Hylättyjä esineitä 60 | Det sista paret

Saarismäki Tervo 1980.

Työhevosen turpa hamuilee apilaa

piikkilangan takaa.

 

Haravakoneen piikkeihin takertuu

etanoita ja usvaa.

 

Takkuiseen kaislikkoon

lipuu airoton vene.

 

Näillä Jarkko Laineen ”Maamme runon” loppusäkeillä aloitin jutun ”Autius voittaa” (18.1.1980), jossa julkaistua kuvan ja sanan paria pidän ensimmäisenä valokuvarunonani. Lähetin filmit ja liuskat Sisä-Savon lehden päätoimittajalle Jorma Airaksiselle Mäntsälästä, jossa työskentelin Ohkolan B-mielisairaalan kylvettäjän apulaisena ja siivoojana.

Kuvassa näen viimeisen kerran Saarismäen kotitilan savusaunan, tosin ilman kattoa. Toisen Aki Luostarisen ja Risto Rasan runoihin liittyvän valokuvarunon sain julkaistuksi Sisä-Savon toimitusharjoittelijana Suonenjoella 18.4.1980.

Runo ”Viimeinen pari” päättää 9. tammikuuta 2021 aloitetun Hylättyjä esineitä -sarjan, jota on käynyt katsomassa/lukemassa 16 047 vierailijaa (3.1.2022). Eniten kävijöitä keräsi 21.4. ”Eksyjän opas” (502) ja vähiten sarjan kolmas pari ”Den föflutna tiden” (34).

Valokuvarunot on kirjoitettu vuoden vaihteessa päättyneellä valtion viisivuotisella apurahalla. Kiitoksena veronsa maksaneille julkinen lukuoikeus jatkuu, mutta valokuvarunouteni jatkoja mietin, kehitän ja tulostan jossain muualla kuin Kuvassa ja sanassa.

 

Pojan usko lapsen-

uskon loppu.

 

Onnellinen pari, kumpikin

onneton tavallaan.

 

Kiroillaan esineelle

vaikka varpaaseen sattuu.

  

Vanhoilta jäljiltä

uusille laduille.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Hylättyjä esineitä 57 | Ein Gedacht

Tervaruukki Kuopio 2021.

Helikopterin jälki

ei jää kaupungin ääneksi.

Se tulee päälle jäällä.

 

Joka askel ihme

uus mahdollisuus. Aika on niin

mahdoton, ei mikään toistu

samanlaisena. Paitsi ajatus,

ajatteluksi sanottu mahdottomuus.

 

Ihminen myös taivaassa pääeläin.

Se lentää suoraan, telkkä aikansa

pintaa pitkin. Perhoset vaan

lepattaa ilmaan ikuista ajatusta

Du liegst im grossen Gelausche.

 

Samassa sairaskopteri palaa

horisontin takana.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Vielä kerran SS-metsänhoitoa | KLYY 125

Savon Sanomat 12.12.2021, A5.

Lukijalle pitäisi tarjota puolueetonta tietoa, mutta Kuopion metsänhoitosuunnitelman suhteen Savon Sanomien toimittajaa kiinnostaa vain kolmen vallankäyttäjän mielipide. 

Vallan vahtikoiran sijasta SS-toimittaja sukii jälleen myötäkarvaan niitä, joilla päätösvaltaa on. Ääneen pääsevät vain valmistelevaa virkamies ja kaksi suurinta puoluetta, keskusta ja kokoomus.

Miksi lautakuntavaiheessa oppositioon jääneiden demareiden ja vihreiden korjausesityksiä ei esitellä muutoin kuin virkistysmielessä ja pelkona, että helmikuussa valtuustossa saattaa tulla yllätyksiä?

Ja edelleen jätetään uutisoimatta metsänhoitosuunnitelmaa varten kaupunkilaisille tehdyn kyselyn tulokset. Vastanneiden, demareiden ja vihreiden näkökulmasta juttu – saati kuopiolainen metsä – näyttää ihan toiselta.

Lisätietoa täältä.

Ja vielä mielipidesivulta (SS 21.12.2021) kommentti juuri siitä, mikä jutusta uupuu.

SS 21.12.2021.

KLYY-akttiivi Pekka Tenhunen jatkoi metsäkeskustelua vuoden 2022 puolella suonenjokelaisen metsänhakkaajan Matti Suihkosen innoittamana.

