Hylättyjä esineitä 60 | Det sista paret

Saarismäki Tervo 1980.

Työhevosen turpa hamuilee apilaa

piikkilangan takaa.

 

Haravakoneen piikkeihin takertuu

etanoita ja usvaa.

 

Takkuiseen kaislikkoon

lipuu airoton vene.

 

Näillä Jarkko Laineen ”Maamme runon” loppusäkeillä aloitin jutun ”Autius voittaa” (18.1.1980), jossa julkaistua kuvan ja sanan paria pidän ensimmäisenä valokuvarunonani. Lähetin filmit ja liuskat Sisä-Savon lehden päätoimittajalle Jorma Airaksiselle Mäntsälästä, jossa työskentelin Ohkolan B-mielisairaalan kylvettäjän apulaisena ja siivoojana.

Kuvassa näen viimeisen kerran Saarismäen kotitilan savusaunan, tosin ilman kattoa. Toisen Aki Luostarisen ja Risto Rasan runoihin liittyvän valokuvarunon sain julkaistuksi Sisä-Savon toimitusharjoittelijana Suonenjoella 18.4.1980.

Runo ”Viimeinen pari” päättää 9. tammikuuta 2021 aloitetun Hylättyjä esineitä -sarjan, jota on käynyt katsomassa/lukemassa 16 047 vierailijaa (3.1.2022). Eniten kävijöitä keräsi 21.4. ”Eksyjän opas” (502) ja vähiten sarjan kolmas pari ”Den föflutna tiden” (34).

Valokuvarunot on kirjoitettu vuoden vaihteessa päättyneellä valtion viisivuotisella apurahalla. Kiitoksena veronsa maksaneille julkinen lukuoikeus jatkuu, mutta valokuvarunouteni jatkoja mietin, kehitän ja tulostan jossain muualla kuin Kuvassa ja sanassa.

 

Pojan usko lapsen-

uskon loppu.

 

Onnellinen pari, kumpikin

onneton tavallaan.

 

Kiroillaan esineelle

vaikka varpaaseen sattuu.

  

Vanhoilta jäljiltä

uusille laduille.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Hylättyjä esineitä 59 | Chose

Qinghai Kiina 2013.

Hiekanjyvästä pienempi

pelkkä hiukkanen

on luojan luomaa pölyä

 

koko ihme kaikki tomu

kerros kerrokselta

laskee itsensä esineeksi

 

arkkuun tai ehkä tuhkaksi 

olioksi¹ joka on laajempi versio

ihmisen kohteesta.

 

¹ Ranskalaisen filosofin Henri Bergsonin (1859–1941) ilmaisu chose voi olla objekti tai kohde, mutta jos puhutaan olioista, jotka esiintyvät havaintokentässä on luontevampaa sanoa joko ”olio” tai ”esine”. ”Esinehän on nimenomaan esiintyvä olio. Bergsonin mukaan kohde (objekti) on suppeampi versio esineestä tai oliosta.” (Jan-Ivar Lindén: ”Todellinen elämä: Bergson ja koettu luonto”, Tiede & Edistys 3/2021, 159)

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Vielä kerran SS-metsänhoitoa | KLYY 125

Savon Sanomat 12.12.2021, A5.

Lukijalle pitäisi tarjota puolueetonta tietoa, mutta Kuopion metsänhoitosuunnitelman suhteen Savon Sanomien toimittajaa kiinnostaa vain kolmen vallankäyttäjän mielipide. 

Vallan vahtikoiran sijasta SS-toimittaja sukii jälleen myötäkarvaan niitä, joilla päätösvaltaa on. Ääneen pääsevät vain valmistelevaa virkamies ja kaksi suurinta puoluetta, keskusta ja kokoomus.

Miksi lautakuntavaiheessa oppositioon jääneiden demareiden ja vihreiden korjausesityksiä ei esitellä muutoin kuin virkistysmielessä ja pelkona, että helmikuussa valtuustossa saattaa tulla yllätyksiä?

Ja edelleen jätetään uutisoimatta metsänhoitosuunnitelmaa varten kaupunkilaisille tehdyn kyselyn tulokset. Vastanneiden, demareiden ja vihreiden näkökulmasta juttu – saati kuopiolainen metsä – näyttää ihan toiselta.

