Thursday, June 4, 2020

Noin 18 säettä Pushkinin 18. synttäreille | Пушкин



Aika tasii, asia on armoton
ja armollinen kuva
kuolematon, kuten patsas
kunnes sekin saa suunsa täyteen
mutaa tai suolaista vettä
niin kuin Jevgenin Pietari.
Kuopion Pushkin 44 elää!
Venäjän Pusseli olisi ottanut luodin
rintaansa jo seitsemän vuotta sitten
kuten Majakovski yhtä onnettoman
rakkauden ja runoilun pisteeksi.
Vuosi 2013 yhtä ja samaa armoa; en käsittänyt
miten nopeasti nuoruus, kaikki loppuu.
Kun patsaasi täytti 37, unohdin juhlia
kuolemaasi. Lämmin Runopiknik päätti
runofestarit, mestariksi
runoili Mari Laaksonen.

Wednesday, May 20, 2020

"Mänty seisoo kuin Intiaani" | Thoreau's Journal in May



Mänty seisoo saaressa
kuin Leijonakuningas:
Tuntematon eläin tunnetussa,
kesytetty fantasia kesän rannalla
myös pakkasilla. Jos kotimainen Leijona
olisi kuvattu hyvin, hän näyttäisi luontonsa;
metsän kansa aaveittensa kanssa
hymyilisi ja varoittaisi kolme kertaa
tulevan tuskista kauneutta unohtamatta.
Thoreaun sanoin männyllä on Intiaania
villimmät piirteet, mutta järvi kuiskii
humisee kuin muistomerkki
Eläintarhan kentän nurkalla:
”Pettumetsä, pöllimetsä
sankarihautoja, sankarihautoja.”

Monday, May 11, 2020

Näillä näppäimillä | Ask Cava, Sam



Kas kanna samaa
sanaa;

kakan vakaan saa
kansa.

Kanaa kasa
cavan kaa
kasaa sakan.

Tuesday, May 5, 2020

Tuli & Savun Varjokaanon | Erkki Lappalainen

Erkki Lappalainen synnyinkodissaan Lapppalassa Enossa 19. heinäkuuta 2006.
 
Tässä numerossa alkaa lisäksi uusi palsta nimeltä Varjokaanon. Siinä nostetaan esiin kotimaisen runouden historiasta muodoltaan ja kieleltään omintakeisia teoksia, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet unohduksiin. Ensimmäisessä tekstissä Jouni Tossavainen kirjoittaa Erkki Lappalaisen tuotannosta, ja jatkoa seuraa.” (Juha-Pekka Kilpiö: ”Proosaa ja muita runoja”, Tuli&Savu1/2020, 5)


Michael Brown, Solja Krapu ja Erkki Lappalainen Uumajassa toukokuussa 2002 Ruotsin Runopuulaakin mestaruuskilpailujen aikaan.

Poetry Slam

"Tossavaiselle Erkki kirjoitti omistuskirjoituksen Lapseen ja sotilaaseen Umeåssa toukokuussa 2002: ”Ruotsin Poetry Slam mestaruuskilpailut meneillään, loppukilpailut käsillä! Tänä iltana näet ehken, toivottavasti, hyviä estradirunoilijoita.” Amerikan-kiertueen tuliaisina Lappalainen oli järjestänyt ensimmäisiä slameja Ruotsissa 1992 ja Tossavainen Suomessa 2000. Vuonna 2006 tapasimme kolmesti: Enossa Erkin kotimökillä, Kuopiossa lavarunouden SM-finaalissa ja viimeisen kerran Tukholman marraskuussa."


Erkki Lappalainen ja Pia Kocaharcem paluumatkalla Erkin perustamasta ja juontamasta Ringebyn Runopuulaakista Tukholmassa marraskuussa 2006.

Tukholma

Ruotsissa kuolee nauru.” Tuota Erkki ei sanonut Tossavaiselle mökillä taratellessa. Ehkä sen sitten näki ja koki syksyllä Kafé 44:n kämpässä. Sama se, juttu julkaistiin Parnassossa, ja kesä oli ensimmäisiä, joina elämän ilo ei ehtinyt palautua runoilijan sieluun synnyinseudulla.


Erkki Lappalaisen keikkajuliste Venäjän reissulta Enossa 2006.

Neuvostoliitto

Venäjästä hän kiinnostui, kun morsian lähti tekemään lopputyötään Moskovaan. Sillä reissulla sulhaselle ei järjestynyt töitä Neuvostoliiton kirjailijaliiton talosta. Vaan vuonna 1991, kun runoilija oli jo eronnut valmiista arkkitehdista, Lappalaisen jättikuva koristi minskiläisen teatterin seinää. Sali täyttyi yleisöstä, ja yhden keikan 250 ruplan palkka oli noin 100 ruplaa enemmän kuin muiden työläisten kuukausiansio.”

