Valokuvarunous | Poetica photo

Typography - when who how, Könemann 1998.

 Ensimmäisiä runoihin liittyviä bittijälkiäni löytyy jo Kuusikirjasta (2008), mutta varsinaisen pikselikauteni synnytti tämä blogi. Kuvassa ja sanassa olen julkaissut kuvarunoiksi nimeämiäni valokuvan ja runon pareja vuodesta 2007.

Poetica photoksi nimeämäni valokuvarunouden taustoja pohdin tarkemmin Suomen ainoan runouslehden Tuli & Savun julkaisemassa artikkelissa. Tuli & Savun netissä valokuvaesseen kuvia ei saa avautumaan samalla tavalla napsauttamalla suuremmiksi ja tarkemmiksi kuin Kuvassa ja sanassa, joten lisäsin blogiin otosten taustoja.

 

Kuva 1: Galleria.

KUVA 1 Galleria

Työhevosen turpa hamuaa apilaa piikkilangan takaa/
Haravakoneen piikkeihin takertuu etanoita ja usvaa…

Tampereella galleria Nykyajan näyttelyssä (6.–27.10.1985) Jarkko Laineen Maamme-runon säkeet kuvittivat naapurin isännän Kalevi Koskisen ravihevosen Tiran muotokuvaa. Galleriakuvan otti Helsingin Sanomien valokuvaaja Reijo Hietanen, ja se on julkaistu teoksessa Yleinen psykologia, WSOY 1988, 42.

Toiseen kokoelmaani Kaksitoista kuvaa (1986) liittyneessä 12 kuvan näyttelyssä lainasin muiden runoja paitsi 13. runossa, jonka kirjoitin gallerian seinille valokuvaaja Petri Nuutisen luvalla. Näyttelyyn liittyi myös näyttelijäopiskelija Antti Pääkkösen säveltämää musiikkia. Galleria toimii edelleen Valokuvakeskus Nykyajan nimellä Kauppakatu neljässätoista.

Kuva 2: Vasikat.

 

KUVA 2 Vasikat

Oriveden Opiston esikoisnäyttelyni 1982 runoista ”Harmaa lauta kasvaa”, jonka kuvassa kaksi vasikkaa kurottelee syötävää leppäaidan välistä myös galleria Nykyajan näyttelyssä 1985, julkaistiin esikoiskokoelmassa Juoksijan Testamentti (1985). Ensimmäisen autoni Lentävän C:n olin vaihtanut Tervossa Pekkalan pihalla seisovaan rättäriin Mäntsälässä 1979. 

 

Kuva 3: Värinä.

KUVA 3 Värinä

Ensimmäinen värikuvien näyttelyni Värinä sain esille kirjakauppakahvila Oivassa Kuopiossa (15. – 31.10.2008). Värinä esittelin mustavalkeina Kuusikirjaan (2008) painettuja otoksia. Värikuvat vedosti valokuvaaja Pentti Vänskä.

Kuva 4: Saarismäki.

 

KUVA 4 Saarismäki

Sisä-Savon lehdessä, jonka päätoimittaja Jorma Airaksinen lainasi keväällä 1979 ensimmäistä kameraani ja otti seuraavana kesänä toimitusharjoittelijakseen, sain julkaistua ensimmäisen kuvarunoni. Jutussa kerroin perintöriitoihin hajonneen kotitilani Saarismäen muistoja.

Kuva 5: Vispo.

 

KUVA 5 Vispo

Runo ”Kuopio+Boogie-Woogie+with+Spruces+2008” on ensimmäisiä ja liki viimeiseksi jääneitä yrityksiäni aseemisen ja visuaalisen runouden suuntaan.

Kuva 6: Metsuri.

 

KUVA 6 Metsuri

Maaningalla asuva Kuopion kaupungin metsuri kävi kaatamassa haavan sähkölinjan päältä 14. huhtikuuta 2020. Samalla reissulla kaadettiin vielä isompi koivu saaressa, jonka puita ei saa nykäistä omin lupinsa, jos kohta haavan kaatamainen linjan päältä olisi onnistunut omalla sahalla ilman sähkökatkoksia.

