Hylättyjä esineitä 60 | Det sista paret

Saarismäki Tervo 1980.

Työhevosen turpa hamuilee apilaa

piikkilangan takaa.

 

Haravakoneen piikkeihin takertuu

etanoita ja usvaa.

 

Takkuiseen kaislikkoon

lipuu airoton vene.

 

Näillä Jarkko Laineen ”Maamme runon” loppusäkeillä aloitin jutun ”Autius voittaa” (18.1.1980), jossa julkaistua kuvan ja sanan paria pidän ensimmäisenä valokuvarunonani. Lähetin filmit ja liuskat Sisä-Savon lehden päätoimittajalle Jorma Airaksiselle Mäntsälästä, jossa työskentelin Ohkolan B-mielisairaalan kylvettäjän apulaisena ja siivoojana.

Kuvassa näen viimeisen kerran Saarismäen kotitilan savusaunan, tosin ilman kattoa. Toisen Aki Luostarisen ja Risto Rasan runoihin liittyvän valokuvarunon sain julkaistuksi Sisä-Savon toimitusharjoittelijana Suonenjoella 18.4.1980.

Runo ”Viimeinen pari” päättää 9. tammikuuta 2021 aloitetun Hylättyjä esineitä -sarjan, jota on käynyt katsomassa/lukemassa 16 047 vierailijaa (3.1.2022). Eniten kävijöitä keräsi 21.4. ”Eksyjän opas” (502) ja vähiten sarjan kolmas pari ”Den föflutna tiden” (34).

Valokuvarunot on kirjoitettu vuoden vaihteessa päättyneellä valtion viisivuotisella apurahalla. Kiitoksena veronsa maksaneille julkinen lukuoikeus jatkuu, mutta valokuvarunouteni jatkoja mietin, kehitän ja tulostan jossain muualla kuin Kuvassa ja sanassa.

 

Pojan usko lapsen-

uskon loppu.

 

Onnellinen pari, kumpikin

onneton tavallaan.

 

Kiroillaan esineelle

vaikka varpaaseen sattuu.

  

Vanhoilta jäljiltä

uusille laduille.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Vielä kerran SS-metsänhoitoa | KLYY 125

Savon Sanomat 12.12.2021, A5.

Lukijalle pitäisi tarjota puolueetonta tietoa, mutta Kuopion metsänhoitosuunnitelman suhteen Savon Sanomien toimittajaa kiinnostaa vain kolmen vallankäyttäjän mielipide. 

Vallan vahtikoiran sijasta SS-toimittaja sukii jälleen myötäkarvaan niitä, joilla päätösvaltaa on. Ääneen pääsevät vain valmistelevaa virkamies ja kaksi suurinta puoluetta, keskusta ja kokoomus.

Miksi lautakuntavaiheessa oppositioon jääneiden demareiden ja vihreiden korjausesityksiä ei esitellä muutoin kuin virkistysmielessä ja pelkona, että helmikuussa valtuustossa saattaa tulla yllätyksiä?

Ja edelleen jätetään uutisoimatta metsänhoitosuunnitelmaa varten kaupunkilaisille tehdyn kyselyn tulokset. Vastanneiden, demareiden ja vihreiden näkökulmasta juttu – saati kuopiolainen metsä – näyttää ihan toiselta.

Lisätietoa täältä.

Ja vielä mielipidesivulta (SS 21.12.2021) kommentti juuri siitä, mikä jutusta uupuu.

SS 21.12.2021.

KLYY-akttiivi Pekka Tenhunen jatkoi metsäkeskustelua vuoden 2022 puolella suonenjokelaisen metsänhakkaajan Matti Suihkosen innoittamana.

Savon Sanomat 4. tammikuuta 2022.

Hylättyjä esineitä 48 | Pinsamma verser

Tuulia Iso-Tryykäri: Lähetetty, öljy kankaalle (2017)
Kuopion taidemuseon näyttelyssä Nupit kaakkoon 25.9.-9.1.2022.

1.

Häpeä voi hävitä,

lähetä.

2. 

Vaimea mahalasku

vahva siemensyöksy.

3.

Samaa mieltä

, mutta

4.

Jos metsään tahdot mennä

Kafka syö läskisoossia.

