Wednesday, September 9, 2020

Valokuvarunous | Poetica photo

Typography - when who how, Könemann 1998.


 Ensimmäisiä runoihin liittyviä bittijälkiäni löytyy jo Kuusikirjasta (2008), mutta varsinaisen pikselikauteni synnytti tämä blogi. Kuvassa ja sanassa olen julkaissut kuvarunoiksi nimeämiäni valokuvan ja runon pareja vuodesta 2007.

Poetica photoksi nimeämäni valokuvarunouden taustoja pohdin tarkemmin Suomen ainoan runouslehden Tuli & Savun julkaisemassa artikkelissa. Tuli & Savun netissä valokuvaesseen kuvia ei saa avautumaan samalla tavalla napsauttamalla suuremmiksi ja tarkemmiksi kuin Kuvassa ja sanassa, joten lisäsin blogiin otosten taustoja.

 

Kuva 1: Galleria.

KUVA 1 Galleria

Työhevosen turpa hamuaa apilaa piikkilangan takaa/
Haravakoneen piikkeihin takert
uu etanoita ja usvaa…

Tampereella galleria Nykyajan näyttelyssä (6.–27.10.1985) Jarkko Laineen Maamme-runon säkeet kuvittivat naapurin isännän Kalevi Koskisen ravihevosen Tiran muotokuvaa. Galleriakuvan otti Helsingin Sanomien valokuvaaja Reijo Hietanen, ja se on julkaistu teoksessa Yleinen psykologia, WSOY 1988, 42.

Toiseen kokoelmaani Kaksitoista kuvaa (1986) liittyneessä 12 kuvan näyttelyssä lainasin muiden runoja paitsi 13. runossa, jonka kirjoitin gallerian seinille valokuvaaja Petri Nuutisen luvalla. Näyttelyyn liittyi myös näyttelijäopiskelija Antti Pääkkösen säveltämää musiikkia. Galleria toimii edelleen Valokuvakeskus Nykyajan nimellä Kauppakatu neljässätoista.

Kuva 2: Vasikat.

 

KUVA 2 Vasikat

Oriveden Opiston esikoisnäyttelyni 1982 runoista ”Harmaa lauta kasvaa”, jonka kuvassa kaksi vasikkaa kurottelee syötävää leppäaidan välistä myös galleria Nykyajan näyttelyssä 1985, julkaistiin esikoiskokoelmassa Juoksijan Testamentti (1985). Ensimmäisen autoni Lentävän C:n olin vaihtanut Tervossa Pekkalan pihalla seisovaan rättäriin Mäntsälässä 1979. 

 

Kuva 3: Värinä.


KUVA 3 Värinä

Ensimmäinen värikuvien näyttelyni Värinä sain esille kirjakauppakahvila Oivassa Kuopiossa (15. – 31.10.2008). Värinä esittelin mustavalkeina Kuusikirjaan (2008) painettuja otoksia. Värikuvat vedosti valokuvaaja Pentti Vänskä.

Kuva 4: Saarismäki.

 

KUVA 4 Saarismäki

Sisä-Savon lehdessä, jonka päätoimittaja Jorma Airaksinen lainasi keväällä 1979 ensimmäistä kameraani ja otti seuraavana kesänä toimitusharjoittelijakseen, sain julkaistua ensimmäisen kuvarunoni. Jutussa kerroin perintöriitoihin hajonneen kotitilani Saarismäen muistoja.

Kuva 5: Vispo.

 

KUVA 5 Vispo

Runo ”Kuopio+Boogie-Woogie+with+Spruces+2008” on ensimmäisiä ja liki viimeiseksi jääneitä yrityksiäni aseemisen ja visuaalisen runouden suuntaan.

Kuva 6: Metsuri.

 

KUVA 6 Metsuri

Maaningalla asuva Kuopion kaupungin metsuri kävi kaatamassa haavan sähkölinjan päältä 14. huhtikuuta 2020. Samalla reissulla kaadettiin vielä isompi koivu saaressa, jonka puita ei saa nykäistä omin lupinsa, jos kohta haavan kaatamainen linjan päältä olisi onnistunut omalla sahalla ilman sähkökatkoksia.

Kuva 7: Taidehalli.

 

KUVA 7 Taidehalli

Kuvan otin Anu Tuomisen teoksesta ”Kirjoita punainen sinisellä” Taidehallin näyttelyssä Helsingissä 26. helmikuuta 2020.

