesti, että saisit mahdollisimman hyvän runoperunan, se on laajennetun taidekäsityksen mukaan taidetta.

Toteutus 

Käytännössä kierretään Valkeisenlampi ja polun varrelta löytyy runouteen liittyviä rasteja, jotka imponovoivat ihmistä tärkeimpään: keskustelemaan toisen kanssa runouden kautta. Reitti jatkuu Bierstuben kautta Sampoon, jossa jaetaan kaikki rastit kiertäneelle palkinto. Mutta mikä, annapa ajatuksen virrata kävellessä.

Dogma 

Mikrofonin käyttökielto. Jos tavallinen puhe ei kuulu, voi kävellä lähemmäs.

Uusiutumattoman paperin käyttökielto muutoin kuin valmiiksi tuhlattuina paperituotteina, kuten runokirja taikka wc-paperi.

Arvostelukielto. Kävelyrunoutta ei voi arvostella eikä saa arvostella, ainoastaan dokumentoida.

Moottorikielto. Autolla taikka muulla öljyvehkeellä ei saa tulla paikalle eikä polulle, mutta jalkojen jatkeena pyörätuoli sallittu.

Lähestymiskielto riippuu koronarajoituksista.

Rasteista

Ensimmäinen runo, Pushkinin patsas

Toinen runoilija, Naispatsas lammen kaupungin päässä.

Kolmas taiteilija, Piruntappo-bunkkeri eli Alavan kirkko.

Neljäs kävelijä, Ukkokoti

Viides ihminen, Ruusupuutarha.

Kuudes aikuinen, Leikkikipuisto.

Seitsemäs veljes, Bierstube ja Sammon kysymys: Mikä on kävelyrunoilijan kehnoin/paras palautusjuoma?

Kuopio ei tue Kanttilaa | Minna Canth

  Sanna Kangasniemi: "Minna Canthin kotitalon kunnostusvarat uupuvat yhä", Helsingin Sanomat 11.12.2020, B3.

 
Vielä tämän viikon keskiviikkona Savonia-kirjallisuuspalkintoa jaettaessa apulaiskaupunginjohtaja Pekka Vähäkangas kertoi Kuopion kaupungin ”pitkäjänteisestä ja määrätietoisesta kulttuuritahdosta”, jonka luontevaa jatkoa on puoluepoliittisin perustein valittu Savonia-raati:

 ”Savonia-kirjallisuuspalkinto on Kuopion kaupungin osoitus pitkäjänteisestä ja määrätietoisesta kulttuuritahdosta tukea suomalaista kirjallisuutta savolaisin painotuksin tai yhteyksin. Koska kaupunkia johdetaan edustuksellisen demokratian mukaisesti on luontevaa, että sama edustuksellisuus on myös palkintoraadissa.”

Valitettavasti jo perjantaina Helsingin Sanomat joutui uutisoimaan Kuopion kaupungin lyhytjänteisestä ja päämäärättömästä kulttuuritahdosta, kun johtaja Vähäkankaalta ei löytynyt aikaa vastata kulttuuritoimittaja Sanna Kangasniemen kysymyksiin.

Olisiko nyt edustuksellisen demokratian aika ottaa selville, miksi kaupunki on ”haluton sitoutumaan Kanttilaan esimerkiksi EU:n tukirahahakuun osallistumalla”?

Pitkäjänteisestä Kanttilan säilytyskamppailusta ei ole puuttunut "savolaisia painotuksia", ja viimeistään Vähäkankaan vaikeneminen tuo näkyviin, mikä on Kuopion kaupungin todellinen tahtotila Minna Canthin kotitalon kunnostuksen suhteen.

Päivittelyn sijasta itse kukin voi liittyä Minna Canthin talo ry:n kannattajajäseneksi. Tilinumero: Pohjois-Savon Osuuspankki FI705 6000 5205 52368.

Mitä sitä tuli taas valehdeltua | Sex fakta om romanen

Konstnärsbröderna von Wrights
Dagböcker 1996-2010.

”Jos istutte vastapäätä, voitte nähdä, kun minä valehtelen.” Näin sanoi haastattelijalleen kirjailija Väinö Linna syyskuussa 1964. 

Jostain syystä, jos ei ihan heti julkisessa esiintymistilanteessa niin ainakin jälkeen päin, joutuu miettimään, mitä sitä tuli taas valehdeltua haastattelijalleen ja yleisölle.