5.

Aina, kaikki,

ei ikinä muodossa.

6.

Aikani ajoin aikasi ohi. En enää näe

kun kutsut.

7.

Avasit oveni auki

kuten Doors.

8.

En saa piirtää sinulle suuta

ja raskasta viikonloppua.

9.

Benjamin

myöskin.

10.

Myös porkkana on säe.

11.

Päivän runot dinosauruksia

elävien huoneet fossiileja.

12.

Mikä sinua ajoi mikä pidätti

sen vei sturm und drang.

13.

Antamatta mitään

tykätä ystävänä, peukuttaa!

14.

Koukuksi punot lumppulankaa

Mit dir Docke kungeln.

15.

kuin piranja tuikkuja

pienesti hyväksi ja hyvästi

16.

Mikä tykkee mistäi.

17.

Jospa Juma vain koettelee

jakaakseen lumen ja jään.

18.

19.

Ja edelleen kato, katso eteen

ja taakse olet yksin sivullinen.

20.

Puu tuo uupuu, kuvastasi puuttuu

vielä ajan varmuutta.

21.

Silleen heitetty hylätty on

ajalta poimittu ajattomaksi varustettu.

22.

Puu/ tuu! vaadin

katsomatta sivuun ensin.

23.

Missä oli, on nyt tämä yritys

sanoa, sanoitko: Et ole esine.

24.

Kertomus mistä tulet

minne menet Lydia Davis?

25.

Kaikki sinusta vikoja

minussa: nolot säkeet 23.10.2021.

26.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Pojan usko | Savon Sanomat 1921

 Kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsainen kirjoitti ja Paula Pohjamo kuvasi jutun, joka julkaistiin Savon Sanomissa. 1. syyskuuta 2021. Lisätietoja Pojan uskosta täältä.

Matinea Rautavaaralla | Matti Pulkkisen seura

"Pojan uskon" (2021) ja "Taistelevien metsojen" (2020) kannet suunnitteli Satu Ketola (Enstedt).

Romaani Pojan usko (Aviador 2021) on vasta painossa, mutta kirjasta puhutaan jo sunnuntaina Rautavaara-päivillä. Ensin yritän kuvailla, millainen mies Paavo Ruotsalaisen ainoa poika Juhana oli, ja sitten kirkkoherra Juha Luukkonen kertoo Paavosta rautavaaralaisten silmin. 

Kuva: Raili Miettinen.

Kirjallisuusmatinean järjestää Matti Pulkkisen seura, jonka vieraana sain edellisen kerran esitellä Kuohareiden (2014) taustoja. Matinea alkaa 4.7. klo 13.00 osoitteessa Kaivokoskentie 72, Rautavaara.

Lisätietoja Pojan uskon taustoista löytyy täältä.

Romaanin liepeeseen valikoitui kolme näytettä:

PAAVO

”Pian arkkienkeli Gabriel ilmoittaa neitsyt Marialle esikoisen syntymästä, Paavo sanoo, ja huomenna kaikki sorretut saavat kiittää tuota Messiasta kohdussaan kantavaa naista, joka on valittu vaatimattoman surkeutensa kautta todistamaan, kuinka köyhät rakentavat Jumalan valtakunnan. Raskaana ja rahattomana Maria lupaa, että Jumala syöksee vallanpitäjät istuimiltaan ja korottaa alhaiset, ruokkii nälkäiset ja lähettää rikkaat pois tyhjin käsin.”

NUUTTI

”Talonpojan käsi, säätynsä mukaan on kova ja känsäinen, mutta Paavo Ruotsalaisella on rakkoja vain kielessä.”

JUHANA

”Odotan, kärsin ja vaikenen niin pitkään kuin on tarvis, vaikka karvas juuri tahtoo kasvaa kitkeräksi marjaksi, nurjaksi mieleksi, vissiksi sydämen murheeksi, joka ei ota parantuakseen. Sinua kaipaa sydämeni, sun puolees huutaa mun henkeni.”

Kirjallisuusterapeutti Raili Miettinen kirjoitti Rautavaaran matineasta 5. heinäkuuta 2021 blogiinsa, joka löytyy täältä.

