Näytetään tekstit, joissa on tunniste festivaalit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste festivaalit. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. kesäkuuta 2021

Hylättyjä esineitä 27 | Pushkin

Kuopio 2021.

Elämä on kone, tankkien kesä

ja talvi kesäkuussa.

 

Kun neito ei kulje vetten päällä

runoilijan synttärit on juhlittu.

 

Päättymätön riemu klassikko

kun kuollaan kuten Pushkin1

 

luotiin, Wallace köyteen

Saarikoski viinaan.

 

Unohda, unohda kaikki.

Sinulla on myös päätyö. Tai oli.

 

Elämäsi esineenä

alkoi hyvillä lupauksilla.

 

1 Vuonna 1994 aloitettuja Venäjän kansallisrunoilijan syntymäpäiväjuhlia ei jatkettu Pushkinin patsaalla Kuopiossa 6.6.2021.

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Hylättyjä esineitä 17 | A poem

Itkonniemi Kuopio 2021.
 

“A poem is never finished, only abandoned.”
Paul Valery

Kaikki näkyvä

on kuori ja vuori

näkymättömän

valtakuntaan.

 

Kun hengität sisään

saat valmista ilmaa.

Kun hengität ulos

valmistat aina keskeneräistä, annat

runon, joka ei valmistu

koskaan; kärsivällisyys

loppuu ensin, ja ne

jotka todella on hylätty

eivät saavu koskaan.

 

Kaikki viittaa siihen

että kuvittelen:

Kaikki on jo tapahtunut

mitä kuvittelin.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

 

Runokävely

 

Puhumalla runoilija painautuu yleisöään vasten runokävelyllä. Aloitin runokävelyn harjoitukset kuopiolaisen Itkonniemen hiljaisimmalta rantapenkiltä tuiskuisena tiistaina 6. huhtikuuta 2021.

Vuoden 2016 Pushkinin synttäreiden
runokävelijät Valkeisenlammen 
toisella rastilla.
Matkan jatkuessa kenen tahansa mukaan ehtineen runo olisi voinut pysäyttää kävelijät kuulolle. Mutta ensimmäinen treeni kävelikin posthumanismin ja käsitetaiteellisen teoksen suuntaan, kun yleisönä istui ja viesteijään merkkasi vain Onni-koira.

Kävelyrunouden Suomen ensi-ilta koettiin viisi vuotta sitten Valkeisenlammen rannoilla Kuopiossa  Aleksandr Pushkinin synttäreillä. Muistutus siitä, että seuraaviin Pusselin synttäreihin on aikaa tasan kaksi kuukautta, määräsi myös runoharjoitukseni päivämäärän.

Jos Pusselia juhlitaan runokävelyllä sunnuntaina 6. kesäkuuta 2021 kello 12.00, Valkeisenlammen kiertäjien askelmerkeiksi saattaisivat sopia nämä:

Motto

Kävelyrunous on ennen muuta ekologista runoutta, hiljaista juurtumista ja yhteisöllistä taidetta, joka uusiutuu suusanallisesti.

Kävelyrunouden lähtöviiva löytyy Joseph Beuysin sloganista: "Jokainen ihminen on taiteilija." Kävelyrunouden maalissa odottaa maailman muuttaminen samalla tavalla kuin Beysin sosiaalisessa kuvanveistossa, jossa taiteen keinoilla pyritään yhteiseen hyvään. Näin myös runous voi olla osaltaan ratkaisu maailman yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin. Jos runoilen sinulle kävellessäni, tai kuorin perunan, ja teen sen mahdollisimman huolellisesti, että saisit mahdollisimman hyvän runoperunan, se on laajennetun taidekäsityksen mukaan taidetta.

Toteutus 

Käytännössä kierretään Valkeisenlampi ja polun varrelta löytyy runouteen liittyviä rasteja, jotka imponovoivat ihmistä tärkeimpään: keskustelemaan toisen kanssa runouden kautta. Reitti jatkuu Bierstuben kautta Sampoon, jossa jaetaan kaikki rastit kiertäneelle palkinto. Mutta mikä, annapa ajatuksen virrata kävellessä.

Dogma 

Mikrofonin käyttökielto. Jos tavallinen puhe ei kuulu, voi kävellä lähemmäs.