Kuva 7: Taidehalli.

 

KUVA 7 Taidehalli

Kuvan otin Anu Tuomisen teoksesta ”Kirjoita punainen sinisellä” Taidehallin näyttelyssä Helsingissä 26. helmikuuta 2020.

Kuva 8: Seilonen.

 

KUVA 8 Seilonen

Suomen taideakatemian vuoden 1986 Näkökulma-kiertonäyttelyn esitteessä runoilija Kalevi Seilonen ennustaa, että ”meidän päiviemme kokeellisten taiteilijat löytyvät insinööritekniikan parista tai psykedeelisiltä matkoilta”. Hän on samaa mieltä kuin Beatlesit ja monet muut: ”marijuana ja hashis pitäisi vapauttaa. Ne ovat tulleet jäädäkseen.” Veteraniesseessä ”Kirjojeni lyhyt historia” Seilonen ei mainitse collage-vaihettaan (Nuori Voima 2/2011, 35–37).

 

KUVA 9 Lehto

”Ehkä tämä liittyy myös siihen vapauttavaan epäonnistumisen poetiikkaan tai ekspressiivisen konseptualismin ilmaisuvoimaan, jota Leevi Lehto kuvasi teesillään: ”Runous voi löytää uudelleen tarpeellisuutensa korostamalla merkityksettömyyttään sekä uudistamalla alati suhdettaan käsittämättömyyteen”? Artikkelin tähän kohtaan olisi ehkä voinut liittää muistoksi kirjailijan ja kustantajani Leevi Lehdon kahvila Javassa Helsingissä 2007 otetun valokuvan?

Kuva 10: Kerro.

KUVA 10 Kerro

Artikkelissa mainittu perinteinen kuvaruno päättää kokoelman Kerro (2007).

Entä jos olisin koira jalkapallokentällä | Ekphrasis

⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙ꬱ⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙⸙

Samaa näköä silmä

niin monella lajilla.

Mitä koira näkee, en tiedä

ja nuo korvaläpät;

hajuista puhetta en kuule

tuskin osaan kuvitella

kaikki jalkapallokentän tuoksut

neliömetrilläni.

Kirjakantin pääpuhuja 2010 | Cia Rinne

Valtion kirjallisuuspalkinnon  2019 saanut runoilija
Cia Rinne signeerasi teoksiaan Kuopiossa 2010.

Äänirunouden seminaarin toisena pääpuhujana Cia Rinne vieraili Kuopiossa syyskuussa 2010. Tänään Rinne palkittiin valtion kirjallisuuspalkinnolla yhdessä kirjailija Eeva Kilven kanssa.

Rinteen tuotantoon hyvissä ajoin tutustumisesta savolaiset saavat kiittää kirjailija Leevi Lehtoa, joka tuotti ja esiintyi kirjallisuustapahtuma Kirjakanttiin kuuluneessa seminaarissa.

Kirjallisuuden valtionpalkinnoista päättää kirjallisuustoimikunta ja sen laatimien perustelujen mukaan Rinne (s. 1973) ”on kansainvälisesti tunnetuimpia nykyrunoilijoitamme, vaikka toistaiseksi melko tuntematon kotimaassaan”.

Kiitos kirjailija Leevi Lehdon Cia Rinne oli mukana
Kirjakantin Äänirunouden seminaarissa 2010.