Lisätietoa täältä.

Ja vielä mielipidesivulta (SS 21.12.2021) kommentti juuri siitä, mikä jutusta uupuu.

SS 21.12.2021.

KLYY-akttiivi Pekka Tenhunen jatkoi metsäkeskustelua vuoden 2022 puolella suonenjokelaisen metsänhakkaajan Matti Suihkosen innoittamana.

Savon Sanomat 4. tammikuuta 2022.

Kuopion metsistä päätetään tänään | KLYY 125

Pekka Tenhunen esitteli taiteilija Matti Karppasen veistämää hirveä KLYY:n tiistaikokoontumisessa, jossa oli mukana myös Matin tytär Alli Karppanen. Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen taidekokoelmasta alusti intendentti Marja Louni (oik.).

SS 1.12.2021.

Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys on suojellut ja tutkinut luontoa 125 vuotta. Virallinen juhlapäivä on 16. joulukuuta 2021.

Tiistaina KLYY:n uudessä pesässä Puijonkadulla palattiin yhdistyksen taidekokoelman historiaan, josta Kuopon taidemuseon intendentti Marja Louni kirjoitti gradunsa. Ensimmäiset lahjoitukset kokoelmaan saatiin Ferdinand von Wrightin tauluista ja peräti 29 teosta Matti Karppaselta, jonka tytär Alli Karppanen jatkoi ja täydensi Lounin alustusta.

Keskiviikkona Savon Sanomat julkaisi KLYY:n mielipidekirjoituksen Kuopion metsänhoitosuunnitelmasta, josta tehdään tänään päätöksiä kaupunkirakennelautakunnassa. SS:n jutun (25.11.) mukaan suunnitelma on läpihuutojuttu, mutta myös vihreiltä aiemmin julkaistu mielipide on varsin kriittinen hakkuiden lisäämisen suhteen.

SS 25.11.2021.

SS 30.11.2021.

Kesällä kaupunkilaiselle tehty kysely ei näytä vaikuttaneen hakkuusuunnitelmaan. Avohakkuiden sijasta noin 400 vastanneesta suurin osa kannattaa kuitenkin metsien ja varsinkin vanhojen metsien säilyttämistä.

Kaikki aihetta käsittelevä kokousmateriaali löytyy täältä.

Läpi meni: 8-3

Äänin 8-3 metsänhoitosuunnitelma hyväksyttiin ilman muutoksia kaupunkirakennelautakunnassa 1.12.2021. Valtuustokäsittelyssä muutosten mahdollisuus lepää demareiden ja vihreiden varassa. Ote päätöspöytäkirjasta:

"Iris Asikainen ja Jaakko Kosunen kannattivat Petri Niemisen muutosesityksiä kohtiin 1, 9 ja 11. Muihin kohtiin tehtyjä muutosesityksiä ja lisäesityksiä ei kannatettu, joten ne raukesivat.

Puheenjohtaja esitti, että kaikista kannatetuista muutosesityksistä äänestetään erikseen. Äänestysesitys hyväksyttiin.

Äänestys muutosesityksestä kohtaan 1: Puheenjohtaja ehdotti asiassa äänestettäväksi siten, että ne jotka ovat esittelijän ehdotuksen kannalla, äänestävät jaa, ja ne jotka ovat Petri Niemisen tekemän esityksen kannalla, äänestävät ei. Äänestysesitys hyväksyttiin.

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä annettiin 8 jaa-ääntä (Pääkkö, Tolppanen, Chiksoeva, Hytönen, Jukarainen, Kulin, Wetzell, Wihuri) ja 3 ei-ääntä (Asikainen, Kosunen, Nieminen), joten lautakunta hyväksyi esittelijän ehdotuksen.

Äänestys muutosesityksestä kohtaan 9: Puheenjohtaja ehdotti asiassa äänestettäväksi siten, että ne jotka ovat esittelijän ehdotuksen kannalla, äänestävät jaa, ja ne jotka ovat Petri Niemisen tekemän esityksen kannalla, äänestävät ei. Äänestysesitys hyväksyttiin.