Uusiutumattoman paperin käyttökielto muutoin kuin valmiiksi tuhlattuina paperituotteina, kuten runokirja taikka wc-paperi.

Arvostelukielto. Kävelyrunoutta ei voi arvostella eikä saa arvostella, ainoastaan dokumentoida.

Moottorikielto. Autolla taikka muulla öljyvehkeellä ei saa tulla paikalle eikä polulle, mutta jalkojen jatkeena pyörätuoli sallittu.

Lähestymiskielto riippuu koronarajoituksista.

Rasteista

Ensimmäinen runo, Pushkinin patsas

Toinen runoilija, Naispatsas lammen kaupungin päässä.

Kolmas taiteilija, Piruntappo-bunkkeri eli Alavan kirkko.

Neljäs kävelijä, Ukkokoti

Viides ihminen, Ruusupuutarha.

Kuudes aikuinen, Leikkikipuisto.

Seitsemäs veljes, Bierstube ja Sammon kysymys: Mikä on kävelyrunoilijan kehnoin/paras palautusjuoma?



torstai 4. kesäkuuta 2020

Noin 18 säettä Pushkinin 18. synttäreille | Пушкин



Aika tasii, asia on armoton
ja armollinen kuva
kuolematon, kuten patsas
kunnes sekin saa suunsa täyteen
mutaa tai suolaista vettä
niin kuin Jevgenin Pietari.
Kuopion Pushkin 44 elää!
Venäjän Pusseli olisi ottanut luodin
rintaansa jo seitsemän vuotta sitten
kuten Majakovski yhtä onnettoman
rakkauden ja runoilun pisteeksi.
Vuosi 2013 yhtä ja samaa armoa; en käsittänyt
miten nopeasti nuoruus, kaikki loppuu.
Kun patsaasi täytti 37, unohdin juhlia
kuolemaasi. Lämmin Runopiknik päätti
runofestarit, mestariksi
runoili Mari Laaksonen.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Variksen kevätlaulu | Crow is a son of Lord

Joki- ja järvimaisema Hanti-Mansiskista 2008.

Crow-woman, Crow-woman,
Mother-Crow, Crow-woman!1
Khanty-Mansiysk, Russia:
The Okrug Museum of Nature
and Man
29.6.2008.
From far away, from the misty seas,
From far away, from the southern seas,
I take off, I fly…
Let the daughters of women giving them birth
Live long!
Let the sons of women giving them birth
Live long!”


"Varisemo, varisemo,
Äiti-varis, varisemonen!
Kaukaa, sumuisilta meriltä,
Kaukaa, eteläisiltä meriltä,
Lähdin, lennän…
Anna naisten synnyttää tyttäret
Eläkäätten hyvin!
Anna heidän synnyttää pojat
Eläkäätten hyvin!"

Seagull-man
Seagull-little-man!
From far away, from the misty seas,
From far away, from the northern seas,
I take off, I fly…
Let the daughters of woman who have daughters
Die!
Let the sons of women who have sons
Die!

"Lokkikukko
Lokkipikkukukko!
Kaukaa, sumuisilta meriltä,
Kaukaa, pohjoisilta meriltä,
Lähdin, lennän…
Anna tytärten, joilla on tyttäriä
Kuolla!
Anna äidinpoikien, joilla on poikia
Kuolla!"

1 Kansanperinteessä mustanpuhuvat harakat, naakat ja varikset kuvataan useimmiten pahantuojina, roskalintuina, mutta hanteille ja manseille varis ilmoittaa kevään tulosta. Syksyllä kalalokkien tulosta vanhat taas laskivat, ”että kahden viikon perästä tulee talvi” (Pieni lintukirja 2005, 140).

Janet Cardiff & G. B. Miller: "Korppiparvi", Kiasma 2012.





perjantai 29. marraskuuta 2019

Kirjakantin pääpuhuja 2010 | Cia Rinne

Valtion kirjallisuuspalkinnon  2019 saanut runoilija
Cia Rinne signeerasi teoksiaan Kuopiossa 2010.