Kanttilan remontti | Minna Canth

Minna Canthin kotitalon Kanttilan remontin tukemista olisi sekin, että YouTubeen saataisiin 100 tilaajaan määrä, joka pistää algoritmiin liikettä.

https://www.atk-tavis.eu/100-youtube-tilaajaa/

Kansan Kanttila | Taiteen ja yleisön kohtauspaikka

Kauppakeskus Minnassa avautui torstaina Kanttilan pop up -suunnittelustudio, johon kuka tahansa voi jättää ideoita ja toiveita vaikkapa siitä, millaisille tarpeille Minna Cant suuntaisi verorahoja.

Kuopion kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen kysyi Savon Sanomissa (11.2.2021) "Millaisille tarpeille Minna Canth suuntaisi verorahoja, nuorille ja vanhuksille vai rakennukselle?" 

Minna Canthin talo ry:n toiminnanjohtaja Anja Lappi vastasi jo blogissaan 19.3.2021, ja tänään kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsaisen jutussa neljä kuopiolaista taiteen tekijää kommentoi Kanttilan suunnitelmia ja esittää toiveita tulevasta. 

Savon Sanomat
11.4.2021, B14.

Ajankohtaisesksi ”Minnan tarpeiden” esittelyn tekee myös se, että torstaina Kauppakeskus Minnassa avautui Kanttilan pop up -suunnittelustudio, johon kuka tahansa voi jättää ideoita, toiveita ja kommentteja. Lisäksi SS:n vaalikoneen ainoa kulttuuriin ja taiteeseen viittaava kysymys liittyy Kanttilaan: 

”4. Kuopion kaupungin pitää tukea rahallisesti Minna Canthin kotitalon Kanttilan kuntoon saamista.” 

Neljän taiteilijan tarpeet 

Freelancer-näyttelijä Mika Juusela ottaa esimerkiksi Savonlinnassa (vuonna 2018) avatun Kulttuurikellarin, joka on useamman savonlinnalaisen yhdistyksen projekti. ”Syntyi paikka, kokoava voima, johon pääsi matalalla kynnyksellä esiintymään ja joka ei ollut vain yhden taidepiirin hallussa. Kulttuurikellarista muodostui kulttuuriväen olohuone. Samanlainen voisi syntyä Kuopioon." 

SS 11.4.2021, B15.

Anti-festivaalin taiteellinen johtaja Johanna Tuukkanen miettii Kanttilan kulttuurikeskusta lähinnä Anti-festivaalin näkökulmasta. Kaupunkikulttuurin toimijalle residenssiasunnot ovat tervetulleita, sillä Kuopiosta puuttuvat käytännössä kokonaan taiteilijoiden pidempiaikaiset ja kohtuuhintaiset tilat, joihin voisi majoittaa jopa ryhmiä. 

Kanttilaan tiloihin Tuukkanen kaipaisi yhtä isompaa näyttelytilaa ja ullakon teatteritilaan pitäisi saada oma sisäänkäynti. Alakertaan alkuperäiselle Minnan salongin paikalle suunniteltua salonkia hän pitää lavastettuna epookkimuseona, joka ei vastaa tulevaisuuden tarpeita:

”Kanttila perustuu historiaan, mutta se voisi olla mukana tarinana, ei tungettuna jokaiseen nurkkaan.” 

Residenssitoimintaa erityisen tärkeänä pitää myös Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Liberan toiminnanjohtaja Toni Ledentsa: ”Ars Liberalla on pitkään ollut toiveena tällainen toiminta, mutta se ei ole toteutunut. Residenssiohjelma toisi kaupunkiin kiinnostavia tekijöitä, uutta energiaa ja uusia ajatuksia. Se tarjoaisi paikallisille tekijöille myös hyviä verkostoitumismahdollisuuksia." 

Residenssin lisäksi Ledentsa kaipaa kaupunkiin lisää työtiloja ja ”näyttelytiloja on kaupungissa sen kokoon nähden vähän”. 

Myös Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen toiminnanjohtajan Antti Lähdesmäen tarpeisiin sopisi residenssi ja notkea, nopeasti reagoiva ja muuntuva tila, joka näyttäytyisi yleisöllekin mielenkiintoisena paikkana. 