Savon Sanomat 4. tammikuuta 2022.

Hylättyjä esineitä 56 | Koreanliuska 1–7

Runopaperiteos Koreanliuska ripustettiin metsämuseo Lustoon kesällä 1997. Näyttelyruno pienillä muutoksilla julkaistiin Valittujen puurunojen 1985–1998 lopuksi uudessa, ennen painamattomien runojen osastossa ”Neulastie”. 

Ja vielä kerran Hylätyissä esineissä (2021). Kiireellä maata lämmitetään, talous kasvaa ja meri jatkaa lihomistaan runossa kuviteltuun suuntaan. Kun tavataan ihmisen rakentamalla vuorella, kelluvalla kaatopaikalla, nähdään kasvaako siellä viimeinen puu: 

Koreanliuska. 

Hylättyihin esineisiin sopivan moton tapasin tänään Jaan Kaplinskin runossa ”En tunne olevani kotonani tässä synteettisessä maailmassa”:

Kuolleista

esineistä, ihmisistä ja äänistä

meidän ympäristömme muodostuukin. Elävä perääntyy

edellämme niin kauan kuin koskematonta luontoa on vielä olemassa

tai elää hiljaiseloa rinnallamme –

kukkaruukussa, akvaariossa, seinänraossa, roskakuilussa.

(Jaan Kaplinski: Ilta tuo takaisin kaiken, Parkko 2021, suom. Anja Salokannel & Pauli Tapio, 191)

 

Koreanliuska 1-7 | Det sista trädet (Coreanica slat)

 

Grant Hadwinille¹

1

Luun lukossa Luiskasaaressa

kasvaa sivuttain Koreanliuska.

Pyörivän lehden luiskaa laitaa pitkin

kolikkoon kloonattu nimi

U r o p a e pysyvän kurssin ikikoroksi.

 

Koreanliuskan kuvassa

mustat pyöreät soivat triangelissa,

lehdet kuin pallot

kolisevat tasakylkisessä kolmiossa.

Seitsemän nurin ja yksi oikein

ihminen, viimeinen tosin.

 

¹ Metsuri Grant Hadwin kaatoi ensimmäisen ja viimeisen haide-intiaanien Kultaisen kuusen.

Koreanliuska 2 | Det sista trädet (Coreanica slat)

Jouni Tossavainen: "Koreanliuska", kuusivaneri 43x60, käsintehty paperi Sirpa Kivilompolo, sivellintekstaus Riikka Kaakkurivaara.

2

Koreanliuska, tämä hybridi

on jokaiselle oma puu

täysin tunnustettua purtavaa,

jätti ikivihreä saarna.

Se kannattaa maailmaa

niin kuin puu ja muinoin miesjumalat vahvat,

vaihtuu ja kelpaa kaikille maakuntakukaksi

käy joka moottorissa

on pyytämättä hengissä

ja hengessä mukana pitempään kuin me.

 

Se kyllä myöntää vetävänsä viimeisen henkosen

eri tahdissa, koska me olemme silloin hyvin

tahdittomia.

Koreanliuska 3 | Det sista trädet (Coreanica slat)

3

Tiedon valtatien päässä Koreanliuska

täydellinen puu, aivan viimeinen

ja yhtä hiljainen, harvinainen

ja äänekäs kuin Silfion² Kyrenessä.

 

Täällä teitä sanottiin kaatopaikan puuksi,

oikeaksi oksaksi ilmasta käsin.

Se ei ollut halveksiva nimitys,

kun muita hirsipuita ei löytynyt

ja jäte huusi pulaansa

uppoavalla vuorella.

 

² Silfion oli kasvi, jota viljeltiin antiikin aikana Pohjois-Afrikassa. Kyreneläiset löivät sen kuvan rahoihinsa. Kasvi kuoli sukupuuttoon.

Koreanliuska 4 | Det sista trädet (Coreanica slat)

4

Koreanliuskan koristamalla

kelluvalla jätevuorella

rotat ampuivat tunneleita aikaan

sukelsivat muovit suihinsa.

Nyt sirpaleet kukkivat käsiin,

pelti korroosion kohtu

levittää verisiä enkeleitä

heidän auransa vanaan.

 

Jouni Tossavainen: ”Koreanliuska”, kuusivaneri 60x43, käsintehty paperi Sirpa Kivilompolo, sivellintekstaus Riikka Kaakkurivaara.