Äänirunouden seminaarin toisena pääpuhujana Cia Rinne vieraili Kuopiossa syyskuussa 2010. Tänään Rinne palkittiin valtion kirjallisuuspalkinnolla yhdessä kirjailija Eeva Kilven kanssa.

Rinteen tuotantoon hyvissä ajoin tutustumisesta savolaiset saavat kiittää kirjailija Leevi Lehtoa, joka tuotti ja esiintyi kirjallisuustapahtuma Kirjakanttiin kuuluneessa seminaarissa.

Kirjallisuuden valtionpalkinnoista päättää kirjallisuustoimikunta ja sen laatimien perustelujen mukaan Rinne (s. 1973) ”on kansainvälisesti tunnetuimpia nykyrunoilijoitamme, vaikka toistaiseksi melko tuntematon kotimaassaan”.

Kiitos kirjailija Leevi Lehdon Cia Rinne oli mukana
Kirjakantin Äänirunouden seminaarissa 2010.
"Hänen taiteellinen tuotantonsa edustaa yhtä kirjallisuuden nykysuuntausta, jossa kirja on vain yksi monista ilmenemismuodoista. Rinteen runokirjatrilogian zaroum, notes for soloists ja l'usage du mot suvereenit ja uudistavat runot ovat eri kielten, taiteiden ja mediumien kohtaamispaikka. Hän kirjoittaa kielen perusteisiin menevät monikieliset ja minimalistiset runonsa englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja muilla eurooppalaisilla kielillä sekä käyttää käsitetaiteellisia ja visuaalisia keinoja. Hän toimii myös äänirunoilijana. Cia Rinteen runous tapahtuu niin kirjan sivuilla, striimattavina ääniteoksina, interaktiivisina animaatioina, ääni- ja teksti-installaatioina gallerioissa ja museoissa kuin live-esityksinä tai performansseina. Rinteen monikielinen tuotanto kyseenalaistaa myös kielen identiteettien rakentajana. Hänen runoudessaan ei ole oikeita eikä vääriä kieliä. Niin kielten kuin taidemuotojen monimuotoisuus on Cia Rinteen poetiikan keskiössä.”

Kiitospuhe


Cia Rinteen Facebooksissa julkaisemat kiitossanat kaikkien valtionpalkinnon saaneiden taiteilijoiden puolesta:

"tässä lyhyt kiitospuhe palkittujen puolesa /det korta tacktalet å de prisbelönades vägnar. taiken valtionpalkinnot, helsingin ooperassa, 29. marraskuuta

17 questions
(eine frage des charakters)
caractéristi/qué?
misanthropi/qué?
philosophi/qué?
hédonisti/qué?
sympathi/qué?
hystéri/qué?
grotes/qué?
exoti/qué?
pani/qué?
blo/qué?
ni/qué?
o/qué?
/qué?
qué?
ué?
é?
?

when I was young I wanted to become a nun
then, I wanted to become an inventor.
then I wanted to become a doctor for poor people.
then I wanted to write.
and then I wanted
and wanted
and wanted …
and then I wanted to become a doctor for rich people.

Arvoisa ministeri Hanna Kosonen, hyvä Paula Tuovinen, Taiteen edistämiskeskus, arvoisat vieraat, rakkaat ystävät, kära vänner,

Kiitos. Tack så väldigt. On suuri onni ja kunnia olla täällä, ja puhua kaikkien palkittujen puolesta kuten minut pyydettiin (vaikka olen varmasti se meistä jonka suomen kieli on ehkä ‘kokeellisin’).

Otamme nämä tunnustukset suurella kiitollisuudella vastaan. Ja ainakin minulle tämä tuli täytenä yllätyksenä. En olisi ikinä voinut kuvitella, että saisin kirjallisuuspalkinnon Suomessa. En nykyään asu täällä, en kirjoita suomeksi ja olen aika kaukana mielikuvasta ”suomalaisesta kirjailijasta tai runoilijasta”. Haluan kiittää tästä avoimuudesta. Se ei ole suinkaan itsestäänselvyys.

Luulen puhuvani kaikkien puolesta, kun sanon ettei kukaan meistä ole täällä ihan yksin. Olemme täällä yhdessä kaikkien muiden taiteilijoiden, kirjailijoiden, säveltäjien, tanssitaiteilijoiden, muusikkojen, arkkitehtien ja runoilijoiden ja muiden kanssa joiden kanssa jaamme työtä, innostusta sekä joskus huolia, ja joita ilman emme ikinä pystyisi tekemään sitä mitä teemme.