"Olen paluumuuttaja Kuopioon, toimin pitkään Jyväskylässä. Siellä on puhuttu ja puuhattu paljon vapaan kentän ja muiden verkostojen puolesta. Kanttila voisi monipuolisine taidesisältöineen täydentää Kuopion taiderihmastoa, joka tuottaa dynaamisesti taidetta eri puolilla kaupunkia. Myös keskustelukulttuuri istuisi hyvin Minna Canthin yhteyteen. Parhaimmillaan Kanttila olisi olohuonetyyppinen tila, ajatustenvaihdon foorumi, jossa voitaisiin puhua esimerkiksi taiteen tilasta ja tulevaisuudesta ja sanoittaa yhteiskunnallisia teemoja. Se olisi kaikille avoin tila, ei pienen piirin kerho.”

Kuopion taidemuseo | Ferdinand von Wright

"Ferdinand von Wrightin elämään perehtynyt, Taistelevat metsot -romaanin kirjoittanut kuopiolaiskirjailija Jouni Tossavainen kertoo Ferdinand von Wrightin Haminalahdesta -maalauksen avulla Ferdinandin elämästä ja taiteellisesta työskentelystä Haminalahden kartanossa. Wrightin veljesten synnyinkartanoon sijoittuvassa yhdenpäivänromaanissa Taistelevat metsot, Ferdinand von Wright valmistautuu renkinsä kanssa maalaamaan Suomen tunnetuinta lintutaulua "Taistelevia metsoja". Samaan aikaan samalla seudulla vaikuttavat kirjailija Minna Canth ja Järnefeltien kulttuuriperhe, jotka tuovat taiteilijan ja hänen renkinsä päivään oman kipakan mausteensa."

PS

Kaikki Taistelevien metsojen arvostelut löytyvät nyt täältä.

Romaani Pojan usko | Aviador 2021

 Kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsainen kirjoitti ja Paula Pohjamo kuvasi jutun, joka julkaistiin Savon Sanomissa. 1. syyskuuta 2021.  https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/4276444

Kuka murhasi Paavo Ruotsalaisen ainoan pojan? Saarnamiehenä Ukko-Paavo oli heränneiden kiistaton johtaja, mutta Nilsiän piikkinen mies herätti myös vihaa. Jopa Tahkomäellä, Paavon lähimmissä naapureissa sikisi sitä koston henkeä, joka synnytti salamurhan. 

Kansi: Satu Enstedt.

Romaanissa Pojan usko Jouni Tossavainen kertoo, mitä Tahkomäellä tapahtui Marianpäivän aattona ja murhalauantaina vuonna 1830. Heti kevätpäivän tasauksen jälkeen Marianpäivän eli Marian ilmestyspäivän juhlajumalanpalveluksia kuultiin tänäkin vuonna 21. maaliskuuta.

Tossavaisen (s. 1958) edellinen romaani Taistelevat metsot oli vuoden 2020 Savonia-kirjallisuuspalkintofinalisti. Savonia-palkinnon hän sai juoksija Hannes Kolehmaisesta kertovalla romaanilla New Yorkin Lentävä suomalainen (2014).

Ensimmäisen arvostelun Pojan uskosta (2021) julkaisi Savon Sanomat 11. syyskuuta 2021. Kritiikin kirjoitti Teppo Kulmala, kuten myös viime vuotisesta romaanista Taistelevat metsot. https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/4289835

Pojan uskon kertojat

 AAPELI, Pietiläisen mäkitupalainen

ANNA, Sääskiniemen emäntä, Nuutin vaimo

AHOLANSAAREN ANNA, Riitta ja Paavo Ruotsalaisen esikoistytär, Iivarin vaimo

ANTTI, Sääskiniemen Annan ja Nuutin poika

BOMAN, Nilsiän nimismies

JUHA, Sääskiniemen toiseksi vanhin poika

JUHANA, Riitan ja Paavon poika

KAISA, Aholansaaren Annan ja Iivarin piika

KRISTIINA, Sääskiniemen Pekan vaimo

NUUTTI, Sääskiniemen isäntä

PEKKA, Sääskiniemen esikoinen

PER JOHAN, Iisalmen rovasti P. J. Collan

PIETILÄINEN, talonpoika Keyrityn kylästä

REETTA, kerjäläinen

RIITTA, Tahkomäen emäntä, Paavon vaimo

ROSINA, Aapeli Tossavaisen vaimo

RUUSKANEN, metsärosvo

 Näyte ”Saunapäivä”