Teräs pisti vastaan huikopalan verran

kunnes se jääkaapin ovi jätettiin.

Pakastearkullakaan ei pitkälle melottu.

Se upposi ja jäävuoret imivät itseään

ja muita rintoja kohti päiväntasaajaa,

ja näiden kaatopaikkojen huiput täyttivät

ensi kopterit ja autot, sitten uimari ja veneet,

jos muistatte.

Koreanliuska 5 | Det sista trädet (Coreanica slat)

Jouni Tossavainen: ”Koreanliuska”, kuusivaneri 60x43, käsintehty paperi Sirpa Kivilompolo, sivellintekstaus Riikka Kaakkurivaara.

 5

Tämä tapahtui ja siihen aikaan Koreanliuska

ristittiin, viimeinen tuntematon

määrättiin myös hautausmaan puuksi (Taxus baccata).

Ja huiput täyttyivät vihdoin kaikista parhaista

ja ihminen kylvetti toista huippuihmistä

Koreanliuskalla kuin vihdalla

ja silloin nähtiin merkki:

Koreanliuskan hipaisusta ihmisen selkään

kasvoi valmis vesileima,

ja kaikki jotka sen Leijonan merkin tunnistivat

lunastivat taivasosakkeen toverinsa leimalla.

Koreanliuska 6 | Det sista trädet (Coreanica slat)

Jouni Tossavainen: ”Koreanliuska”, kuusivaneri 60x43, käsintehty paperi Sirpa Kivilompolo, sivellintekstaus Riikka Kaakkurivaara.

6

Joku meistä leimasi itsensä eduskuntaan

pitämään paperisadetta, toinen

painaa samaa Koreanliuskan vimmaa

tuulimyllyn kiviseen napaan

ja jälleen ymmärrämme vähän ihmistä.

Pentti Saarikosken puu oli kuusi.

Nyt hän on kuusi.

Koreanliuska 7 | Det sista trädet (Coreanica slat)

Jouni Tossavainen: ”Koreanliuska”, kuusivaneri 60x43, käsintehty paperi Sirpa Kivilompolo, sivellintekstaus Riikka Kaakkurivaara.

7

Lasia, ruostetta, öljyä

ihmisen kasvot

kaikkein kauneinta

lasia, ruostetta, öljyä.

Muuta meillä ei ole.

 

Sinun juuri ja matka

kohti auringonlaskua

ei herää enää,

ei herätä muistoja puista

talvenvihreistä.

Kuopion metsistä päätetään tänään | KLYY 125

Pekka Tenhunen esitteli taiteilija Matti Karppasen veistämää hirveä KLYY:n tiistaikokoontumisessa, jossa oli mukana myös Matin tytär Alli Karppanen. Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen taidekokoelmasta alusti intendentti Marja Louni (oik.).

SS 1.12.2021.

Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys on suojellut ja tutkinut luontoa 125 vuotta. Virallinen juhlapäivä on 16. joulukuuta 2021.

Tiistaina KLYY:n uudessä pesässä Puijonkadulla palattiin yhdistyksen taidekokoelman historiaan, josta Kuopon taidemuseon intendentti Marja Louni kirjoitti gradunsa. Ensimmäiset lahjoitukset kokoelmaan saatiin Ferdinand von Wrightin tauluista ja peräti 29 teosta Matti Karppaselta, jonka tytär Alli Karppanen jatkoi ja täydensi Lounin alustusta.

Keskiviikkona Savon Sanomat julkaisi KLYY:n mielipidekirjoituksen Kuopion metsänhoitosuunnitelmasta, josta tehdään tänään päätöksiä kaupunkirakennelautakunnassa. SS:n jutun (25.11.) mukaan suunnitelma on läpihuutojuttu, mutta myös vihreiltä aiemmin julkaistu mielipide on varsin kriittinen hakkuiden lisäämisen suhteen.

SS 25.11.2021.

SS 30.11.2021.

Kesällä kaupunkilaiselle tehty kysely ei näytä vaikuttaneen hakkuusuunnitelmaan. Avohakkuiden sijasta noin 400 vastanneesta suurin osa kannattaa kuitenkin metsien ja varsinkin vanhojen metsien säilyttämistä.

Kaikki aihetta käsittelevä kokousmateriaali löytyy täältä.