Taide ei ole irrallaan yhteiskunnasta, ja siihen yhteiskuntaan kuuluvat kaikki, jotka siinä elävät, riippumatta sukupuolestaan, taustastaan, siitä mihin he uskovat ja ketä he rakastavat. Olemme toisistamme riippuvaisia. Se miten heikoimpia kohdellaan voi antaa osviittaa yhteiskunnan tilanteesta.

Maailman äärimmmäisen huolestuttavan ekologisen ja poliittisen tilanteen keskellä tuntuu todella kauniilta, että taidetta arvostetaan. Det är ingenting som kan tas för givet.

Tiedämme, kuinka helposti vapauden voi menettää, kuten on tapahtunut maailmassa ennen ja tälläkin hetkellä. Silloin juuri taide (sekä naisten, lasten ja vähemmistöjen oikeudet) jäävät järjestelmän uhriksi.

Luovina tekijöinä emme aina pysty aavistamaan miten töitämme ymmärretään. Hannah Arendt sanoo, ettei meillä ole vaikutusta siihen. Heti kun teos pääsee maailmalle se saa omaa elämänsä, ja sen merkitys voi muuttua ajan kanssa.

Den danska poeten Inger Christensen skrev i alfabet bland annat följande rader:

mer finns inte att / säga; vi garanterar att / skadan blir störst / möjlig; mer finns / inte att säga; vi / garanterar allt eller / intet; mer finns / inte att säga; genom / att garantera att allt / kan förvandlas / till intet förlorar / vi förmågan att / tänka på intet () mer finns / inte att / säga; vi / garanterar / att vi utplånar / allt, tillintetgör / allt () vi mördar / mer än vi tror / mer än vi vet / mer än vi känner; / mer finns inte / att säga; vi hatar; / mer finns inte;

När alfabet publicerades 1981 var skogsdöden och atombomben kanske det största hotet i det allmänna medvetandet.

Muutama päivä sitten tiedemiehet ilmoittivat, että olemme suurella todennäköisyydellä ylittäneet useita kääntöpisteitä, jotka tulevat laukaisemaan kaskadireaktioita, jotka nopeuttavat ’termogeddon’:a ja tekevät paluun entiselle mahdottomaksi.

Christensenin listaus (muun muuassa) kaiken olemassa olosta
–cikadorna finns; cikadorna, ceder, cypress, cerebellum–
vaikuttaa piinalliselta lukemiselta, kunhan meillä on tieto siitä että kaikki voi kadota – kuten on tapahtunut aikaisempien viiden massakuoleman aikoina.

Valtaosalla näistä jolloin peräti 90% elämästä katosi maailmasta syyllisiksi osoittautui myöskin m.m. korkeuksiin noussut hiilidioksidipitoisuus, anoksia ja merien happamoituminen.

On ensimmäsitä kertaa että maapallon asukkaat ovat aktiivisesti aiheuttaneet ilmaston lämpimistä – ja vauhdilla. Kun entiset ilmastonmuutokset kestivät tuhansia vuosia ihminen on saanut vaarallista tilannetta aikaiseksi alle 200 vuoden aikana.

Tilannetta kuvaillaan usein ’kriisinä’, mikä voi olla harhaanjohtavaa, kun tätä sanaa usein käytetään silloin kun kyseessä on vain tilapäinen ongelma.

Kreikkalainen sana krinein tarkoittaa päättämistä. Ekologisen kriisin sijasta meidän ehkä tulisi puhua ihmisyyden kriisistä.

Kysymys kuuluukin mitä päätämme tehdä ekoloogisessa hätätilanteessa.
Kysymys kuuluukin mitä haluamme jättää tulevien sukupolvien löydettäväksi.

Mitä ajattelisimme jos kreikkalaiset ja roomalaiset olisivat jättäneet myrkyllistä ydinjätettä ja täyttäneet meret öljyllä, myrkyillä, toksiineillä ja muovilla?