Kuva 8: Seilonen.

 

KUVA 8 Seilonen

Suomen taideakatemian vuoden 1986 Näkökulma-kiertonäyttelyn esitteessä runoilija Kalevi Seilonen ennustaa, että ”meidän päiviemme kokeellisten taiteilijat löytyvät insinööritekniikan parista tai psykedeelisiltä matkoilta”. Hän on samaa mieltä kuin Beatlesit ja monet muut: ”marijuana ja hashis pitäisi vapauttaa. Ne ovat tulleet jäädäkseen.” Veteraniesseessä ”Kirjojeni lyhyt historia” Seilonen ei mainitse collage-vaihettaan (Nuori Voima 2/2011, 35–37).

 

KUVA 9 Lehto

”Ehkä tämä liittyy myös siihen vapauttavaan epäonnistumisen poetiikkaan tai ekspressiivisen konseptualismin ilmaisuvoimaan, jota Leevi Lehto kuvasi teesillään: ”Runous voi löytää uudelleen tarpeellisuutensa korostamalla merkityksettömyyttään sekä uudistamalla alati suhdettaan käsittämättömyyteen”? Artikkelin tähän kohtaan olisi ehkä voinut liittää muistoksi kirjailijan ja kustantajani Leevi Lehdon kahvila Javassa Helsingissä 2007 otetun valokuvan?

Kuva 10: Kerro.

KUVA 10 Kerro

Artikkelissa mainittu perinteinen kuvaruno päättää kokoelman Kerro (2007).

Tuesday, September 8, 2020

Höyhensaarella | OSK Sever


Höyhensaarella lyhyet unet

pitkä, pitkä päivä.

 

Kaksin koskelon kanssa

haavasta sataa vettä syliin.

 

Viisas iloitsee vedestä

vaikka silmät tippuu.

 

Triste yrittää nähdä

siinä missä et ole.

 

Jumalan käsi kaitsee

V sotilaspiirin pohjoista laivastoa.

Thursday, September 3, 2020

"Millaista on työstää äänikirjaa" | Yle Radio Savo

Äiti Anjan ja Paulin hääkuva Kuopiossa helmi-maaliskuussa 1958.

Yle Arenaan
Radio Savon jutussa
kerrotaan äänikirjan
työstämisestä.

Jos ei ole ääntä, ei ole radiotakaan, ja puheääni erikseen. Kanava kääntyy äkkiä, jos juontajan, näyttelijän tai äänikirjan lukijan puhe tökkää korvaan, ärsyttää enemmän kuin sielu sietää jokapäiväisissä vaivoissa rimpuillessa tai niistä nauttiessa.

Kiitos äidin ja isän jonkinlaista kuuntelijan korvaan tarttuvaa ääntä lähtee suustani, tosin aika takabassoisesti. Isää muistan jopa kiittää Yle Radion Savon viiden minuutin jutussa ”Millaista on työstää äänikirjaa”, josta aamujuontaja Ville Pitkänen kirjoitti Yle Areenan esittelytekstin:

Kuopiolainen Savonia -palkittu runoilija-kirjailija Jouni Tossavainen julkaisi hetki sitten kirjan Taistelevat Metsot. Kirjan tarina perustuu taitelija Ferdinand von Wrightiin, jonka siveltimestä kyseinen malaus valmistui vuonna 1886. Kirja ei tosin käy läpi tätä maalausprosessia, vaan tarkastelee yhtä pitkää päivää tuona ajanjaksona. Kirjasta on tuloillan myös äänikirja, jota Tossavainen parhaillaan työstää. Millaista on äänikirjan tekeminen kotiolosuhteissa, kun studioksi on valikoitunut pojan striimaus -tietokone?

Kirja-alaa ravistelee murros, jossa äänikirjojen tulot menevät jonnekin muualla kuin kirjailijalle. Kirjailijaliiton selvityksestä Ylen juttua täältä: https://yle.fi/uutiset/3-11534693?fbclid=IwAR3mVwiwZtoIL6rQHeyZdHYWnV_Ec9vo-_ygC27SDmRXUg962Kccfgn2wfQ

Tuesday, September 1, 2020

Kaisaniemen puutarhuri | Gardener of the Peninsula

 


Pyöräilen, sataa

ja aurinko paistaa

risukasaan. Yli mäen

näen viivana

syön kukat suihini.