"Hänen taiteellinen tuotantonsa edustaa yhtä kirjallisuuden nykysuuntausta, jossa kirja on vain yksi monista ilmenemismuodoista. Rinteen runokirjatrilogian zaroum, notes for soloists ja l'usage du mot suvereenit ja uudistavat runot ovat eri kielten, taiteiden ja mediumien kohtaamispaikka. Hän kirjoittaa kielen perusteisiin menevät monikieliset ja minimalistiset runonsa englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja muilla eurooppalaisilla kielillä sekä käyttää käsitetaiteellisia ja visuaalisia keinoja. Hän toimii myös äänirunoilijana. Cia Rinteen runous tapahtuu niin kirjan sivuilla, striimattavina ääniteoksina, interaktiivisina animaatioina, ääni- ja teksti-installaatioina gallerioissa ja museoissa kuin live-esityksinä tai performansseina. Rinteen monikielinen tuotanto kyseenalaistaa myös kielen identiteettien rakentajana. Hänen runoudessaan ei ole oikeita eikä vääriä kieliä. Niin kielten kuin taidemuotojen monimuotoisuus on Cia Rinteen poetiikan keskiössä.”

Kiitospuhe

Cia Rinteen Facebooksissa julkaisemat kiitossanat kaikkien valtionpalkinnon saaneiden taiteilijoiden puolesta:

"tässä lyhyt kiitospuhe palkittujen puolesa /det korta tacktalet å de prisbelönades vägnar. taiken valtionpalkinnot, helsingin ooperassa, 29. marraskuuta

17 questions
(eine frage des charakters)
caractéristi/qué?
misanthropi/qué?
philosophi/qué?
hédonisti/qué?
sympathi/qué?
hystéri/qué?
grotes/qué?
exoti/qué?
pani/qué?
blo/qué?
ni/qué?
o/qué?
/qué?
qué?
ué?
é?
?

when I was young I wanted to become a nun
then, I wanted to become an inventor.
then I wanted to become a doctor for poor people.
then I wanted to write.
and then I wanted
and wanted
and wanted …
and then I wanted to become a doctor for rich people.

Arvoisa ministeri Hanna Kosonen, hyvä Paula Tuovinen, Taiteen edistämiskeskus, arvoisat vieraat, rakkaat ystävät, kära vänner,

Kiitos. Tack så väldigt. On suuri onni ja kunnia olla täällä, ja puhua kaikkien palkittujen puolesta kuten minut pyydettiin (vaikka olen varmasti se meistä jonka suomen kieli on ehkä ‘kokeellisin’).

Otamme nämä tunnustukset suurella kiitollisuudella vastaan. Ja ainakin minulle tämä tuli täytenä yllätyksenä. En olisi ikinä voinut kuvitella, että saisin kirjallisuuspalkinnon Suomessa. En nykyään asu täällä, en kirjoita suomeksi ja olen aika kaukana mielikuvasta ”suomalaisesta kirjailijasta tai runoilijasta”. Haluan kiittää tästä avoimuudesta. Se ei ole suinkaan itsestäänselvyys.

Luulen puhuvani kaikkien puolesta, kun sanon ettei kukaan meistä ole täällä ihan yksin. Olemme täällä yhdessä kaikkien muiden taiteilijoiden, kirjailijoiden, säveltäjien, tanssitaiteilijoiden, muusikkojen, arkkitehtien ja runoilijoiden ja muiden kanssa joiden kanssa jaamme työtä, innostusta sekä joskus huolia, ja joita ilman emme ikinä pystyisi tekemään sitä mitä teemme.

Taide ei ole irrallaan yhteiskunnasta, ja siihen yhteiskuntaan kuuluvat kaikki, jotka siinä elävät, riippumatta sukupuolestaan, taustastaan, siitä mihin he uskovat ja ketä he rakastavat. Olemme toisistamme riippuvaisia. Se miten heikoimpia kohdellaan voi antaa osviittaa yhteiskunnan tilanteesta.

Maailman äärimmmäisen huolestuttavan ekologisen ja poliittisen tilanteen keskellä tuntuu todella kauniilta, että taidetta arvostetaan. Det är ingenting som kan tas för givet.

Tiedämme, kuinka helposti vapauden voi menettää, kuten on tapahtunut maailmassa ennen ja tälläkin hetkellä. Silloin juuri taide (sekä naisten, lasten ja vähemmistöjen oikeudet) jäävät järjestelmän uhriksi.