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä annettiin 8 jaa-ääntä (Pääkkö, Tolppanen, Chiksoeva, Hytönen, Jukarainen, Kulin, Wetzell, Wihuri) ja 3 ei-ääntä (Asikainen, Kosunen, Nieminen), joten lautakunta hyväksyi esittelijän ehdotuksen.

Äänestys muutosesityksestä kohtaan 11: Puheenjohtaja ehdotti asiassa äänestettäväksi siten, että ne jotka ovat esittelijän ehdotuksen kannalla, äänestävät jaa, ja ne jotka ovat Petri Niemisen tekemän esityksen kannalla, äänestävät ei. Äänestysesitys hyväksyttiin.

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä annettiin 8 jaa-ääntä (Pääkkö, Tolppanen, Chiksoeva, Hytönen, Jukarainen, Kulin, Wetzell, Wihuri) ja 3 ei-ääntä (Asikainen, Kosunen, Nieminen), joten lautakunta oli hyväksynyt esittelijän ehdotuksen.

Merkitään, että kaupunginmetsänhoitaja Seppo Jauhiainen poistui kokouksesta tämän asian käsittelyn jälkeen."

 

Seitsemän vuotta instaelämää | Parnasso 5/2021

" Kuka minä olin? Kuka sen tietää, jos en minäkään. Yhtä hyvin saattavat vastata Instagramin hästägit, mihin se elämä meni.  

Minä laskin, insta vastasi:

Onni ja Parnasso 5/2021.

#aikasaaressa 91

#insta, instaruno 28

#kuopio 27

#kirja, kirjailija 26

#kala, kalastus 24

#runo, runous 23

#vesi 23

#kallavesi 19

#talvi, talviverkot 16

#aikakaupungissa 12

#kuva, kuvaruno 11

#kesä, kesäaika 10

#kuusi 9, #aikapekkalassa 8, #savo, savolax 7, #metsä, metsässä 7, #hiihto 7, #helsinki 6, #espoo 6, #puu, puutarha 6, #saari, saarikoski 6, #kävely, kävelyllä 6, #canth 5, #syksy 5, #lumi, lumityöt 5, #linnut 5, #ferdinandvonwright 5, #haminalahti 4, #metsot 4, #onni 4, #sauna 4, #tervo 4, #vispo 4, #kulttuuri 3, #luonto 3.

Siihenkö se seitsemän vuotta hujahti Espoossa, Helsingissä, Kuopiossa ja Tervossa? Kuvaakaan en muista, ennen kuin katson. Sitten saankin lähes jokaisen instaotoksen hetken ja paljon muuta, mitä ei tapahdu ruudulla. Seitsemän vuotta instaelämää ei mennyt ihan suotta, kun näen pilkahduksen myös tulevasta.

Alun perin liityin Instagramiin tavatakseni hyviä kuvia ja jakaakseni valokuviani. Tekstit, stoorit ja videot olivat sivuseikkoja, jotka tulivat kuvaan myöhemmin. Hästägeillä piirrän kuitenkin karttaa siinä missä kameralla, mutta mihin esimerkiksi #aikasaaressa viittaa 91 kertaa sen mielessä, joka ei tiedä mitään yhdestä pohjoisen Kallaveden saaresta..." 

(Parnasso 5/2021, vrt. Tuli & Savu 8.9.2020)

P.S. Kirjoitin esseen keväällä. Kesällä runoilut keskittyivät lähinnä sarjaan "Hylättyjä esineitä", ja hästägit kuivuivat. Kun en lisää tekstiä, katsotaan nyt, mihin kuva kantaa.

Hylättyjä esineitä 44 | Lövar

Kallavesi Kuopio 2021.

1

Vihreä kuiske maan

sataa kullankeltaisena:

kahisevat muistot.

 

Pajukielellä lepäsin.

Korustasi heräsin

kesänkorvalle.

 

2

Hylättyjen lehtien

lennolla kahlaan pimeyttä

talven kentäksi.

 

Esineennahoissa odotan

syksyn peittoa. Tukka kasvaa

pilven harmaaksi.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Ensi arvio Pojan uskosta | Teppo Kulmala

Ensimmäisen arvostelun Pojan uskosta (021) julkaisi Savon Sanomat 11. syyskuuta 2021. Kritiikin kirjoitti Teppo Kulmala, kuten myös viime vuotisesta romaanista Taistelevat metsot. Lisätietoja Pojan uskosta täältä.

