Tuesday, October 12, 2021

Hylättyjä esineitä 46 | The Coincidence of Being

Puijo Kuopio 2020.
Syön tai sylkäisen

myönnyn tai kiellän

 

hylkään hyvän

ja huonon, toistan

molempia

 

ja kaunaa

ja nostalgiaa ollakseni

maailmassa

 

itseni hallitsija.

Takerrun siis onnettomuuteen

toiseen alkuun.

Ei se kasva edes pientä

sattumaa.

 

Autuaita ovat ne jotka saavat

yhteyden hylättyihin

esineisiin, autiomaahan.


Eikö se, mitä hylätään, mitä suljetaan ulos, ole aina tavalla tai toisella jonkun aivan toisen alkuperän herättämää huimausta? Eikö se, mitä syljen pois, ole aina se, mitä en ole ja mikä aaveen lailla kantaa mukanaan kysymystä siitä, mikä olisin voinut olla?”

(Caterine Malabou: Sattuman ontologia. Essee tuhoista plastisuudesta, Tutkijaliitto 2021, suom. Eetu Viren, 78.)


Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Tuesday, October 5, 2021

Hylättyjä esineitä 45 | Comatus

 

Kallavesi Kuopio 2021.

Ilo vahvisti, suru supisti.

Tyhjyys, se vain jatkuu.

 

Ei ole toista, ei maata.

Hylätty on paikaton.

 

Yhdestä lopusta kaiken alku,

todellinen runoilu

 

alkaa aivan sattumalta. Muodon-

muutos, jonka kylmyyttä

 

kukaan ei voi mitata.

Mikään ei saa lämmittää.

 

Kärsimys ilman kärsimystä

maahan heitetty esine

 

koppakuoriainen, torakka.

Ellet olisi yksin taitaisit ahdistua.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Monday, October 4, 2021

Seitsemän vuotta instaelämää | Parnasso 5/2021

" Kuka minä olin? Kuka sen tietää, jos en minäkään. Yhtä hyvin saattavat vastata Instagramin hästägit, mihin se elämä meni.  

Minä laskin, insta vastasi:

Onni ja Parnasso 5/2021.

#aikasaaressa 91

#insta, instaruno 28

#kuopio 27

#kirja, kirjailija 26

#kala, kalastus 24

#runo, runous 23

#vesi 23

#kallavesi 19

#talvi, talviverkot 16

#aikakaupungissa 12

#kuva, kuvaruno 11

#kesä, kesäaika 10

#kuusi 9, #aikapekkalassa 8, #savo, savolax 7, #metsä, metsässä 7, #hiihto 7, #helsinki 6, #espoo 6, #puu, puutarha 6, #saari, saarikoski 6, #kävely, kävelyllä 6, #canth 5, #syksy 5, #lumi, lumityöt 5, #linnut 5, #ferdinandvonwright 5, #haminalahti 4, #metsot 4, #onni 4, #sauna 4, #tervo 4, #vispo 4, #kulttuuri 3, #luonto 3.

Siihenkö se seitsemän vuotta hujahti Espoossa, Helsingissä, Kuopiossa ja Tervossa? Kuvaakaan en muista, ennen kuin katson. Sitten saankin lähes jokaisen instaotoksen hetken ja paljon muuta, mitä ei tapahdu ruudulla. Seitsemän vuotta instaelämää ei mennyt ihan suotta, kun näen pilkahduksen myös tulevasta.

Alun perin liityin Instagramiin tavatakseni hyviä kuvia ja jakaakseni valokuviani. Tekstit, stoorit ja videot olivat sivuseikkoja, jotka tulivat kuvaan myöhemmin. Hästägeillä piirrän kuitenkin karttaa siinä missä kameralla, mutta mihin esimerkiksi #aikasaaressa viittaa 91 kertaa sen mielessä, joka ei tiedä mitään yhdestä pohjoisen Kallaveden saaresta..." 

