Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taistelevat metsot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taistelevat metsot. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Kuopion metsistä päätetään tänään | KLYY 125

Pekka Tenhunen esitteli taiteilija Matti Karppasen veistämää hirveä KLYY:n tiistaikokoontumisessa, jossa oli mukana myös Matin tytär Alli Karppanen. Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen taidekokoelmasta alusti intendentti Marja Louni (oik.).
SS 1.12.2021.
Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys on suojellut ja tutkinut luontoa 125 vuotta. Virallinen juhlapäivä on 16. joulukuuta 2021.

Tiistaina KLYY:n uudessä pesässä Puijonkadulla palattiin yhdistyksen taidekokoelman historiaan, josta Kuopon taidemuseon intendentti Marja Louni kirjoitti gradunsa. Ensimmäiset lahjoitukset kokoelmaan saatiin Ferdinand von Wrightin tauluista ja peräti 29 teosta Matti Karppaselta, jonka tytär Alli Karppanen jatkoi ja täydensi Lounin alustusta.

Keskiviikkona Savon Sanomat julkaisi KLYY:n mielipidekirjoituksen Kuopion metsänhoitosuunnitelmasta, josta tehdään tänään päätöksiä kaupunkirakennelautakunnassa. SS:n jutun (25.11.) mukaan suunnitelma on läpihuutojuttu, mutta myös vihreiltä aiemmin julkaistu mielipide on varsin kriittinen hakkuiden lisäämisen suhteen.

SS 25.11.2021.

SS 30.11.2021.

Kesällä kaupunkilaiselle tehty kysely ei näytä vaikuttaneen hakkuusuunnitelmaan. Avohakkuiden sijasta noin 400 vastanneesta suurin osa kannattaa kuitenkin metsien ja varsinkin vanhojen metsien säilyttämistä.

Kaikki aihetta käsittelevä kokousmateriaali löytyy täältä.

Läpi meni: 8-3

Äänin 8-3 metsänhoitosuunnitelma hyväksyttiin ilman muutoksia kaupunkirakennelautakunnassa 1.12.2021. Valtuustokäsittelyssä muutosten mahdollisuus lepää demareiden ja vihreiden varassa. Ote päätöspöytäkirjasta:

"Iris Asikainen ja Jaakko Kosunen kannattivat Petri Niemisen muutosesityksiä kohtiin 1, 9 ja 11. Muihin kohtiin tehtyjä muutosesityksiä ja lisäesityksiä ei kannatettu, joten ne raukesivat.

Puheenjohtaja esitti, että kaikista kannatetuista muutosesityksistä äänestetään erikseen. Äänestysesitys hyväksyttiin.

Äänestys muutosesityksestä kohtaan 1: Puheenjohtaja ehdotti asiassa äänestettäväksi siten, että ne jotka ovat esittelijän ehdotuksen kannalla, äänestävät jaa, ja ne jotka ovat Petri Niemisen tekemän esityksen kannalla, äänestävät ei. Äänestysesitys hyväksyttiin.

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä annettiin 8 jaa-ääntä (Pääkkö, Tolppanen, Chiksoeva, Hytönen, Jukarainen, Kulin, Wetzell, Wihuri) ja 3 ei-ääntä (Asikainen, Kosunen, Nieminen), joten lautakunta hyväksyi esittelijän ehdotuksen.

Äänestys muutosesityksestä kohtaan 9: Puheenjohtaja ehdotti asiassa äänestettäväksi siten, että ne jotka ovat esittelijän ehdotuksen kannalla, äänestävät jaa, ja ne jotka ovat Petri Niemisen tekemän esityksen kannalla, äänestävät ei. Äänestysesitys hyväksyttiin.

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä annettiin 8 jaa-ääntä (Pääkkö, Tolppanen, Chiksoeva, Hytönen, Jukarainen, Kulin, Wetzell, Wihuri) ja 3 ei-ääntä (Asikainen, Kosunen, Nieminen), joten lautakunta hyväksyi esittelijän ehdotuksen.

Äänestys muutosesityksestä kohtaan 11: Puheenjohtaja ehdotti asiassa äänestettäväksi siten, että ne jotka ovat esittelijän ehdotuksen kannalla, äänestävät jaa, ja ne jotka ovat Petri Niemisen tekemän esityksen kannalla, äänestävät ei. Äänestysesitys hyväksyttiin.

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä annettiin 8 jaa-ääntä (Pääkkö, Tolppanen, Chiksoeva, Hytönen, Jukarainen, Kulin, Wetzell, Wihuri) ja 3 ei-ääntä (Asikainen, Kosunen, Nieminen), joten lautakunta oli hyväksynyt esittelijän ehdotuksen.

Merkitään, että kaupunginmetsänhoitaja Seppo Jauhiainen poistui kokouksesta tämän asian käsittelyn jälkeen."

 

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Kuopion taidemuseo | Ferdinand von Wright


"Ferdinand von Wrightin elämään perehtynyt, Taistelevat metsot -romaanin kirjoittanut kuopiolaiskirjailija Jouni Tossavainen kertoo Ferdinand von Wrightin Haminalahdesta -maalauksen avulla Ferdinandin elämästä ja taiteellisesta työskentelystä Haminalahden kartanossa. Wrightin veljesten synnyinkartanoon sijoittuvassa yhdenpäivänromaanissa Taistelevat metsot, Ferdinand von Wright valmistautuu renkinsä kanssa maalaamaan Suomen tunnetuinta lintutaulua "Taistelevia metsoja". Samaan aikaan samalla seudulla vaikuttavat kirjailija Minna Canth ja Järnefeltien kulttuuriperhe, jotka tuovat taiteilijan ja hänen renkinsä päivään oman kipakan mausteensa."

PS


Kaikki Taistelevien metsojen arvostelut löytyvät nyt täältä.

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Romaani Pojan usko | Aviador 2021


 Kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsainen kirjoitti ja Paula Pohjamo kuvasi jutun, joka julkaistiin Savon Sanomissa. 1. syyskuuta 2021.  https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/4276444


Kuka murhasi Paavo Ruotsalaisen ainoan pojan? Saarnamiehenä Ukko-Paavo oli heränneiden kiistaton johtaja, mutta Nilsiän piikkinen mies herätti myös vihaa. Jopa Tahkomäellä, Paavon lähimmissä naapureissa sikisi sitä koston henkeä, joka synnytti salamurhan. 

Kansi: Satu Enstedt.

Romaanissa Pojan usko Jouni Tossavainen kertoo, mitä Tahkomäellä tapahtui Marianpäivän aattona ja murhalauantaina vuonna 1830. Heti kevätpäivän tasauksen jälkeen Marianpäivän eli Marian ilmestyspäivän juhlajumalanpalveluksia kuultiin tänäkin vuonna 21. maaliskuuta.

Tossavaisen (s. 1958) edellinen romaani Taistelevat metsot oli vuoden 2020 Savonia-kirjallisuuspalkintofinalisti. Savonia-palkinnon hän sai juoksija Hannes Kolehmaisesta kertovalla romaanilla New Yorkin Lentävä suomalainen (2014).