Savon Sanomat 11.9.2021 https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/4289835

Pojan usko | Savon Sanomat 1921

 Kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsainen kirjoitti ja Paula Pohjamo kuvasi jutun, joka julkaistiin Savon Sanomissa. 1. syyskuuta 2021. Lisätietoja Pojan uskosta täältä.

Kansan Kanttila | Taiteen ja yleisön kohtauspaikka

Kauppakeskus Minnassa avautui torstaina Kanttilan pop up -suunnittelustudio, johon kuka tahansa voi jättää ideoita ja toiveita vaikkapa siitä, millaisille tarpeille Minna Cant suuntaisi verorahoja.

Kuopion kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen kysyi Savon Sanomissa (11.2.2021) "Millaisille tarpeille Minna Canth suuntaisi verorahoja, nuorille ja vanhuksille vai rakennukselle?" 

Minna Canthin talo ry:n toiminnanjohtaja Anja Lappi vastasi jo blogissaan 19.3.2021, ja tänään kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsaisen jutussa neljä kuopiolaista taiteen tekijää kommentoi Kanttilan suunnitelmia ja esittää toiveita tulevasta. 

Savon Sanomat
11.4.2021, B14.

Ajankohtaisesksi ”Minnan tarpeiden” esittelyn tekee myös se, että torstaina Kauppakeskus Minnassa avautui Kanttilan pop up -suunnittelustudio, johon kuka tahansa voi jättää ideoita, toiveita ja kommentteja. Lisäksi SS:n vaalikoneen ainoa kulttuuriin ja taiteeseen viittaava kysymys liittyy Kanttilaan: 

”4. Kuopion kaupungin pitää tukea rahallisesti Minna Canthin kotitalon Kanttilan kuntoon saamista.” 

Neljän taiteilijan tarpeet 

Freelancer-näyttelijä Mika Juusela ottaa esimerkiksi Savonlinnassa (vuonna 2018) avatun Kulttuurikellarin, joka on useamman savonlinnalaisen yhdistyksen projekti. ”Syntyi paikka, kokoava voima, johon pääsi matalalla kynnyksellä esiintymään ja joka ei ollut vain yhden taidepiirin hallussa. Kulttuurikellarista muodostui kulttuuriväen olohuone. Samanlainen voisi syntyä Kuopioon." 

SS 11.4.2021, B15.

Anti-festivaalin taiteellinen johtaja Johanna Tuukkanen miettii Kanttilan kulttuurikeskusta lähinnä Anti-festivaalin näkökulmasta. Kaupunkikulttuurin toimijalle residenssiasunnot ovat tervetulleita, sillä Kuopiosta puuttuvat käytännössä kokonaan taiteilijoiden pidempiaikaiset ja kohtuuhintaiset tilat, joihin voisi majoittaa jopa ryhmiä. 

Kanttilaan tiloihin Tuukkanen kaipaisi yhtä isompaa näyttelytilaa ja ullakon teatteritilaan pitäisi saada oma sisäänkäynti. Alakertaan alkuperäiselle Minnan salongin paikalle suunniteltua salonkia hän pitää lavastettuna epookkimuseona, joka ei vastaa tulevaisuuden tarpeita:

”Kanttila perustuu historiaan, mutta se voisi olla mukana tarinana, ei tungettuna jokaiseen nurkkaan.” 

Residenssitoimintaa erityisen tärkeänä pitää myös Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Liberan toiminnanjohtaja Toni Ledentsa: ”Ars Liberalla on pitkään ollut toiveena tällainen toiminta, mutta se ei ole toteutunut. Residenssiohjelma toisi kaupunkiin kiinnostavia tekijöitä, uutta energiaa ja uusia ajatuksia. Se tarjoaisi paikallisille tekijöille myös hyviä verkostoitumismahdollisuuksia." 

Residenssin lisäksi Ledentsa kaipaa kaupunkiin lisää työtiloja ja ”näyttelytiloja on kaupungissa sen kokoon nähden vähän”. 

