Viiksimetsässä | The Automobile Giant

Viiksimetsässä
poika mietti:
kävyn siemenet
pitäis levittää
auton ikkunasta.

(Hakamono: "Viiksimetsässä", s. 78)

Tuomi kukkii | Bird cherry bloomed

Karhun aika, ronkuvat
joutsenet.
Nainen riisuu turkkinsa
saunan penkille,
valkeus pukee häntä
mies miettii, asettelee
harvat loimensa
pinon päälle - jää siinä
lapsillekin tilaa tulla.
Niin laulavat
hiljaa löylylinnut
kirkkaassa mustassa,
hetken vielä se aika, valkea
vanha aika.

Pesen noen hänen selästään,
valkean puun hetki.
Tuomi kukkii musta marja,
taivaan ukko liekuttaa
kalpeaa lasta.

Poika katsoo vaiti
kynnyksellä
hetken hankaa pimeää pieltä.

(Arboreta: "Tuomi kukkii", "Kukka musta marja", s. 7 ja 8)

Haikutuvan Kakometti | My son on the cottage

Haikutuvan kako
on mettinen, noin
metrin mittainen pörriäinen.

Ilo lentää lasista
lasiin.

HAIKU MAISTUU

On puhtaat tuhkat.
Ne syödään sipulin juuressa
uunista ulos.
Haiku maistuu
ja vedestä nousee kasvimaa.

(Arboreta: "Haikutuvan Kakometti" ja "Haiku maistuu", s. 14 ja 13)

Mieli kielii heinää | Happy summertrees all night long

Kuuset tien ja taivaan
polun ja pelon
välissä on siinä iässä,
ja koivut.
Ne nostelee
hameitaan
niin että läpi näkyy
miten pahat tekee hyvää.
Sitä ne yölläkin
meille piirtää.
Puitten polku on taivaassa.

(Arboreta: "Mieli kielii heinää", s. 16)

Sysmän suvi | Some spruces just before the wintertime

¤

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
_____________________________________________________________________

vvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvv

$

Sysmän suviyö | Midsummer eve in Finland

¤

^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^

Mustikkajumala | Blackberrylord

Taivas jyskyttää
pilvet, mikä ääni
kantapäät
kuin sydämen lyönnit
ruohossa.
Heinän varressa
matalassa
mehiläinen pitää kiirettä
vähän tuloja
ennen sadetta,
tappavaa siipivettä.
Veikkonen kato
mutterikukka on keltainen
nappikukka,
tiheä känsä
metsä mustana
mustikkaa
suus sinistä sihinää
pimeää. Syksy
sipuli ja sienet
jotain niin hyvää
että kädet puhdistuvat.

(Arboreta: "Mustikkajumala", s. 19)

MUSTIKAJUMAL

Taevas müdiseb
pilved, mis hääl
jalakannad
nagu südamelöögid
rohus.
Heina ligi
madalal
kiirustab mesilind
vähe tulusid
enne vihma,
tapvat tiivulist vett.
Vennake vaata
mutrilill on kollane
nööbilill,
tihke pahk
mustav mets
mustikad
sinine sihin suus
pime. Sügis
sibul ja seened
midagi nii head
et käed saavad puhtaks.

(Soome keelest Hasso Krull)

Jatulintarha | Hussaid | Kiviring

Olipa Mukkulan kansainvälisen kirjailijakokouksen jatkosta, jatkoista taikka jalkapallosta mitä mieltä hyvänsä, millä silläkään ei liene mitään merkitystä, kuten esimerkiksi kirjailija Kauko Röyhkä totesi alustuksessaan, niin silti kannatti käydä päiväseltään sateisessa Lahdessa, kun tapasi aivan yllättäen runoilija Hasso Krullin ja silmien alle löytyi heti tuoreita kuvia ja sanoja.

Kokoelmassa Jatulintarha Hussaid Kiviring Krullin runot ovat viroksi, suomeksi ja võruksi. Krullin mukaan tällaista teosta ei ole aiemmin julkaistu Virossa, joten tuskin Suomessakaan, saati muualla maapallollamme.

Suomesta vastaa Hannu Oittinen ja võrusta Triinu Ojar. Kääntäjät ovat valinneet ja koonneet Jatulintarhan runot yhdessä Hasson kanssa kokoelmista Kornukoopia, 2001, ja Talv, 2006. Yhdellä lukemalla kirjan päättelee yhdeksi yhtenäiseksi teokseksi ja hämmästyttäväksi sukellukseksi lukijan hetkeen, jossa tavoittaa yhtä aikaa elossa olon riemun ja ugrimytologian juuret.

Hasson runoissa nauttii yksinkertaisesta ihmettelystä elämän sanattomuuden edessä, jota hän kuitenkin onnistuu sanallistamaan. Metodi on aronpuromainen, mutta ruumiillisempi. Tai ehkä sitä voisi luonnehtia meditatiivisemmaksi kuin Kari Aronpurolla.