Ensimmäisen arvostelun Pojan uskosta (2021) julkaisi Savon Sanomat 11. syyskuuta 2021. Kritiikin kirjoitti Teppo Kulmala, kuten myös viime vuotisesta romaanista Taistelevat metsot. https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/4289835

Pojan uskon kertojat

 AAPELI, Pietiläisen mäkitupalainen

ANNA, Sääskiniemen emäntä, Nuutin vaimo

AHOLANSAAREN ANNA, Riitta ja Paavo Ruotsalaisen esikoistytär, Iivarin vaimo

ANTTI, Sääskiniemen Annan ja Nuutin poika

BOMAN, Nilsiän nimismies

JUHA, Sääskiniemen toiseksi vanhin poika

JUHANA, Riitan ja Paavon poika

KAISA, Aholansaaren Annan ja Iivarin piika

KRISTIINA, Sääskiniemen Pekan vaimo

NUUTTI, Sääskiniemen isäntä

PEKKA, Sääskiniemen esikoinen

PER JOHAN, Iisalmen rovasti P. J. Collan

PIETILÄINEN, talonpoika Keyrityn kylästä

REETTA, kerjäläinen

RIITTA, Tahkomäen emäntä, Paavon vaimo

ROSINA, Aapeli Tossavaisen vaimo

RUUSKANEN, metsärosvo

 Näyte ”Saunapäivä”

Kuukaan ei taita yön pimeintä selkää. Telkkämäessä nukutaan Aapelin lähestyessä Ruotsalaisten navettaa, mutta Sääskiniemessä uni on ottanut kyytiinsä vain talon naiset. Sääskiniemen Pekan valvoessa isällä ja Antilla on ollut parempaa tekemistä kuin lauantaisaunassa kylpeminen. Kuten myös Juhalla, joka nauttii navetassa lehmän annista metsärosvo Ruuskasen heräillessä Ruotsalaisten naapurin saunassa – ja Telkkämäen alla Paavon hevonen nyhtää suitsiaan.

Ruunan ryykätessä länkiään vasten rahkeet rutisevat, mutta ohjakset eivät mene poikki. Kun reen perään sidottu kaulahuivikaan ei anna periksi, ryntäys venyttää pojan kaulaa. Ohjasperillä jaloistaan sidottu Paavon esikoinen kimpoaa ilmaan, ja viaton sielu lähtee kipittämään kuin orava kuusta pitkin taivaaseen. 

Puoliltaöin pimeällä Syvärillä lentää Aapelin tuulensuoja. Tossavaisilla ei ole lauantaisaunaa lämmitetty, etteivät ottaannu kylmän vihat yötöissä. Eukko liihottelee kuin paastokauden laihduttama noita-akka hevosten polkemia varsiteitä järven molemmin puolin jälkiä jättämättä.

Tänä yönä hyvän ja pahan, taivaan ja helvetin, puntit ovat tasan. Marianpäivästä valo sikiää taittaakseen niskat pimeydeltä. Pääsiäisenä kevään voitto varmistuu, kun makeat munat painavat nälkäisten rollien suut parrelleen. Maha täynnä onni on kotona eikä kuolema tule ensimmäisenä mieleen.

 Kirjailijan sana

Uskosta niin kuin rakkaudesta puhuminen ei ole helppoa. Rakkaudesta niin kuin uskosta puhuminen on vaikea tie, koska se menee niin suoraan toisen sielua ja sydäntä kohti. Siksi toisen sydäntä ja sielua kohti pitää käydä ahtaasta portista, siis hyvin vastentahtoisesti.

Sanomisen tahtoa ei lisää se, että tuskin mistään halutaan puhua niin paljon kuin uskosta saarnataan joka pyhä ja rakkaudesta joka laulussa. Kun moiset portit ovat näin levällään, mitä lisättävää siihen olisi. Ei muuta kuin käyt sisään ja nautit papin annista ja rakkauslaulujen Sannista.

Kysyn kuitenkin, miksi tekniikka kehittyy – äänentoisto paranee ja kamera on hyvä – mutta kuvassa ei näy uskoa eikä rakkautta, joiden kautta jumalakin saattaisi rohkaistua puhumaan.

Latinan nöyrää tai pientä tarkoittavasta sanasta paulus juontuvat Paavon lisäksi Paulin ja Paavalin nimet.  Nöyryydestä en ole varma, mutta pieniä talonpoikia kukin tavallaan olivat savolaiset Korhonen, Ruotsalainen ja Tossavainen.

Talonpoikaisrunoilijaksi nimitetään Paavo Korhosta (1775–1840), joka viljeli tilaansa Sonkarin rannalla Vesannolla, kunnes luopui esikoisoikeudestaan. Talonpojan poika Paavo Ruotsalainen (1777–1852) asutti useampaakin tilaa, ennen kuin asettui piikkiseksi kahden hiippakunnan piispaksi Nilsiän Aholansaareen. Maanviljelijä Matin ja Annin esikoinen Pauli (1932–2005) viljeli isänsä tilaa Tervossa, kunnes kotipaikkani Saarismäki hajosi perintöriitoihin.

Talonpojan esikoisena ehdin kivetä sen verran peltoa, että kuulun tuohon säätyyn siinä missä talonpoikaisrunoilija Paavo, erämaan profeetta Paavo ja lehtiasiamies Pauli, joka käytti Saarismäestä karkotuksen jälkeen titteliä työmies. Korhosesta kirjotin romaanin Vihtapaavo (1999) ja Kuoharit-romaanin (2018) III osassa viittaan isäni piikkimäisyyteen Ukko-Paavon jalanjäljillä. Näin nämä pienet isännät kytkeytyvät toisiinsa jatkaakseen yhtenä Marianpäivänä 1830 paulusten tarinaa Pojan uskossa.

Avainsanat

kaunokirjallisuus, nykykirjallisuus, romaani, neitsytmaria, usko, rakkaus, isätjapojat, vihapuhe, aviador, aholansaari, kuopio-tahko


Parasta juuri nyt

Erkki Kiviniemi Kultuuritoimitus.fi 23.9.2021

https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit-kolumnit/kolumnit-parasta-juuri-nyt/parasta-juuri-nyt-23-9-2021-rosa-liksom-jouni-tossavainen-pertti-lassila-alfred-hitchcock-jyrki-vainonen/

 

"Jouni Tossavaisen Pojan usko (Aviador, 2021) on kieleltään moniulotteinen. Romaani kertoo Savon Kangasniemellä, Tahkomäen kylässä 1830 tapahtuneen murhan ympärillä elävistä ihmisistä. Tuloksena on moniääninen savolainen elämäntapakuvaus, joka käyttää kansatieteellistä aineistoa. Kirjakielisistä selostuksista siirrytään yli kymmenen henkilön näkökulmiin, joissa kolmas persoona usein vääntyy minämuotoiseksi tajunnanvirraksi. Savonkielisimmät jaksot on kirjoitettu dialogeiksi tai edustuvat värssyinä.


Juonen hukuttaminen elinolosuhteiden kuvauksiin on kunnianhimoinen ratkaisu, koska se ryöstää lukijan päähuomion, eikä saarnaaja Paavo Ruotsalaisen pojan murhan selvitys etene lainkaan dekkarimaisesti. Kyseessä on rohkea pyrkimys tavoittaa ja kuvata historiaan hautautuneen elämänmenon luonnetta."