Myös Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen toiminnanjohtajan Antti Lähdesmäen tarpeisiin sopisi residenssi ja notkea, nopeasti reagoiva ja muuntuva tila, joka näyttäytyisi yleisöllekin mielenkiintoisena paikkana. 

"Olen paluumuuttaja Kuopioon, toimin pitkään Jyväskylässä. Siellä on puhuttu ja puuhattu paljon vapaan kentän ja muiden verkostojen puolesta. Kanttila voisi monipuolisine taidesisältöineen täydentää Kuopion taiderihmastoa, joka tuottaa dynaamisesti taidetta eri puolilla kaupunkia. Myös keskustelukulttuuri istuisi hyvin Minna Canthin yhteyteen. Parhaimmillaan Kanttila olisi olohuonetyyppinen tila, ajatustenvaihdon foorumi, jossa voitaisiin puhua esimerkiksi taiteen tilasta ja tulevaisuudesta ja sanoittaa yhteiskunnallisia teemoja. Se olisi kaikille avoin tila, ei pienen piirin kerho.”

Kuopion taidemuseo | Ferdinand von Wright

"Ferdinand von Wrightin elämään perehtynyt, Taistelevat metsot -romaanin kirjoittanut kuopiolaiskirjailija Jouni Tossavainen kertoo Ferdinand von Wrightin Haminalahdesta -maalauksen avulla Ferdinandin elämästä ja taiteellisesta työskentelystä Haminalahden kartanossa. Wrightin veljesten synnyinkartanoon sijoittuvassa yhdenpäivänromaanissa Taistelevat metsot, Ferdinand von Wright valmistautuu renkinsä kanssa maalaamaan Suomen tunnetuinta lintutaulua "Taistelevia metsoja". Samaan aikaan samalla seudulla vaikuttavat kirjailija Minna Canth ja Järnefeltien kulttuuriperhe, jotka tuovat taiteilijan ja hänen renkinsä päivään oman kipakan mausteensa."

PS

Kaikki Taistelevien metsojen arvostelut löytyvät nyt täältä.

Kulttuurivihamielinen valtuusto | Kommunalvalet 2021

Helsingin Sanomat 11.3.2021, B4.

Suomi on saamassa kulttuurimyönteiset valtuustot, jos Vesa Sirénin Helsingin Sanomiin (11.3.2021, B4) kirjoittama uutinen pitää paikkansa. Mutta kuopiolaisen kulttuurin tulevaisuus ei näytä hyvältä.

Jos perussuomalaiset voittavat vaalit, kuten on ennustettu, ja keskusta ja kokoomus säilyttävät asemansa, Kuopion valtuuston yksinkertaisena enemmistönä istuu kolme kaikkein kielteisimmin kulttuuriin suhtautuvaa puoluetta.

Yksinkertaisella enemmistöllä tämä kulttuurivihamielisimpien puolueiden kolmikko tulee päättämään esimerkiksi siitä, että Kanttilan kultuurikeskuksen kehittämishankkeita ei kannata tukea, koska ”kulttuuri- ja taidetarjonnan lisääminen ei vahvista kunnan taloutta ja työllisyyttä”.

Kuopion taide- ja kulttuurilaitosten nettokustannus asukasta kohden on ollut maan seitsemänneksi suurin, mutta pienten yleisöjen monimuotoinen taidetarjonta on niukkaa ja vähemmistökulttuurien osalta olematonta. Jos kesäkuun vaaleissa käy niin kuin ennuste on, Kuopion kulttuuritarjonta tulee palvelemaan entistä enemmän suuria laitoksia ja keskittyy vain perinteisiin taidelajeihin ja tähtiesiintyjiin.

Kuitenkin, jos Kuopioon tavoitellaan 80 000 uutta asukasta vuoteen 2040 mennessä, se ei ole saavutettavissa ilman kansainvälistä maahanmuuttoa. Ja tästä näkökulmasta kulttuuritarjonta on ratkaiseva vetovoimatekijä, joka taas vaatii monimuotoista taidetarjontaa. Ja juuri tämä diversiteetti puuttuu Kuopion perinteisiä latuja hiihtelevästä kulttuuritarjonnasta.

