Romaani Pojan usko | Äänikirja 2021

Historiallisen romaanin Pojan usko (Aviador 2021) voi kuunnella nyt myös kirjailijan lukemana äänikirjana.

Sen selvittäminen, kuka murhasi herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen ainoan pojan, kestää vain kolme tuntia ja 29 minuuttia.

Ilmaisen ääninäytteen voi kuunnella täältä.

Ja äänikirja löytyy myös Bookbeatilta.

Körtti Paavon pojan

lapsenuskoa 

koetellaan

romaanissa Pojan usko.

Sitä on luettu 

dekkariksi

ja rakkausromaaniksi.

Minä luin Pojan uskon

omalla äänellä

äänikirjaksi.

Kymmenen ensimmäistä e-kirjana | E-bok 2021

Kymmenen ensimäistä proosateostani voi nyt lukea e-kirjana. Kirjastostahan nuokin löytyvät, mutta kirjan ostajan kannattaa turvautua Antikka.nettiin.

Esimerkiksi New Yorkin Lentävä suomalainen (2014) on käytännössä loppuunmyyty; Rosebudin uudesta kirjakaupasta Sivullinen löytyy kaksi Lentävää suomalaista, mutta varastosta ei yhtään kappaletta.

E-kirjana ovat ladattavissa vaikkapa täältä:

Lentävä C 1994

Koirastähti. Ex-sukupolven romaani 1996

Vihtapaavo 1999

Kylmä maraton. Urheilukirja 2002

Euroopan omistajat 2004

Eskimobaari 2006

Koulu. Otteita nuoren opettajan päiväkirjasta 2009

Sivullisia 2011

Kesäpäivä 2013

New Yorkin Lentävä suomalainen 2014 ja

Taistelevat metsot 2020 löytyy äänikirjan esimerkiksi tästä linkistä ja Kuoharit 2018 on kuunneltavissa ilmaiseksi YouTube-äänikirjana täältä.

PS E-kirja on epub-tiedosto, joten sen avaamista varten on asennettava jokin epub-lukijaohjelma. Niitä löytyy netistä ilmaiseksi, esimerkiksi tämä Freda-niminen vaihtoehto:

https://www.microsoft.com/en-us/p/freda-epub-ebook-reader/9wzdncrfj43b?activetab=pivot:overviewtab

 

Metsojen soidinmenot Oodissa | Storytell

Taistelevat metsot kirjasto Oodin
Maijansalissa torstaina
29. lokakuuta 2020 klo 18.00.

Taistelevien metsojen (2020) luvut äänikirjaksi ovat nyt siinä pisteessä, että tätä versiota romaanista pääsee kuuntelemaan ruotsalaisessa kirjatoistopalvelussa Storytellissä. Ilmaisnäytteen voi kuunnella ja kannattaa toistaa, ennen kuin avaa tilinsä nyörejä.

Siitä ilosta ja senkin kunniaksi "metsoja" julkistetaan Oodissa Helsingissä torstaina 29. lokakuuta klo 18.00 alkaen. Suomalaisen kustantajan Aviadorin Facebook-tapahtuma löytyy täältä, ja romaanin maisemaan äänen kanssa voi altistua YouTubessa.

Yle Radio Savon juttu "Millaista on työstää äänikirjaa" on kuunneltavissa tällä johdannolla.

"Millaista on työstää äänikirjaa" | Yle Radio Savo

Äiti Anjan ja Paulin hääkuva Kuopiossa helmi-maaliskuussa 1958.

Yle Arenaan
Radio Savon jutussa
kerrotaan äänikirjan
työstämisestä.

Jos ei ole ääntä, ei ole radiotakaan, ja puheääni erikseen. Kanava kääntyy äkkiä, jos juontajan, näyttelijän tai äänikirjan lukijan puhe tökkää korvaan, ärsyttää enemmän kuin sielu sietää jokapäiväisissä vaivoissa rimpuillessa tai niistä nauttiessa.

Kiitos äidin ja isän jonkinlaista kuuntelijan korvaan tarttuvaa ääntä lähtee suustani, tosin aika takabassoisesti. Isää muistan jopa kiittää Yle Radion Savon viiden minuutin jutussa ”Millaista on työstää äänikirjaa”, josta aamujuontaja Ville Pitkänen kirjoitti Yle Areenan esittelytekstin:

Kuopiolainen Savonia -palkittu runoilija-kirjailija Jouni Tossavainen julkaisi hetki sitten kirjan Taistelevat Metsot. Kirjan tarina perustuu taitelija Ferdinand von Wrightiin, jonka siveltimestä kyseinen malaus valmistui vuonna 1886. Kirja ei tosin käy läpi tätä maalausprosessia, vaan tarkastelee yhtä pitkää päivää tuona ajanjaksona. Kirjasta on tuloillan myös äänikirja, jota Tossavainen parhaillaan työstää. Millaista on äänikirjan tekeminen kotiolosuhteissa, kun studioksi on valikoitunut pojan striimaus -tietokone?