Äänikirja

Historiallisen romaanin Pojan usko (Aviador 2021) voi kuunnella nyt myös kirjailijan lukemana äänikirjana.

Sen selvittäminen, kuka murhasi herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen ainoan pojan, kestää vain kolme tuntia ja 29 minuuttia.

Ilmaisen ääninäytteen voi kuunnella täältä.

Ja äänikirja löytyy myös Bookbeatilta.

Körtti Paavon pojan

lapsenuskoa

koetellaan

romaanissa Pojan usko.

Sitä on luettu dekkariksi

ja rakkausromaaniksi.

Minä luin Pojan uskon

omalla äänellä

äänikirjaksi.



Turun Sanomat 6.1.2022.


Kirkko & koti 26.1.2022.




maanantai 15. helmikuuta 2021

Yksi työvuosi riittää Kanttilalle | Minna Canth

Outi Vuorikari, Kuopion elävä Minna Canth.

Savon Sanomat
16.2.2021.

Kuopion eläväksi Minna Canthiksi voidaan nimittää
Outi Vuorikaria, joka aloitti ja on jaksanut jatkaa ”kolmikymmentävuotista sotaa” Kanttilan puolesta. Ensimmäinen aloitehan Kanttilan kulttuurikeskuksesta tehtiin Kuopion Taiteilijaseuran nimissä syyskuussa 1989.

Sittemmin mm. Minna-patsaita jakaneen taiteilijaseuran toiminta on hiipunut, mutta Vuorikari jatkaa Canthin jalan jäljillä julkaisemalla mielipidekirjoituksen ”Kaupunki voisi palkata henkilön kasaamaan rahoitusta” Savon Sanomissa 16. helmikuuta 2021.

Vuorikari vetoaa kaupunginvaltuutettujen osuuteen Kanttilan remontoinnissa: "Nykyisiin valtuutettuihin tuskin kannattaa enää tuhlata ruutia, mutta tulevien kannattaisi tutustua aineettomaan kapitalismiin ymmärtääkseen, mistä todella Kanttilan säilyttämisessä on kyse.”

Kanttilahan ei ole mikä tahansa rakennus, Vuorikari muistuttaa, ”vaan se sisältää kaupungin 200-vuotisen historian taitekohtia: ensimmäinen Sisä-Suomen kirjakauppa ja 124 vuotta nousujohteista taloushistoriaa Finlaysonin ja Canthin suvun vaiheista. Niin kutsutussa Minnan salongissa kokoontui 1800-luvun lopulla suomalaisen kirjallisuuden, teatterin, kuvataiteen ja musiikin uranuurtajien joukko, jollaista ei missään toisessa suomalaisessa kaupungissa tunneta.”

Kanttila vaikutti myös Kuopion tunnettuuteen Suomessa, ja tälle pohjalle on Vuorikarin mielestä hyvä rakentaa tulevaisuuden kulttuurikeskusta nyt, kun Kanttilaan suunnitellaan toimintaa, joka rikastuttaa henkisesti sekä aineellisesti kaupunkielämää, ja jolla on myös kansainvälistä merkitystä.

Ennen muuta Vuorikari ei toivo kaupungilta suoraa neljän miljoonan remontin rahoitusta, vaan yhden virkamiehen tai -naisen vuoden työpanosta rahoituksen hankkimiseksi. Tämä työpanos loisi edellytykset tutkia sellaisia mahdollisuuksia, joilla Kanttilaan saadaan EU-rahoitusta. Jos kaupunki ei ole mukana hankkeessa, ulkopuolisen rahoituksen saaminen on varsin hankalaa.

”EU:n rahoitukseen tosin tarvitaan kaupungin panostusta ja samoin kohteen omaa rahaa, mutta tämä virkailija tulisi osoittamaan, millä tavalla esimerkiksi tuleva Kanttilan toiminta maksaa hänen palkkansa kaupungille. Tämä rauhassa tehty perusteellinen kartoitus saattaisi antaa vinkkejä muidenkin uusien EU-rahoitteisten kohteiden ja innovaatioiden löytymiseen Kuopioon.”

 

lauantai 6. helmikuuta 2021

Torni Haminavuorelle | F. von Wright 200 år 2022

Näköala Haminavuorelta 2019.
Vanuvuorelle, tai Magnus von Wrightin Vannuvuoreksi nimeämälle mäelle, puuhataan näkötornia. Mielipidekirjoituksessaan kirjailija Marja-Leena Tiainen vastusti tornin rakentamista lähes Puijon korkuiselle mäelle. Torni pilaa maiseman ja metsäluonnon kuluttaminen lisääntyy luonnonsuojelualueella, varsinkin kun Kuopion asutus laajenee parhaillaan Vanuvuoren suuntaan. (Savon Sanomat 28.1.2021)

Näköala Haminalahdelta 1853.
Vastauksessaan Vanuvuoren hanketyöryhmän jäsenet kommentoivat, että "torni on tarkoitus rakentaa niin, että se ulottuu vain hieman puiden latvojen yläpuolelle" ja hankkeen osana on myös luontopolun rakentaminen: ”Kun liikenne ohjataan merkitylle polulle, se säästää ympäröivää metsikköä kulumiselta ja suojelee näin myös luontoa.” (SS 5.2.2021)

Kun Vanuvuorelle pystytetään torni, miksei myös Haminavuorelle, josta Ferdinand von Wright maalasi Suomen maisemamaalaustaiteen merkittävimpiin kuuluvan teoksen Näköala Haminalahdelta (1853)?

Vuonna 2022, kun on kulunut 200 vuotta Ferdinandin syntymästä, eikö olisi hyvä päästä katsomaan kansallismaisemaa samalta paikalta, josta teos on maalattu. Tai, tehdäänkö retki maalauspaikalle Ferdinandin kuolinpäivänä 31. heinäkuuta, kun Ferdinandin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on jo varattu Minna Canthille?

Torni, hissi tai drone

Vanuvuoren laella on ollut kolme näkötornia, Haminavuorella ei yhtään, mutta Näköalan Haminalahdelta valmistuttua Haminalahden kartanon vieraat vaelsivat tuolle Haminavuoren parhaalle näköalapaikalla. Vuoden 1880 matkaoppaassa mainitaan Haminalahden kartanon lisäksi vierailun arvoisena kohteena Vanuvuoren ja Puijon näköalatornit.

Nykyisin näköaloja peittää runsas ja korkeakasvuinen puusto Puijon urheilualueita lukuun ottamatta. Koska sekä Vanu- että Haminavuoren laet ovat luonnonsuojelualuetta, näköalojen avaaminen puita kaatamalla tuntuu huonolta vaihtoehdolta.