Kun tiedetään, ketkä keräävät valtaa maahanmuuttoa vastustamalla, on helppo ennustaa, että suvaitsevaisuus – monimuotoisuuden välttämätön perusta – ei tule lisääntymään kaupungissa. Marginaalia, pienempien yleisöjen taidetta ja vähemmistökulttuureja ei tulla tukemaan Kuopiossa koronan jälkeenkään.

Kuopion valtuuston paikkajakauma

KESK	14
KOK	12
SDP	11
VIHR	8
VAS	6
PS	4
KD	3
SIN	1

Runoilijat ja tutkijat menevät metsään | Avain 4/2020

Avain 4/2020: Metsä.

Kirjallisuudentutkijat menevät metsään Avaimen numerossa 4/2020, jonka arvosteluja, artikkeleita ja esseitä saa lukea täältä. Metsä on myös Runokuun 2021 teemana. 

Metsä-numeron toinen päätoimittaja Karoliina Lummaa luonnostelee esseessä ”Metsän poeettinen kuvaus – luonnos” taiteilijakollektiivi IC-98:n ympäristötaideteoksen (2020) sekä Jouni Tossavaisen, Olli-Pekka Tennilän ja Pauliina Haasjoen runojen parissa metsän poeettisen kuvauksen mahdollisuutta.

Poeettisella kuvauksella Lummaa tarkoittaa runouden keinojen käyttämistä rinnan havaintojen ja luonnontieteellisen tiedon kanssa jonkin olion, paikan tai ilmiön ja sen merkitysten kuvaamiseksi luonnontieteelliselle kuvaamiselle verrattavana ilmaisutapana.

”Esseeni lähtökohtana on tutkimuksiini perustuva havainto siitä, että esteettisen, poeettisen ja tieteellisen välillä tapahtuu nyt kiinnostavaa risteämistä. Ennustan, että nämä risteämät muokkaavat parhaillaan metsäsuhteitamme ja tapojamme kokea ja käyttää metsiä. Esseessä esitän myös kysymyksen, miten uuden metsätaiteen ja -kirjallisuuden tutkiminen voisi osaltaan täydentää metsien ja biodiversiteetin kulttuurisista ulottuvuuksista käytävää, luonnonvarapolitiikkaan ja luonnonsuojeluun liittyvää tieteellistä keskustelua.”

Lummaan ekokriittisiin kirjallisuudentutkimuksiin kuuluu myös Kui Trittitii!: Finnish Avian Poetics (2017), jossa linturunouden poetiikkaa avataan kuuden runoilijan teksteistä: Eero Lyyvuo, Maila Pylkkönen, Timo Haajanen, Sauli Sarkanen, Jouni Tossavainen ja Antti Salminen.

Abstrakti Avain 4/2020

”Koronavuosi on ollut suuri ulkoiluvuosi. Metsäpolut, luonnonpuistot ja hiihtoladut täyttyvät ihmisistä, osin siksi, että muuallekaan ei voi mennä. Tarvitsemme metsää pysyäksemme järjissämme, mutta toisaalta silloin kun muutakin oli tarjolla, emme menneet metsiin ruuhkaksi asti. Tuntuu, että poikkeusaika on tehnyt näkyväksi jotakin oleellista metsäsuhteestamme: luotamme siihen, että metsä on, odottaa rauhallisena ja vankkumattomana ja auttaa meitä tiukan paikan tullen; muun ajan voimme oikeastaan olla ajattelematta sitä.”

Avainsanat:

metsä, metsäkirjallisuus, kansanrunous, nykykirjallisuus, metsäsuhde, ekokritiikki, posthumanismi

Hylättyjä esineitä 14 | Jungfrun går inte ens på is

Pohjoinen Kallavesi, Kuopio 2021.

Kenen kanssa kuljet

sellainenko olet.

 

Ken on kaveri neidon

joka ei kulje vetten päällä.

 

Kuuleeko kuka

jos seisoo metsässä.

 

Kuka on laatutietoinen

on laadukas raaka-aine.

 

Ketä on vara olla

joku, on aineetonta laatua.