Valehtelemista voi sanoa taiteilijan työksikin. Mutta on olemassa myös totuutta liippaavia faktoja, jotka saattavat auttaa, kiinnostaa tai ikävystyttää teoksen mahdollista vastaanottajaa. Romaaniin Taistelevat metsot (2020) liittyen luettelen nyt kuusi tosiasiaa, jotta seuraavan kerran tavatessa, ”voitte nähdä, kun minä valehtelen”.

1)     1)  Romaanin nollapiste on saari, aivan kuten edellisessä romaanissa Kuoharit I–III (2018). Ilman yhtä pohjoisen Kallaveden saarta, josta on linnuntietä noin neljä kilometriä Ferdin synnyinkotiin, tekstiä ei olisi syntynyt – yllättäen ja pyytämättä.

Jos siis Kuoharit vaati pihtisynnytyksen, ”metsot” hyppäsivät lentoon taksin takapenkiltä matkalla synnytyslaitokselle.

2)      2) Taistelevien metsojen ensimmäinen lähde oli Tiedekirjan alesta löytämäni von Wrightin taiteilijaveljesten päiväkirjojen ensimmäinen osa: Magnus von Wright Dagbok 1824–1834.

3)      3) Toiseen hankkeeseen – yhdenpäivänromaani sekin – liittyen kiinnostuin ensin von Wrightien tuntemattomiksi jääneistä siskoista Fikasta, Rosasta ja Minasta. Sitten Ferdinandin uskollisesta palvelijasta Ville Huttusesta, josta tiedetään yhtä vähän kuin Ferdin siskoista.

4)     4) Pyhäpäivänä tiskatessani satuin kuulemaan Ferdinandin viimeisen palvelijan Aaro Miettisen haastattelun, joka synnytti lopullisen päätöksen kirjan kirjoittamisesta. Vuonna 1952 haastatellun 81-vuotiaan Miettisen ääntä on ”toistaiseksi kuultavissa” Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/audio/1-4391078.

5)    5) Ensimmäinen käsikirjoitusversio lähti liikkeelle Svenska Litteratur Sällskapetin postitettua 50 eurolla koko seitsenosaisen veljesten Dagbokien sarjan 1996 –2010.

6)    6) Päiväkirjojen taustoja täydensin vähitellen Ateneumin taiteilijakirjeillä ja von Wrightien Kansallisarkiston kirjeillä. 

MMuikkuravintola Sampossa 25. syyskuuta 2020 "kuusi faktaa romaanista" kerrottiin suurinpiirtein näin. Päivää aikaisemmin Varkaudessa selitin samoja juttuja Sykkeessä.

Seitsemän fiktiota

Tietokirjojen lisäksi olen lukenut viime vuosina muutamia kaunokirjallisia teoksia, joissa kerrotaan kuvataiteilijasta.

Paavo Rintalan Jumala on kauneus kuvataiteilija Vilho Lammesta 1959.

Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru, suom. Arja Gothoni, 2001. Alankomaalaisen Johannes Vermeerin helmikorvakorutytön näkökulmasta kerrottu taulun taustatarina 1600-luvulta.

Rakel Liehun Helene kuvataiteilija Helen Schjerfbeckistä 2003.

Mila Teräksen Jäljet Helen Schjerfbeckistä 2017.

Kati Tervon Iltalaulaja 2017. Kuvataiteilija Ellen Tesleffin kesä palvelustytön näkökulmasta, kuten  Tracy Chevalierin romaanissa.

Maylis de Kerangainin Maailma käden ulottuvilla, suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen, 2019. Muotokuvamaalaarin rakkausromaani.

Antti Tuurin Levoton mieli kuvataitelija Arvid Bromsista 2019.

PS

Kalle Päätalon romaanissa Huonemiehen poika (1971), joka aloittaa Iijoki-sarjan, kuvaillaan samantapaista miestä kuin Taistelevien kertojapoika Kipinän isä. Puukko-Lassin esikuva oli Päätalon äidin Riitun appiukko eli Kallen mummon miehen Johanneksen isä Lars Vääräjärvi, tunnettu suurrosvo.

"Millaista on työstää äänikirjaa" | Yle Radio Savo

Äiti Anjan ja Paulin hääkuva Kuopiossa helmi-maaliskuussa 1958.

Yle Arenaan
Radio Savon jutussa
kerrotaan äänikirjan
työstämisestä.

Jos ei ole ääntä, ei ole radiotakaan, ja puheääni erikseen. Kanava kääntyy äkkiä, jos juontajan, näyttelijän tai äänikirjan lukijan puhe tökkää korvaan, ärsyttää enemmän kuin sielu sietää jokapäiväisissä vaivoissa rimpuillessa tai niistä nauttiessa.

