Se mikä jäi sanomatta | A Newspaperpoem (34)

Mitä hienovaraisempi olen, sitä vaikeampi asia on

ja vielä vaikeampi toisen löytää se, mikä asiani on

siellä mikä jäi sanomatta näissä runouden juhlissa.

Tosiseikat kalliita eilen, nyt kaikkien käsillä ‒ niin

halpoja että unohtaminen käy päätyöstä siinä missä

muistaminen. Joulupukin varmuuden paikalla vain

ääretön mahdollisuus vailla järjestyksen rauhoitta-

vaa valheellisuutta. Muinoin kun Jumala

antoi neuvoja joulun enkeleille, epäselvyyksille ei

jäänyt sijaa majatalossa. Jokainen hänen lahjansa

yhtä täydellinen totuus kuin Pentti Linkola. Olipa

häntä tai ei, täydellistä ihmisen kieltä ei ole  ‒ osa

voidaan poistaa sisällön kärsimättä. Mitä hieno-

vireisempi osani, sitä vaikeampi sitä oli kuulla. 

(Sunnuntaisuomalainen (15.12.2013), jossa sanomalehtiruno- jeni sarja loppuu tähän.)

Kuuden päivän juoksu | Six Day Run

Mika Taanilan teos Kuuden päivän juoksu Kiasmassa 1.11. - 2.3.2014. Tästä teoksen traileriin.

Queensin puistomailin kartta.

Jari Ehnroot: "Kaipaava askel" teoksessa Mika Taanila. Aikakoneita, Kiasma 2013, 99

Mikä saa tietokonemekaanikon juoksemaan pitkiä matkoja mieltä tyhjentäen ja hymyillen? Mitä Asprihanal Pekka Aalto ajattelee, kun takana on 1200 kilometriä?

Ehrnrooth lainaa Eliotia...

Asprihanal Pekka Aalto jätti päivätyönsä ja keskittyi ultrajuoksuun. Hän on Mika Taanilan Kuuden päivän juoksu -teoksen päähenkilö. Teoksen lähtökohtana on ajatusleikki ultrajuoksijoista tulevaisuuden tiennäyttäjinä, jotka haluavat puhdistaa itsensä stressaavan uraputken kuonasta ja teknologisesta elämäntavasta.

Elokuvassa Asprihanal Pekka Aalto osallistuu 34 muun kilpailijan kanssa Kuuden päivän juoksuun, jossa osallistujat juoksevat New Yorkissa

ja mestari Echartia...

mailin pituista rataa puistossa kilpaillen toistensa mutta myös itsensä kanssa.

Madridissa 2013.

”Pihdit puristuvat juoksevaisen takareisiin. Kivun ote. Hän tuntee rajan ja kosketuksen ja hyväksynnän. Eikä hänen mielensä enää valita vaan rakastaa sitä minkä se vielä jokin aika sitten toivoi päättyvän.” (Jari Ehrnrooth Kuuden päivän juoksu -teosta käsittelevässä tekstissään "Kaipaava askel")

Ehrnroothin kuvaamaa meditatiivista tasoa Taanilan lyhytfilmi ei tavoita kuin paikoitellen. Ensimmäisellä katsomiskerralla takovasti tappava musiikki luo nuo hetket toisella kerralla, mikäli korvat kestävät toisen 15 minuutin istunnon.Kaupungin äänet aaltoilevat yöt ja päivät, Circle iskee juoksijan katuun.

Kalavale | A Newspaperpoem (33)

Junailin koko päivän. Työt vain lisääntyivät

kun Savon radalla kertasin teosta Kukkivan

roudan rautatiet. Sinkkiä puikkelehti puiden

välissä; ihmeellinen tuo järven voima, silmä

joka kerää vettä itkemättä. Kesät talvet kylmää

kyytiä, siksi porukoiden päätä paleltaa: pipo

päässä pihalla ja sisätiloissa niin tytöillä kuin

miehellä joka juontaa irtisanomistilastoa. Pian

on miinusta kaksikymmentäviisi. Silti verkko-

avantoa sytiessä tulee lämmin, vaikka istuu

ravintolavaunussa. Tuura ja kala meinaa kala-

tuuria sanon humpailematta toisin kuin globaali

keli, taifuunit ja muut liikenteen jälkijäristykset.

Ja ihan kohta Kallavedellä nähdään niin iso että

ei mahdu yhdestä reiästä eikä tule toisesta valeh-

telematta: järvikuha jäällä valaisee metsän seinän.

(Sunnuntaisuomalainen 24.11.2013)

Kirjailija ei elä ilmaisella työllä | Press

Suomen Kirjailijaliitto r.y.
TIEDOTE PRESS 23.11.2013 

Suomen Kirjailijaliitto ry kokoontui vuosittaiseen syyskokoukseensa Tampereella 23.11.2013. Kokous haluaa muistuttaa ilmaistyöstä, jota kirjailijoilta edellytetään. Kirjailijaa pyydetään usein esiintymään korvauksetta kirjallisuustapahtumiin sekä kirjoittamaan ilmaiseksi asiakaslehtiin tai verkkoon. Kirjailijan teksti tai esiintyminen on kuitenkin keskeinen ja kiinnostava osa lehden tai tapahtuman sisältöä, joskus jopa sen pääasiallinen sisältö.