Antikens kulturer har istället lämnat efter sig marmor- och bronsstatyer som nu kan skådas på museer; poesi, skådespel, arkitektur, filosofi. Ett rikt kulturarv som vi betjänar oss av och som inte förlorat sin betydelse.

Det är viktigt med konst och kultur som existerar utanför marknads- och medielogiken, som inte kan mätas i termini av aktualitet och effektivitet, nytta och tillväxt. Och så bra att den ses, och anses vara värd understöd.

I namn av alla pristagare –eller belönade, också det en fråga av språk– vill jag tacka för denna äran. Priserna står i en lång tradition och innebär ett stort ansvar för oss alla.

human involution
(évolution
et, vos solutions?)

human beings are not the same
Human beings are ont insane
human beings are not to blame
continue.

it is only getting better
it is only getting worse
it is only getting better
it is only getting worse
it is only getting
i bet

je suis
perfectionniste
individualiste
universaliste
opportuniste
spécialiste
pessimiste
optimiste
réaliste
artiste
triste

it’s always the others
immer die anderen
c’est toujours les autres
qui sont:

fam eux
amour eux
talentu eux
joy eux
courag eux
mystéri eux
heur eux
fabul eux
aventur eux
nombr eux
danger eux
contagi eux
dout eux
curi eux
suspici eux
mi eux
séri eux
malgraci eux
fâch eux
scandal eux
continu ez,

s’il vous plaît."


maanantai 19. elokuuta 2019

Livenä laivalla | Lake Saimaa Poetrest Finland



Itäsuomalaisen Puumalan kunnan kirjallisuustapahtumassa Kirjakemmakoissa (15.-18.8.2019) sain lukea runoja höyrylaiva Wennolla.

”Nyt lähetää Saemaalle”, sanottiin Puumalassa, kun uusi vuosi alkoi avautua rönttäkelien jälkeen. Sanonta, jolla aloitin Runoristeilyn, löytyy lehtori Kirsti Lähdesmäen kolmiosaiseksi laajentuvasta kirjasarjasta ”Puumalalaista työtä sanataidetta”.

Etukäteen vesi-teemalla kirjoistani valikoidut runot riittivät ”livenä laivalla” niin hyvin, että loppujutut voi kuunnella vain tältä äänirunovideolta.

Kuvissa mukana S/S Wennon lämmittäjän lisäksi kirjailija Heidi Jaatinen, Puumalan markkinointipäällikkö Tuula Vainikka sekä läänintaiteilija Susanna Kolehmainen, ja omasta kuvastani kiitän Katri Keräselle.

maanantai 12. elokuuta 2019

Kuusirunoja Rauman Pitsiviikoilla | Sprucepoetry 2019



Rauman Pitsiviikolla
2019 Sammallahdenmäellä kuunneltiin runoja Metsärunojameissa (su 21.7. klo 17.00).
Opastuksen jälkeen mäen laella runoiltiin jamit, joissa esiintyjinä olivat mm.
Jouni Tossavainen, Juho Kuusi, Kalle Talonen, Nina Rintala ja säestäjänä Heli
Sinikangas
. Open mic -osuudessa oli mahdollisuus esittää omia tekstejään ja
kuultiin otteita Heli Laaksosen tuoreesta kokoelmasta Aurinko. Porkkana. Vesi.
Rauman Lapin Sammallahdenmäki pääsi Unescon maailmanperintölistalle 20 vuotta
sitten.

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Lennättää tuuli roskani pois | Lord Mörö´s Ass

Maailma kylässä, Helsinki 26.5.2019.
Lennättää tuuli roskani pois
Kunpa ne roskikseen osua vois”

Jännittää jääkiekko enemmän
kuin vaalitulos, sanoo vihreä
vielä vihreä, vai vihreäksi
mainittu kansanedustaja.

Ooh, lennätä säkeeni pois
kunpa se roskaan osua vois.

Turha toive, vaikka juopottelen
Hakaniemi 27.5.2019.
arvet eivät osaa olla
avautumatta, purevat ilkeämmin
kuin uudet hölmöilyt.