Läpi meni: 8-3

Äänin 8-3 metsänhoitosuunnitelma hyväksyttiin ilman muutoksia kaupunkirakennelautakunnassa 1.12.2021. Valtuustokäsittelyssä muutosten mahdollisuus lepää demareiden ja vihreiden varassa. Ote päätöspöytäkirjasta:

"Iris Asikainen ja Jaakko Kosunen kannattivat Petri Niemisen muutosesityksiä kohtiin 1, 9 ja 11. Muihin kohtiin tehtyjä muutosesityksiä ja lisäesityksiä ei kannatettu, joten ne raukesivat.

Puheenjohtaja esitti, että kaikista kannatetuista muutosesityksistä äänestetään erikseen. Äänestysesitys hyväksyttiin.

Äänestys muutosesityksestä kohtaan 1: Puheenjohtaja ehdotti asiassa äänestettäväksi siten, että ne jotka ovat esittelijän ehdotuksen kannalla, äänestävät jaa, ja ne jotka ovat Petri Niemisen tekemän esityksen kannalla, äänestävät ei. Äänestysesitys hyväksyttiin.

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä annettiin 8 jaa-ääntä (Pääkkö, Tolppanen, Chiksoeva, Hytönen, Jukarainen, Kulin, Wetzell, Wihuri) ja 3 ei-ääntä (Asikainen, Kosunen, Nieminen), joten lautakunta hyväksyi esittelijän ehdotuksen.

Äänestys muutosesityksestä kohtaan 9: Puheenjohtaja ehdotti asiassa äänestettäväksi siten, että ne jotka ovat esittelijän ehdotuksen kannalla, äänestävät jaa, ja ne jotka ovat Petri Niemisen tekemän esityksen kannalla, äänestävät ei. Äänestysesitys hyväksyttiin.

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä annettiin 8 jaa-ääntä (Pääkkö, Tolppanen, Chiksoeva, Hytönen, Jukarainen, Kulin, Wetzell, Wihuri) ja 3 ei-ääntä (Asikainen, Kosunen, Nieminen), joten lautakunta hyväksyi esittelijän ehdotuksen.

Äänestys muutosesityksestä kohtaan 11: Puheenjohtaja ehdotti asiassa äänestettäväksi siten, että ne jotka ovat esittelijän ehdotuksen kannalla, äänestävät jaa, ja ne jotka ovat Petri Niemisen tekemän esityksen kannalla, äänestävät ei. Äänestysesitys hyväksyttiin.

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä annettiin 8 jaa-ääntä (Pääkkö, Tolppanen, Chiksoeva, Hytönen, Jukarainen, Kulin, Wetzell, Wihuri) ja 3 ei-ääntä (Asikainen, Kosunen, Nieminen), joten lautakunta oli hyväksynyt esittelijän ehdotuksen.

Merkitään, että kaupunginmetsänhoitaja Seppo Jauhiainen poistui kokouksesta tämän asian käsittelyn jälkeen."

 

Hylättyjä esineitä 51 | Grant Applicant

Arkkitehtuurimuseo Helsinki 2021.

1

Aivan aluksi opettelin

olemaan jotain.

 

Lopulta ei mitään

teettää työtä.

 

Ruutu tyhjä kuin tuhka

vitriinissä, arkku museossa

 

eli elimellinen itse

hiipumisen murskavoitto.

 

2

Silmäsi syttyvät hetkessä

ja olet toisen synnyttäjä.

 

Et sanonutkaan vähän

ja koko pääsky lensi.

 

Olet henkesi

ensimmäinen päivä maassa.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

"Ei metsä kuole" museossa | Hope from Wood

Arkkitehtuurimuseo Helsinki 2021.

Arkkitehtuurimuseossa Toivoa puusta -näyttelyn avaavat säkeet on lainattu Kuusikirjasta (2008). Alun perin runo ”Ei metsä kuole” ilmestyi kokoelmassa Laani, valitut puurunot 1985–1998”. 

Kuusikirjan jälkisanoissa ”Kuusen juuria” kerrotaan runon syntyneen Jaan Kaplinskilta saaduista vaikutteista: ”Metsännenää Tapion juurilla parannettaessa miellytys luvuin ja hyvityssanoin ei saanut olla vihainen vaan lempeä. Tässä lempeän myöntymisen tilassa virolaisen Jaan Kaplinskin runoja lukiessa on kirjoitettu runo ’Ei metsä kuole’.” (189).

