Allakantekijä | For Artemis

Varjon neitsytär
keskipäivän hetki Artemis
Jos nyt näen sinut alasti
lyön itseni läpi

Heitit vettä silmille
aurinko pyörähti iltavuoroon
Pian omat koirat repivät
lauseen kappaleiksi and
letters are letters

Kuka tulisi puuksi
kenen varjossa horsman varjot
leijailevat
leopardin, leijona ja suden suuhun
niin että pääsen Oinosenmäelle
ymmärrän jälleen mutkittelevan metsän
koko matkan

(Laani: "Allakantekijä" (3), s. 142. Kts. myös Kylmä maraton: "Agia Marina" ja "Plaka", s. 89-102.)

Afea | Diktynna of Égina

Matkalla temppeliisi karjankellot
vetävät sivuun rinnasta.
Lampaita, vuohia ovat.
Näkymätön paimen viheltää
kivittää ja hojo, hojo
heikki turustelee.
Muserran minttua ja rosmariinia,
yhtä julmasti retsina valui pinjoista.
Näin me kynnämme
sulotarten kauasheittävää maata
ja merta.
Ensin temppelisi söi pinjaa.
Nyt puita ei saa kaataa
Sinun juttujesi takia.
Neulasten sade jalan alla
pehmeä kuin mielikuvitus.

(Laani: "Afea", s. 144. Kts. myös Kylmä maraton: "Aigina", s. 85-88.)

Ei metsä kuole | Kitty Todd Arboretum

Ei metsä kuole,
metsä ei kuole, metsä
kyllä vaeltaa, ihminen
ja puu kuolee. Metsä
on peili, peilistä näen
missä ihminen vaeltaa.

Kreikassa kiertelin piikkipensaikot,
Siperian kielikorvasta kuulin:
siemenet purjehtivat länteen
tuhansia vuosia kuusia itää
kohti auringonlaskun maata.

Horistontin itärannikolla vastassa Maine,
ostjakkien vainajilleen savustamat pihdat
Kanadan palsamia Kitty Todd Arboretumissa.

(Laani: "Ei metsä kuole", s. 145-146)

Neulastie | For Marina Tsvetajeva

Meistä idässä
tai minusta pohjoisessa seisoo
takalistojen norot.

Uralin oikealla puolella
mahlaisia metsiä,
tähtisotilas Vitali huojuu
kuin merimies junasta.

Hautausmaalla toinen tähti
punaiset sakarat rutussa
ensilumen alla.

Verestä virtaa
edessä ja takana,
kuka nyt tallaa kuuman
pihlajan katkeria marjoja?

Näkeekö hän jalkojensa alla
kylmän sodan hietamaan,
vai jyrsiikö silmiä veren
elämänvoima, korpinsininen
virta tuottaa jälleen sovitusta.

(Laani: "Neulastie" (1), s. 147. Kts. myös Kylmä maraton: "Saransk", s. 103-122)

Neulastie | Blue firs from Komi

Komin iso lumi puissa
sininen metsä valkeana porona.
Ehkä Komin mahasta ei nouse maatervaa

ehkä punaemäiset kuuset vain valkeita
tai sinisiä pihtoja.
Ehkä me selviämme
tai huojumme muuten vain Siperian mudassa.
Koko kirjailijakokous
me emme luistele männikköön asti,
jos syyllisen verta ei näy valkealla oksalla
tietä ojentamassa tai kääntämässä
liian tasaista jokea.

Taivasta vasten kuivaparta
Komin luminen nekku
valmis ja lopullinen
yhtä alkeellinen astia
kuin minä.
Maata vasten
monijuurinen kuppi
multainen ja musta kourallinen
karhuntukkaa.
Taivasta ja maata
näreapinan neulastie.

(Laani: "Neulastie" (2/6), s. 148-149)

Koreanliuska | Abies koreana

Luun lukossa Luiskasaaressa
kasvaa sivuttain Koreanliuska.
Pyörivän lehden luiskaa laitaa pitkin
kolikkoon kloonattu nimi
U r o p a e pysyvän kurssin ikikoroksi.

Koreanliuskan kuvassa
mustat pyöreät soivat triangelissa
lehdet kuin pallot
kolisevat taskylkisessä kolmiossa.
Seitsemän nurin ja yksi oikein
ihminen, viimeinen tosin.

Koreanliuska, tämä hybridi
on jokaisen oma puu
täysin tunnustettua purtavaa,
jätti ikivihreä saarna.
Se kannattaa maailmaa
niin kuin puu ja muinoin miesjumalat vahvat,
vaihtuu ja kelpaa kaikille maakuntakukaksi
käy joka moottorissa
on pyytämättä hengissä
ja hengessä mukana pitempään kuin me.
Se kyllä myöntää vetävänsä viimeisen henkosen
eri tahdissa, koska me olemme silloin hyvin
tahdittomia.

(Laani: "Koreanliuska" (1/2), s. 150-151)

Koreanliuska | Silfion or Wattieza from New York

Tiedon valtatien päässä Koreanliuska
täydellinen puu, aivan viimeinen
ja yhtä hiljainen kuin Silfion Kyrenessä.

Täällä teitä sanottiin kaatopaikan puuksi,
oikeaksi oksaksi ilmasta käsin.
Se ei ollut halveksiva nimitys,
kun muita hirsipuita ei löytynyt
ja jäte huusi pulaansa
uppoavalla vuorella.

(Laani: "Koreanliuska" (3), s. 151. Kuva: Helsingin Sanomat 24.4.2007)