Luovina tekijöinä emme aina pysty aavistamaan miten töitämme ymmärretään. Hannah Arendt sanoo, ettei meillä ole vaikutusta siihen. Heti kun teos pääsee maailmalle se saa omaa elämänsä, ja sen merkitys voi muuttua ajan kanssa.

Den danska poeten Inger Christensen skrev i alfabet bland annat följande rader:

mer finns inte att / säga; vi garanterar att / skadan blir störst / möjlig; mer finns / inte att säga; vi / garanterar allt eller / intet; mer finns / inte att säga; genom / att garantera att allt / kan förvandlas / till intet förlorar / vi förmågan att / tänka på intet () mer finns / inte att / säga; vi / garanterar / att vi utplånar / allt, tillintetgör / allt () vi mördar / mer än vi tror / mer än vi vet / mer än vi känner; / mer finns inte / att säga; vi hatar; / mer finns inte;

När alfabet publicerades 1981 var skogsdöden och atombomben kanske det största hotet i det allmänna medvetandet.

Muutama päivä sitten tiedemiehet ilmoittivat, että olemme suurella todennäköisyydellä ylittäneet useita kääntöpisteitä, jotka tulevat laukaisemaan kaskadireaktioita, jotka nopeuttavat ’termogeddon’:a ja tekevät paluun entiselle mahdottomaksi.

Christensenin listaus (muun muuassa) kaiken olemassa olosta
–cikadorna finns; cikadorna, ceder, cypress, cerebellum–
vaikuttaa piinalliselta lukemiselta, kunhan meillä on tieto siitä että kaikki voi kadota – kuten on tapahtunut aikaisempien viiden massakuoleman aikoina.

Valtaosalla näistä jolloin peräti 90% elämästä katosi maailmasta syyllisiksi osoittautui myöskin m.m. korkeuksiin noussut hiilidioksidipitoisuus, anoksia ja merien happamoituminen.

On ensimmäsitä kertaa että maapallon asukkaat ovat aktiivisesti aiheuttaneet ilmaston lämpimistä – ja vauhdilla. Kun entiset ilmastonmuutokset kestivät tuhansia vuosia ihminen on saanut vaarallista tilannetta aikaiseksi alle 200 vuoden aikana.

Tilannetta kuvaillaan usein ’kriisinä’, mikä voi olla harhaanjohtavaa, kun tätä sanaa usein käytetään silloin kun kyseessä on vain tilapäinen ongelma.

Kreikkalainen sana krinein tarkoittaa päättämistä. Ekologisen kriisin sijasta meidän ehkä tulisi puhua ihmisyyden kriisistä.

Kysymys kuuluukin mitä päätämme tehdä ekoloogisessa hätätilanteessa.
Kysymys kuuluukin mitä haluamme jättää tulevien sukupolvien löydettäväksi.

Mitä ajattelisimme jos kreikkalaiset ja roomalaiset olisivat jättäneet myrkyllistä ydinjätettä ja täyttäneet meret öljyllä, myrkyillä, toksiineillä ja muovilla?

Antikens kulturer har istället lämnat efter sig marmor- och bronsstatyer som nu kan skådas på museer; poesi, skådespel, arkitektur, filosofi. Ett rikt kulturarv som vi betjänar oss av och som inte förlorat sin betydelse.

Det är viktigt med konst och kultur som existerar utanför marknads- och medielogiken, som inte kan mätas i termini av aktualitet och effektivitet, nytta och tillväxt. Och så bra att den ses, och anses vara värd understöd.

