tiistai 22. syyskuuta 2020

”Kaikki on niin kuin olla pitääkin” | Jorma Korpela

Kuopion Yhteiskoulun opettajan ja kirjailijan muistomerkki Yhteiskoulun eteläpuolen seinässä. Kaupungissa "kaikki on niin kuin olla pitääkin", kun Yhteiskoulu nimitettiin Lumitiksi.

Kuopiolaisen kirjailijan Jorma Korpelan (1910−1964) julkaistun tuotannon viimeiset rivit.

Ja se tie oli aivan tavallinen tie, Lammi ei saanut koskaan kulmilleen kaipaamaansa sankarin sädekehää. Mutta se oli kuitenkin se tie, joka tekee ihmisestä miehen ja miehestä ihmisen.” (Tunnustus 1960, 221)

No entä mitä tekemistä tällaisella joutavalla kertomuksella on sotamies Sopasen kanssa? Ei kerrassaan mitään. Suutari Sopanen makasi haudassaan parin sylen syvyydessä, jossa hänen luunsa hiljalleen lahosivat ja hänestä tuli paljasta multaa, ministeri ei edes muistanut häntä enää. Sotamies Sopasen tarina oli päättynyt.

Vain joskus – ani harvoin – tuli oikeusministerin mieleen ajatus, onkohan kaikki niin kuin ollakin pitää. Silloin hän ryhdisti rintansa, katsoi kuvansa peilistä ja sanoi sen nähdessään: kaikki on niin kuin olla pitääkin. Virhettä ei ole tapahtunut koskaan.” (Kenttävartio 1964, 213)

Ei kommentteja: