Taistelevien metsojen
(2020) taustaan liittyy juutalaiskysymys, josta ei kerrota romaanissa. Kuitenkin
esimerkiksi suomenmielisen- ja -kielisen Savo-lehden toimituksen suhtautuminen
juutalaisiin valaisee paremmin kuin monesti on julkisuudessa kerrottu sitä,
miten Kuopiossa suhtauduttiin von Wrightien tapaisiin ”ruotsikkoihin”.
Kun August Kuokkasen
ja G. B. Mäkelän päätoimittamassa Savossa oltiin oikealla
asialla, myös juutalaiset otettiin kielitaistelun aseiksi. Tänä päivänä
vaikkapa perussuomalaisten kannattaisi ottaa oppia näiltä aitosuomalaisilta
sysisavolaisilta, jotka pelkäsivät maahanmuuttajien ei vain käyvän
rasitukseksi maallemme, vaan ”jos juutalaiset lasketaan Suomeen, on Suomen viimeinen
hetki lyönyt".
Että Hitler ei
ollut yksin, vaan tukea löytyi ja löytyy keskitysleireille myös Savon kristityiltä,
on syytä kopioida Kansalliskirjastosta – ehkä myös lukea loppuun asti – koko Savon juutalaisjuttu,
jota siististi sivutaan Aulis Korolaisen toimittamassa kokoelmassa Viittavälit.
Poimintoja Savon vaiheilta ja kannanotoista vuosilta 1878–1968, Kirjapaino
Oy. Savo 1968.
 |
| Veijo Tuomainen:"Pölkkypäät", 1990-luvun alkuvuodet, yksityisomistuksessa. |
Sawo. Tietoja Pohjois-Savosta.
Kuopiossa perjantaina huhtikuun 28 p:nä 1882.
Kuopiosta.
Pari sanaa
juutalaiskysymyksessä.
Nykyajan mitä tärkeimpiä
kysymyksiä on epäilemättä tuo melkein kaikissa sivistysmaissa keskustelun
alaiseksi tullut juutalaiskysymys. On näet kaikkialla, missä vaan juutalaisille
on suotu kansalais-oikeudet ja missä näitä löytyy suuremmassa määrässä, tultu
huomaamaan, että tuo kansa, joka pääasiassa melkein yksinomaisesti harjoittaa
kauppaa ja rahaliikettä, ajan pitkään on käynyt muille rasitukseksi. Sellaisia
maita, missä juutalaisia pidetään oikeana maanrasituksena, ovat: Venäjä, Puola,
Saksa, Itävalta-Unkari, elikkä ylipään kaikki flaamilaiset ja germanilaiset
maat. Ne kansat sitä vastaan, jotka itse ovat taitavat kaupan teossa ja
teollisuudessa mailman etevimmät, nimittäin englantilaiset ja ranskalaiset,
ovat paremmin tähän asti voineet puolustaa itseänsä juutalaisia vastaan. Eipä
kuitenkaan puutu niitäkään ääniä, jotka väittävät, että juutalaiset viimeksi
mainituissakin maissa vähitellen tulevat saavuttamaan raha-asiat haltuunsa ja
niiden kautta vallan ja hallinnon, elikkä toisin sanoen käyvät maalle ja
kansalle rasitukseksi.
Jos vähän tarkastamme
mitenkä on käynyt niissä maissa, joissa juutalaisille on suotu
kansalais-oikeudet, voimme saada jonkunlaisen kuvan siitä vaarasta, joka
jokaiselle maalle on tarjona, johon nuo Israelin lapset suurissa määrissä tulvaavat.
Jo kauan ovat juutalaiset eläneet esimerkiksi Puolassa. Heitä kutsuttiin sinne vastapainoksi
Puolan porvaristolle. Vähässä ajassa olivat nämä maailman kauppiaat saaneet
haltuunsa kaiken kaupan, omamaiset kauppiaat hävisivät. Saadaksensa varsinaisen
kansan haltuunsa, alkoivat juutalaiset herättää siinä kaikenkaltaisia himoja,
jotka ennen olivat maassa tuntemattomia. Niin syntyi kapakoita kaikkialla ynnä
muita riettauden pesiä, joissa kansa turmeltui. Mutta voidaksensa tyydyttää
herätettyjä intohimojaan, täytyi kansan lainata rahoja juutalaisilta, jotka
rahoistaan tietysti ymmärsivät ottaa kalliit prosentit kansaparalta.