I namn av alla pristagare –eller belönade, också det en fråga av språk– vill jag tacka för denna äran. Priserna står i en lång tradition och innebär ett stort ansvar för oss alla.

human involution
(évolution
et, vos solutions?)

human beings are not the same
Human beings are ont insane
human beings are not to blame
continue.

it is only getting better
it is only getting worse
it is only getting better
it is only getting worse
it is only getting
i bet

je suis
perfectionniste
individualiste
universaliste
opportuniste
spécialiste
pessimiste
optimiste
réaliste
artiste
triste

it’s always the others
immer die anderen
c’est toujours les autres
qui sont:

fam eux
amour eux
talentu eux
joy eux
courag eux
mystéri eux
heur eux
fabul eux
aventur eux
nombr eux
danger eux
contagi eux
dout eux
curi eux
suspici eux
mi eux
séri eux
malgraci eux
fâch eux
scandal eux
continu ez,

s’il vous plaît."

Luontokappaleita | Ta mitt gran, det vore underligt

vain luonnolle pyhitetty alue

luonnonpuisto

niin kuusena että −

niin kuusena kuin Digonosin metsä

hoidettiin kuntoon:

Karkalissa metsähallituksen potilaita

yksityisesti ja erityisesti

kuuset.

Haavikon pähkinää uhkaava luonto

luonnonpuistossa kuuset

kalisivat Karkalissa

kunnes luonnon tai omasta puolesta

kuuset päästettiin luonnon jalkapuusta;

otti luonnolle niin että

että päät alas, pelko pois.

Niin kuusessa niin käpynä

kuin luonnonhoitaja Linkola

näreidensä kanssa;

vanhassa kodissaan kalastaja jatkaa

kuusettumisen vastakampanjaa

kiskomalla ”tuntikaupalla koivikosta 

irti kuusentaimia. Syksy oli historiallinen.

Hän lopetti kannattamattoman

avovesikalastuksen.”

”Niin kuusia, niin hämärää.” Catherina Gribenberg: Ta min hand, det vore underligt (2019) suom. Kristiina Lähde.

Digonos, ”kr. ’kahdesti syntynyt’.” Kari Aronpuro: Pisan cantot (2018) 145.

Haavikko, Paavo: ”pähkinä kasvaa täällä puuksi asti”, Talvipalatsi (1959).

Karkali. ”Osa Karkalin luonnonpuistosta hakattiin kymmenkunta vuotta sitten. Uhriksi joutuivat erityisesti kuuset.” Riikka Kaihovaara: Villi ihminen ja muita luontokappaleita (2019) 81.

Kuusettumisen vastakampanja, Riitta Kylänpää: Pentti Linkola (2017) 400.

Katso Portugalin taivasta | Found Poetry

Lissabon, Portugal 11. toukokuuta 2017. Suomennoksesta kiitos Sanna Pernulle.

  vittuun
   koko
helvetin 
    runous

"Pidän taidemuotona enemmän proosasta kuin runoudesta... Runous on mielestäni välimuoto, siirtymistä musiikista proosaan. Runoutta niin kuin musiikkia rajoittavat rytmiikan lait, ja vaikka ne eivät olisi metrisen runon tiukkoja lakeja, ne ovat kuitenkin taustalla sääntöinä ja määräyksinä, jotka tukahduttavat ja rankaisevat. Proosassa voimme puhua vapaasti." 

(Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja, suom. Sanna Pernu, Viisas Elämä 2016, 121‒122)

"Taide valehtelee koska se on sosiaalista. Suuria taidemuotoja on vain kaksi: se joka puhuttelee sielumme syvyyksiä ja se joka puhuttelee sielumme tarkkaavaista puolta. Runous kuuluu edelliseen kategoriaan, proosa jälkimmäiseen." (134)

Kirjataidetta | Exprerimenteller Literarischcer Bücher

Johanna Domokos: W Punkt, Echenspinner Verlag 2016.

"Exemplar Nummer 028"

Harmittaa kyllä, kun tuli luvatuksi, etten julkaise runokokoelmaa paperilla.

Saksassa nimittäin osataan ja halutaan edelleen tehdä sellaisia teoksia, että paperi palvelee teosta samaan suuntaan kuin Poesian Olli-Pekka Tennilän ja graafikko Markus Pyörälän tuoreimmassa kirjoissa.