Kirja-alaa ravistelee murros, jossa äänikirjojen tulot menevät jonnekin muualla kuin kirjailijalle. Kirjailijaliiton selvityksestä Ylen juttua täältä: https://yle.fi/uutiset/3-11534693?fbclid=IwAR3mVwiwZtoIL6rQHeyZdHYWnV_Ec9vo-_ygC27SDmRXUg962Kccfgn2wfQ

Taistelevat metsot, 2020 | A Sample of Afterwords

Romaania Taistelevat metsot (Aviador 2020) luen äänikirjaksi. Näyte on "Jälkisanoista", jossa kerrotaan teoksen synnyttäneestä alkunäystä. Kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsainen teki jutun Savon Sanomiin, ja Tuire Punkki otti kuvat.

 

Kuoharit "äänikirja" - Jälkisanat | Afterwords 2019

Vielä muutama sana äänikirjan tuottamiseen liittyvistä käytännön seikoista, joista saattaa olla iloa omaa ääniteosta suunnittelevalle.

Mikrofoniksi tilattiin – tai siis poikani Aleksi tilasi netistä, ja ilman Aleksiahan koko kokeilu olisi jäänyt tekemättä – saksalainen Kiinassa valmistettu noin sadan euron M-Audio Uber Mic. Laatu kuulostaa riittävältä, mutta läpi tullutta läppärin iästä johtuvaa hurinaa piti käsitellä.

Äänenkäsittelyyn käytin ilmaista Windowsin Audacity-ohjelmaa ja vapaasti ladattavalla videonmuokkaussovelluksella Shotcutilla yhdistin äänen kuhunkin jaksoon liittyvään dokumenttikuvaan. Kuvat ja videoiden thumbnailit käsittelin Photoshopilla. YouTubeen lataaminen onnistui hämmästyttävän helposti. Vaikka jaksoja kertyi lopulta 69, sain ladata vain muutaman videon ja kuvan uudelleen.

Keskimäärin yhden jakson pituudeksi tuli noin 15 minuuttia, jossa ehtii lukea noin viisi sivua painettua tekstiä.

Kuuntelijamäärät näyttivät pomppaavan joka kerta, kun jaksoa jaksoi nostella Facebookiin. Silti näyttökertoja olisi voinut tulla enemmänkin, kuten myös tilaajia saati kommentteja. Ensimmäisen jakson, joka on saanut eniten näyttökertoja (274) latasin nettiin 2. tammikuuta ja viimeisen 69. jakson 18. lokakuuta 2019.

Joulukuun alkupäivinä 2019 näyttökertoja Kuohareille oli kertynyt 1 590, mikä ei vielä kerro mitään siitä, kuinka pitkään kukin katsoja on kuunnellut äänikirjaa. Vertailun vuoksi YouTubeen lataamistani videoista esimeriksi Suomen ensimmäinen GangBang-huuto on saanut 1 685 näyttökertaa ja runoilija Heli Laaksosen Poetry Slam -esiintyminen peräti 3 042 katsojaa.

Lisää äänityksen taustoista täällä.

Kuoharit "äänikirjan" viimeinen jakso | The End

Vähitellen painautuessaan uudemman kerran teostaan vasten käsittää, miten erilainen työ äänikirja on alkuperäisteokseen verrattuna, vaikka olisi lukenut käsikirjoituksen kertaalleen ääneen kanssa, ennen kuin se karkasi painoon.

Äänikirjana muokkasinkin romaania peräti uuteen kuosiin, kuten esimerkiksi jaksossa 64 on selkeimmin kuultavissa, ja äänitysvirheeni taaplauksineen jätin kuulolle, koska nekin jäljet liittyvät autofiktion tunnustukselliseen luonteeseen.

Sen sijaan kaikki nämä painettuun teokseen jääneet 20 kirjoitusvirhettä, joihin törmäsin ääneen lukiessani ja joita on varmasti vielä runsaammin, olisin mielelläni korjannut, ennen kuin kirja lähti painoon.