Maanomaisuus joutui vähitellen juutalaisten haltuun ja ennen vapaa kansa
juutalaisten orjuuteen, huonoiksi vuokraajiksi ja päiväläisiksi. Eikä paljoa
paremmin käynyt aateliston ja ylimyskunnankaan. Liukkaalla, imartelevalla
luonnollaan ymmärsivät juutalaiset kiedota raha-asioihinsa maan ylimyksetkin,
jotka puolestansa hekin vaipuilevat velkoihin ja näin tulivat juutalaisten mielivallasta
riippumaan. Löytyypä niitä, jotka arvelevat juutalaisten kutsumista Puolaan
pääsyyksi tämän valtakunnan lopulliseen häviöön.
Mutta kaikkialla, missä
juutalaiset oivat saaneet kansalais-oikeudet, käy heidän pyrintönsä tässä
edellä kerrottuun suuntaan, se on saada kansa, maanomaisuus, hallitus, kauppa
ja teollisuus haltuunsa. Saksanmaalta on alkanut kuulua yhä haikeimpia
hätähuutoja juutalaisten ylivallan kasvamisesta. Ja kuitenkin saivat
juutalaiset siellä vasta verrattain myöhään, joku vuosikymmen sitte,
kansalaisoikeudet. Kansalaisoikeudet saatuaan, tuimasi näet Saksanmaalle niin
runsaassa määrin juutalaisia, että niitä nykyään yksistään Berlin'in
kaupungissa on enemmän kuin koko Ranskanmaalla. Saksastakin kuuluu jo, että
juutalaisten vallassa on suurin osa kaupasta, rahaliike,
sanomalehtikirjallisuus, heitä löytyy kaikissa valtion viroissa ylhäisestä
alhaiseen asti, ja kaikkialla tekevät he työtä yhteen suuntaan, päästäksensä valtaan,
yliherruuteen muun kansan yli. — Yksistään Englannista, jossa vaan löytyy noin
4l,000 juutalaista, alkaa jo kuulua ääniä heitä vastaan. Ia kuitenkin ovat
englantilaiset maailman mainioin kauppakansa.
Mikä antaa sitte
juutalaisille näin mahtaman voiman ja neron saada muita kansoja sortumaan ja valtaansa?
Voimme siihen lyhyesti vastata:
se on heidän uskontonsa ja siveysoppinsa. Kuten kaikki lukijat tietävät, löytyi
Vapahtajan eläessä puolue juutalaisten joukossa, jota nimitettiin
farisealaiseksi. Tätä puoluetta on useasti väärin käsitetty joksikin
uskonolliseksi lahkoksi. Sellainen ei kuitenkaan farisealaiset ollut, vaan päin
vastoin täydellisesti kansallinen puolue, niin täydellisesti kansallinen, että
tuskin mikään kansa maailman historiassa voipi antaa sellaista esimerkkiä. Nämä
farisealaiset ovat luoneet nykyisen juutalaisuuden. Heidän puuhansa tarkoittavat
saada juutalaiskansaa niin eroitetuksi muista kuin suinkin oli mahdollista ja
saada heitä muiden kansain herroiksi. Farisealaisten nimikin, joka tulee
heprealaisesta sanasta ,,parasch" (eroitettu), osoittaa heidän
pyrintöjensä tarkoitusta. Heidän kansastaan oli tulema sellainen ruhtinas,
jonka piti muut mailman kansat saattamaan juutalaisten valtaan, juutalaiset
seisoivat muka kaikkia muita kansoja ylempänä, olivat mailman valittu kansa,
muut kansat heidän välikappaleitansa, joita mielin määrin sai kohdella, pettää,
halveksia, rääkätä ; yksistään ,,pakanamaiden" tomukin oli niin
saastaista, että oikea farisealainen kotimaahansa tullessa maan rajalla kääntyi
ympäri ja pudisti jaloistaan pois tuon saastaisen maan tomun, jotta ei sen
kautta tahrisi omaa, ,,pyhää" maatansa.