Saksasta kaunoteokset lähetti runoilija ja kääntäjä Johanna Domokos. Kolmesta kirjasta tänä keväänä on ilmestynyt saamelaistaiteilija Niillas Holmbergin runojen valikoima, jonka on saksantanut Katrin Merz Filin tuella ja kustantanut Hochroth.

Kauniin, 38-sivuisen kokoelman kappaleet on numeroitu, ja taiton ja taskuun sopivan kirjamallin muovikuorineen on suunnitellut Florian Bolkowski.

Kahdeksankielisen
W Punktin aukeama 12/32.

Domokosin oma kokeellinen "Brief Roman" W Punkt ilmestyi vuonna 2016. Käsinsidontaa vaativasta ulkoasusta vastaa Gergely Lörincz ja painamisesta kustantaja Eic

Astrid Prestonin kuva/maalaus ja
Johanan Domokosin sanat
kolmikielisestä kokoelmasta
Bordó Erdö, Apokrif 2004.

henspinner Verlag.

Tarinatuoli | The Story Stair

Vahva viiva

sukeltaa vuoren

keskeltä alas

       Lumi huimaa kättä ja päätä

Männyn tuhkan

pulpahtaessa paperin pintaan

alku ja loppu soivat

samassa sävelessä

       kuin sinä

Mustien päätteiden välissä

       siveltimelle

ja kädelle valkeni

toisen kirjaimen hentous:

       A:n hiusviiva nousee

ja nousee

Emma 25.3.2017.

hyvin terävästi

Valmiissa liikemerkissä

       tee katkaisee

etukirjaimen kaulan --,

       pieni pää

jää pinnalle

      

Puutarhan pahassa alamutkassa

ei saa jarruttaa

               tussi ei ehdi miettiä

neliviivaista järjestelmää

       kun sinetöin yhdeksi kimpuksi

kolmijalkaisen astian kolme jalkaa

Mustekivi kuivuu

ja vuorivesikuva syttyy

kolmen kirjaimen hengittäessä

kolmella suulla

ennen tuntematon kirjoitusta:

       pohjimmainen aukko

kuten pisara

       toinen puhkova purje

tuhisee paperin poskea vasten

       nenä päällä

pehmeämpi silmä

     

       JAT

Laita kasvosi näkyviin | Keep Faces Electric

Jukka Huhtalan "Wavertical", 2015, Kuopion taidemuseon näyttelyssä Dream 10.2.-27.5.2017. Kuva: Kuopion taidemuseon näyttelyesite.

Minä olin joku muu;

silloin kun olimme unessa tässä maailmassa,

olimme hereillä jossain toisessa.

Jokaisessa meissä kaksi

silloin kun kasvot ihmisen aurinko.

Tänään minä en ole joku

eikä toista ole, jos en laita kasvojani

näkyviin: Keep Faces Electric.

"Pyrin kuvissani samaan kuin runoissani" | PS

"olen viime aikoina tehnyt kuvataidetta enemmän kuin kirjoitustyötä, sillä kirjoittamisessa täytyy pitää tauko, muuten se menee pelkäksi jauhamiseksi. Alan ottaa kuvien tekemisen vakavasti. Koulutustahan minulla ei ole, mutta oliko tullimies Rousseaullakaan? Pyrin kuvissani samaan kuin runoissani, siihen että paperille jäsentyisi aivoissa tapahtuva elektroninen liike."

(Kuva ja sanat: Pentti Saarikoski. Bretagnen päiväkirja ja muita myöhäisiä merkintöjä, Partuuna 2016, 57 ja 60)

Siltari: Snellman juustoa | Typewriter history 7

Toimittaja Aimo Siltarin (1922-2000) pitkätelaisen Triumphin ostin 100 markalla Savon Sanomien muuttaessa Vuorikadun kivitalosta entiseen latomoon.