Korjauksia

3 nimet > kuvat

20˗21 ”ei perään” 2 x

75 jonka > joka

131 ellei hän ei olisi > ellei hän olisi

133 avannut > avanneet

147 tippuvaa > tippuvan

173 vaimonsa > vaimoansa

195 joka > jonka

205 kipuilut > kipuillut

299 ensimmäisellä > ensimmäiselle

310 muta > mutta

320 pettymyksiä > piettymyksiä

355 Kemppisen > Kemppinen

389 Sanomisen > Sanomien

410 Eikö > Eikä

413 katoa > katoaa

417 ihmistä > ihmisestä

420 ihmistä > ihmisestä

429 histoolrioitsijan > historioitsijan

433 Kohmeloisen killistelen > Kohmeloisena
killistelin

Barokkityylisiä lisäyksiä

Kuten Kuohareissa kerrotaan A. J. Greimasin oppilaan Kari Salosaaren oppilaana gradu Paavo Haavikon puista jäi tekemättä Tampereen yliopistoon − yhtä hyvin kuin Salosaaren neuvoilla dramatisoitu kuunnelma Pentti Saarikosken Hämärän tansseista nauhoittamatta Tohlopissa.

François Dossen Strukturalismin historiaa luettuani tiedän, etteivät Greimasin teoriat tuottaneet uskottavia tuloksia Ranskassakaan [jos ei sitten Venäjällä; tarttolainen kulttuurisemiootikko Juri Lotman puuttuu Dossen I osan strukturalistien joukosta ja mainitaan II osan alaviitteessä yhtenä Sémiotica-lehden toimituskunnan jäsenenä].

”On paradoksaalista, että tämä semioottinen ohjelma, joka esitti yhdistävänsä Proppin oppeja, Lévi-Straussin myyttianalyysia ja Hjelmslevin Omkring sprogteoriens grudlaeglse -teosta, ei tuottanut uskottavia tuloksia. Greimaslaisuus näytti päinvastoin sulkeutuvan nopeasti itseensä yhä enemmän luottamukseen perustuvan abstrahoimisen pariin: se toimi kuin puhdasoppisuus alati tyhjenevässä kirkossa. Se otti käyttöön yhä enemmän hienostuneempia logiikan soveltamisen keinoja saavuttaakseen pettymyksen tuottavia ja usein tautologisia tuloksia:

Muistan olleeni erään tunnetun Greimasin oppilaan hyvin paksun, avioliittoa käsittelevän väitöskirjan esittelijänä. Siinä pääteltiin, että avioliitto on kaksinapainen rakenne. Tavallaanhan se on totta, mutta onko tämä johtopäätös, jonka saavuttamiseen tarvitaan välttämättä tuhat sivua?⁵(⁵ Louis Hay, keskustelu tekijän kanssa.)” (François Dosse: Strukturalismin historia I, Tutkijaliitto, suom. Anna Helle, 259)

Tampereella Salosaaren draamalinjan oppilaat olivat kuin Greimasin koehiiriä sekä teorioiden taistelussa että hänen yksityisessä Sorbonnen yliopiston valloituksessaan. Greimasin tapaan Ronald Barthes ei täyttänyt strukturalismiin kielteisesti suhtauneen Sorbonnen pätevyysvaatimuksia, ja Salosaaren väitöskirjakin valmistui vasta opintojeni jälkeen.

Strukturalismin kritiikin lisäksi isätön äidinpoika Barthes olisi pitänyt muistaa muutenkin kuin valokuvaan liittyvän punctuminsa kautta Kuohareissa, jossa monet muut nimeltä mainitut miehet kuohivat poikiaan patriarkoiksi, olivatpa he elossa tai kuolleita − eikä mestareiden oppipojista näy puutetta.

Isän ja pojan suhteen kannalta oleelliseen Oidipukseenkin viittasin yhtä harvoin kuin Freudin psykoanalyysiin, jonka kriitikkona olisi pitänyt vapautua Michel Foucault´n, G. Deleuzen ja F. Guattarin teosten seurassa. Omalla tavallani epäonnistuen yritin kuitenkin päästä eroon sekä Oidipus-ongelmastani että Anti-Oidipuksesta tunnustellessani niitä Kuohareita vasten.