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Uuden ntamon uusi kirjallisuustapahtuma

"Kuoharit" Savonlinnassa ja Punkaharjulla lauantaina 23. helmikuuta 2019.

ntamo-tiedote 29.01.2019
PUNKAKIRJAHARJU esittelee Ilvesheimon Ilmestyskirjan, erilaisen matkakirjan ja muita helmiä. Aseman Taidelaiturin ja ntamon uusi kirjallisuustapahtuma 22.–23.2.2019.
 

Luonnon ihmeen, vähän huomatun, 
mutta verrattoman ihanan olemme nähneet; 
se on tuo niin sanottu Punkaharju 
lähellä Savonlinnaa.
(Kirjailija Fredrika Runeberg 1838)

Keskellä kauneinta kansallismaisemaa kokoonnutaan juhlimaan parhaan sanataiteen voimaa ja iloja. Talvi huipentuu uuteen kirjallisuuskalaasiin nimeltä Punkakirjaharju: päätapahtuma järjestetään lauantaina 23. helmikuuta klo 14:30–17:30 Punkaharjun vanhalla asemalla (Luston seisake), jossa toimii tätä nykyä taidekeskus Aseman Taidelaituri. Lisäksi Punkakirjaharjuun kuuluu keskustelu perjantaina 22.2. klo 16–17 Punkaharjun kirjastossa. Tapahtumaan liitetään myös Savonlinnan pääkirjastossa Joelissa lauantaina 23.3. klo 11–12 sijansa saava kirjailijatapaaminen. Tilaisuuksiin kuuluu kirjamyynti edullisin tapahtumahinnoin.

Punkakirjaharjussa esitellään Gerry B. Ilvesheimon hurja romaani Ilmestyskirja. Kulttikirjailija itse saapuu paikalle kertomaan, kuinka tämä ilmastonmuutoskatastrofin jälkeiseen Pohjolaan sijoittuva luomus oikein syntyi. Paikalla kuullaan myös kehuja keränneen teoksen Matkasanakirja hiljaisuuteen tekijäkaksikkoa Soile Veijolaa ja Janne Säynäjäkangasta. Sosiologi Veijola toimii matkailun kulttuurintutkimuksen professorina Lapin yliopistossa ja Säynäjäkangas tutkii Jyväskylän yliopistossa filosofian ja taloustieteen yhteyksistä. Punkakirjaharjussa tavataan lisäksi 50-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Anneli Pääkkönen ja Savonia-palkittu Jouni Tossavainen uusien romaaniensa kanssa. Pääkkösen Somerikko on hieno eurooppalainen luonnetutkielma vanhan lakimiehen rapistuvasta tajunnasta ja Tossavaisen Kuoharit I–III – ”tekijänsä pääteos” (Savon Sanomat) – on lajityypiltään kokeileva sukellus kirjallisen elämän tiheikköihin Pulkkisesta Säisään ja Säisästä Tossavaiseen. Kirjailijoita ja tutkijoita päästään jututtamaan kiireettömästi.

”Hyvän kirjan merkitys kasvaa koko ajan”, sanoo filosofi Jarkko S. Tuusvuori. Hän on toiminut ntamon (2007–) kustantajana kesästä 2017 alkaen. ”Painokas kirjallinen teos on heppoisen elämäntyylijournalismin ja itsehoito-oppaiden aikakaudellamme jatkuvasti tärkeämpi ajattelun väline ja keskittyneen pohdinnan mahdollistaja. Runebergien ja Topeliusten suosikkimaisemissa tämä kaikki käy puruvedenkirkkaaksi.”

Punkakirjaharjun ohjelma:
pe 22.2. klo 16–17 Punkaharjun kirjasto: Vieraana Jarkko S. Tuusvuori. Vapaa pääsy.
la 23.2. klo 11–12 Savonlinnan pääkirjasto: Vieraina Anneli Pääkkönen & Jouni Tossavainen. Haastattelijana Jarkko S. Tuusvuori. Vapaa pääsy.
la 23.3. klo 14:30–17:30 Aseman Taidelaituri, Luston seisake, Punkaharju. Vieraina: Soile Veijola & Janne Säynäjäkangas, Anneli Pääkkönen, Jouni Tossavainen ja Gerry B. Ilvesheimo. Haastattelijana Jarkko S. Tuusvuori. Sisäänpääsy 15 / 10 euroa, sis. valamolainen teepöytä.