Työhuoneeni Triumph on niin raskas, että kevytiskuisempaa kirjoituskonetta ei ole tullut vastaan.

Haavikko: Korkealla paneloidussa| Typewriter history 6

En muista, miksi kopioin juuri tämän Haavikon runon, mutta tuskin miltään tuoksuva paperi on patinoitunut  kuin paneeli.

Vysotski: Runoilijoille |Typewriter history 5

Muovisella, valkeakuorisella Adlerilla ennen sähkökirjoituskoneen hankkimista ilmeisesti Hämeenpuiston Impilinnassa tai Pispalassa kopioitu runo 1982-1985. Molemmat koneet viety Kuopion kaatopaikalla 2016, kuten myös ensimmäinen pöytätietokoneeni, muistaakseni Osborne nimeltään.

Koponen: Ihminen on sosiaalinen | Typewriter history 4

Tällaista jälkeä jätti paikallislehti Sisä-Savon Lehden sähkökirjoituskone Suonenjoella, jossa sain olla toimitusharjottelijana viisi kuukautta kesällä 1980. Käytännön lehtitöistä päätoimittaja Jorma Airaksinen opetti sen, mitä olen tarvinnut "esikaupunkilaatikoissa". Käsikirjoitusliuskat ladottiin Pieksämäelle, jossa vedostettiin myös kuvat. Filmit kehitettiin itse ja valitun ruudun merkiksi Kodakin mustavalkean filmin alalaitaan napsaistiin pykälä saksilla.

Olavi Paavolainen: Mies | Typewriter history 3

Optiman kopio Olavi Paavolaisen runosta. Lyijykynän jälki viittaa toiseen kokoelmaani Kaksitoista kuvaa (1986), joten naputtelin konetta ilmeisesti Pispalassa Rajakatu nelosessa.

Isokynä: Suomenkieli | Typewriter history 2

Itäsaksalaisen Optiman, ensimmäisen oman kirjoituskoneeni hankin Mäntsälässä asuessani. Elettiin syksyä 1979, ja kävin hakemassa koneen bussikyydillä vanhojen tavaroiden kaupasta Helsingistä. Uutta laulua 2/78 kopioin Optimallani Oriveden Opistolla keväällä 1981 laatiessani harjoitustyötä suomalaisesta rocklyriikasta. Optima on edelleen tallessa ja kirjoituskunnossa.

Искусство и философия | Rodtshenko

Se mikä jäi julkaisematta | Testament of The Runner

Esikoiskokoelmaan suunniteltu takakansi:
kuva ja sanat, joita ei julkaistu.

Esikoiskokoelma
Juoksijan Testamenttiin
(1985) suunniteltu kansi.

Esikoisen toinen
kansisuunnitelma,
joka muistuttaa
Robert Frankinkuvasta "Road".

Runot ja kuvat samassa salkussa | Word as Image

Seppo Heiskanen: "Runot ja kuvat samassa salkussa", Nuori Voima 1/1979, 8-9.

Kerron kolme kuusirunoa | Domokos & Moster & Tell

Johanna Domokos

mesélj

ha meselhetni

ugyanabban a világban

fenyok állva fagynak meg az erdöben

hogy ne facsarják ki karácsonyra

dél fenyöinek örök emlékezet

dalok

eröditménye

birja

még

Stefan Moster

erzähle

sofern du in

derselben Welt erzählst

die Fichten müssen im Wald erfrieren

damit sie am Weihnachten nicht nadeln

und an die Südfichte wird so lange gedachte wie

die Festung

der Lieder

hält

Jouni Tossavainen

kerro

jos kerrot

samassa maailmassa

kuusten pitää jäätyä metsässä

että ne ei rapise jouluna

ja eteläkuusi muistetaan niin kauan kuin

laulujen

linnoitus

kestää

(Johanna Domokos: Ex Symposion 2015, 9, Stefan Moster: Wie anders du bist 2013, 45, Jouni Tossavainen: Kerro 2007, viimeinen runo.)