Kuukaan ei taita yön pimeintä selkää. Telkkämäessä nukutaan Aapelin lähestyessä Ruotsalaisten navettaa, mutta Sääskiniemessä uni on ottanut kyytiinsä vain talon naiset. Sääskiniemen Pekan valvoessa isällä ja Antilla on ollut parempaa tekemistä kuin lauantaisaunassa kylpeminen. Kuten myös Juhalla, joka nauttii navetassa lehmän annista metsärosvo Ruuskasen heräillessä Ruotsalaisten naapurin saunassa – ja Telkkämäen alla Paavon hevonen nyhtää suitsiaan.

Ruunan ryykätessä länkiään vasten rahkeet rutisevat, mutta ohjakset eivät mene poikki. Kun reen perään sidottu kaulahuivikaan ei anna periksi, ryntäys venyttää pojan kaulaa. Ohjasperillä jaloistaan sidottu Paavon esikoinen kimpoaa ilmaan, ja viaton sielu lähtee kipittämään kuin orava kuusta pitkin taivaaseen. 

Puoliltaöin pimeällä Syvärillä lentää Aapelin tuulensuoja. Tossavaisilla ei ole lauantaisaunaa lämmitetty, etteivät ottaannu kylmän vihat yötöissä. Eukko liihottelee kuin paastokauden laihduttama noita-akka hevosten polkemia varsiteitä järven molemmin puolin jälkiä jättämättä.

Tänä yönä hyvän ja pahan, taivaan ja helvetin, puntit ovat tasan. Marianpäivästä valo sikiää taittaakseen niskat pimeydeltä. Pääsiäisenä kevään voitto varmistuu, kun makeat munat painavat nälkäisten rollien suut parrelleen. Maha täynnä onni on kotona eikä kuolema tule ensimmäisenä mieleen.

 Kirjailijan sana

Uskosta niin kuin rakkaudesta puhuminen ei ole helppoa. Rakkaudesta niin kuin uskosta puhuminen on vaikea tie, koska se menee niin suoraan toisen sielua ja sydäntä kohti. Siksi toisen sydäntä ja sielua kohti pitää käydä ahtaasta portista, siis hyvin vastentahtoisesti.

Sanomisen tahtoa ei lisää se, että tuskin mistään halutaan puhua niin paljon kuin uskosta saarnataan joka pyhä ja rakkaudesta joka laulussa. Kun moiset portit ovat näin levällään, mitä lisättävää siihen olisi. Ei muuta kuin käyt sisään ja nautit papin annista ja rakkauslaulujen Sannista.

Kysyn kuitenkin, miksi tekniikka kehittyy – äänentoisto paranee ja kamera on hyvä – mutta kuvassa ei näy uskoa eikä rakkautta, joiden kautta jumalakin saattaisi rohkaistua puhumaan.

Latinan nöyrää tai pientä tarkoittavasta sanasta paulus juontuvat Paavon lisäksi Paulin ja Paavalin nimet.  Nöyryydestä en ole varma, mutta pieniä talonpoikia kukin tavallaan olivat savolaiset Korhonen, Ruotsalainen ja Tossavainen.

Talonpoikaisrunoilijaksi nimitetään Paavo Korhosta (1775–1840), joka viljeli tilaansa Sonkarin rannalla Vesannolla, kunnes luopui esikoisoikeudestaan. Talonpojan poika Paavo Ruotsalainen (1777–1852) asutti useampaakin tilaa, ennen kuin asettui piikkiseksi kahden hiippakunnan piispaksi Nilsiän Aholansaareen. Maanviljelijä Matin ja Annin esikoinen Pauli (1932–2005) viljeli isänsä tilaa Tervossa, kunnes kotipaikkani Saarismäki hajosi perintöriitoihin.