Mutta kaikkea tätä ei
opettanut vanha Testamentti. Täydyttiin siis hankkia kansallinen
kirjallisuuskin, johon farisealaisten säännöt koottaisiin ja ne niin muodoin
säilyisi jälkimaailmalle. Näinä koottiin vähitellen erääsen kirjaan, jota
kutsutaan ,,Talmudiksi". Tässä kirjassa löytyy nykyisen juutalaisuuden siiveysoppi,
valtio-oppi ja ylimalkain kaikki viisaus kätkettynä. Siitä tuovat juutalaiset
oppineet koko katsantokantansa, joka ei suinkaan ole hyödyksi kristityille eikä
niille kansoille, missä sitä pannaan käytäntöön.
Otamme tähän muutamia
esimerkkiä siitä, millä silmällä juutalaisten Talmudissa katsellaan kristityitä.
Aina kun Talmud mainitsee Kristuksesta ja kristityistä, käyttää se mitä
katkerinta vihaa, oikein hurjaa, kiihtynyttä raivoa. Kristityitä kutsutaan
siinä tavallisesti: ,,Bileamin opetuslapsiksi", „vääräoppisiksi" (minim)
„ pakanoiksi", ,,nazarealaisiksi". Kristus saa siinä osakseen nimiä,
tämän kaltaisia: ,,Tuo mies", ,,Se, jota emme tahdo mainita"
,,Nazarealainen", ,,Narri" ,,Tuo hirtetty", ,,Absalon"
,,Stadan poika" ,,Panberan poika" ,,kansan villittäjä" j. n. e.
Eräässä paikassa lausutaan: ,,hän niitetyksi tulkoon hänen (Iesuksen)
muistonsa, ja pois pyhityksi hänen nimensä". Nykyaikaisten juutalaisten
mielipiteistä Kristuksesta mainittakoon erään saksalaisen ,,rabbinin"
(oppineen) Abraham Geiger'in lauselmista esimerkiksi tämä: „ Kristus oli
farisealainen, joka ei tuonut maailmaan mitään uutta'".
Juutalaisesta siveysopista
mainittakoon muun muassa seuraavata:
Nillel, jota juutalaiset
itse pitävät farisealaisista viisaimpana oppineempana ja jaloimpana, lausuu:
,,Kukaan oppimaton ei helposti voi karttaa syntiä ja yksikään oppimattomasta
kansasta ei ole hurskas." Oppimattomalla tässä tietysti ymmärretään niitä,
jotka eivät tunne juutalaisten kirjallisuutta, eivät ole Kirjanoppineita".
Tämähän kuuluu ihan samalta kuin mitä evankeliumeissa sanoo juutalainen: ,,tämä
kansa, joka ei tunne lakia, on kirottu". Pahuus, petos ja vääryys ei ole
niinkään määrällisiä asioita Talmudissa. ,,Taiwaan ja helvetin väliä on
ainoastaan kahden sormen kiveys; syntisen tarvitsee vaan katua syntinsä, niin auvaistaan
taivaan portit hänelle". Mahtuuhan siihen lauseesen vääryyttä, jos kuinka
paljon, koska niin helppo on saada se anteeksi tulevassakin elämässä. Israelin
kansasta opettaa Talmud niinikään ihan selvästi, että Moseksen antama laki
kohottaa Israelin kansan maailman kaikkia kansoja korkeammalle.
Se on siis ihan
luonnollista että kansa, joka ammentaa tämänkaltaista viisautta
kirjallisuudestaan ja samassa näin katkerata vihaa kristityitä ja ylimalkain
kaikkia muita kansoja (pakanoita, hepr. goijim) kohtaan jo lapsuudestaan, ei voi
olla niille kansoille siunaukseksi, joidenka herraksi se tulee. Ja melkein
kaikkialla pääsee juutalainen siihen asemaan, sillä hänellä ei ole missään
maassa isänmaanrakkautta, ei lähimmäisenrakkautta, hän käyttää aina lähimmäisen
hätää hyväksensä (jos tuo lähimmäinen näet ei kuulu hänen omaan kansaansa),
sanalla sanoen, hän käyttää kansoja ,,jalkainsa astinlaudaksi"
kohotuksensa maailman herraksi ja siihen käyttää hän minkäkaltaisia välikappaleita
vain käteen sattuu. Nekin juutalaiset, jotka sydämessään ovat luopuneet
juutalaisten uskonnosta, pitämät kuitenkin jälellä tuon kansallisaatteen, että
he ovat maailman herrat ja tekevät työtä samaan suuntaan, kuin kaikki muutkin
juutalaiset. Ihmeellistä kyllä, löytyy kuitenkin Euroopassa paljon niitäkin
kristityltä, jotka puolustavat juutalaisia ja heidän oppinsa perustuskirjaa
Talmudia. Löytyy niitäkin, jotka ylistävät Talmudin oppia mailman mainioksi.