Jääkö siis muuta mahdollisuutta kuin torni, hissi tai drone, jolla kansallismaiseman muutoksia tai säilyneitä syvyyksiä pääsee tarkistamaan? Haminavuoren laen korkeimpaan kuuseen kiipeämällä pohjoisen Kallaveden maisema ei avaudu, kuten raportoin Taistelevien metsojen (2020) jälkisanoissa:

Tikkaiden sijasta kiipeän mäen korkeimpaan puuhun. Kuusessakin kamera valottaa enemmän metsää kuin kansallismaisemaa. Vuorelta ei näy vuoria, ei edes mäkiä, vaan mäntyjä. Sama ongelma – tai metsän paluun ihme – on edessä, jos Haminavuorta kuvaa vastapäiseltä Isolta Neulaniemeltä, jonka harja kännykkämastoineen erottuu horisontissa." /- -/

"Pitempi käsi tai kännykkäkeppi ei auta kuusessa, tarvittaisiin joko metsänhoidollinen maiseman avaus tai lennokki maisemapanoraaman valloittamiseksi samalta paikalta kuin Ferdin taulussa. Jospa joku vielä lennättää dronea varmistaakseen ne muutamat muutokset, jotka lampaita lukuun ottamatta voi päätellä karttaa tutkimalla."/- -/

”Pienen saareni ja suuren järven panoraamaa varjostaa kysymys, pitäisikö Haminavuoren maisemaa avata eli metsää kaataa niin, että Ferdin Näköalan paikasta tulisi yhtä vähällä vaivalla saavutettava pyhiinvaelluksen kohde kuin Puijosta tai Suopeltovuoren näköalapaikasta. Hidastaako vai edistääkö lisääntyvä turistiliikenne ilmastonmuutosta tai edes asfaltin leviämistä? Turistien ”hyttysparven kuhinasta runoili jo vuonna 1886 Topelius kiivettyään sveitsiläiselle Rigivuorelle:

Mitä halutaan?

Paperiveitsi? Näköala? Alppitähti?

Joku pikkusievä muisto mukaan…

Eikä saa unohtaa aurinkoa! Se laskee

ja se nousee, aivan kuin kaikkialla,

mutta täällä taulun raami rajaa sen makeammin.”

perjantai 29. tammikuuta 2021

Taistelevat metsot 1884 | Stritande tjädertuppar 2021

Helsingin Sanomat 30.1.2021.
Kuva: Kari Pullinen.
"KOSKA proosakirjallisuuteen tuntuu mahtuvan yksi puheenaihe kerrallaan, on biofiktion nousu 2010-luvun aikana jäänyt autofiktiokeskustelun jalkoihin. Historian suurhenkilöitä kuvittavat romaanit ovat kuitenkin kukoistaneet verevien elämäkertamarkkinoiden kyljessä ja saavuttaneet paikoin korkean taiteellisen tason. 

Jouni Tossavaisen yhdenpäivänromaani Taistelevat metsot, joka kurkottaa kohti kansallistaiteilija Ferdinand von Wrightin elämää Kuopion Haminalahdella heinäkuussa 1884, tekee mieli nostaa lähelle trendin huippua. Kuten esimerkiksi Johanna Venhon Sylvi tai Tossavaisen oma juoksuromaani New Yorkin lentävä suomalainen myös uutuus onnistuu suodattamaan katkonaisista dokumenteista täyteläistä fiktiota..."

Helsingin Sanomat

Vesa Rantaman Taistelevien metsojen arvostelu on otsikoitu Helsingin Sanomien (30.1.2021) paperilehdessä "Sivussa soitimelta. Jouni Tossavaisen yhdenpäivänromaani muistuttaa savolaisesta korkeakulttuurista" ja digilehdessä "Jouni Tossavaisen Taistelevat metsot muistuttaa savolaisesta korkeakulttuurista, romaanissa Ferdinand von Wright potee kaukorakkautta Minna Canthiin. Jouni Tossavaisen yhdenpäivänromaani kurkottaa kohti kansallistaiteilija Ferdinand von Wrightin elämää Kuopion Haminalahdella heinäkuussa 1884."

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007773056.html

Turun Sanomat 24.1.2021.
Kuva: Tommi Glad.

Turun Sanomat

Satakuntalaiselta kriitikolta Mari Viertolalta Taistelevien metsojen ”savolaisen kiemurainen tyyli” on vaatinut totuttelua (Turun Sanomat 24.1.2021). Romaanin aiemmat arvostelut löytyvät täältä.

Villisti ja vapaasti kulkee Jouni Tossavaisen ajatus romaanissa Taistelevat metsot. Yhteen kesäiseen päivään tiivistyvässä teoksessa suomalaisen maalaustaiteen mestari Ferdinand von Wright (1822–1906) on tosin vasta pohjustanut valtavan kankaan kuuluisaa maalaustaan varten, mutta kipuilu aiheen parissa on jo täydessä käynnissä. /- -/

Tossavaisen erikoinen lähestymistapa aiheeseensa vaatii totuttelua, sillä pääosin Kipunan aivoituksia seuraava ajatuksenvirta yhdistelee nuoruuden haaveita ja kapinaa, isännän epäsuoria oppeja ja saarnoja sekä Ferdin muistoja menneisyydestä. Ajatus saattaa liitää aiheesta toiseen kesken lauseenkin, ja kieli vaihtua ruotsista sujuvaan savoon.

Teoksen kiemuraista virkerakennetta on alkuun vaikea sisäistää, varsinkin jos satakuntalaisten tiivis töksäyttely sanavalintoja myöten tuntuu tutummalta. Kerronnan imuun pääseminen vei minulta lähemmäs sata sivua, kunnes juoni ja puheenparren takana lymyilevä huumori nappasivat mukaansa.

Osansa tässä on runsaalla lintusymboliikalla sekä toisella savolaisella merkkihenkilöllä, rouva Minna Canthilla, jonka vierailua odotetaan pelonsekaisella jännityksellä – ja varsin eri syistä.

Jos kaipaa faktapohjaisempaa katsausta von Wrightien elämään, sitäkin on tarjolla Tossavaisen kiinnostavissa jälkisanoissa." 

https://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/5203654/Kirjaarvio+Ferdinand+von+Wright+ja+hanen+renkinsa+yhdenpaivanromaanissa++Jouni+Tossavaisen+savolaisen+kiemurainen+tyyli+vaatii+totuttelua

Kiiltomato 

"Tossavaisen teoksesta huokuu myös luonnon ihailu, mikä eittämättä on ollut myös taitelija von Wrightin uran ja elämän keskeisiä asioita. Liikametsästyksen ja eläinrääkkäyksen esille nostaminen tuo mieleen Anni Kytömäen Kultarinnan (2014) hengen, jossa 1880-luvun luontosuhdetta pääsee kurkistamaan 2020-luvun silmin. Tossavainen tarjoaa tähän kiinnostavan näkökulman ja perustelun teoksen jälkisanoissa: von Wrightin agendalla on todistettavasti ollut eläintensuojelu, esimerkiksi metsästyksen rajoittaminen", toteaa Meri Parkkonen nettilehti Kiiltomadon arvostelussan 27.2.2021.

Savon Sanomat

Savolaisittain eloisa ja yhtä kaikki mainio romaani rakentuu dokumenttien täydentämäksi kolmiomaiseksi asetelmaksi, jossa minä- ja hän-kerronta liukuvat sukkelasti yhteen. Ferdinandin oppipojan ja kesärengin minä kertoo itsestään myös hänenä. Tällöin hän esiintyy kahdella nimellä. On Kipuna ja J.F. Cooperin kirjoista tuttu Unkas.

Tyyli tuo mieleen Ferdinandin lintutaulut, joiden sommittelu usein noudattaa kolmiomuotoa.”