Punkakirjaharjun tuottavat Aseman Taidelaituri ja ntamo. Punkaharjun vanhalla asemalla, nykyisellä Luston seisakkeella (Finlandiantie 48) toimiva Aseman Taidelaituri on monipuolinen taidekeskus. Sen toiminnasta vastaavat eläinkasvatusyrittäjät ja taiteidensuosijat Hannu Huitti ja Mikko Ranta-Huitti. ”Aseman Taidelaituri palvelee yhteisöllistä kulttuuria. Luonnostaan kuuluisalla Punkaharjulla on paljon ainutlaatuista koettavaa kauniista, suojellusta asemarakennuksesta alkaen. Ja tänne on helppo tulla junalla vaikka Helsingistä asti. Punkakirjaharju kuulosti heti hyvältä: siinä havisevat historian siivet ja kihisevät nykyelämän jännittävyydet.”


Lisätiedot, kuvat & kirjat
Jarkko S. Tuusvuori, kustantaja, ntamo
jarkkostuusvuori(at)hotmail.com, p. 040–735 87 68
IV linja 18 C 31, 00530 Helsinki
www.ntamo.nethttps://jarkkostuusvuori.fi/


maanantai 4. syyskuuta 2017

Runokirjan näkyvyydestä Tampereella | Poetry in Tre

Runoilija J. K. Ihalainen haastatteli kustantamonsa Palladiumin
uutta kirjailijaa Arja Tiaista Työväenkirjallisuuden päivillä Tampereella.


Työväentalo, missä se on?
"Lavastettu tila yläkerrassa"
vastaa vahtimestari Finlaysonin
entisessä tehtaassa.

Runokirja, mikä se on?

Lavastettu tila yläkerrassa
tai maanalainen rautatie; yhtä runsaana
kukkii vasemmisto digiajassa
kuin Aamulehdessä huoli
lyriikan näkyvyydestä kuvastuu
presidentin kasvoilta.

Runous näkyy Tampereella
yhtä hyvin kuin Valamossa;
Saarikosken haudalla kynät terässä
keihäsmetsä mahan päällä
naulaa runoilijan arkkuunsa.



tiistai 29. elokuuta 2017

What is our place in the "Estonian Forest" | Tartu

Leonard Lapin: Estonian Forest, 1994/2017.
Virolaisen taiteilijan Leonard Lapinin vuoden 1994
teossarjaan kuuluva installaatio "Virolainen metsä"
on istutettu uudelleen Tarton
taidemuseoon (Vanemuise 26).

I should talk about the Nature poetry, but I find out thinking more about nature of  the Poetry. In English speaking countries, the word "poetry" would get the crowd scattered faster than a fire hose. They hate poetry, because it's like intellectual shit, something which we don't need anymore.

Who said so? It was Georg Orwell 1943. Seventy four years later, and after language- and digitalpoetry, problems of poetry are almost similiar, if we are talking about the crowd. But how is the world. Are the changes different today than in Orwell's time, just under the Second World War? Are the changes in the nature more affective than the war, if it's beginning in North Korea?

And how the poet should react for the changes? (And, have to remembered, may be: If you love George Orwell, never read his poems. Mr. Orwell may have been a brilliant essayist and novellist of course, but the poems, put it politely, are not terribly good.) May be it's easier to give good advices than make a poem about nature, for example. Or, how a finish guy can tell anything about nature poems to the nenetsian poet, who is living with the nature ‒ and in the very different nature than mine?
***
Today Nature poetry leads us to the fundamental complications of thinking, writing, and politics. At the end of the day, nature poetry is not about individual texts or the correct interpretation of art; instead, it is about our survival.
A writer who is a poet by nature has difficulties knowing what we are talking about when we broach the topic of “nature”. Where is the dividing line between nature and culture (if it ever existed) when current technology is able to create living organisms?
What is the nature that modern man is destroying?
Anthropocence means ecological and social state of emergency. So-called official narrative of the Anthropocence is characterised by powerfull images of dystopy as well unproblematised epistemic burdens.  F.eg. the scientific facts of global climate crisis has to been seen different, not as one way road to the light but many paths, which take care of different kind of human beings and archaic societies.1

And mostly out of this global moneylogic are minorities, just as nenetsies, saami people and all finnougrians on Russian side.