Wednesday, August 26, 2020

”Haminalahdesta” 1869 ja 2020 | Ferdinand von Wright

Ferdinand von Wright: "Haminalahdesta", noin 1869.
Adolf von Wrightin pojan Victorin tyttären Mary von Wrightin
testamenttilahjoitus Kuopion taidemuseolle.

Romantiikkaan viittaavan wrightiläisen laatumaalauksen edessä ei ehkä näe, miten ankarat konkurssivuodet ovat takana teoksen valmistumisvuonna 1869. Venäjän suuriruhtinaskunnan viimeiset kovat nälkävuodet olivat päättyneet 1868, kymmenesosa Suomen väestöstä – eli noin 200 000 kansalaista – oli kuollut nälkään ja tauteihin, ja samana vuonna Haminalahden kartano meni konkurssiin.

"Haminalahden" elo-syyskuun 1869 
maisema 20. heinäkuuta 2020.

Nälkävuosien rasittaman kartanon ja sen isännän Adolf von Wrightin velkatakausten lauettua keväällä 1868 Helsingfors Dagbladetissa oli julkaistava myynti-ilmoitus koko Hovista rakennuksineen, torppineen ja metsineen. Wrightien naimattomien tytärten Minan ja Rosan pelastettua kartanon, Adolf perheineen muutti Helsinkiin, jossa taiteilijaveljeksistä vanhin Magnus oli kuollut kesällä 1868.

Vanha, hirsistä rakennettu kartano monjaine rakennuksineen seisoi Kallaveden rannalla. Uuden, keisarinkeltaiseksi maalatun Hovin Adolf rakennutti Myllymäelle, vaikka rakennuksen suunnittelijalle Magnukselle olisi riittänyt entinen rantamaisema. Puretun tuulimyllyn tienoille uusi Hovi valmistui 1850. Samana vuonna kuoli Wrightien sisarusparven isä, Suomen sodassa haavoittunut tykistökapteeni Henrik Magnus.

Vanhan kartanon paikalle Wrightien sisarusparven kuopus Ferdinand rakennutti Lugnetin. Vaaleanpunaisessa eli pionin värisessä entisessä sotilasvirkatalossa Ferdi asui renkinsä ja uskollisen palvelijan Ville Huttusen kanssa parikymmentä vuotta ja maalasi tauluja yhtenä ensimmäisistä pelkästään kuvataiteella itsensä elättäneistä suomalaisista.

Vuoden 1869 teosta Haminalahdesta Ferdi saattoi hahmotella joko suoraan pellavakankaalle Saksasta oppimallaan märältä märälle -tekniikalla Hovin vastakkaisella Haminalahden rantapenkalla – nykyisellä lahden ja Suopeltovuoren välisellä rantatiellä – tai rannalla piirtämiensä luonnosten pohjalta. Joka tapauksessa teos on viimeistely Lugnetissa, eikä Ferdin tiedetä harjoittaneen varsinaista ulkoilmamaalausta, ei edes ennen ensimmäistä halvauskohtausta.

Samaan aikaan Ferdinand Canthin 25-vuotias vaimo, Kuopiosta vuonna 1863 muuttanut Minna Johnson, odotti kolmatta lastaan Hannaa Jyväskylässä. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun aviomies Ferdinand kuoli, Minna Canth perheineen muutti takaisin kouluaikojensa Kuopioon ja alkoi toisen Ferdinandin ja Minnan yhteinen kaupunkiaika ja -elo, josta emme tiedä juuri muuta kuin että molemmat taiteilijat ovat syntyneet samana päivänä 19. maaliskuuta.

Yhtä vähän tiedämme Ferdin elämästä vuosina 1868 ja 1869; yhtään päiväkirjamerkintää ei ole tallessa. Se kuitenkin on varmaa, että vuonna 1869 hän maalasi ”Haminalahden” lisäksi teoksen ”Sisäkuva Lugnetista”, josta romaani Taistelevat metsot (2020) sai osan lavastuksestaan. ”Haminalahdesta” ja ”Sisäkuvasta” romaanin tapahtuma-aikaan on viisitoista vuotta.