Talonpojan esikoisena ehdin kivetä sen verran peltoa, että kuulun tuohon säätyyn siinä missä talonpoikaisrunoilija Paavo, erämaan profeetta Paavo ja lehtiasiamies Pauli, joka käytti Saarismäestä karkotuksen jälkeen titteliä työmies. Korhosesta kirjotin romaanin Vihtapaavo (1999) ja Kuoharit-romaanin (2018) III osassa viittaan isäni piikkimäisyyteen Ukko-Paavon jalanjäljillä. Näin nämä pienet isännät kytkeytyvät toisiinsa jatkaakseen yhtenä Marianpäivänä 1830 paulusten tarinaa Pojan uskossa.

Avainsanat

kaunokirjallisuus, nykykirjallisuus, romaani, neitsytmaria, usko, rakkaus, isätjapojat, vihapuhe, aviador, aholansaari, kuopio-tahko

Parasta juuri nyt

Erkki Kiviniemi Kultuuritoimitus.fi 23.9.2021

https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit-kolumnit/kolumnit-parasta-juuri-nyt/parasta-juuri-nyt-23-9-2021-rosa-liksom-jouni-tossavainen-pertti-lassila-alfred-hitchcock-jyrki-vainonen/

 

"Jouni Tossavaisen Pojan usko (Aviador, 2021) on kieleltään moniulotteinen. Romaani kertoo Savon Kangasniemellä, Tahkomäen kylässä 1830 tapahtuneen murhan ympärillä elävistä ihmisistä. Tuloksena on moniääninen savolainen elämäntapakuvaus, joka käyttää kansatieteellistä aineistoa. Kirjakielisistä selostuksista siirrytään yli kymmenen henkilön näkökulmiin, joissa kolmas persoona usein vääntyy minämuotoiseksi tajunnanvirraksi. Savonkielisimmät jaksot on kirjoitettu dialogeiksi tai edustuvat värssyinä.

Juonen hukuttaminen elinolosuhteiden kuvauksiin on kunnianhimoinen ratkaisu, koska se ryöstää lukijan päähuomion, eikä saarnaaja Paavo Ruotsalaisen pojan murhan selvitys etene lainkaan dekkarimaisesti. Kyseessä on rohkea pyrkimys tavoittaa ja kuvata historiaan hautautuneen elämänmenon luonnetta."

Äänikirja

Historiallisen romaanin Pojan usko (Aviador 2021) voi kuunnella nyt myös kirjailijan lukemana äänikirjana.

Sen selvittäminen, kuka murhasi herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen ainoan pojan, kestää vain kolme tuntia ja 29 minuuttia.

Ilmaisen ääninäytteen voi kuunnella täältä.

Ja äänikirja löytyy myös Bookbeatilta.

Körtti Paavon pojan

lapsenuskoa

koetellaan

romaanissa Pojan usko.

Sitä on luettu dekkariksi

ja rakkausromaaniksi.

Minä luin Pojan uskon

omalla äänellä

äänikirjaksi.

Turun Sanomat 6.1.2022.

Kirkko & koti 26.1.2022.

Kulttuurivihamielinen valtuusto | Kommunalvalet 2021

Helsingin Sanomat 11.3.2021, B4.

Suomi on saamassa kulttuurimyönteiset valtuustot, jos Vesa Sirénin Helsingin Sanomiin (11.3.2021, B4) kirjoittama uutinen pitää paikkansa. Mutta kuopiolaisen kulttuurin tulevaisuus ei näytä hyvältä.

Jos perussuomalaiset voittavat vaalit, kuten on ennustettu, ja keskusta ja kokoomus säilyttävät asemansa, Kuopion valtuuston yksinkertaisena enemmistönä istuu kolme kaikkein kielteisimmin kulttuuriin suhtautuvaa puoluetta.

Yksinkertaisella enemmistöllä tämä kulttuurivihamielisimpien puolueiden kolmikko tulee päättämään esimerkiksi siitä, että Kanttilan kultuurikeskuksen kehittämishankkeita ei kannata tukea, koska ”kulttuuri- ja taidetarjonnan lisääminen ei vahvista kunnan taloutta ja työllisyyttä”.

