Aaltopahvitodistus | Corrugated Cardboard Certificate

Aaltopahvi.

Aaltopahvi - yksinkertainen, jäykistetty ja kaksinkertainen (panssariaaltopahvi, esim. Tako) on erinomaista pakkaus- ja rakennusainetta.
Aaltopahvityöt, etupäässä taiteellisia ja kasvatuksellisia tarkoituksia palvelevat, soveltuvat mitä monimutkaisimpiin t. vähemmän tilapäisluontoisiin tehtäviin.

(Taitokirja, Otava1952)

Soinin puheet johtavat puhdistuksiin | Postmodern

Äärioikeistolaisen Timo Soinin ja hänen puolueensa taidekäsityksen pohjalta on jo löydetty kaikuja 1930-luvun Saksan puhdistuksista.

Perimmiltään Soinin isänmaallisen retoriikan taustalla on sama ideologia, joka vaatii puhdasta suomen kieltä ja yhtä puhdasta mieltä. Näin Soini on vallannut sen puolueen paikan, jota Kari Suomalainen kuvasi piirroksissaan lihavana, liperikaulaisena kypäräpäänä.

Filosofi Tere Vadén kirjoittaa Martin Heideggerin ja Volter Kilven puhtaan kielen vaatimuksista niin, että teoriaa on helppo soveltaa Soinin puheisiin, jotka toivottavasti eivät koskaan muutu käytännöksi.

"Heidegger (Martin) ja Kilpi (Volter) päätyvät etsimään ajattelun paikallisuuden ja voimakkuuden, uudelleenajattelun mahdollisuutta kielen riittävän puhtaasta juurruttamisesta. Heideggerin kohdalla tavoitteena on autenttinen peruskokemus esimerkiksi tekniikasta; miten peruskokemus voidaan saksassa uudelleenkokea. Tällöin kielen epäpuhtaudet – sen sekoittuneisuus, kerroksellisuus, heterogeenisyys, mistä kaikesta suomi tarjoaa loistavan esimerkin – ovat ongelma. Epäpuhtauksista täytyy päästä eroon, koska ne estävät kielikokemuksen voimakkuuden ja aitouden, sen alkuperäisyyden. Das Manin kieli peittää autenttisen kokemuksen julkealla hajullaan.

Sekä Kilven että Heideggerin pitää pyrkiä puhdistamaan kieltään aineksista, jotka ovat ikään kuin epäperäisiä; koska suuri osa kieltä on tiellä, he ryhtyvät luomaan uutta kieltä. Heidegger ei käytä uusia sanoja vain, jotta ymmärtäisimme hänet oikein. Hän haluaa käyttää sanojaan, jotta hän kokisi ongelmat oikein tai että me kokisimme ongelmat oikein ajatellessamme noilla sanoilla. Heideggerilaisessa paikallisuudessa kieli täytyy puhdistaa, siitä täytyy tehdä autenttista kieltä, jotta autenttiset kokemukset tavoitetaan.

Autenttisuuden tavoittelu tekee paikallisuuden uudelleen mahdottomaksi. Kuvitellaan, että on olemassa sekoittumaton, ehdottoman vakuuttava kokemus, josta ajattelu nousee. Tämä on sekä Kilven että Heideggerin perusajatus: on olemassa kyseenalaistamattoman autenttisia peruskokemuksia, jotka voidaan uudelleentuottaa riittävän puhtaalla kielellä. Jos vain saamme kaiken metafyysisen kuonan pois kokemuksellisen päältä, niin voimme ajatella uudelleen tavalla, joka on kohdallinen, yhdenmukainen suhteessa peruskokemuksiin.

Autenttisuus, samoin kuin universalismi, edellyttää kokemusten hierarkiaa. Tarkemmin sanottuna Heideggerin ja Kilven näkemys tekee paikallisuudesta sulkeutunutta, vain ”meidän”, autenttisten kustavilaisten tai aitojen saksalaisten asian. Tähän liittyy etuoikeutetun kansakunnan tai jonkin kielen erityisaseman ajatus. Heideggerin ja Kilven tavoin sulkeutunut paikallinen ajattelu on kovin tietoinen pilkuistaan ja tupsukorvistaan, kohtalostaan. Tätä vastoin avoin paikallisuus pesii epäpuhtaudessa, sekoittuneisuudessa, kielen ja mielen sisäisessä yhteismitattomuudessa."

(Tere Vadén: "Mitä on paikallinen ajattelu", niin & näin 1/2004)

Vauhko koira | Indian Poem

"Räikkää riheltäen laulan Koira-lauluja muiden nukkuessa
Tappelen mielipuolisesti jos joku tulee sanomaan jotain
Sotken ihoni valkealla maalilla
Nousen valkean hevosen selkään
Peitän siltä silmät
Pakotan sen syöksymään äkkijyrkänteeltä
Ruhjoudumme
Crow"

(Suom. JormaEronen)

Kahvikoira | BigSur and Surreal Dog

"Kuin pieni
kuoriainen
pehmeässä
villassa"

"MYÖHÄISIÄ KULKUJA

Koeta juoda kahvia edes
Se läikähteli... "
(Suom. Jorma Eronen)

Ystävänpäivä | Mida ronk ütleb täna

Heti kun avaat koneen menetät

Muistisi, ruumiin, lehden joka jälleen

Saapuu ajallaan. Korppi koputtaa

Valoa taikka syöpää; lahjoin ääntä

Matikalla ja laskin jo lahnan litukalla

Voittojani. Hitihatidiibadaabaa

Sanoo Matti, inhorealistinen professori;

Korvanoppaelvis ymmärtää hyvin

Tai huonosti, koska rokkia ei enää ole.

