tiistai 19. maaliskuuta 2019
sunnuntai 17. maaliskuuta 2019
Tapasivatko Canth ja von Wright? | Flag Day 19.3.
 |
| Ferdinand von Wright Tidskrift för Jägare 1/1895. |
Tapasivatko
samana päivänä (19.3.) syntyneet savolaistaiteilijat Minna Canth ja Ferdinand von
Wright koskaan Kuopiossa? Tai missään muualla?
 |
| Savo maaliskuu 1884. |
Talvisin
taiteilijat asuivat samaa kaupunkia, ja vaikka kevään tulleen Ferdinand muutti
Haminalahteen, silti mistään ei löydy merkintää taiteilijoiden kohtaamisesta. Saati
siitä, että he olisivat juhlineet synttäreitään yhdessä.
Esimerkiksi
Canthin tuorein elämäkerta Minna
Maijalan Herkkä, hellä hehkuvainen
(2014) tuntee vain yhden Wrightin. Mutta hän on filosofi Georg Henrik. Toisaalta Wrightin veljesten 7-osaisissa päiväkirjoissa
Konstnärsbröderna von Wrights dagböcker
(1996˗2010) ei mainita Canthia eikä hänen tyttönimeään Johnson.
Canthin
ja Wrightin veljesten kirjeistäkään en ole löytänyt minkäänlaista merkintää
siitä, että kuopiolaiset aikansa merkittävimmät taiteilijat olisivat kohdanneet
tai edes tutustuneet toisiinsa teostensa kautta.
 |
| Näköala Haminavuorelle lauantaina 16.3.2019. |
Niinpä
Minna ja Ferdi eivät ilmeisesti nähneet toisiaan edes tässä kevään 1886 kokouksessa.
Samaa kaupunkia syntymäpäiväsankarit asuivat kuitenkin 26 vuotta. Ensin kymmenen Canthin nuoruusvuotta (1853˗1863) ja vuodesta 1881 Minnan kuolinvuoteen 1897. Haminalahdessa sairastellut Ferdi (1822˗1906) aloitti siskojensa kanssa tiiviimmmän talviasumisen Kuopiossa 1880-luvun vaihteessa.
lauantai 16. maaliskuuta 2019
Päivän Alepa | "Where the EU, There a Problem"
 |
| Miksi mistään ei saa selville, kuka on luonut Alepalan kevätkannen? Valon lisäksi Sanna Karlströmin runot tuovat kesän jopa Salelle. Kuva: Otava. |
Missä Onni, siellä uni on
sanoi Soini salilla
Alepan ananasta maistellen.
Ison perässä juostaan, pientä
jää tilille: Eiffelistä pisara
huulillasi, Niagaran putouksilla
kuivaa kikatusta.
Korkeassa talossa mummo
maalta viihtyy, pelkää
avaimensa puolesta.
Lihavia koiria porvarit
hotkii pyyt, paskat
pienetkin jää siihen
siivoamatta kuin Talvi-
vaara, puhdas rahavesi
kuplivan kevyttä
vaalia raskasta juoda.
perjantai 15. maaliskuuta 2019
maanantai 11. maaliskuuta 2019
perjantai 8. maaliskuuta 2019
maanantai 4. maaliskuuta 2019
Kolmasosa "Kuohareista" luettu: viisi virhettä
Ääneen lukiessa silmille on hypännyt viisi kirjoitusvirhettä. Jokainen liikaa ja yksikin syy, miksi en halua lukea aiemmin julkaistuja kirjojani.
Mutta nyt on pakko. Autofiktio on myös tunnustamista, mitä äänikirja jatkaa ja jota saatan jatkaa loputtomiin.
Korjauksia:
20˗21 ”ei perään” 2 x
75 jonka > joka
131 ellei hän ei olisi > ellei hän olisi
133 avannut > avanneet
147 tippuvaa > tippuvan
Uusimmassa Imagessahttps://www.apu.fi/artikkelit/tunnustamisesta?_ga=2.112197575.2116969230.1551711135-249083376.1550740890 kirjailija Riikka Pulkkinen pohtii suhdettaan kirjoittamiseen pääsemättä lopulta varmuuteen, oliko hänen viime vuonna ilmestynyt romaaninsa Lasten planeetta totta, autofiktiota vai jotain muuta.
Subjetkin paluu olisi lisättävä Pulkkisen esseen ja Kuohareiden autofiktioon liittyviin pohdintoihin. Tekijä on kuollut, todisti strukturalisti Ronald Barthes 60-luvun aluksi ja kirjoitti itsestään tekijän 70-luvulla. Subjektista jos mistä teoretisoitiin eroon A. J. Greimasin semiotiikassa, josta sain nauttia Tampereen yliopistossa 80-luvulla. Lopputulema suurin piirtein sama kuin F. Dossen kaksioisaisessa Strukturalismin historiassa:
”On paradoksaalista, että tämä semioottinen ohjelma, joka esitti yhdistävänsä Proppin oppeja, Lévi-Straussin myyttianalyysia ja Hjelmslevin Omkring sprogteoriens grudlaeglse -teosta, ei tuottanut uskottavia tuloksia. Greimaslaisuus näytti päinvastoin sulkeutuvan nopeasti itseensä yhä enemmän luottamukseen perustuvan abstrahoimisen pariin: se toimi kuin puhdasoppisuus alati tyhjenevässä kirkossa. Se otti käyttöön yhä enemmän hienostuneempia logiikan soveltamisen keinoja saavuttaakseen pettymyksen tuottavia ja usein tautologisia tuloksia:
Muistan olleeni erään tunnetun Greimasin oppilaan hyvin paksun, avioliittoa käsittelevän väitöskirjan esittelijänä. Siinä pääteltiin, että avioliitto on kaksinapainen rakenne. Tavallaanhan se on totta, mutta onko tämä johtopäätös, jonka saavuttamiseen tarvitaan välttämättä tuhat sivua?5 (5. Louis Hay, keskustelu tekijän kanssa.)”
(François Dosse: Strukturalismin historia I, Tutkijaliitto, suom.Anna Helle, 259.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