Kiitos äidin ja isän jonkinlaista kuuntelijan korvaan tarttuvaa ääntä lähtee suustani, tosin aika takabassoisesti. Isää muistan jopa kiittää Yle Radion Savon viiden minuutin jutussa ”Millaista on työstää äänikirjaa”, josta aamujuontaja Ville Pitkänen kirjoitti Yle Areenan esittelytekstin:

Kuopiolainen Savonia -palkittu runoilija-kirjailija Jouni Tossavainen julkaisi hetki sitten kirjan Taistelevat Metsot. Kirjan tarina perustuu taitelija Ferdinand von Wrightiin, jonka siveltimestä kyseinen malaus valmistui vuonna 1886. Kirja ei tosin käy läpi tätä maalausprosessia, vaan tarkastelee yhtä pitkää päivää tuona ajanjaksona. Kirjasta on tuloillan myös äänikirja, jota Tossavainen parhaillaan työstää. Millaista on äänikirjan tekeminen kotiolosuhteissa, kun studioksi on valikoitunut pojan striimaus -tietokone?

Kirja-alaa ravistelee murros, jossa äänikirjojen tulot menevät jonnekin muualla kuin kirjailijalle. Kirjailijaliiton selvityksestä Ylen juttua täältä: https://yle.fi/uutiset/3-11534693?fbclid=IwAR3mVwiwZtoIL6rQHeyZdHYWnV_Ec9vo-_ygC27SDmRXUg962Kccfgn2wfQ

”Haminalahdesta” 1869 ja 2020 | Ferdinand von Wright

Ferdinand von Wright: "Haminalahdesta", noin 1869.
Adolf von Wrightin pojan Victorin tyttären Mary von Wrightin
testamenttilahjoitus Kuopion taidemuseolle 1987.

Romantiikkaan viittaavan wrightiläisen laatumaalauksen edessä ei ehkä näe, miten ankarat konkurssivuodet ovat takana teoksen valmistumisvuonna 1869. Venäjän suuriruhtinaskunnan viimeiset kovat nälkävuodet olivat päättyneet 1868, kymmenesosa Suomen väestöstä – eli noin 200 000 kansalaista – oli kuollut nälkään ja tauteihin, ja samana vuonna Haminalahden kartano meni konkurssiin.

"Haminalahden" elo-syyskuun 1869 
maisema 20. heinäkuuta 2020.

Nälkävuosien rasittaman kartanon ja sen isännän Adolf von Wrightin velkatakausten lauettua keväällä 1868 Helsingfors Dagbladetissa oli julkaistava myynti-ilmoitus koko Hovista rakennuksineen, torppineen ja metsineen. Wrightien naimattomien tytärten Minan ja Rosan pelastettua kartanon, Adolf perheineen muutti Helsinkiin, jossa taiteilijaveljeksistä vanhin Magnus oli kuollut kesällä 1868.

Vanha, hirsistä rakennettu kartano monjaine rakennuksineen seisoi Kallaveden rannalla. Uuden, keisarinkeltaiseksi maalatun Hovin Adolf rakennutti Myllymäelle, vaikka rakennuksen suunnittelijalle Magnukselle olisi riittänyt entinen rantamaisema. Puretun tuulimyllyn tienoille uusi Hovi valmistui 1850. Samana vuonna kuoli Wrightien sisarusparven isä, Suomen sodassa haavoittunut tykistökapteeni Henrik Magnus.

Vanhan kartanon paikalle Wrightien sisarusparven kuopus Ferdinand rakennutti Lugnetin. Vaaleanpunaisessa eli pionin värisessä entisessä sotilasvirkatalossa Ferdi asui renkinsä ja uskollisen palvelijan Ville Huttusen kanssa parikymmentä vuotta ja maalasi tauluja yhtenä ensimmäisistä pelkästään kuvataiteella itsensä elättäneistä suomalaisista.

Vuoden 1869 teosta Haminalahdesta Ferdi saattoi hahmotella joko suoraan pellavakankaalle Saksasta oppimallaan märältä märälle -tekniikalla Hovin vastakkaisella Haminalahden rantapenkalla – nykyisellä lahden ja Suopeltovuoren välisellä rantatiellä – tai rannalla piirtämiensä luonnosten pohjalta. Joka tapauksessa teos on viimeistely Lugnetissa, eikä Ferdin tiedetä harjoittaneen varsinaista ulkoilmamaalausta, ei edes ennen ensimmäistä halvauskohtausta.