(Teppo Kulmala: ”Erakkotaiteilijan metsonkatsomus. Yksi kesäpäivä valaisee Ferdinand von Wrightin persoonallisuutta”, Savon Sanomat 18.11.2020, B5) https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3163626

Kulttuuritoimitus.fi

Jouni Tossavainen kirjoittaa yleissuomea, mutta savolaisena hän viäntää ja kiäntää tapahtumia. Yhden päivän romaanissa on mennyttä ja tulevan odotusta, ja voimallisen ähellyksen tuloksena Ferdinand von Wrightistä maalautuu varsin elävä kuva, renki Villen silmin. /- -/

Jouni Tossavaisen suurtyö on taiteellisesti kehitelty, historiallisia faktoja kunnioittava ja kielellisesti omalakinen romaani. Perusratkaisussa on mallinnettu sääminkiläisen Joel Lehtosen pääteoksen Putkinotko rakennetta.”

(Erkki Kiviniemi: ”Taistelevat metsot on faktoja kunnioittava, taiteellisesti omalakinen romaani, jolla on luonnonsuojelullinen pohjavire”, Kulttuuritoimitus.fi 16.10.2020)

https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/taistelevat-metsot-on-faktoja-kunnioittava-taiteellisesti-omalakinen-romaani-jolla-on-luonnonsuojelullinen-pohjavire/?fbclid=IwAR3gWgKx6-jwgv1U4NY5Fpa4sH3ALFYJAV4QxSG94zhdzjGisnf-HUC14Yw

 Kaltio

Kirjailija Teppo Kulmala arvosteli Taistelevat metsot myös kultuturilehti Kaltioon 1-2/2021.

Kaltio 1-2/2021, 88-89.

Savonia-raati

"Taistelevat metsot on monikerroksellinen yhdenpäivänromaani taiteilija Ferdinand von Wrightistä. Romaani on upea kuvaus lähes erakoituneesta taiteilijasta ja hänen elinpiiristään ainutlaatuisessa savolaisessa kartanomiljöössä. Teos on myös suuri kunnianosoitus taiteilijalle, joka henkilönä on jäänyt aikalaistensa varjoon."

Savonia-palkintoraatiin 2020 kuuluivat Varpu Puskala (pj), Nina Pelli (varapuheenjohtaja) sekä jäsenet Riitta Cederberg, Seppo Kononen, Auli Poutiainen, Liisa Rossi, Petri Tossavainen, Jussi Tuovinen ja Kari Turunen.


torstai 19. marraskuuta 2020

Taistelevat metsot 1886 | Stritande tjädertuppar 2020

Totta on, että lapsena lähestyessäni Haminalahtea kotikuntani Tervon suunnasta emme odottaneet Wrightien kansallismaisemaa vaan Puijon tornia: milloin se kaupungin merkki näkyy ensimmäisen kerran. Suopeltovuoresta meillä ei ollut hajua, mutta vuoren alla puristimme nenästä Kuopion kaatopaikan lemujen tulvahtaessa Ylösen Eeron mustaan Volgaan.” (”Jälkisanat” Taistelevat metsot, Aviador 2020, 302.) Kuva: Paavo Hyvärinen/Muistojen Tervo.


 Taistelevat metsot on Ferdinand von Wrightin (1822–1906) tunnetuin maalaus ja vuonna 2020 ilmestynyt romaani. Ferdinandin taulu valmistui vuonna 1886, ja yhdenpäivän romaani kertoo teoksen suunnittelun vaiheista heinäkuussa 1884.

Savonia-palkinnon ehdokkaat
ja raadin perustelut. Kuva: Savon
Sanomat 21.11.2020, B3.

Taistelevat metsot muodostui Ferdinand von Wright uran kannalta tärkeäksi teokseksi. Hän oli Savon sydänmaille eristäytyneenä maalannut jo vuosikymmeniä samoja lintu- ja lähiympäristönsä maisema-aiheita, jotka poikkesivat taiteen uusista valtavirtauksista. Hänestä oli tullut epämuodikas taiteilija, jota taidepiirit eivät enää ottaneet kovin vakavasti. Sairastelujensa ohessa Ferdinand von Wright alkoi maalata Taistelevia metsoja, jonka yhteydessä hän palasi aikaisempiin luonnondramatiikka käsitteleviin aiheisiinsa. Teoksesta ilmenevä luonnontaistelun kuvaus yhdistettiin Suomen kansan kohtaloon, jota vaivasi epävarmuus vuosisadan vaihteen poliittisten myllerrysten johdosta…

Taistelevista metsoista käy ilmi Ferdinand von Wrightin tarkka paneutuminen niin kohteen kuin sen taustankin kuvaamiseen. Hän kuvasi maalauksen linnut tieteellisen tarkasti luonnollisessa ympäristössään, joka noudatteli topografisesti täsmällistä maisemaa. Romantiikan hengessä suomalainen identiteetti oli sidottu luontoon kuuluvaksi, jonka myötä myös kuvataiteissa esitetyt luontoaiheet muodostuivat kansallista identiteettiä korostaviksi tekijöiksi. Täten Taistelevista metsoista välittyvä suomalaisen koskemattoman erämaaluonnon kuvaus nousi tekijäksi, johon kansan syvät rivit pystyivät samastumaan. Taistelevia metsoja voidaan pitää avainteoksena suomalaisen luonnonkuvaamisen traditiossa…” (Jyväskylän yliopisto: Mutku-materiaalit 23.2.2017 https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/mutku/opiskelu/materiaalit/klassikot/materiaalit/ferdinand)


Arvostelut


Savolaisittain eloisa ja yhtä kaikki mainio romaani rakentuu dokumenttien täydentämäksi kolmiomaiseksi asetelmaksi, jossa minä- ja hän-kerronta liukuvat sukkelasti yhteen. Ferdinandin oppipojan ja kesärengin minä kertoo itsestään myös hänenä. Tällöin hän esiintyy kahdella nimellä. On Kipuna ja J.F. Cooperin kirjoista tuttu Unkas.

Tyyli tuo mieleen Ferdinandin lintutaulut, joiden sommittelu usein noudattaa kolmiomuotoa.”

(Teppo Kulmala: ”Erakkotaiteilijan metsonkatsomus. Yksi kesäpäivä valaisee Ferdinand von Wrightin persoonallisuutta”, Savon Sanomat 18.11.2020, B5) https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3163626

Jouni Tossavainen kirjoittaa yleissuomea, mutta savolaisena hän viäntää ja kiäntää tapahtumia. Yhden päivän romaanissa on mennyttä ja tulevan odotusta, ja voimallisen ähellyksen tuloksena Ferdinand von Wrightistä maalautuu varsin elävä kuva, renki Villen silmin. /- -/

Jouni Tossavaisen suurtyö on taiteellisesti kehitelty, historiallisia faktoja kunnioittava ja kielellisesti omalakinen romaani. Perusratkaisussa on mallinnettu sääminkiläisen Joel Lehtosen pääteoksen Putkinotko rakennetta.”