So, what is the poetry that we humans have thus far implemented and that is now also expected to take the future of our planet into consideration? Is the nature of an animal something else, something which can be reached by, for example, the Sami artist Nils-Aslak Valkeapää more readily than by academic scientific knowledge?

While climate change is, for science and scientists, an undeniable fact, writing poetry about it is a greater challenge than ever. It is a question of more than basic facts ‒ it is a question of small details which make language enjoyable in the tsunami of societal, gender-polarized, racial, and geographical information.
Whose voice rings out as nature is destroyed? Are the poets who write their lines on wood and paper responsible for the ecocide of forests? Is it possible for a poet to write about nature, or anything else for that matter exclusively in the name of humans?
***
In classical Chinese poetry, man and nature blend, the same way I try to blend words and images online. That is why the motto of my blog Word and Image ("Kuva ja sana | Word as Image") is a text by the Chinese 11th century artist Guo Xi:
A poem is a painting without form,
and a painting is a poem with form.
But my blog is more nostalgic than reality. My words and images are very far away what's really happening in western nature poetry. F. eg. American John Ashbery said it this way in the poem ”And Ut Pictura Poesis Is Her Name”, which begins:

You can’t say it that way any more. 
Bothered about beauty you have to
Come out into the open, into a clearing,
And rest. Certainly whatever funny happens to you
Is OK.

Since the 1980s poetry has effectively moved away from the printed page. From the early days of the minitel to the personal computer as a writing and reading environment, we have witnessed the development of new poetic languages. Video, holography, programming and the web have further expanded the possibilities and the reach of this new poetry.
Now, in a world of clones, chimeras, and transgenic creatures, it is time to consider new directions for poetry in vivo. F.eg. Brasilian Eduardo Kac and Canadian Christian Bök are using biotechnology and living organisms in poetry as a new realm of verbal, paraverbal and nonverbal creation.
As well as separating natural and artificial things based on human observational ability, it creates new opportunities for enjoyment. As Canadian Christian Bök's work The Xenotext (2014), where "DNA-poem" begins ”any style of life/ is prim” and organism gives an answer: "the faery is rosy/ of glow”.
***
But in the poem of Valkeapää it's a question of the Sámi being part of nature, not just close to it. Poems of Valkeapää are not just descriptions of nature or the close relationship between man and nature, which Western Nature Poetry has attempted to describe.

And how it's going on with you? I like to test with one poem of Valkeapää. Pekka Sammallahti's translation of the poem "69" had published in the collection Aurinko, isäni, 1988.

askel askeleelta
vihreän, kevätvihannan tuoksu
liekovarpiot
         väinönputki
                  tunturihapero
                               ylängöillä tunturijärvet
         taivastavasten
huippu huipulta
         nämä maat
                       laaksot
                      laakio laakiolta
                                     vuoma vuomalta
                                                  jokilaaksoon
kermikkäkentät
vasakankaat
vasontamaat

This poem may be a reindeer observation or a reindeer and a human joint journey. But it is not a silent meditation in the face of natural phenomena, as has been the case in literature. It's about nature culture, a series of partnerships, continuos and breaks. People and non-human, both animals and plants, are interconnected.

Poem of Valkeapää tells us that man's daily relationship with other beings is something that can open paths to all kinds of encounters. Being in the world of humans is about connections, relationships, and their agreements to their living stream. I think, taking this into account today is a good ethical ground for the author of the nature poetry too.

1)
When I was speaking about "Nature poetry" in the XIV Congress of Finno-Ugrian authors Tartu 24.8.2017, poet, translator and producer Johanna Domokos gave me  Tzveta Sofronieva's collection of poems Anthoroszene (hochroth 2017). Sofronieva criticizes using word antropocene in nowadays discourse almost same way as in the paper Tiede &Edistys (1/2017) in Finland: "We do not need sediment layers to inspire us with what we want to preserve and yet destroy - insignificant to the planet as a planet, but essential to the earth as our home - and to take note of what we specify and how we do Self-portray."
2)
The first version of this text has been published in the web page paper Noesis (21.3.2017) here.