Heikki Meriläinen:
Pietolan tytöt.
Romaani, 476 s.
WSOY 1892, ntamo 2013.
Kai Laitisen Suomen kirjallisuuden historiassa Heikki
Meriläiselle on omistettu puolikas lause: "Päivärinnan kertomistapa on
rehellistä ja vaatimatonta, ja hänen tekstissään on usein kuivakasta huumoria.
Hänen työtään jatkoivat myöhemmin ns. kansankirjailijat, joista mainittakoon
Heikki Meriläinen (1847 ‒ 1939)." Kokonaisen lauseen Meriläisestä kertoo Suomen kirjallisuushistoria 2:
"1800-luvun loppupuolella ns. kansankirjailijoiden perintöä jatkoi Heikki
Meriläinen useissa romaaneissaan, ja vielä sangen iäkkäänä hän huipensi uransa
omaelämäkerralliseen romaaniin Heikki
Meriläisen elämä (1927)."
Aikalaisarvosteluissa
sotkamolaisen talonpojan Meriläisen esikoiskirjaa Korpelan Tapani (WSOY 1888) kiiteltiin, eikä toinen romaani Pietolan tytöt (1892) saanut moitteita
juuri muusta kuin liian ilmiselvästä Seitsemän
veljeksen matkimisesta. Kahta vuotta ennen Pietolan tyttöjä oli ilmestynyt Juhani Ahon kohuromaani Yksin, vuotta aikaisemmin Minna Canthin Papin perhe ja Arvid Järnefelt julkaisi
esikoisteoksensa Isänmaa vuotta
myöhemmin.
Jos ei juonellisesti,
niin kielellisessä suhteessa Meriläistä pidettiin jopa parempana kuin Aleksis
Kiveä. Esimerkiksi oululaisen Kaiku-lehden
arvostelijan mukaan:
"Aleksis Kiweä
arwosteltaessa ei kelpaa tawalliset mitat. Saman saattaa sanoa Heikki
Meriläisestä. Molemmat owat omituisia kirjailialuonteita, jotka luowat
nerollaan omituiset tapansa, omituiset sääntönsä. Kielellisessä suhteessa on
'Pietolan tytöt' werraton aarreaitta. Aleksis Kiwen teos siinä kilpailussa jää
kauas jälelle, muista kirjailioista ei puhettakaan."
Pitävätkö mainokset
paikkansa, kun Suomen kirjallisuushistoria
2 ei pidä? Heikki Meriläisen elämä
ei ole nimittäin romaani vaan "muistelmaluontoinen teos". Ei auta
kuin lukea. Osin Meriläinen on tosin tullut tutuksi tänä kesänä, kun Erja Manto
luki YLE Radio 1:ssä Sattumuksia
Jänislahdella (Karisto 1908)...
( jatkuu Parnasso 5/2013, 58-59)
1 kommentti:
Lisää kiittäviä aikalaisarvioita:
"hafva uppnått ett mästerskap, hvilket för tjänar mer än vanligt beröm. Själf en man ur de »djupa leden", har Meriläinen nu, liksom förut, härifrån hemtat stoffet till sin berättelse, och det är en liflig och färgrik, synbarligen...
likliga ordförrådet, satskonstruktionen, de talrika mycket träffande ordstäfvena, allt bär vittne om att Heikki Meriläinen är en äkta finne, som har språket fullkomligt i sitt våld....
Man kunde nästan rekommendera hans Pietolan tytöt till och med åt språkforskaren, ty utan tvifvel skulle han däraf hafva att inhemta mången nyttig lärdom...."
LÄHDE:
14.11.1892 Finland no 265
( http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=2&action=entryPage&id=518962&pageFrame_currPage=1 )
Lähetä kommentti