(Erkki Kiviniemi: ”Taistelevat metsot on faktoja kunnioittava, taiteellisesti omalakinen romaani, jolla on luonnonsuojelullinen pohjavire”, Kulttuuritoimitus.fi 16.10.2020)

https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/taistelevat-metsot-on-faktoja-kunnioittava-taiteellisesti-omalakinen-romaani-jolla-on-luonnonsuojelullinen-pohjavire/?fbclid=IwAR3gWgKx6-jwgv1U4NY5Fpa4sH3ALFYJAV4QxSG94zhdzjGisnf-HUC14Yw


Lisätietoja


Mitä sitä tuli taas valehdeltua |
Sex fakta om romanen

Tosia asioita ja fiktiota Taistelevien metsojen taustoista.

http://jounitossavainen.blogspot.com/2020/09/mita-sita-tuli-taas-valehdeltua-sex.html

Taistelevien metsojen maisemia YouTubessa

https://www.youtube.com/watch?v=5EofUcKGp2k&t=9s

”Haminalahdesta” 1869 ja 2020 | Ferdinand von Wright

Kuopion taidemuseon julkistamistilaisuudessa pidetty puheenvuoro.

http://jounitossavainen.blogspot.com/2020/08/haminalahdesta-1869-ja-2020-ferdinand.html

Metsojen soidinmenot Oodissa | Storytell

Taistelevat metsot äänikirjana.

http://jounitossavainen.blogspot.com/2020/10/metsojen-soidinmenot-oodissa-storytell.html

"Millaista on työstää äänikirjaa" | Yle Radio Savo

http://jounitossavainen.blogspot.com/2020/09/millaista-on-tyostaa-aanikirjaa-yle.html

Ruotsalaisuuden päivä | Svenska dagen för 170 år sedan

Magnus von Wrightin päivä Helsingissä 170 vuotta sitten.

http://jounitossavainen.blogspot.com/2020/11/ruotsalaisuuden-paiva-170-vuotta-sitten.html

Taistelevat metsot, 2020 | A Sample of Afterwords

Savon Sanomien juttu kirjailijasta.

http://jounitossavainen.blogspot.com/2020/08/taistelevat-metsot.html

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3084119

PS 

Äänikirjankaan luvut eivät näytä menneen hukkaan, kun lapinlahtelainen "lehtipiika" Pia Valkonen on kuunnellut teosta "melkein neljä ja puoli kilometriä": http://www.piavalkonen.fi/blogi/2020-11-jouni-tossavaisen-taistelevia-metsoja-kuuntelin-eilen-melkein-nelja-ja-puoli-kil...





torstai 5. marraskuuta 2020

Ruotsalaisuuden päivä | Svenska dagen för 170 år sedan

Konstnärsbröderna
von Wrights 
Dagböcker 1-7.
Ruotsalaisuuden päivä 6. marraskuuta oli 170 vuotta sitten keskiviikko. Magnus von Wright maalasi Helsingissä taulua Heinolasta, opetti piirustusalissa ja kyläili iltapäivällä Kuopion tutun Lennart Forsténin luona. Ferdinand von Wrightin Lennartille lähettämästä kirjeestähän Taistelevat metsot sai alkunäkynsä ("Jälkisanat", 314).

Sukulaisvieras Molander ja protokollasihteeri Falck kävivät kylässä illalla, ja Magnuksen vaimo Sofin luona vieraili Iisalmen ison pappilan tytär Johanna Wasenius (os. Collan). Myös lääkäri Gustaf  Forstén tuli ja toi malliksi viikko sitten Kristiinankaupungissa ammutun nokikanan.

Målade jag på Heinola - På ritsalen (Brandt, Lindström, Bomberg, och Sibelius). Mot afton var jag hos Lennart Forstén - V. Falck hos mig om qvellen - Herman Molander på visit - På f.m. var Johanna Wasenius hos Sofi - Från Gustaf Forstén kom en, den 30 Oct. vid Christinestad skjuten Fulica atra -

(Konstnärsbröderna von Wrights dagböcker 4. Magnus von Wright Dagbok 1850-1862, Svenska Literatussällskapet i Finland 2001, 53)

keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Metsojen soidinmenot Oodissa | Storytell

Taistelevat metsot kirjasto Oodin
Maijansalissa torstaina
29. lokakuuta 2020 klo 18.00.
Taistelevien metsojen (2020) luvut äänikirjaksi ovat nyt siinä pisteessä, että tätä versiota romaanista pääsee kuuntelemaan ruotsalaisessa kirjatoistopalvelussa Storytellissä. Ilmaisnäytteen voi kuunnella ja kannattaa toistaa, ennen kuin avaa tilinsä nyörejä.

Siitä ilosta ja senkin kunniaksi "metsoja" julkistetaan Oodissa Helsingissä torstaina 29. lokakuuta klo 18.00 alkaen. Suomalaisen kustantajan Aviadorin Facebook-tapahtuma löytyy täältä, ja romaanin maisemaan äänen kanssa voi altistua YouTubessa.

Yle Radio Savon juttu "Millaista on työstää äänikirjaa" on kuunneltavissa tällä johdannolla.

tiistai 6. lokakuuta 2020

Tietoja Savon juutalaiskysymyksestä | Sannfinländarna

Taistelevien metsojen (2020) taustaan liittyy juutalaiskysymys, josta ei kerrota romaanissa. Kuitenkin esimerkiksi suomenmielisen- ja -kielisen Savo-lehden toimituksen suhtautuminen juutalaisiin valaisee paremmin kuin monesti on julkisuudessa kerrottu sitä, miten Kuopiossa suhtauduttiin von Wrightien tapaisiin ”ruotsikkoihin”.

Kun August Kuokkasen ja G. B. Mäkelän päätoimittamassa Savossa oltiin oikealla asialla, myös juutalaiset otettiin kielitaistelun aseiksi. Tänä päivänä vaikkapa perussuomalaisten kannattaisi ottaa oppia näiltä aitosuomalaisilta sysisavolaisilta, jotka pelkäsivät maahanmuuttajien ei vain käyvän rasitukseksi maallemme, vaan ”jos juutalaiset lasketaan Suomeen, on Suomen viimeinen hetki lyönyt".

Että Hitler ei ollut yksin, vaan tukea löytyi ja löytyy keskitysleireille myös Savon kristityiltä, on syytä kopioida Kansalliskirjastosta – ehkä myös lukea loppuun asti – koko Savon juutalaisjuttu, jota siististi sivutaan Aulis Korolaisen toimittamassa kokoelmassa Viittavälit. Poimintoja Savon vaiheilta ja kannanotoista vuosilta 1878–1968, Kirjapaino Oy. Savo 1968.

Veijo Tuomainen:"Pölkkypäät", 1990-luvun alkuvuodet, yksityisomistuksessa.

Sawo. Tietoja Pohjois-Savosta. Kuopiossa perjantaina huhtikuun 28 p:nä 1882.

Kuopiosta.

Pari sanaa juutalaiskysymyksessä.

