Veteraanimaanantain sinelmiä | Bluets

”Silmä on ruumiin lamppu.

Jos silmäsi on terve,

koko ruumiisi on valaistu.

Jos silmäsi ovat huonot,

koko ruumiisi on pimeä.

Jos siis se valo, joka sinussa on,

on pimeyttä,

millainen onkaan pimeys.”

Matteus 6:22-23.

Himmeä sininen piste

maapallo. Pienestä pisteestä

lintu on päästetty vapaaksi

siniseen, jota Kristeva piti

halun värinä, Kleinin Nikenä,

Kiina hautajaisten merkkinä

ja joku toinen tuaregin kaapuna

indigona, turkoosina merenä

jopa ruiskukkana. Minä vain haluton

pikku pioneeri, sierettynyt

veteraani sinelmillä värisen

kodossani korkoa koronalle.

Pelkään kaikkea mikä liikkuu

maassa ja taivaalla. Hevosmiesten

tietotoimiston virustieto

yhtä totta kuin hallitusten

välisoitto Ruotsissa ja Unkarissa:

Mit Sicherheit mehr Sicherheit.

Sinisen tornin toinen arvostelu | Blå tornet

Irene Vehanen: "Valmiina lähtöön", Tuli & Savu 1/2016, 74-76.

Kuopiolaisessa kirjallisuustapahtuma Kirjakantissa sain pitää 20. marraskuuta 2015 puheenvuoron "Juhlavuoden opetuksia", jossa totesin: 

"Vuodesta 1993 lähtien kustantajani on ollut Like. Kun kaunokirjallisuuden myynti tippui viime vuonna 13,7 prosenttia, Otavan omistama Like lisäsi myyntiä kymmenen prosenttia ‒ tosin liikevoitto jäi edelleen tappiolle. Ja ehkä tuon 300 000 euron tappion takia Like lopetti runouden julkaisemisen, ainakin minun kohdallani; taiteilija Teemu Mäen kolmas kokoelma näyttää kyllä ilmestyvän Liken kautta ensi keväänä.

Tammikuun alun Savonia-puheessa mainitsemiani 30-vuotistaiteilijajuhliani ei siis nautittu Liken kanssa, vaan runokokoelmani julkaisi Leevi Lehdon kustantamo ntamo. Sinisestä tornista on julkaistu yksi arvostelu ja haastattelu, molemmat Savon Sanomissa. Savonia-palkitusta New Yorkin Lentävästä suomalaisesta olen nähnyt kolmetoista arvostelua ja lähes yhtä monta haastattelua, ja edellisten jatkoksi Savonia lisäsi kirjailijavierailujen määrää.

Seuraava teokseni on silti runokirja, joten tästäkään juhlavuoden opetuksesta en osaa ottaa opikseni. Jatkan siis valittamista."

Tänään jarrutin valittamista hetkisen lukiessani uusimmassa Tuli & Savu -lehdessä julkaistun toisen arvostelun Sinisestä tornista. 

PS
Tässä välissä oli ehtinyt ilmestyä myös Sari Hakalan arvio Humu sanomissa, joka löytyy täältä.

"Strindbergin viivastolla" | Savon Sanomat

Savon Sanomat 23.5.2015, 19.

Jouni Tossavainen
Sininen torni

ntamo 2015, 64 s.

Kuopiolaisen Jouni Tossavaisen uuden kokoelman runojen avautumiseen lukija voi tarvita tietoja ruotsalaistaitelija August Strindbergistä. Sininen torni ei toki ole vain Strindbergin elämänkertakuvien sarja, mutta aiheineen ja nimineen myös sitä.

Korostetusti teksti huomioi viivaston, jossa Strindbergin ja tämän nuorimman tyttären ääni kohtaavat Tossavaisen nykyrunoilijan äänen. Kiintopistepaikka on lähinnä Sininen torni, Strindbergin viimeinen asunto ja nyttemmin museo...

(Teppo Kulmala: "Strindbergin viivastolla", Savon Sanomat 23.5.2015, 19)

Strindbergin kuolemasta 100 vuotta | The Last Photos

August Strindberg på sin balkong i Blå tornet, Drottningatan 85 (foto: Sven Åsberg 1912) och August på morgonpromenad utanför Blå tornet på Drottninggatan i Stockholm (foto: Magnus Wester den 9 april 1912).

 

Viimeisessä kuvassa purjehdit vastatuuleen

kuin paperista leikattu varjo tuiskussa.

Etupurje ei enää pidä tuulessa kun meri avautui saariston suojasta.

Kuoleman kuva on salaa otettu. Se ei vastaa mielikuvaa

jonka halusit jättää Sven Åsbergille myöntämässäsi psykologisessa

potretissa linnasi parvekkeella. Aavistus valkeasta kultataljasta silinterin nurkassa

ja viikset pörhöllään, silti uskon että ”linna” tarkoittaa tässä Kööpenhaminan

Sinistä tornia jossa Kustaa Vaasa istui vangittuna.

Silinteri sama molemmissa kuvissa eikä suojaa korvia, vapisevia näppejä paleltaa

Carl Eldhin Strindberg, 1912.

missä muualla sulat kuin taskussa runoilijan hilseilevät työvälineet.

Drottninggatanilla lunta on niin paljon että piti olla iso hätä elämän perään:

kerran vielä suoritan aamukävelyni vaikka keppi ei heilu

ja toinen käsi ei pysy selän takana. Morfiinin lisäksi

pelko pistää silmistäsi

viikset valuvat pitkin vanhan eukon naamaa

toivottomuus painaa sänkistä pikkuleukaa

Tukholman kaupunginkirjston August.

hampaat ne muutamat ja hengitys haisee rikille.

Keltaisesta munan löyhkästä piru tykkää ihaillessaan kallosi isointa reikää.

Tuohon sinertyvään monttuun se livahtaa ennen kuin suusi sidotaan

Pienen katekismuksen sijasta iso Raamattu nostetaan sänkysi viereen

ja sairaanhoitaja Hedvig Kistneriltä saadaan uutisoiduksi

viimeiset sanat "Jag finns ej mer" tai toisen lehden mukaan

”Nyt en enää puhu!”

(Runo kokoelmasta Sininen torni, Savon Sanomat 13.5.2012)

Augustin puntit ja hänen rouvansa | Strindberg med fru