Kuopion taide- ja kulttuurilaitosten nettokustannus asukasta kohden on ollut maan seitsemänneksi suurin, mutta pienten yleisöjen monimuotoinen taidetarjonta on niukkaa ja vähemmistökulttuurien osalta olematonta. Jos kesäkuun vaaleissa käy niin kuin ennuste on, Kuopion kulttuuritarjonta tulee palvelemaan entistä enemmän suuria laitoksia ja keskittyy vain perinteisiin taidelajeihin ja tähtiesiintyjiin.

Kuitenkin, jos Kuopioon tavoitellaan 80 000 uutta asukasta vuoteen 2040 mennessä, se ei ole saavutettavissa ilman kansainvälistä maahanmuuttoa. Ja tästä näkökulmasta kulttuuritarjonta on ratkaiseva vetovoimatekijä, joka taas vaatii monimuotoista taidetarjontaa. Ja juuri tämä diversiteetti puuttuu Kuopion perinteisiä latuja hiihtelevästä kulttuuritarjonnasta.

Kun tiedetään, ketkä keräävät valtaa maahanmuuttoa vastustamalla, on helppo ennustaa, että suvaitsevaisuus – monimuotoisuuden välttämätön perusta – ei tule lisääntymään kaupungissa. Marginaalia, pienempien yleisöjen taidetta ja vähemmistökulttuureja ei tulla tukemaan Kuopiossa koronan jälkeenkään.

Kuopion valtuuston paikkajakauma

KESK	14
KOK	12
SDP	11
VIHR	8
VAS	6
PS	4
KD	3
SIN	1

Yksi työvuosi riittää Kanttilalle | Minna Canth

Outi Vuorikari, Kuopion elävä Minna Canth.

Savon Sanomat
16.2.2021.

Kuopion eläväksi Minna Canthiksi voidaan nimittää Outi Vuorikaria, joka aloitti ja on jaksanut jatkaa ”kolmikymmentävuotista sotaa” Kanttilan puolesta. Ensimmäinen aloitehan Kanttilan kulttuurikeskuksesta tehtiin Kuopion Taiteilijaseuran nimissä syyskuussa 1989.

Sittemmin mm. Minna-patsaita jakaneen taiteilijaseuran toiminta on hiipunut, mutta Vuorikari jatkaa Canthin jalan jäljillä julkaisemalla mielipidekirjoituksen ”Kaupunki voisi palkata henkilön kasaamaan rahoitusta” Savon Sanomissa 16. helmikuuta 2021.

Vuorikari vetoaa kaupunginvaltuutettujen osuuteen Kanttilan remontoinnissa: "Nykyisiin valtuutettuihin tuskin kannattaa enää tuhlata ruutia, mutta tulevien kannattaisi tutustua aineettomaan kapitalismiin ymmärtääkseen, mistä todella Kanttilan säilyttämisessä on kyse.”

Kanttilahan ei ole mikä tahansa rakennus, Vuorikari muistuttaa, ”vaan se sisältää kaupungin 200-vuotisen historian taitekohtia: ensimmäinen Sisä-Suomen kirjakauppa ja 124 vuotta nousujohteista taloushistoriaa Finlaysonin ja Canthin suvun vaiheista. Niin kutsutussa Minnan salongissa kokoontui 1800-luvun lopulla suomalaisen kirjallisuuden, teatterin, kuvataiteen ja musiikin uranuurtajien joukko, jollaista ei missään toisessa suomalaisessa kaupungissa tunneta.”

Kanttila vaikutti myös Kuopion tunnettuuteen Suomessa, ja tälle pohjalle on Vuorikarin mielestä hyvä rakentaa tulevaisuuden kulttuurikeskusta nyt, kun Kanttilaan suunnitellaan toimintaa, joka rikastuttaa henkisesti sekä aineellisesti kaupunkielämää, ja jolla on myös kansainvälistä merkitystä.

Ennen muuta Vuorikari ei toivo kaupungilta suoraa neljän miljoonan remontin rahoitusta, vaan yhden virkamiehen tai -naisen vuoden työpanosta rahoituksen hankkimiseksi. Tämä työpanos loisi edellytykset tutkia sellaisia mahdollisuuksia, joilla Kanttilaan saadaan EU-rahoitusta. Jos kaupunki ei ole mukana hankkeessa, ulkopuolisen rahoituksen saaminen on varsin hankalaa.