Mutta tässäkin mielessä Kuoharit jäi 1800-lukulaisen psykiatrisen hoidon ”iskä-äiskän ikeen alle”, josta Deleuze ja Guattari kirjoittivat. Nämä miehet kuoharoivat selvän jaon kapitalistisen psykoanalyysin ja heidän skitsoanalyysinsa puolella olevien kumouksellisten liikkeiden välillä − ja oikealle rannalle päästääkseen oli tunnustettava Oidipuksesta juontuva syyllisyyteensä ”tietyllä tavalla”, josta Suomessa saimme lukea lisää tietyn sianhoitajan oppaasta:

”Niinpä sen sijaan että osallistuisi tehokkaaseen vapautustyöhön, psykoanalyysi osallistuu kaikkein yleisimpään porvarilliseen tukahduttamistyöhön: eurooppalaisen ihmisen pitämiseen iskä-äiskän ikeen alla niin, etteivät edes yrittäisi hankkiutua ongelmasta eroon.”

Kun marsu on marsu on marsu myös Ranskassa −lopultahan vuonna 1984 Robbe-Grilletkin julkisti täydellistä subjektiivisuuttaan: ”En ole koskaan puhunut mistään muusta kuin itsestäni.” − subjekti on palannut tekstiin, ja siitä juontaa juurensa myös autofiktio. Jos mikä niin Greimasin semiotiikka kielsi minulta tuon subjektin, joten se ei voi olla liittymättä ”asetelmani ongelman erityisyyteen” laatiessani omia tunnustuksiani.

Ranskassa strukturalismin käsitteelliset, matemaattiseen täydellisyyteen pyrkivät spekulaatiot johtivat älyllisesti erikoisiin tilanteisiin, kun Vankileirien saariston, Kiinan kulttuurivallankumouksen ja  Pol Potin vallankumouksen paljastukset oli mahdoton sulkeistaa hyvästäkin teoriasta. ”Gulag-vaikutus paljasti, että ymmärtämiseen riittää, kun kuuntelee, lukee ja näkee”, kuten Dosse toteaa Strukturalismin historian II-osassa.

Torjutun, ihmiseen liitettyjen inhimillisiä arvojen, paluu tapahtui idästä päin niin Ranskassa kuin Suomessa. Jopa kaikkein radikaaleimpien oli esitettävä itselleen julkisesti tiettyjä kysymyksiä Romaanihenkilön kuoleman jälkeen samalla tavalla kuin kirjailija Jacques Derrida sen jälkeen, kun hänen oli pidätetty Tšekkoslovakiassa. Alain Renauten muistin mukaan:

”Muistan Derridan Rue d´Ulmilla sen jälkeen, kun hänet oli pidätetty Tšekkoslovakiassa. Hän kertoi seminaarissa olevansa hyvin pahoillaan siitä, että vietettyään elämänsä filosofina, joka dekonstruoi humanismia ja väittää, ettei tekijyyteen liittyvää vastuuta ole olemassa, hänet oli yhtenä päivänä riisuttu alastomaksi tšekkoslovakialaisella poliisiasemalla. Hänen oli myönnettävä, että tämä oli vakava ihmisoikeuksien loukkaus. Tuona päivänä Derrida osoitti ajattelunsa kirkkauden sanomalla, että hän oli todella erikoisessa älyllisessä tilanteessa. Niinpä hän ehdotti älyllisen barokin² kategoriaa, koska hänen mukaansa tilanteen kaksi tasoa eivät kohdanneet. Mutta emme voi ikuisesti pysyä barokissa. (² Ranskassa baroque tarkoittaa paitsi ’barokkista’ ja ’barokkityylistä’ myös ’omituista’ ja ’eriskummallista’ [suom.huom].)”  (Strukturalismin historia II, 321)

Gulag-vaikutus hiljensi hyperkriittisesti demokratian välineitä dekonstruoineet intellektuellit ja toukokuun 1968 lapset, jotka olivat jääneet orvoiksi vallankumouksen petettyä poikansa. Toisaalta gulagilla voitiin lyödä päähän yhtä ahdasmielisesti kuin taistolaiset porvaria tai vääntää tieteellinen totuus vain yhdeksi diskurssiksi muiden uskontojen joukossa. Media syö pika-ajattelua, jota B.-H. Lévyn tyyppiset filosofit muiden mukana oppivat käyttämään ilokseen, mutta miten käy sen ymmärtämisen kanssa. 

Riittääkö, kun kuuntelee, lukee ja näkee?  