”Kuopion kaupunginteatterin johto teki tiistaina päätöksen, että esitysvalmis näytelmä [Neito kulkee vetten päällä, kantaesitys] poistuu ohjelmistosta ilman, että saa ainuttakaan yleisöesitystä.” (SS 2.3.2021)

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Hylättyjä esineitä 12 | ”i ett hus som ligger i mörkret”

Saarismäen kansakoulu, Tervo 2006.

Lepään sinussa, nukun kuin kaste

pisara poimulehdellä.

 

Herään yhtä yksin kuin aurinko

laskee.

 

Kuka ei puhu kuolleista

on kuollut kohta, joka paikasta

yhtä kuorta. Ja kuolleet kuorossa

vielä vähemmän, kertovat silti

niin paljon, joka hetki muistuttavat:

 

sellaista tämä on. Kyllä

sinä se olit, kun et ole

 

yhtä kiireinen kuin kaikki me

kuolemattomat säkeen

 

yrittäjät.

PS

"Hylättyjä esineitä: runous. 'Mutta tämmöistä runous on, pilkan kohde nykyisin. Kun on niin vitun tyhmää tehdä jotain mistä kukaan ei saa rahaa, mistä kukaan ei näennäisesti hyödy mitään.'" (Saila Susiluoto: Kehrä 2021, 37) #kuvaruno #valokuvaruno #photopoetica #photopoetics #kuvajasana #wordasimage 21. helmikuuta 2021 https://www.facebook.com/jouni.tossavainen/

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Yksi työvuosi riittää Kanttilalle | Minna Canth

Outi Vuorikari, Kuopion elävä Minna Canth.

Savon Sanomat
16.2.2021.

Kuopion eläväksi Minna Canthiksi voidaan nimittää Outi Vuorikaria, joka aloitti ja on jaksanut jatkaa ”kolmikymmentävuotista sotaa” Kanttilan puolesta. Ensimmäinen aloitehan Kanttilan kulttuurikeskuksesta tehtiin Kuopion Taiteilijaseuran nimissä syyskuussa 1989.

Sittemmin mm. Minna-patsaita jakaneen taiteilijaseuran toiminta on hiipunut, mutta Vuorikari jatkaa Canthin jalan jäljillä julkaisemalla mielipidekirjoituksen ”Kaupunki voisi palkata henkilön kasaamaan rahoitusta” Savon Sanomissa 16. helmikuuta 2021.

Vuorikari vetoaa kaupunginvaltuutettujen osuuteen Kanttilan remontoinnissa: "Nykyisiin valtuutettuihin tuskin kannattaa enää tuhlata ruutia, mutta tulevien kannattaisi tutustua aineettomaan kapitalismiin ymmärtääkseen, mistä todella Kanttilan säilyttämisessä on kyse.”

Kanttilahan ei ole mikä tahansa rakennus, Vuorikari muistuttaa, ”vaan se sisältää kaupungin 200-vuotisen historian taitekohtia: ensimmäinen Sisä-Suomen kirjakauppa ja 124 vuotta nousujohteista taloushistoriaa Finlaysonin ja Canthin suvun vaiheista. Niin kutsutussa Minnan salongissa kokoontui 1800-luvun lopulla suomalaisen kirjallisuuden, teatterin, kuvataiteen ja musiikin uranuurtajien joukko, jollaista ei missään toisessa suomalaisessa kaupungissa tunneta.”

Kanttila vaikutti myös Kuopion tunnettuuteen Suomessa, ja tälle pohjalle on Vuorikarin mielestä hyvä rakentaa tulevaisuuden kulttuurikeskusta nyt, kun Kanttilaan suunnitellaan toimintaa, joka rikastuttaa henkisesti sekä aineellisesti kaupunkielämää, ja jolla on myös kansainvälistä merkitystä.

Ennen muuta Vuorikari ei toivo kaupungilta suoraa neljän miljoonan remontin rahoitusta, vaan yhden virkamiehen tai -naisen vuoden työpanosta rahoituksen hankkimiseksi. Tämä työpanos loisi edellytykset tutkia sellaisia mahdollisuuksia, joilla Kanttilaan saadaan EU-rahoitusta. Jos kaupunki ei ole mukana hankkeessa, ulkopuolisen rahoituksen saaminen on varsin hankalaa.