Joku korppi vaan raakuu ennustustaan.

Ymmärtää tuskin itsekään ilman

Konetta lentää, jäätyy silti ilmaan

Siivet ja sielu ystävänpäivän pakkasilla;

Verenpaine nousee, sydän pysähtyy

Avautuuko osa nousuun, nytkähtääkö

Diesel mustalle moottoritielle

Kahden valkoisen välissä.

(15.2.2011: Ei mikään itsessään s. 17 - 47.)

SS 1966, 2006 ja 2011 | Something permanent

"Kuopion kauppahallin kokonaisuuden murentaminen on tietysti rikos, mutta tätä rikosta ei sanota rikokseksi, koska tässä kaupungissa on totuttu suurempaan vandalismiin.

Esimerkiksi Savon Sanomat esitteli kulttuurisivuillaan tätä kuopiolaista vandalismia kymmenen kuvajutun verran. Näiden tutkija Helena Riekin valitsemien kymmenen historiallisesti arvokkaan rakennuksen tilalle ei ole noussut yhtään uudisrakennusta, jota voin sanoa arkkitehtuurin riemuvoitoksi.

Arkkitehtuurin sijasta SS:n pääkirjoitus (18.5.2006) puhuu nyt kalahallin ”eurokuntoon” laittamisesta. Suomeksi sanottuna ”eurokuntoon laittaminen” tarkoittaa samaa kuin ”hallittu rakennemuutos” 1980-luvulla . Savoksi sanottuna ”eurokuntoon laittaminen” tarkoittaa saman purkamisvimman jatkamista kuin ennenkin.

Toinen sana ”uudisrakentaminen” tarkoittaa Kuopiossa aina -- ja tulee vissiin aina tarkoittamaan sitä --, että hyvä talo on pakko purkaa ennen kuin voidaan suunnitella uusi, homeinen ja rumempi. Homeen takia Savon Sanomien toimituskin on evakossa ”eurokuntoiseksi” aikoinaan remontoidusta ”uudisrakennuksestaan”.

Museoviraston puolelta kalahallin purkamismahdollisuus, joka Kuopiossa tulkitaan käskyksi purkaa kalahalli, perustuu tähän osastonjohtaja Maire Mattisen ja tutkija Jarkko Sinisalon lauseeseen: ”On ilmeistä, että uudisrakennuksen arkkitehtuurissa on mahdollista päästä hyvään lopputulokseen, joten Museovirasto ei pidä ehdottoman välttämättömänä kalahallin suojelua.”

Jos nyt Kuopiossa joku erehtyy sanomaan, että perinteeksi jalostuneelta vandalismin tieltä voitaisiin pikkuhiljaa vilkuilla tien sivuillekin, niin hän kuuluu välittömästi ”jurnuttajien” porukkaan (SS 18.5.). Tai sitten hän on peräti ”kylähullu”, kuten emeritustoimittaja Markku Heiskanen totesi Savon Median paikallislehdessä Viikkosavossa 22.4.2006.

Näin kaupungissa tehdään kunnallispolitiikkaa, jonka osana media on näköjään valinnut tämän puolen: vaihtoehtoja ei ole.

Kun kiertää kauppahallin ja käy kurkistamassa myös kalahalliin, kuten SS:n pääkirjoitustoimittaja suosittelee, ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi vaihtoehtoja ei ole. Miksi ainut vaihtoehto jälleen kerran on purkaminen?

Kun vaihtoehtoja ei ole, jääkö jäljelle vain viimeinen konsti: polttaminen. Helsingin makasiineilla tätä vaihtoehtoa kokeiltiin viimeksi, ja mitä muuta ”jurnuttajilta” ja ”kylähulluilta” saattaisi odottaakaan.

”Hullut” ja ”kaapunnin pojat” näyttävät kuitenkin olevan samaa mieltä siitä, että Kuopio tarvitsee kunnon kalahallin. Tehdään se kerrankin niin, että ei pureta sata vuotta vanhaa elinkeinoelämän muistomerkkiä, vaan ’päästään hyvään lopputulokseen uudisrakennuksen arkkitehtuurissa’.

(Jouni Tossavainen: "Kuopiolainen uudisrakentaminen tarkoittaa aina talon purkamista", Savon Sanomat/Lukijan Sanomat 19.5.2006)

Sivullisia: Pelimanni | Outsiders (Like 2011)

Pelimanni ei ollut soittajan näköinen mies. Keikkaa ei tilattu harva- tukkaiselta Petriltä, joskus sentään potpurien sivusooloja Yrjönkadun irkkusoitoissa. Ja yhden kerran Petri pääsi lurauttamaan klarinettiin Kivi-juhlien rampissa ruskea samettipuku päällä. Lopullisesti soittoniekka kyllästyi sivullisuuteensa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Vanhojen kavereiden kurtut lauloivat ympäri juhlakenttää ja liehuvin liinoin puetut nuoret ilakoivat isolla lavalla, kun hän lähti etsimään yksinäistä metsäpolkua ujoutensa uraksi. Soittelisi sitten häpeänsä tunnot omassa hiljaisuudessa vaikka muurahaispesälle. Seuraavana kesänä hän näki tytön samassa polkujen risteyksessä, jossa koivu ja kuusi halasivat toisiaan. Tiainen sirputteli sillä kuusen oksalla, jota hän katseli riittävän vahvaksi. (Sivullisia, Like 2011)