Samaan aikaan Ferdinand Canthin 25-vuotias vaimo, Kuopiosta vuonna 1863 muuttanut Minna Johnson, odotti kolmatta lastaan Hannaa Jyväskylässä. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun aviomies Ferdinand kuoli, Minna Canth perheineen muutti takaisin kouluaikojensa Kuopioon ja alkoi toisen Ferdinandin ja Minnan yhteinen kaupunkiaika ja -elo, josta emme tiedä juuri muuta kuin että molemmat taiteilijat ovat syntyneet samana päivänä 19. maaliskuuta.

Yhtä vähän tiedämme Ferdin elämästä vuosina 1868 ja 1869; yhtään päiväkirjamerkintää ei ole tallessa. Se kuitenkin on varmaa, että vuonna 1869 hän maalasi ”Haminalahden” lisäksi teoksen ”Sisäkuva Lugnetista”, josta romaani Taistelevat metsot (2020) sai osan lavastuksestaan. ”Haminalahdesta” ja ”Sisäkuvasta” romaanin tapahtuma-aikaan on viisitoista vuotta.

Rannassa vanhoista Hovin rakennuksista on jäljellä kaksi. Hirsiaitan vieressä seisoo vielä pärekattoinen sauna tai savusauna. Ehkä savupiippu viittaa karjakeittiön tyyppiseen päätyyn, jossa lämmitettiin kylpyvedet? Rannalla odottaa myös valkeapuseroinen nainen, ihminen kuin saivare luonnon kämmenellä, kuten niin monissa Ferdin teoksissa.

Äitini ja isäni tuulensuoja Anja Tossavainen pesi pyykkiä Rönön rannassa
keväällä 1958, ja Ferdinand von Wright maalasi
"Haminalahden piikatytön" 1840-luvulla.

Miksi nainen, miksei 32-vuotias renki Ville, joka olisi lähdössä soutuveneellään Haminalahden taakse; Tahvananlahden torpalla vaimo odottaa kolmatta lasta, Justiinaa? Ehkä tämä on 47-vuotiaan, parhaissa miehuuden voimissaan eläneen Ferdin, muistutus Minasta tai Rosasta, jotka pelastivat kartanon?

Joka tapauksessa paidan valkeudesta ja pään huivittomuudesta päätellen naisoletettu on joku muu kuin kartanon piika tai palvelija. (Hyvän teorian kyseenalaisti jo Taistelevien metsojen julkistamistilaisuudessa 25.8.2020 Kuopion taidemuseon intendentti Marja Louni esittelemällä minulle ennestään tuntemattoman Ferdin maalauksen ”Haminalahden piikatyttö”, jolla on yhtä valkea pusero ja paljas pää kuin ”Haminalahden” ainoalla ihmisellä.)

Uudemman punertavan ulkohuoneen, ilmeisesti huussin, vieressä seisoo kuusi. Onko se veljesten päiväkirjojen Mummon kuusi? Vai onko Mummon kuusi tuo taulun vasemman etualan rantakuusi, joka on mukana myös ”Rajuilmassa Haminalahdelta” (1857)? ”Rajuilmasta” on kaadettu tuo ”Haminalahden” rantakuusi, joka nostaa telttakatosta teoksessa ”Haminalahden puutarhassa” (1856/57).

Kuusen ohi pohjoista kohti mentäessä vanhemman, harmaan nuottakodan takana odottaa uudempi uimakoppi. Sen Adolf rakennutti lapsilleen, jotka eivät saaneet seurustella liiaksi rahvaan kanssa. Tämä selviää Adolfin pojan, wrightiläisen työväenliikkeen perustajan Victorin, muistelmista.

Etualan sorsapoikueen koosta päätellen maalauksen ajassa eletään elo-syyskuuta, siis suurin piirtein samaa vuodenaikaa kuin ”Näköalassa Haminalahdelta” (1853). Siihen viittaisi myös pelto, josta on korjattu eloa, joko vilja- tai heinäsatoa.

Ja jos varjoja katsoo, päivä on illan puolella. Mutta ei yhtä pitkällä kuin rasvatyynessä ”Näköalassa”, joka on maalattu vähän ”Haminalahden” oikean reunan ulkopuolella seisovalta Haminavuorelta. Aurinko on noussut Kuopion suunnasta, Neulamäen takaa, ja on vasta kiertymässä lännen kautta liki pohjoista Kallavettä, jossa mantereen ja Salonsaaren välistä pilkottaa saari tai saaria, ehkä Honkasaari tai Maanamonsaari.

Ja jos tuosta saaren ja Salon välistä katsoo, siellä odottaa syyllinen, Vuoriperän saari, jossa asuminen synnytti Taistelevat metsot.