”EU:n rahoitukseen tosin tarvitaan kaupungin panostusta ja samoin kohteen omaa rahaa, mutta tämä virkailija tulisi osoittamaan, millä tavalla esimerkiksi tuleva Kanttilan toiminta maksaa hänen palkkansa kaupungille. Tämä rauhassa tehty perusteellinen kartoitus saattaisi antaa vinkkejä muidenkin uusien EU-rahoitteisten kohteiden ja innovaatioiden löytymiseen Kuopioon.”

 

Kanttilan purkaminen on viehättävä ajatus | SS 11.2.2021

Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja Jaakko Kosunen (sd.) Savon Sanomat 11.2.2021, B5.

Kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsaisen perusteellinen päivitys Kanttilan tilanteesta paljastaa perimmäisen juuren, josta Minna Canthin kotitalon remontin vastustaminen on imenyt myrkkynsä kymmeniä vuosia (Savon Sanomat, 11.2.2021, B 4 –5).

Savon Sanomat
11.2.2021, B4.

Edes uusi, ja ensimmäinen perusteellinen selvitys rakennuksen historiasta ei ole kääntänyt esimerkiksi valtuutettu Jaakko Kosusen (sd.) päätä, vaan hän on valmis purkamaan talon – aivan kuten Kuopion piällysmiehet ovat toivoneetkin 1970-luvulta lähtien.

Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtajaa Kosusta ”viehättää” hänen mielestään radikaali ajatus Kanttilan purkamisesta:

”Itse en syty rakennuksen säilyttämiseen. Paikka on historiallinen, mutta itse rakennuksessa on aika vähän mitään Minnan aikaista. Eräässä keskustelussa oli ehdotettu radikaalisti, että tontille rakennettaisiin uusi puurakennus, joka toimisi tilana kulttuurille ja yhteiskunnalliselle debatille. Se ajatus viehätti minua.”

Sirpa Kähkönen
Savon Sanomat
30.1.2021.

Itse rakennus ei ole oleellinen asia myös kaupunginhallituksen puheenjohtajalle Antti Kivelälle (kesk.). Kivelä ei sano yhtä suoraan kuin demari, että rakennuksen saa purkaa, mutta hänen mielestäään kaupungilla ei ole mitään tekemistä talon kanssa, vaikka Kanttilaa on tuettu merkittävillä summilla:

”Kuopion kaupungilla ei ole mitään tekemistä toisten omaisuuden kanssa. Tästä huolimatta kaupunki on tukenut Kanttilaa varsin merkittävillä summilla. Uusista tuista ei ole ollut puhetta. Kanttila on talo, jonka ulkopinta ei ole sellainen kuin Minna Canthin aikana, ja sisätiloissa ei varsinkaan ole mitään jäljellä Canthin ajoista. Kuopion kaupunki on pitänyt Minna Canthia yllä kaikin mahdollisin keinoin. Yksi rakennus sinällään ei ole oleellinen asia.”

Enemmän todisteita tuskin tarvitaan, kun tiedetään entuudestaan, kuinka vaikkapa kansanedustaja Markku Rossi (kesk.) on vastustanut Kanttilan kehittämishankkeita. Sen sijaan kirjailija ja kansanedustaja Marko Kilven (kok.) kannasta en ole saanut täyttä varmuutta.

Sen sijaan varmaa on se, minkä Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen nosti esiin kolumnissaan: ”Yhäkö on niin että suurmiehen muistaminen on itsestään selvää, mutta naisneron unohtaminen helppoa.” (SS 30.1.2021) Muutaman vuoden Kuopiossa kärsineellä J. V. Snellmanilla on kotimuseo, joka on auki kerran vuodessa, mutta kaupungissa koko tuotantonsa kirjoittaneen Canthin kotitalo ollaan valmiita purkamaan.

Varmaa on sekin, että viisas vaikenisi kunnallisvaalien alla, mutta Iikka Taavitsainen on nyt nostanut Kanttilan pöydälle. Varmaa on myös se, että kulttuuriministeri Annikka Saarikko (kesk.) voisi tehdä sellaisia päätöksiä, että hänen nimeään ei unohdettaisi koskaan Kuopiossa.