Rannassa vanhoista Hovin rakennuksista on jäljellä kaksi. Hirsiaitan vieressä seisoo vielä pärekattoinen sauna tai savusauna. Ehkä savupiippu viittaa karjakeittiön tyyppiseen päätyyn, jossa lämmitettiin kylpyvedet? Rannalla odottaa myös valkeapuseroinen nainen, ihminen kuin saivare luonnon kämmenellä, kuten niin monissa Ferdin teoksissa.

Äitini ja isäni tuulensuoja Anja Tossavainen pesi pyykkiä Rönön rannassa
keväällä 1958, ja Ferdinand von Wright maalasi
"Haminalahden piikatytön" 1840-luvulla.

Miksi nainen, miksei 32-vuotias renki Ville, joka olisi lähdössä soutuveneellään Haminalahden taakse; Tahvananlahden torpalla vaimo odottaa kolmatta lasta, Justiinaa? Ehkä tämä on 47-vuotiaan, parhaissa miehuuden voimissaan eläneen Ferdin, muistutus Minasta tai Rosasta, jotka pelastivat kartanon?

Joka tapauksessa paidan valkeudesta ja pään huivittomuudesta päätellen naisoletettu on joku muu kuin kartanon piika tai palvelija. (Hyvän teorian kyseenalaisti jo Taistelevien metsojen julkistamistilaisuudessa 25.8.2020 Kuopion taidemuseon intendentti Marja Louni esittelemällä minulle ennestään tuntemattoman Ferdin maalauksen ”Haminalahden piikatyttö”, jolla on yhtä valkea pusero ja paljas pää kuin ”Haminalahden” ainoalla ihmisellä.)

Uudemman punertavan ulkohuoneen, ilmeisesti huussin, vieressä seisoo kuusi. Onko se veljesten päiväkirjojen Mummon kuusi? Vai onko Mummon kuusi tuo taulun vasemman etualan rantakuusi, joka on mukana myös ”Rajuilmassa Haminalahdelta” (1857)? ”Rajuilmasta” on kaadettu tuo ”Haminalahden” rantakuusi, joka nostaa telttakatosta teoksessa ”Haminalahden puutarhassa” (1856/57).

Kuusen ohi pohjoista kohti mentäessä vanhemman, harmaan nuottakodan takana odottaa uudempi uimakoppi. Sen Adolf rakennutti lapsilleen, jotka eivät saaneet seurustella liiaksi rahvaan kanssa. Tämä selviää Adolfin pojan, wrightiläisen työväenliikkeen perustajan Victorin, muistelmista.

Etualan sorsapoikueen koosta päätellen maalauksen ajassa eletään elo-syyskuuta, siis suurin piirtein samaa vuodenaikaa kuin ”Näköalassa Haminalahdelta” (1853). Siihen viittaisi myös pelto, josta on korjattu eloa, joko vilja- tai heinäsatoa.

Ja jos varjoja katsoo, päivä on illan puolella. Mutta ei yhtä pitkällä kuin rasvatyynessä ”Näköalassa”, joka on maalattu vähän ”Haminalahden” oikean reunan ulkopuolella seisovalta Haminavuorelta. Aurinko on noussut Kuopion suunnasta, Neulamäen takaa, ja on vasta kiertymässä lännen kautta liki pohjoista Kallavettä, jossa mantereen ja Salonsaaren välistä pilkottaa saari tai saaria, ehkä Honkasaari tai Maanamonsaari.

Ja jos tuosta saaren ja Salon välistä katsoo, siellä odottaa syyllinen, Vuoriperän saari, jossa asuminen synnytti Taistelevat metsot.

Suurin piirtein näillä sanoilla esittelin "Haminalahtea" Taistelevia metsojen julkistamistilaisuudessa Kuopion taidemuseossa 25. elokuuta 2020.

Friday, August 14, 2020

Taistelevat metsot, 2020 | A Sample of Afterwords



Romaania Taistelevat metsot (Aviador 2020) luen äänikirjaksi. Näyte on "Jälkisanoista", jossa kerrotaan teoksen synnyttäneestä alkunäystä. Kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsainen teki jutun Savon Sanomiin, ja Tuire Punkki otti kuvat.



 

Tuesday, July 28, 2020

Miehen kielellä | When the work is a fraud, salary is death



Kävellessä mietittyä
aamun kustua twitteriin.

Mikä muu kuin lihakset
pitää miehen pystyssä
selän kunnossa. Mieli

hajoaa silti.

Kun lukeminen on työnä
palkkana on kirjoitusta,
kymmeniä rikki hakattuja
parisauvoja.