Nykyajan mitä tärkeimpiä kysymyksiä on epäilemättä tuo melkein kaikissa sivistysmaissa keskustelun alaiseksi tullut juutalaiskysymys. On näet kaikkialla, missä vaan juutalaisille on suotu kansalais-oikeudet ja missä näitä löytyy suuremmassa määrässä, tultu huomaamaan, että tuo kansa, joka pääasiassa melkein yksinomaisesti harjoittaa kauppaa ja rahaliikettä, ajan pitkään on käynyt muille rasitukseksi. Sellaisia maita, missä juutalaisia pidetään oikeana maanrasituksena, ovat: Venäjä, Puola, Saksa, Itävalta-Unkari, elikkä ylipään kaikki flaamilaiset ja germanilaiset maat. Ne kansat sitä vastaan, jotka itse ovat taitavat kaupan teossa ja teollisuudessa mailman etevimmät, nimittäin englantilaiset ja ranskalaiset, ovat paremmin tähän asti voineet puolustaa itseänsä juutalaisia vastaan. Eipä kuitenkaan puutu niitäkään ääniä, jotka väittävät, että juutalaiset viimeksi mainituissakin maissa vähitellen tulevat saavuttamaan raha-asiat haltuunsa ja niiden kautta vallan ja hallinnon, elikkä toisin sanoen käyvät maalle ja kansalle rasitukseksi.

Jos vähän tarkastamme mitenkä on käynyt niissä maissa, joissa juutalaisille on suotu kansalais-oikeudet, voimme saada jonkunlaisen kuvan siitä vaarasta, joka jokaiselle maalle on tarjona, johon nuo Israelin lapset suurissa määrissä tulvaavat. Jo kauan ovat juutalaiset eläneet esimerkiksi Puolassa. Heitä kutsuttiin sinne vastapainoksi Puolan porvaristolle. Vähässä ajassa olivat nämä maailman kauppiaat saaneet haltuunsa kaiken kaupan, omamaiset kauppiaat hävisivät. Saadaksensa varsinaisen kansan haltuunsa, alkoivat juutalaiset herättää siinä kaikenkaltaisia himoja, jotka ennen olivat maassa tuntemattomia. Niin syntyi kapakoita kaikkialla ynnä muita riettauden pesiä, joissa kansa turmeltui. Mutta voidaksensa tyydyttää herätettyjä intohimojaan, täytyi kansan lainata rahoja juutalaisilta, jotka rahoistaan tietysti ymmärsivät ottaa kalliit prosentit kansaparalta. Maanomaisuus joutui vähitellen juutalaisten haltuun ja ennen vapaa kansa juutalaisten orjuuteen, huonoiksi vuokraajiksi ja päiväläisiksi. Eikä paljoa paremmin käynyt aateliston ja ylimyskunnankaan. Liukkaalla, imartelevalla luonnollaan ymmärsivät juutalaiset kiedota raha-asioihinsa maan ylimyksetkin, jotka puolestansa hekin vaipuilevat velkoihin ja näin tulivat juutalaisten mielivallasta riippumaan. Löytyypä niitä, jotka arvelevat juutalaisten kutsumista Puolaan pääsyyksi tämän valtakunnan lopulliseen häviöön.

Mutta kaikkialla, missä juutalaiset oivat saaneet kansalais-oikeudet, käy heidän pyrintönsä tässä edellä kerrottuun suuntaan, se on saada kansa, maanomaisuus, hallitus, kauppa ja teollisuus haltuunsa. Saksanmaalta on alkanut kuulua yhä haikeimpia hätähuutoja juutalaisten ylivallan kasvamisesta. Ja kuitenkin saivat juutalaiset siellä vasta verrattain myöhään, joku vuosikymmen sitte, kansalaisoikeudet. Kansalaisoikeudet saatuaan, tuimasi näet Saksanmaalle niin runsaassa määrin juutalaisia, että niitä nykyään yksistään Berlin'in kaupungissa on enemmän kuin koko Ranskanmaalla. Saksastakin kuuluu jo, että juutalaisten vallassa on suurin osa kaupasta, rahaliike, sanomalehtikirjallisuus, heitä löytyy kaikissa valtion viroissa ylhäisestä alhaiseen asti, ja kaikkialla tekevät he työtä yhteen suuntaan, päästäksensä valtaan, yliherruuteen muun kansan yli. — Yksistään Englannista, jossa vaan löytyy noin 4l,000 juutalaista, alkaa jo kuulua ääniä heitä vastaan. Ia kuitenkin ovat englantilaiset maailman mainioin kauppakansa.

Mikä antaa sitte juutalaisille näin mahtaman voiman ja neron saada muita kansoja sortumaan ja valtaansa?

Voimme siihen lyhyesti vastata: se on heidän uskontonsa ja siveysoppinsa. Kuten kaikki lukijat tietävät, löytyi Vapahtajan eläessä puolue juutalaisten joukossa, jota nimitettiin farisealaiseksi. Tätä puoluetta on useasti väärin käsitetty joksikin uskonolliseksi lahkoksi. Sellainen ei kuitenkaan farisealaiset ollut, vaan päin vastoin täydellisesti kansallinen puolue, niin täydellisesti kansallinen, että tuskin mikään kansa maailman historiassa voipi antaa sellaista esimerkkiä. Nämä farisealaiset ovat luoneet nykyisen juutalaisuuden. Heidän puuhansa tarkoittavat saada juutalaiskansaa niin eroitetuksi muista kuin suinkin oli mahdollista ja saada heitä muiden kansain herroiksi. Farisealaisten nimikin, joka tulee heprealaisesta sanasta ,,parasch" (eroitettu), osoittaa heidän pyrintöjensä tarkoitusta. Heidän kansastaan oli tulema sellainen ruhtinas, jonka piti muut mailman kansat saattamaan juutalaisten valtaan, juutalaiset seisoivat muka kaikkia muita kansoja ylempänä, olivat mailman valittu kansa, muut kansat heidän välikappaleitansa, joita mielin määrin sai kohdella, pettää, halveksia, rääkätä ; yksistään ,,pakanamaiden" tomukin oli niin saastaista, että oikea farisealainen kotimaahansa tullessa maan rajalla kääntyi ympäri ja pudisti jaloistaan pois tuon saastaisen maan tomun, jotta ei sen kautta tahrisi omaa, ,,pyhää" maatansa.

Mutta kaikkea tätä ei opettanut vanha Testamentti. Täydyttiin siis hankkia kansallinen kirjallisuuskin, johon farisealaisten säännöt koottaisiin ja ne niin muodoin säilyisi jälkimaailmalle. Näinä koottiin vähitellen erääsen kirjaan, jota kutsutaan ,,Talmudiksi". Tässä kirjassa löytyy nykyisen juutalaisuuden siiveysoppi, valtio-oppi ja ylimalkain kaikki viisaus kätkettynä. Siitä tuovat juutalaiset oppineet koko katsantokantansa, joka ei suinkaan ole hyödyksi kristityille eikä niille kansoille, missä sitä pannaan käytäntöön.

Otamme tähän muutamia esimerkkiä siitä, millä silmällä juutalaisten Talmudissa katsellaan kristityitä. Aina kun Talmud mainitsee Kristuksesta ja kristityistä, käyttää se mitä katkerinta vihaa, oikein hurjaa, kiihtynyttä raivoa. Kristityitä kutsutaan siinä tavallisesti: ,,Bileamin opetuslapsiksi", „vääräoppisiksi" (minim) „ pakanoiksi", ,,nazarealaisiksi". Kristus saa siinä osakseen nimiä, tämän kaltaisia: ,,Tuo mies", ,,Se, jota emme tahdo mainita" ,,Nazarealainen", ,,Narri" ,,Tuo hirtetty", ,,Absalon" ,,Stadan poika" ,,Panberan poika" ,,kansan villittäjä" j. n. e. Eräässä paikassa lausutaan: ,,hän niitetyksi tulkoon hänen (Iesuksen) muistonsa, ja pois pyhityksi hänen nimensä". Nykyaikaisten juutalaisten mielipiteistä Kristuksesta mainittakoon erään saksalaisen ,,rabbinin" (oppineen) Abraham Geiger'in lauselmista esimerkiksi tämä: „ Kristus oli farisealainen, joka ei tuonut maailmaan mitään uutta'".