Suurin piirtein näillä sanoilla esittelin "Haminalahtea" Taistelevia metsojen julkistamistilaisuudessa Kuopion taidemuseossa 25. elokuuta 2020.

Kuoharit "äänikirja | Linkola's Counter-Campaign

Kuvassa (59. jakso) Matti Pulkkisen perhe Riitta Kylänpään teoksen ”Linkola – ihminen ja legenda” (2017) sivulla 297.

Kuoharit III: "Isän kuva" | Father's Photo

Kuvassa (58. jakso) isän kuva, jota ei koskaan löydetä romaanissa Kuoharit.

Kuoharit "äänikirja" | Funeral Address for Dad

Kuvassa (55. jakso) lapsenlapset isän ja äidin haudalla Tervossa kesäkuussa 2005.

Kuoharit "äänikirja" | Lönnrot's letter 1836

Kuvassa (47. jakso)
”Lönnrotin kirje” talonpoikaisrunoilija Paavo Korhosesta kertovassa romaanissa Vihtapaavo
(1999).

Kuoharit I-III "äänikirja" | End of Second Part

Kuvassa (44. jakso) Lentävässä
C:ssä kirjoitin ensimmäisiä lehtijuttujani Saarismäkeen hankitulla Olivetti
Doralla kesällä 1979.

Romaanin Kuoharit I-III luvuissa on päästy II osan loppuun eli sivulle 311. Jäljellä siis III osa "Omat kuvat seinälle" ja 148 sivua.

Kuoharit "äänikirja" 43. jakso | The First Trip Abroad

Kuvassa (43. jakso) Kyprokselle
pääsin ensimmäisellä ulkomaanmatkallani kesäkuussa 1979.

Kuoharit "äänikirja" |Tampere Entrance Examinations

Kuvassa (42. jakso) Sisä-Savon
lehdeltä sain ensimmäisen senttarin palkkani touko-kesäkuulta 1979.

Kuoharit "äänikirja" | Some Athletic in Tervo 1979

Kuvassa (41. jakso) "Väkivallalla vammat ovat tulleet ja sillä ne pittää ottaa pois." Keihäänheittäjä Antero Purasen hierojan väite jutustani kesältä 1979 voisi olla myös kaikkien Kuohareissa esiintyvien salvureiden motto.

Kuoharit "äänikirja" | Some Athletic in Kuopio 1979

Kuvassa (40. jakso) Pohjois-Savon piirinmestaruusviestiessä 1979 Kuopion Väinölänniemellä olin mukana VesU:n 4x400 m ja 4x800 m joukkueissa.

Kuoharit "äänikirja" | July in Tervo 1979

Kuvassa (39.
jakso) pikajuoksija Sisko Markkasesta (Hanhiniemi) tein jutun Sisä-Savon
lehteen ja sain julkaistuksi kuvan myös Hannu Okkolasta.

Kuoharit "äänikirja" | Ilta-Sanomat: Spyware on Tervo?

Kuvassa (38. jakso) Ilta-Sanomat uutisoi ”Tervolle” tipahtaneista säähavaintolaitteista perjantaina elokuun 17. päivänä 1979. 

Kuoharit "äänikirja" | August in Tervo, Finland, 1979

Kuvassa (37. jakso) säähavaintolaitteita tippui Tervon Talluskylään elokuussa 1979. Tätä otosta levitettiin Savon Sanomien telefotolaitteella mm. Uuteen Suomeen ja Iltasanomiin.

Kuoharit "äänikirja" | Neste Ralley Finland 1979

Kuvassa (36. jakso) Sisä-Savon lehdessä julkaistu rallipakina "Jyväskylä ralley jyrää meitin".

Ääneen kirjoitettu: kirjailija Jouni
Tossavainen lukee romaanin "Kuoharit I-III"(ntamo 2018) toisen osan
”Kesää kohti” jälkimmäistä osaa ”Kesä 1979”.

Tossavaisen (s.1958) kahdeksas romaani
"Kuoharit" on kolmiosainen teos, jonka aluksi puhutaan kirjailija
Matti Pulkkisesta (1944-2011). Toisen osan päähenkilö on kirjailija Eino Säisä
(1935-1988) ja kolmantena isänä kerrotaan Pauli Tossavaisesta (1932-1988).
Kirjailijoiden ja kirjallisuuden lisäksi autofiktiivisen esseeromaanin
pääteemoja ovat urheilu ja valokuvaus.

Videoiden taustoja ja kirjailijan töitä
päivitän myös Facebookissa https://www.facebook.com/jouni.tossavainen