Idän kuoharit: Skopzit

Vaan osattiin sitä kuoharoida idässäkin jo 1800-luvulla, jos kohta tunnustaa syntinsäkin, kuten Valvojassa kerrottiin marraskuussa 1881:

”Meidän ei tietysti ole tässä tarkoitus antaa mitään kertomusta Venäjän uskontolahoista. Se veisi meidät liian syvälle Venäjän kirkkohistoriaan. Mainitsemme ainoasti, että hurjimmatkin eri-uskolaiset jakautuvat useihin lahkoihin, esm. Skopzit (kuohitsijat), joilla on paljon tunnustajia Pietarin ja Moskovan rikkaissa pankkiireissa ja juvelisepissä, ja Soshigatelit, jotka katsovat oma-ehtoisen surman tulen kautta ainoaksi keinoksi puhdistaa itsensä maailman synnistä ja saastaisuudesta. Niitä on erittäin Siperiassa, jossa he viime vuosisadalla usein suurissa joukoissa vapaaehtoisesti antautuivat tulen uhriksi. Vielä tältä vuodeltakin kertoo ”Golos" senlaatuisen tapauksen. Huhtikuun 24 p:nä tänä vuonna oli eräs tilanhaltia Vitebskin seudulla rakennuttanut tilallensa suuren polttolavan. Yöllä istui hän siihen ja poltti itsensä, itse sytytettyänsä polttolavan palamaan. Kolmas hurja lahko on Strannikit (Vaeltajat).”

(Jaakko Forsman: ”Nihilismosta Venäjällä”, Valvoja 1 p. marraskuuta 1881)

Kuoharit "äänikirja" | Time on the Island

Kuvassa (68. jakso) ei ole Suurisaari vaan pieni saari, joka synnytti ajatuksen romaanista Aika saaressa. Sittemmin teos laajeni kolmeksi pienoisromaaniksi, jotka vielä kustannussopimusvaiheessa aiottiin julkaista erillisinä kirjoina, mutta päätyivät lopulta yksiin kansiin.

Kuoharit "äänikirja" | January in Kuopio

Kuvassa (67. jakso) ”Instagramin kautta kehittelen joutsenkuvan Fbookiin nimellä Aika saaressa #kevät #joutsen #Säisä #romaani.” (Kuoharit, 447)

Kuoharit "äänikirja | Where does Heartland begin?

Kuvassa (66. jakso) naapurin Kalevi ja velipoika rapuhommissa kotijärvellä Tervossa.

Kuoharit "äänikirja" | March and February in Kuopio

Kuvassa (65. jakso) Kuopiossa Lönnrotinkadun taloa tyhjennettiin samaan aikaan, kun kirjoitin Kuohareiden kolmatta osaa ”Isän kuva”.

Kuoharit | Eskelinen, Nylén and Ehrnrooth

Kuvassa (64. jakso) kirjallisuudentutkija Markku Eskelinen esiintyi Helsingin kirjamessuilla 2018.

Kuoharit | Fifth Novel by Matti Pulkkinen

Kuvassa (63. jakso) kuusi kertaa kymmenen vuotta Maljapuron puistossa Kuopiossa Aleksin Kiven päivänä 10.10.2018.

Kuoharit | "Into the Evening Brutal Play Continues"

Kuvassa (62. jakso) keväinen selfie: ”Minä ite. Niinhän se pappilan musta sikakin.”

Kuoharit | The Last Interview with Eino Säisä

Kuvassa (61. jakso) toimittaja Paavo Kähkölän tv-juttu ”Aika saaressa” keväältä 1988 jäi ilmeisesti viimeiseksi kirjailija Eino Säisästä (1935-1988) julkaistuksi haastatteluksi: https://areena.yle.fi/1-4261962.   

Kuoharit "äänikirja | Linkola's Counter-Campaign

Kuvassa (59. jakso) Matti Pulkkisen perhe Riitta Kylänpään teoksen ”Linkola – ihminen ja legenda” (2017) sivulla 297.

Kuoharit III: "Isän kuva" | Father's Photo

Kuvassa (58. jakso) isän kuva, jota ei koskaan löydetä romaanissa Kuoharit.

Kuoharit | Mediasports do not promote human health

Kuvassa (57. jakso) Yleisradio julkaisi esseen ”Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä” 21. kesäkuuta 2017. Kilpaurheilu po. mediaurheilu.

Kuoharit | Saarismäki Folk High School 1952-1970

Kuvassa (56. jakso) mummo Anni oli mukana Saarismäen kansakoulun rakennusvaiheessa 1950-luvun alussa (mummo vas. yläkuva oik. ja oik. yläkuva vas.) ja alemmassa otoksessa seisomme velipoika Raunon kanssa Hannu Kauhasen (vas.) oppilaina ruokalan edessä juuri ennen kuin kansakoulu lakkautettiin Tervossa vuonna 1970.

Kuoharit "äänikirja" | Funeral Address for Dad

Kuvassa (55. jakso) lapsenlapset isän ja äidin haudalla Tervossa kesäkuussa 2005.