Järven peili on ovi | Views of Haminavuori

Kevään kiivaus

Työn kiireettömyys

Ihmisen aika

"Mänty seisoo kuin Intiaani" | Thoreau's Journal in May

Mänty seisoo saaressa

kuin Leijonakuningas:

Tuntematon eläin tunnetussa,

kesytetty fantasia kesän rannalla

myös pakkasilla. Jos kotimainen Leijona

olisi kuvattu hyvin, hän näyttäisi luontonsa;

metsän kansa aaveittensa kanssa

hymyilisi ja varoittaisi kolme kertaa

tulevan tuskista kauneutta unohtamatta.

Thoreaun sanoin männyllä on Intiaania

villimmät piirteet, mutta järvi kuiskii

humisee kuin muistomerkki

Eläintarhan kentän nurkalla:

”Pettumetsä, pöllimetsä

sankarihautoja, sankarihautoja.”

Näillä näppäimillä | Ask Cava, Sam

Kas kanna samaa

sanaa;

kakan vakaan saa

kansa.

Kanaa kasa

cavan kaa

kasaa sakan.

Tuli & Savun Varjokaanon | Erkki Lappalainen

Erkki Lappalainen synnyinkodissaan Lapppalassa Enossa 19. heinäkuuta 2006.

 

”Tässä numerossa alkaa lisäksi uusi palsta nimeltä Varjokaanon. Siinä nostetaan esiin kotimaisen runouden historiasta muodoltaan ja kieleltään omintakeisia teoksia, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet unohduksiin. Ensimmäisessä tekstissä Jouni Tossavainen kirjoittaa Erkki Lappalaisen tuotannosta, ja jatkoa seuraa.” (Juha-Pekka Kilpiö: ”Proosaa ja muita runoja”, Tuli&Savu1/2020, 5)

Michael Brown, Solja Krapu ja Erkki Lappalainen Uumajassa toukokuussa 2002 Ruotsin Runopuulaakin mestaruuskilpailujen aikaan.

Poetry Slam

"Tossavaiselle Erkki kirjoitti omistuskirjoituksen Lapseen ja sotilaaseen Umeåssa toukokuussa 2002: ”Ruotsin Poetry Slam mestaruuskilpailut meneillään, loppukilpailut käsillä! Tänä iltana näet ehken, toivottavasti, hyviä estradirunoilijoita.” Amerikan-kiertueen tuliaisina Lappalainen oli järjestänyt ensimmäisiä slameja Ruotsissa 1992 ja Tossavainen Suomessa 2000. Vuonna 2006 tapasimme kolmesti: Enossa Erkin kotimökillä, Kuopiossa lavarunouden SM-finaalissa ja viimeisen kerran Tukholman marraskuussa."

Erkki Lappalainen ja Pia Kocaharcem paluumatkalla Erkin perustamasta ja juontamasta Ringebyn Runopuulaakista Tukholmassa marraskuussa 2006.

Tukholma

”Ruotsissa kuolee nauru.” Tuota Erkki ei sanonut Tossavaiselle mökillä taratellessa. Ehkä sen sitten näki ja koki syksyllä Kafé 44:n kämpässä. Sama se, juttu julkaistiin Parnassossa, ja kesä oli ensimmäisiä, joina elämän ilo ei ehtinyt palautua runoilijan sieluun synnyinseudulla.

Erkki Lappalaisen keikkajuliste Venäjän reissulta Enossa 2006.

Neuvostoliitto

”Venäjästä hän kiinnostui, kun morsian lähti tekemään lopputyötään Moskovaan. Sillä reissulla sulhaselle ei järjestynyt töitä Neuvostoliiton kirjailijaliiton talosta. Vaan vuonna 1991, kun runoilija oli jo eronnut valmiista arkkitehdista, Lappalaisen jättikuva koristi minskiläisen teatterin seinää. Sali täyttyi yleisöstä, ja yhden keikan 250 ruplan palkka oli noin 100 ruplaa enemmän kuin muiden työläisten kuukausiansio.”

Kafe 44

Kuvakaappaus Kafé 44:n netistä:
Tukholma kesäkuussa 2018.

"Ntamon TTT:n lisäksi Lappalaisen pääteoksista ei juuri löydy dokumentteja. Ruotsin ja Suomen tv-arkistoista haku tuottaa nollan, yhtä tyhjiä ovat Nocturno.orgin, EPC:n ja Schwobin tiedostot. Sisuradiossa sentään seitsemän minuutin haastattelu, ja ”polku ei nurmetu” runoilijan Tukholman kotiin, kun Söderissä Kafé 44:n porttikäytävään kirjoitettiin vuonna 2018 motto:

Vi måste fortsätta att tro på det omöjliga. Annars finns det ingen anledning att leva.

(Lainaukset runouslehti Tuli & Savun juttusjarjan Varjokaanon aloittavasta tarinasta "Tunematon tekijä", 84-88)

Siltataiteilijoiden Kuopio | Shadow Stones

Taiteilija Ellen Thesleff Kuopion Saaristokadun ensimmäisellä sillalla.