Kafe 44

Kuvakaappaus Kafé 44:n netistä:
Tukholma kesäkuussa 2018.
"Ntamon TTT:n lisäksi Lappalaisen pääteoksista ei juuri löydy dokumentteja. Ruotsin ja Suomen tv-arkistoista haku tuottaa nollan, yhtä tyhjiä ovat Nocturno.orgin, EPC:n ja Schwobin tiedostot. Sisuradiossa sentään seitsemän minuutin haastattelu, ja ”polku ei nurmetu” runoilijan Tukholman kotiin, kun Söderissä Kafé 44:n porttikäytävään kirjoitettiin vuonna 2018 motto:
Vi måste fortsätta att tro på det omöjliga. Annars finns det ingen anledning att leva.

(Lainaukset runouslehti Tuli & Savun juttusjarjan Varjokaanon aloittavasta tarinasta "Tunematon tekijä", 84-88)


Wednesday, April 29, 2020

Siltataiteilijoiden Kuopio | Shadow Stones

Taiteilija Ellen Thesleff Kuopion Saaristokadun ensimmäisellä sillalla.

Sillat voitetaan kulkemalla niitten ylitse,” runoili eräs esikoisrunoilija, joka tuskin oli ylittänyt ensimmäistäkään siltaa. Mutta Kuopion Saaristokadulla voittaa neljä siltaa yhdellä yrityksellä. 

Lisäksi saa nauttia siltansa ylittäneiden taiteilijoiden seurasta, kun Kumpusaaren ja Kärängän välillä sillat on nimetty kuopiolaisten ja Kuopiossa vaikuttaneiden taiteilijoiden mukaan.

Ensimmäinen silta kaupungista päin tultaessa on nimetty Ellen Thesleffin sillaksi. Toinen silta on Fridolf Weurlanderin silta, kolmas Anton Lindforssin silta, ja viimeinen on saanut nimensä Unto Koistiselta. Nimitaulujen mustiin graniittilaattoihin taiteilijat on ikuistettu Shadow Stone -kuvana.

Ferdinand von Wrihgtin
hautakivi Kuopion
Isolla hautausmaalla.
Yksi Kuopiossa asuneista taiteilijoista on joukosta poissa. Ehkä kaikkia neljää siltataiteilijaa tunnetumpi Ferdinand von Wright (1822 –1906) saa levätä kaikessa rauhassa vinon paatensa alla Isolla hautausmaalla.

Jostain syystä yksikään Wrightin taiteilijaveljeksistä, jotka syntyivät Haminalahdessa viidentoista virstan päässä torilta, ei ole saanut laattaa saati patsasta Kuopioon. Ns. wrightiläisen työväenliikkeen perustajan Victor von Wrightin laattaa löytyy kyllä Kilta-talon seinästä Vuorikadulla.

Anna (os. Tawast) ja Maria
(os. Tuderus) von Wrightin hautaristi
Kuopion Sankaripuistossa.
Sankarihautausmaalla aivan torin nurkalla Wrightien äidin Marian ja mummo Annan rautainen hautaristi seisoo vielä vinommassa kuin Ferdinandin paasi. Mutta missä on isä Henrik Magnuksen viimeisen sillan ylityspaikka?


Variksen kevätlaulu | Crow is a son of Lord

Joki- ja järvimaisema Hanti-Mansiskista 2008.

Crow-woman, Crow-woman,
Mother-Crow, Crow-woman!1
Khanty-Mansiysk, Russia:
The Okrug Museum of Nature
and Man
29.6.2008.
From far away, from the misty seas,
From far away, from the southern seas,
I take off, I fly…
Let the daughters of women giving them birth
Live long!
Let the sons of women giving them birth
Live long!”


"Varisemo, varisemo,
Äiti-varis, varisemonen!
Kaukaa, sumuisilta meriltä,
Kaukaa, eteläisiltä meriltä,
Lähdin, lennän…
Anna naisten synnyttää tyttäret
Eläkäätten hyvin!
Anna heidän synnyttää pojat
Eläkäätten hyvin!"

Seagull-man
Seagull-little-man!
From far away, from the misty seas,
From far away, from the northern seas,
I take off, I fly…
Let the daughters of woman who have daughters
Die!
Let the sons of women who have sons
Die!

"Lokkikukko
Lokkipikkukukko!
Kaukaa, sumuisilta meriltä,
Kaukaa, pohjoisilta meriltä,
Lähdin, lennän…
Anna tytärten, joilla on tyttäriä
Kuolla!
Anna äidinpoikien, joilla on poikia
Kuolla!"

1 Kansanperinteessä mustanpuhuvat harakat, naakat ja varikset kuvataan useimmiten pahantuojina, roskalintuina, mutta hanteille ja manseille varis ilmoittaa kevään tulosta. Syksyllä kalalokkien tulosta vanhat taas laskivat, ”että kahden viikon perästä tulee talvi” (Pieni lintukirja 2005, 140).

Janet Cardiff & G. B. Miller: "Korppiparvi", Kiasma 2012.