Tämä viimeksi mainittu seikka nähtävästi perustuu siihen, etteivät sen kirjan
ylistäjät tunne ylistyksensä esinettä. On näet niiden monien Talmudin
käännösten joukossa, joita löytyy eri kielillä Europassa, aivan harva
täydellinen, sillä sensuuri (painohallinto) on niistä tavalliseoti karsinut
pois kaikki, joka loukkaa kristinuskoa. — Talmudissa tietysti on myöskin paljon
siveellisesti hyvääkin. — Mitä muuten tulee juutalaisten puolustajiin, ovat ne
osittain sellaisia, jotka ovat juutalaisten palveluksessa taikka kuuluvat
tuohon nykyajan n. n. ,,Liberaalisuuteen", joka muka vapaamielisyyden ja vapauden
innossa menee niin pitkälle, että se uhraa kaikki kansallisuudet, uskonnot ja
oman nahkansakin, saadatsensa muka olla vapauden sankari. Tällaiseen oppiin
tietysti kuuluu sekin, että juutalaisillekin myönnetäköön täydellinen vapaus
tehdä mitä tahtovat. Ovatpa meidän maassa menneet niin pitkälle, että ovat
nostaneet haikean huudon uskonnollisesta vainosta, kun eräs juutalaispoika viime
kesänä omasta, vapaasta tahdostaan kastettiin kristin uskoon.
Tässä kerrotut esimerkit
silmäimme edessä, on vaikea ymmärtää sitä kevytmielisyyttä, jota ruotsinkiihkoiset
olevilla valtiopäivillämme osoittavat, tahtoessaan saada juutalaisille meidän
maassa kansallisoikeudet. Tosin sanottiin vaan että se oikeus annettaisi
ainoastaan maassa syntyneille juutalaisille, mutta johan sen ymmärtää yksinkertaisinkin,
että tänne olisi tulvaellut tulvaamalla juutalaisia ja muutaman vuosikymmenen
perästä olisi jo kyllä ollut Suomessa syntyneitä juutalaisia. Tuskin on luultavata,
että meidän ruotsinkiihkoiset viimat niin yksinkertaisia, etteivät he tässä
edellä kerrotuita seikkoja älynneet, vaan syy on etsittämä muualta. — Olisihan
seuraus juutalaisten tänne muutosta se, että muutaman vuoden kuluessa kaikki
kauppa olisi heidän käsissään, maanviljelys samaten ynnä muut elinkeinot, kansa
sortuisi köyhyyteen ja kurjuuteen ja samassa olisi suomalaisuuden asia kuollut.
Tukea siis etsitään juutalaisiltakin ja näin olisivat ruotsikot valmiit —
käyttämällä heidän omaa lausettaan — vaikka myymään isänmaansa, kun kauppakirja
vaan ruotsiksi kirjoitettaisi. Mutta onhan erään maamme ruotsinkiihkoisten
johtajan tunnussana: ,,IIdi patria, ibi bene" (missä hyvä on olla, siinä
on isänmaa.)
Me puolestamme yhdymme
siihen mielipiteesen, jonka kunnallisneuvos Meurman äskettäin lausui, että
olisi »viisainta ajaa pois maasta nekin juutalaiset kuin täällä ennestään
laittomasti oleskelevat, ennenkuin ehtivät lisääntyä tuhansiin. Onhan —
katseltakoon asiaa miltä kannalta tahansa — oman itsensä pelastus ensi tehtävä.
Voimme tässä käyttää juutalaisten omaa keksimää lausetta, „ parempi on että
yksi mies kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu", elikkä
juutalaisiin sanoitettuna: parempi on että joku sata juutalaista ajetaan
maasta, kuin että koko maa ja kansa annetaan juutalaisten mielivaltaan, sillä
silloin käy, kuten eräs saksalainen lehti lausui, kun se hiljattain puhui
Suomen juutalaiskysymyksestä, ,,jos juutalaiset lasketaan Suomeen, on Suomen viimeinen
hetki lyönyt". (Satak.)