Kirjailijantyö on kaunokirjallista, taiteellista työtä. Ammattiin kuuluu luonnollisena osana myös muuta kirjoittamista ja esiintymisiä. Suomen Kirjailijaliitto edellyttää, että esiintyville sekä muuta kirjallista työtä tekeville kirjailijoille, alansa ammattilaisille, maksetaan heille kuuluva asianmukainen palkkio työstään. Palkkionmaksu kertoo arvostuksesta ja luottamuksesta kirjailijan ammattia kohtaan maailmassa, jossa toimeentulon hankkiminen taidetta harjoittamalla on kovan työn takana.

Kirjailijan tulot koostuvat erilaisesta silpputyöstä. Pelkällä kirjamyynnillä ei Suomessa tule toimeen: kirjailijan mediaaniansio kaunokirjallisesta työstä on vain 2 000 euroa vuodessa. Lisätietoja kirjailijoiden tulonmuodostuksesta tulotutkimuksesta: http://www.kirjailijaliitto.fi/kirjailijan-tyo/kirjailijan-tyo-ja-toimeentulo/

Lisätiedot: Puheenjohtaja Tuula-Liina Varis, puh. 050 321 2171

Sini Saarelalle | A Newspaperpoem (32)

Töölönlahti hopeateetä, kunnes ainainen tuuli

puhaltaa ajatonta vettä jalkakäytävälle. Myrskyn

jälkeen miten tuoksuu sää, kuollut meri puhdas

huligaanien tuote. Kuuletko miten kevein sävyin

joku kirjoitti "Espalta on pitkä matka asemalle"?

Tarkoittaako säe lähijunaa Malmille, alue-

politiikkaa vai Tolstoita Leningradiin? Vanhoissa

on vuotoja, joita pitkin voi kulkea ison reunalla

pientä polkua: "Tällä paikalla oli se hautausmaa

johon vuonna 1710 haudattiin 1185... Ulkoa tullut

kauhea rutto surmasi silloin kaksi kolmannesta

Helsingin asujaimistosta." Joskus olet Gibranin

puu ja tuuli laulattaa juuriasi, tänään kivitalojen

välissä joku toinen ruokkii lintuja. Talvi lähestyy

silti ja toinen myrkky, öljymyrsky ja runoilija

Tiisalan haamu jakaa ennustuksia tuulilaseihin.

(Sunnuntaisuomalainen 2.11.2013)

Tytöt veljesten töissä | Parnasso

Heikki Meriläinen:

Pietolan tytöt.

Romaani, 476 s.

WSOY 1892, ntamo 2013.

Kai Laitisen Suomen kirjallisuuden historiassa Heikki Meriläiselle on omistettu puolikas lause: "Päivärinnan kertomistapa on rehellistä ja vaatimatonta, ja hänen tekstissään on usein kuivakasta huumoria. Hänen työtään jatkoivat myöhemmin ns. kansankirjailijat, joista mainittakoon Heikki Meriläinen (1847 ‒ 1939)." Kokonaisen lauseen Meriläisestä kertoo Suomen kirjallisuushistoria 2: "1800-luvun loppupuolella ns. kansankirjailijoiden perintöä jatkoi Heikki Meriläinen useissa romaaneissaan, ja vielä sangen iäkkäänä hän huipensi uransa omaelämäkerralliseen romaaniin Heikki Meriläisen elämä (1927)."

Aikalaisarvosteluissa sotkamolaisen talonpojan Meriläisen esikoiskirjaa Korpelan Tapani (WSOY 1888) kiiteltiin, eikä toinen romaani Pietolan tytöt (1892) saanut moitteita juuri muusta kuin liian ilmiselvästä Seitsemän veljeksen matkimisesta. Kahta vuotta ennen Pietolan tyttöjä oli ilmestynyt Juhani Ahon kohuromaani Yksin, vuotta aikaisemmin Minna Canthin Papin perhe ja Arvid Järnefelt julkaisi esikoisteoksensa Isänmaa vuotta myöhemmin.

Jos ei juonellisesti, niin kielellisessä suhteessa Meriläistä pidettiin jopa parempana kuin Aleksis Kiveä. Esimerkiksi oululaisen Kaiku-lehden arvostelijan mukaan:

"Aleksis Kiweä arwosteltaessa ei kelpaa tawalliset mitat. Saman saattaa sanoa Heikki Meriläisestä. Molemmat owat omituisia kirjailialuonteita, jotka luowat nerollaan omituiset tapansa, omituiset sääntönsä. Kielellisessä suhteessa on 'Pietolan tytöt' werraton aarreaitta. Aleksis Kiwen teos siinä kilpailussa jää kauas jälelle, muista kirjailioista ei puhettakaan."

Näin ollen uusintapainoksen takakannen väite "aikalaisarvostelun hylkimä" ei pidä täysin paikkaansa. Hylkiminen alkoi myöhemmin./ - - /

Pitävätkö mainokset paikkansa, kun Suomen kirjallisuushistoria 2 ei pidä? Heikki Meriläisen elämä ei ole nimittäin romaani vaan "muistelmaluontoinen teos". Ei auta kuin lukea. Osin Meriläinen on tosin tullut tutuksi tänä kesänä, kun Erja Manto luki YLE Radio 1:ssä Sattumuksia Jänislahdella (Karisto 1908)...

( jatkuu Parnasso 5/2013, 58-59)