Toivo puusta -näyttelyn kuraattori on muun muassa Runoraadista tuttu kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi, ja näyttely on auki 10. huhtikuuta 2022 asti (Arkkitehtuurimuseo Kasarmikatu24, Helsinki).

Tanssi kurkkien kanssa

Kaplinskia näin useamman kerran ja kerran tapasin kotipaikallaan Virossa liki Võrua sen verran, että sain runon kokoelmaan Liiketoimintasuunnitelma (2004):

ensikäki Kaplinskin arboretumissa
se ei kuku minulle pitkää ikää tupakka suussa

talvituvassa valkea uuni, nokiset seinät
kylmällä lattialla lämpimät matot

”inhimillinen tekijä”
runoilijan vihreässä hatussa

portilla hän kertoo tanssineensa
kurkien kanssa (68-69)

P.S. Runon Kitty Todd Arboretumin kuviin liitetty versio löytyy blogista toukokuulta 2007:

http://jounitossavainen.blogspot.com/2007/05/ei-mets-kuole-kitty-todd-arboretum.html

Hylättyjä esineitä 43 | Kamassi

"Kaksi miestä ja karhu kaadettu." Torumin mäen merkit Hanti-Mansiassa 2008.

Ei ole tuhrattu ensinkään turhaan

ja suotta-aikaisesti vaan

suoraan ja halkinaisesti sanottu:

 

Missä on siivet, kun on kynnettävä

läpi koko kieli, ja kuka kyntää

läpi lävestä, jos ei ole hevosta

 

avainta peltosi multiin

metsäisten merkkien suulle?

Nousee vain iso vesi silmiin,

järvestäkö kasvaa se hylättyjen toivo.

 

Monta vuotta on mennyt, ja ihmiset kas

mitään eivät tiedä. Heillä kas paljon hevosia

ja lehmiä paljon… Jumalansa tekivät

puusta, sitten kivestä, sitten paperista tekivät.

Klavdija Zaharovna Plotnikova, viimeinen äidinkielenään kamassiapuhunut, kuoli 20.9.1989 vanhainkodissa Krasnojarskin kaupungissa Siperiassa noin 94 vuoden iässä. Kuolleiden kielten päivä vietetään 20.9.

 Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Hylättyjä esineitä 35 | Koppel

Saarinen Tervo 2021.

Kun jostain puristaa

jossain pullistuu

meidän korpus:

 

pilviä, jälkiä

mitä tahansa sirpaleita.

 

Sininen ja valkoinen

syö järvestä pohjat

lopulta koko meren;

 

kaikki yhtä ja samaa

elvytystä, puhetta maasta

joka on jo puhuttu.

 

Kuka sen kestää

kyyneleensä eivät johdu siitä,

toivonsa on toinen;

 

joka ei sitä ole tuntenut

ei siitä tiedä, ja jota koskettaa

hämmästyy kätensä

 

muistia ylistävää suuruutta.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Hylättyjä esineitä 29 | Fågelkörsbär

 

Pekkala Tervo 2007.

Kuusen varjossa tuomi

musta, muistan vielä

sen häämekon savusaunan

edessä: hyvät löylyt

 

lasten tulla, kukkasi

lumisadetta kevään lopuksi

kesän aluksi.

 

Oksaakaan en taittanut

lapsenkaltaisena

kuten tuuli. Tuli sitten toinen

Päivö, tappoi tuomen

kaatoi saunakuusen.

 

Pätkin koneella, pilkoin aggregaatilla

Learin tapaan jakelin maitani:

Eihän ne nykynuoret erota

kivääriä haulikosta, piikkilankaa

paimenpojan aidasta.

 

Hyvänä puolen lyhyt pinna;

mittava mekkala ottaa vain pari tuntia

luonnonsuojelualueellakin.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Torni Haminavuorelle | F. von Wright 200 år 2022

Näköala Haminavuorelta 2019.

Vanuvuorelle, tai Magnus von Wrightin Vannuvuoreksi nimeämälle mäelle, puuhataan näkötornia. Mielipidekirjoituksessaan kirjailija Marja-Leena Tiainen vastusti tornin rakentamista lähes Puijon korkuiselle mäelle. Torni pilaa maiseman ja metsäluonnon kuluttaminen lisääntyy luonnonsuojelualueella, varsinkin kun Kuopion asutus laajenee parhaillaan Vanuvuoren suuntaan. (Savon Sanomat 28.1.2021)

Näköala Haminalahdelta 1853.

Vastauksessaan Vanuvuoren hanketyöryhmän jäsenet kommentoivat, että "torni on tarkoitus rakentaa niin, että se ulottuu vain hieman puiden latvojen yläpuolelle" ja hankkeen osana on myös luontopolun rakentaminen: ”Kun liikenne ohjataan merkitylle polulle, se säästää ympäröivää metsikköä kulumiselta ja suojelee näin myös luontoa.” (SS 5.2.2021)

Kun Vanuvuorelle pystytetään torni, miksei myös Haminavuorelle, josta Ferdinand von Wright maalasi Suomen maisemamaalaustaiteen merkittävimpiin kuuluvan teoksen Näköala Haminalahdelta (1853)?

Vuonna 2022, kun on kulunut 200 vuotta Ferdinandin syntymästä, eikö olisi hyvä päästä katsomaan kansallismaisemaa samalta paikalta, josta teos on maalattu. Tai, tehdäänkö retki maalauspaikalle Ferdinandin kuolinpäivänä 31. heinäkuuta, kun Ferdinandin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on jo varattu Minna Canthille?

Torni, hissi tai drone

Vanuvuoren laella on ollut kolme näkötornia, Haminavuorella ei yhtään, mutta Näköalan Haminalahdelta valmistuttua Haminalahden kartanon vieraat vaelsivat tuolle Haminavuoren parhaalle näköalapaikalla. Vuoden 1880 matkaoppaassa mainitaan Haminalahden kartanon lisäksi vierailun arvoisena kohteena Vanuvuoren ja Puijon näköalatornit.

Nykyisin näköaloja peittää runsas ja korkeakasvuinen puusto Puijon urheilualueita lukuun ottamatta. Koska sekä Vanu- että Haminavuoren laet ovat luonnonsuojelualuetta, näköalojen avaaminen puita kaatamalla tuntuu huonolta vaihtoehdolta.

Jääkö siis muuta mahdollisuutta kuin torni, hissi tai drone, jolla kansallismaiseman muutoksia tai säilyneitä syvyyksiä pääsee tarkistamaan? Haminavuoren laen korkeimpaan kuuseen kiipeämällä pohjoisen Kallaveden maisema ei avaudu, kuten raportoin Taistelevien metsojen (2020) jälkisanoissa:

”Tikkaiden sijasta kiipeän mäen korkeimpaan puuhun. Kuusessakin kamera valottaa enemmän metsää kuin kansallismaisemaa. Vuorelta ei näy vuoria, ei edes mäkiä, vaan mäntyjä. Sama ongelma – tai metsän paluun ihme – on edessä, jos Haminavuorta kuvaa vastapäiseltä Isolta Neulaniemeltä, jonka harja kännykkämastoineen erottuu horisontissa." /- -/

"Pitempi käsi tai kännykkäkeppi ei auta kuusessa, tarvittaisiin joko metsänhoidollinen maiseman avaus tai lennokki maisemapanoraaman valloittamiseksi samalta paikalta kuin Ferdin taulussa. Jospa joku vielä lennättää dronea varmistaakseen ne muutamat muutokset, jotka lampaita lukuun ottamatta voi päätellä karttaa tutkimalla."/- -/

”Pienen saareni ja suuren järven panoraamaa varjostaa kysymys, pitäisikö Haminavuoren maisemaa avata eli metsää kaataa niin, että Ferdin Näköalan paikasta tulisi yhtä vähällä vaivalla saavutettava pyhiinvaelluksen kohde kuin Puijosta tai Suopeltovuoren näköalapaikasta. Hidastaako vai edistääkö lisääntyvä turistiliikenne ilmastonmuutosta tai edes asfaltin leviämistä? Turistien ”hyttysparven kuhinasta runoili jo vuonna 1886 Topelius kiivettyään sveitsiläiselle Rigivuorelle:

Mitä halutaan?

Paperiveitsi? Näköala? Alppitähti?

Joku pikkusievä muisto mukaan…

Eikä saa unohtaa aurinkoa! Se laskee

ja se nousee, aivan kuin kaikkialla,

mutta täällä taulun raami rajaa sen makeammin.”