”EU:n rahoitukseen tosin tarvitaan kaupungin panostusta ja samoin kohteen omaa rahaa, mutta tämä virkailija tulisi osoittamaan, millä tavalla esimerkiksi tuleva Kanttilan toiminta maksaa hänen palkkansa kaupungille. Tämä rauhassa tehty perusteellinen kartoitus saattaisi antaa vinkkejä muidenkin uusien EU-rahoitteisten kohteiden ja innovaatioiden löytymiseen Kuopioon.”

 

Kanttilan purkaminen on viehättävä ajatus | SS 11.2.2021

Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja Jaakko Kosunen (sd.) Savon Sanomat 11.2.2021, B5.

Kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsaisen perusteellinen päivitys Kanttilan tilanteesta paljastaa perimmäisen juuren, josta Minna Canthin kotitalon remontin vastustaminen on imenyt myrkkynsä kymmeniä vuosia (Savon Sanomat, 11.2.2021, B 4 –5).

Savon Sanomat
11.2.2021, B4.

Edes uusi, ja ensimmäinen perusteellinen selvitys rakennuksen historiasta ei ole kääntänyt esimerkiksi valtuutettu Jaakko Kosusen (sd.) päätä, vaan hän on valmis purkamaan talon – aivan kuten Kuopion piällysmiehet ovat toivoneetkin 1970-luvulta lähtien.

Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtajaa Kosusta ”viehättää” hänen mielestään radikaali ajatus Kanttilan purkamisesta:

”Itse en syty rakennuksen säilyttämiseen. Paikka on historiallinen, mutta itse rakennuksessa on aika vähän mitään Minnan aikaista. Eräässä keskustelussa oli ehdotettu radikaalisti, että tontille rakennettaisiin uusi puurakennus, joka toimisi tilana kulttuurille ja yhteiskunnalliselle debatille. Se ajatus viehätti minua.”

Sirpa Kähkönen
Savon Sanomat
30.1.2021.

Itse rakennus ei ole oleellinen asia myös kaupunginhallituksen puheenjohtajalle Antti Kivelälle (kesk.). Kivelä ei sano yhtä suoraan kuin demari, että rakennuksen saa purkaa, mutta hänen mielestäään kaupungilla ei ole mitään tekemistä talon kanssa, vaikka Kanttilaa on tuettu merkittävillä summilla:

”Kuopion kaupungilla ei ole mitään tekemistä toisten omaisuuden kanssa. Tästä huolimatta kaupunki on tukenut Kanttilaa varsin merkittävillä summilla. Uusista tuista ei ole ollut puhetta. Kanttila on talo, jonka ulkopinta ei ole sellainen kuin Minna Canthin aikana, ja sisätiloissa ei varsinkaan ole mitään jäljellä Canthin ajoista. Kuopion kaupunki on pitänyt Minna Canthia yllä kaikin mahdollisin keinoin. Yksi rakennus sinällään ei ole oleellinen asia.”

Enemmän todisteita tuskin tarvitaan, kun tiedetään entuudestaan, kuinka vaikkapa kansanedustaja Markku Rossi (kesk.) on vastustanut Kanttilan kehittämishankkeita. Sen sijaan kirjailija ja kansanedustaja Marko Kilven (kok.) kannasta en ole saanut täyttä varmuutta.

Sen sijaan varmaa on se, minkä Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen nosti esiin kolumnissaan: ”Yhäkö on niin että suurmiehen muistaminen on itsestään selvää, mutta naisneron unohtaminen helppoa.” (SS 30.1.2021) Muutaman vuoden Kuopiossa kärsineellä J. V. Snellmanilla on kotimuseo, joka on auki kerran vuodessa, mutta kaupungissa koko tuotantonsa kirjoittaneen Canthin kotitalo ollaan valmiita purkamaan.

Varmaa on sekin, että viisas vaikenisi kunnallisvaalien alla, mutta Iikka Taavitsainen on nyt nostanut Kanttilan pöydälle. Varmaa on myös se, että kulttuuriministeri Annikka Saarikko (kesk.) voisi tehdä sellaisia päätöksiä, että hänen nimeään ei unohdettaisi koskaan Kuopiossa.