”Sillat voitetaan kulkemalla niitten ylitse,” runoili eräs esikoisrunoilija, joka tuskin oli ylittänyt ensimmäistäkään siltaa. Mutta Kuopion Saaristokadulla voittaa neljä siltaa yhdellä yrityksellä. 

Lisäksi saa nauttia siltansa ylittäneiden taiteilijoiden seurasta, kun Kumpusaaren ja Kärängän välillä sillat on nimetty kuopiolaisten ja Kuopiossa vaikuttaneiden taiteilijoiden mukaan.

Ensimmäinen silta kaupungista päin tultaessa on nimetty Ellen Thesleffin sillaksi. Toinen silta on Fridolf Weurlanderin silta, kolmas Anton Lindforssin silta, ja viimeinen on saanut nimensä Unto Koistiselta. Nimitaulujen mustiin graniittilaattoihin taiteilijat on ikuistettu Shadow Stone -kuvana.

Ferdinand von Wrihgtin
hautakivi Kuopion
Isolla hautausmaalla.

Yksi Kuopiossa asuneista taiteilijoista on joukosta poissa. Ehkä kaikkia neljää siltataiteilijaa tunnetumpi Ferdinand von Wright (1822 –1906) saa levätä kaikessa rauhassa vinon paatensa alla Isolla hautausmaalla.

Jostain syystä yksikään Wrightin taiteilijaveljeksistä, jotka syntyivät Haminalahdessa viidentoista virstan päässä torilta, ei ole saanut laattaa saati patsasta Kuopioon. Ns. wrightiläisen työväenliikkeen perustajan Victor von Wrightin laattaa löytyy kyllä Kilta-talon seinästä Vuorikadulla.

Anna (os. Tawast) ja Maria
(os. Tuderus) von Wrightin hautaristi
Kuopion Sankaripuistossa.

Sankarihautausmaalla aivan torin nurkalla Wrightien äidin Marian ja mummo Annan rautainen hautaristi seisoo vielä vinommassa kuin Ferdinandin paasi. Mutta missä on isä Henrik Magnuksen viimeisen sillan ylityspaikka?

Variksen kevätlaulu | Crow is a son of Lord

Joki- ja järvimaisema Hanti-Mansiskista 2008.

”Crow-woman, Crow-woman,

Mother-Crow, Crow-woman!¹

Khanty-Mansiysk, Russia:
The Okrug Museum of Nature
and Man 29.6.2008.

From far away, from the misty seas,

From far away, from the southern seas,

I take off, I fly…

Let the daughters of women giving them birth

Live long!

Let the sons of women giving them birth

Live long!”

"Varisemo, varisemo,

Äiti-varis, varisemonen!

Kaukaa, sumuisilta meriltä,

Kaukaa, eteläisiltä meriltä,

Lähdin, lennän…

Anna naisten synnyttää tyttäret

Eläkäätten hyvin!

Anna heidän synnyttää pojat

Eläkäätten hyvin!"

”Seagull-man

Seagull-little-man!

From far away, from the misty seas,

From far away, from the northern seas,

I take off, I fly…

Let the daughters of woman who have daughters

Die!

Let the sons of women who have sons

Die!

"Lokkikukko

Lokkipikkukukko!

Kaukaa, sumuisilta meriltä,

Kaukaa, pohjoisilta meriltä,

Lähdin, lennän…

Anna tytärten, joilla on tyttäriä

Kuolla!

Anna äidinpoikien, joilla on poikia

Kuolla!"

¹ Kansanperinteessä mustanpuhuvat harakat, naakat ja varikset kuvataan useimmiten pahantuojina, roskalintuina, mutta hanteille ja manseille varis ilmoittaa kevään tulosta. Syksyllä kalalokkien tulosta vanhat taas laskivat, ”että kahden viikon perästä tulee talvi” (Pieni lintukirja 2005, 140).

Janet Cardiff & G. B. Miller: "Korppiparvi", Kiasma 2012.

Veteraanimaanantain sinelmiä | Bluets

”Silmä on ruumiin lamppu.

Jos silmäsi on terve,

koko ruumiisi on valaistu.

Jos silmäsi ovat huonot,

koko ruumiisi on pimeä.

Jos siis se valo, joka sinussa on,

on pimeyttä,

millainen onkaan pimeys.”

Matteus 6:22-23.

Himmeä sininen piste

maapallo. Pienestä pisteestä

lintu on päästetty vapaaksi

siniseen, jota Kristeva piti

halun värinä, Kleinin Nikenä,

Kiina hautajaisten merkkinä

ja joku toinen tuaregin kaapuna

indigona, turkoosina merenä

jopa ruiskukkana. Minä vain haluton

pikku pioneeri, sierettynyt

veteraani sinelmillä värisen

kodossani korkoa koronalle.

Pelkään kaikkea mikä liikkuu

maassa ja taivaalla. Hevosmiesten

tietotoimiston virustieto

yhtä totta kuin hallitusten

välisoitto Ruotsissa ja Unkarissa:

Mit Sicherheit mehr Sicherheit.