(Parnasso 5/2021, vrt. Tuli & Savu 8.9.2020)

P.S. Kirjoitin esseen keväällä. Kesällä runoilut keskittyivät lähinnä sarjaan "Hylättyjä esineitä", ja hästägit kuivuivat. Kun en lisää tekstiä, katsotaan nyt, mihin kuva kantaa.

Monday, September 27, 2021

Hylättyjä esineitä 44 | Lövar

Kallavesi Kuopio 2021.

1

Vihreä kuiske maan

sataa kullankeltaisena:

kahisevat muistot.

 

Pajukielellä lepäsin.

Korustasi heräsin

kesänkorvalle.

 

2

Hylättyjen lehtien

lennolla kahlaan pimeyttä

talven kentäksi.

 

Esineennahoissa odotan

syksyn peittoa. Tukka kasvaa

pilven harmaaksi.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Friday, September 24, 2021

Päivittelin blogeja | Blogs 2007-2021

Päivän tuuma: Älä tee tolloa,
niin sitä paperia mahtuu enemmän roskakoriin.
Päivittelin pitkästä aikaa blogeja Luvun alla -labelsissa, joka löytyy toiseksi alimmaisena tämän postauksen oikeasta laidasta rullaamalla. 

Aloittaessani omat postaukseni vuonna 2007 seurasin mielenkiintoisimpina pitämiäni blogeja liki päivittäin, ja lisää seurattavia löytyy edelleen esimerkiksi Suomen Kirjailijaliiton listauksesta.

Tänä päivänä blogi-kirjoittamisen henki pihisee juuri ja juuri. Jaan Kaplinski on kuollut, mutta moneen muuhun verrattuna hänen viimeinen päivityksensä heinäkuulta vaikuttaa tuoreelta.

Seuraamistani 36 sivustosta noin puolet näyttää yhtä kuolleilta kuin Kaplinski, tai niitä on päivitetty useampi kuukausi sitten. Varsin harva palvelee edes jonkinlaisena e-portfoliona tekijänsä tuotantoon.

Blogi-kirjoituksen alkuaikojen nautinnot löytyvät nyt jostain muualta. Vaikkapa Facebookista, Instgramista ja toisista stooreista, joita seuraan yhtä vähän kuin Twitteriä.

”Päivästä päivään, tuumasta toimeen” blogejaan jatkavat muun muassa Vesa Haapala, Antti Hurskainen, Jukka Kemppinen, Antti Nylén, Panu Rajala, Juha Siro, Markku Soikkeli, Juhani Tikkanen ja nettikirjoittamisen tutkija ja opettaja Risto Niemi-Pynttäri.

Thursday, September 23, 2021

Kantti kertaa kantti | Kuopio Museum

Kuopion kulttuurikorttelin Kantin uuden osan vihkiäisiin tilattu runo "Kantti kertaa kantti" on jälleen katsottavissa museon ala-aulasssa.

Monday, September 20, 2021

Hylättyjä esineitä 43 | Kamassi

"Kaksi miestä ja karhu kaadettu." Torumin mäen merkit Hanti-Mansiassa 2008.


Ei ole tuhrattu ensinkään turhaan

ja suotta-aikaisesti vaan

suoraan ja halkinaisesti sanottu:

 

Missä on siivet, kun on kynnettävä

läpi koko kieli, ja kuka kyntää

läpi lävestä, jos ei ole hevosta

 

avainta peltosi multiin

metsäisten merkkien suulle?

Nousee vain iso vesi silmiin,

järvestäkö kasvaa se hylättyjen toivo.

 

Monta vuotta on mennyt, ja ihmiset kas

mitään eivät tiedä. Heillä kas paljon hevosia

ja lehmiä paljon… Jumalansa tekivät

puusta, sitten kivestä, sitten paperista tekivät.


Klavdija Zaharovna Plotnikova, viimeinen äidinkielenään kamassiapuhunut, kuoli 20.9.1989 vanhainkodissa Krasnojarskin kaupungissa Siperiassa noin 94 vuoden iässä. Kuolleiden kielten päivä vietetään 20.9.

 Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/