Juutalaisesta siveysopista mainittakoon muun muassa seuraavata:

Nillel, jota juutalaiset itse pitävät farisealaisista viisaimpana oppineempana ja jaloimpana, lausuu: ,,Kukaan oppimaton ei helposti voi karttaa syntiä ja yksikään oppimattomasta kansasta ei ole hurskas." Oppimattomalla tässä tietysti ymmärretään niitä, jotka eivät tunne juutalaisten kirjallisuutta, eivät ole Kirjanoppineita". Tämähän kuuluu ihan samalta kuin mitä evankeliumeissa sanoo juutalainen: ,,tämä kansa, joka ei tunne lakia, on kirottu". Pahuus, petos ja vääryys ei ole niinkään määrällisiä asioita Talmudissa. ,,Taiwaan ja helvetin väliä on ainoastaan kahden sormen kiveys; syntisen tarvitsee vaan katua syntinsä, niin auvaistaan taivaan portit hänelle". Mahtuuhan siihen lauseesen vääryyttä, jos kuinka paljon, koska niin helppo on saada se anteeksi tulevassakin elämässä. Israelin kansasta opettaa Talmud niinikään ihan selvästi, että Moseksen antama laki kohottaa Israelin kansan maailman kaikkia kansoja korkeammalle.

Se on siis ihan luonnollista että kansa, joka ammentaa tämänkaltaista viisautta kirjallisuudestaan ja samassa näin katkerata vihaa kristityitä ja ylimalkain kaikkia muita kansoja (pakanoita, hepr. goijim) kohtaan jo lapsuudestaan, ei voi olla niille kansoille siunaukseksi, joidenka herraksi se tulee. Ja melkein kaikkialla pääsee juutalainen siihen asemaan, sillä hänellä ei ole missään maassa isänmaanrakkautta, ei lähimmäisenrakkautta, hän käyttää aina lähimmäisen hätää hyväksensä (jos tuo lähimmäinen näet ei kuulu hänen omaan kansaansa), sanalla sanoen, hän käyttää kansoja ,,jalkainsa astinlaudaksi" kohotuksensa maailman herraksi ja siihen käyttää hän minkäkaltaisia välikappaleita vain käteen sattuu. Nekin juutalaiset, jotka sydämessään ovat luopuneet juutalaisten uskonnosta, pitämät kuitenkin jälellä tuon kansallisaatteen, että he ovat maailman herrat ja tekevät työtä samaan suuntaan, kuin kaikki muutkin juutalaiset. Ihmeellistä kyllä, löytyy kuitenkin Euroopassa paljon niitäkin kristityltä, jotka puolustavat juutalaisia ja heidän oppinsa perustuskirjaa Talmudia. Löytyy niitäkin, jotka ylistävät Talmudin oppia mailman mainioksi. Tämä viimeksi mainittu seikka nähtävästi perustuu siihen, etteivät sen kirjan ylistäjät tunne ylistyksensä esinettä. On näet niiden monien Talmudin käännösten joukossa, joita löytyy eri kielillä Europassa, aivan harva täydellinen, sillä sensuuri (painohallinto) on niistä tavalliseoti karsinut pois kaikki, joka loukkaa kristinuskoa. — Talmudissa tietysti on myöskin paljon siveellisesti hyvääkin. — Mitä muuten tulee juutalaisten puolustajiin, ovat ne osittain sellaisia, jotka ovat juutalaisten palveluksessa taikka kuuluvat tuohon nykyajan n. n. ,,Liberaalisuuteen", joka muka vapaamielisyyden ja vapauden innossa menee niin pitkälle, että se uhraa kaikki kansallisuudet, uskonnot ja oman nahkansakin, saadatsensa muka olla vapauden sankari. Tällaiseen oppiin tietysti kuuluu sekin, että juutalaisillekin myönnetäköön täydellinen vapaus tehdä mitä tahtovat. Ovatpa meidän maassa menneet niin pitkälle, että ovat nostaneet haikean huudon uskonnollisesta vainosta, kun eräs juutalaispoika viime kesänä omasta, vapaasta tahdostaan kastettiin kristin uskoon.

Tässä kerrotut esimerkit silmäimme edessä, on vaikea ymmärtää sitä kevytmielisyyttä, jota ruotsinkiihkoiset olevilla valtiopäivillämme osoittavat, tahtoessaan saada juutalaisille meidän maassa kansallisoikeudet. Tosin sanottiin vaan että se oikeus annettaisi ainoastaan maassa syntyneille juutalaisille, mutta johan sen ymmärtää yksinkertaisinkin, että tänne olisi tulvaellut tulvaamalla juutalaisia ja muutaman vuosikymmenen perästä olisi jo kyllä ollut Suomessa syntyneitä juutalaisia. Tuskin on luultavata, että meidän ruotsinkiihkoiset viimat niin yksinkertaisia, etteivät he tässä edellä kerrotuita seikkoja älynneet, vaan syy on etsittämä muualta. — Olisihan seuraus juutalaisten tänne muutosta se, että muutaman vuoden kuluessa kaikki kauppa olisi heidän käsissään, maanviljelys samaten ynnä muut elinkeinot, kansa sortuisi köyhyyteen ja kurjuuteen ja samassa olisi suomalaisuuden asia kuollut. Tukea siis etsitään juutalaisiltakin ja näin olisivat ruotsikot valmiit — käyttämällä heidän omaa lausettaan — vaikka myymään isänmaansa, kun kauppakirja vaan ruotsiksi kirjoitettaisi. Mutta onhan erään maamme ruotsinkiihkoisten johtajan tunnussana: ,,IIdi patria, ibi bene" (missä hyvä on olla, siinä on isänmaa.)

Me puolestamme yhdymme siihen mielipiteesen, jonka kunnallisneuvos Meurman äskettäin lausui, että olisi »viisainta ajaa pois maasta nekin juutalaiset kuin täällä ennestään laittomasti oleskelevat, ennenkuin ehtivät lisääntyä tuhansiin. Onhan — katseltakoon asiaa miltä kannalta tahansa — oman itsensä pelastus ensi tehtävä. Voimme tässä käyttää juutalaisten omaa keksimää lausetta, „ parempi on että yksi mies kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu", elikkä juutalaisiin sanoitettuna: parempi on että joku sata juutalaista ajetaan maasta, kuin että koko maa ja kansa annetaan juutalaisten mielivaltaan, sillä silloin käy, kuten eräs saksalainen lehti lausui, kun se hiljattain puhui Suomen juutalaiskysymyksestä, ,,jos juutalaiset lasketaan Suomeen, on Suomen viimeinen hetki lyönyt". (Satak.)