Nautintoa lisää kolmen sukukielen sanojen makustelu, vaan laajempi ymmärrys vaatii toisen lukukerran. Kuten myös Hasson omistuskirjoituksen tulkinta.

Ilman tekijöitten lupaa en tahdo lainata kuin runon alun, jossa pistää silmään kuusen lisäksi viron kielen ja savon sukulaisuus sanassa taevas, ja se miten võrun kielessä sanajärjestys kääntyy toiseksi kuin virossa, mutta samaksi kuin suomessa.

Kolmannen lukukerran jälkeen mietin, onko Hasso kirjoittanut ensin runon, jonka Triinu on kääntänyt võruksi, vai onko alunperinkin kysymys Triinun runosta.

Vaan pitemmässä elossa subjektilla ei liene merkitystä sille, elääkö teos. Kun minä sulaa, teos saa kasuta.

Triinu käest

Taivas om järven

pilveq tsuklõsõg vii seen.

Järv om taivan

vesi läügus pilvi vaihõl.

Kuusistu kaus järvest vällä

ladvaq viin kimmähe kiinni
...

Triinulta (Hannu)

Taivas on järvessä

pilvet kylpevät järvessä.

Järvi on taivaassa

vesi välkehtii pilvissä.

Kuuset kasvavat järvestä

latvat tiukasti kiinni vedessä
...

Triinult (Hasso)

Taevas järves

pilved ujuvad vees.

Järv taevas

pilvepraost läigib vett.

Kuusik võrsub järvest

ladvad vees kõvasti kinni

...

Teoksen harvinaisen miellyttävästä ulkoasusta vastaa taiteilija Peeter Laurits ja sen on julkaissut Kivisildnikin kustantamo Ji, joka tarkoittaa Jumalan ilmoituksia. Alunperin pärnulaisen kustantamon nimeksi piti tulla Konstantin Päts, mutta sitä ei saatu rekisteröidyksi Virossa. Tosin muitakin selityksiä kustantamon nimestä näyttää löytyvän, kuten kerrotaan Eesti Ekspressin jutussa.

Kirjaa voi kysyä ainakin Tuglas-seurasta Helsingistä ja sen lisäksi SVYLlistä eli Suomen Viro-yhdistysten liitosta ja nettikaupasta www.svyl.fi.

Voittajan kahvi on mustaa ja väkevää

Minkä romaanin 10 ensimmäiseltä sivulta löytyvät lainaukset:

”paraatihuoneet näyttivät synkeiltä ja raskailta (s. 9), jälleen uutta kallista ja isokokoista (10), eivät jaksaneet raskasta ja yksitoikkoista työtä (11), olivat kokemattomia ja uskoivat herkästi (11), tunsi kaikki ja oli kotonaan kaikkialla (12), heittäytyi vapaaksi ja alkaa elää täysillä (12), sydän löi nopeasti ja kovaa (12), vaan oli itse lempeys ja kohteliaisuus (13), käytössään tyhjä ja lämmittämätön vuokrahuone (13), ilmeenkään värähtämättä... sanoi tiukalla äänellä (14), sanat kovalla äänellä ja selvästi (14), yhtä hillitty ja täsmällinen (14), aivan liian nuori ja kokematon (15), sunnuntai oli pilvinen mutta jääkylmä (15), piiput sylkivät harmaata tuhkaa ja mustaa savua (15), puri huultaan... sanoi jurosti (16), nyrpistävän nenäänsä ja katsovan häntä nenänvartta pitkin (16), katse oli tuijottava ja kauhea (17), kaikkein vähiten... sanoi kaiken tämän (17), ohuita ja verettömiä huulia (17), samaa sisua ja tahtoa (17), piti ihmisistä ja kepposista ja yllättävistä tapahtumista (17), koko vuosi oli ollut levoton ja väkivaltainen, oli suurlakkoa ja kapinoita ja mellakoita (17), hengittivät vapaammin ja rohkeammin (18), eräänä kosteana ja kylmänä maaliskuun iltapäivänä” (18)?

Ei ole ihme, että romaani on paksu ja siinä on sivuja 589 ja useammin kuin kerran kahvi on mustaa ja väkevää.

Ihme on se, että yli 100 000 suomalaista on ostanut näin paksua tekstiä. Ihme on myös se, että silmiini ei ole sattunut yhtään arvostelua, jossa tästä paksuudesta, romaanitaiteemme jenkkakahvoista ja itsestäänselvyyksien toistelusta olisi kerrottu tai sanottu ja puhuttu sekä kirjoitettu.

Ilmeisesti kriitikot, kustantajat ja media ovat yhtä ja samaa pataa, joka syöttää kansalle sitä läskiä, jolta se joidenkin mielestä näyttää. Ilmeisesti kirjabisneksen sisäisen ”Oman kylän poikia ei petetä” -korruption ihroissa on vain pieni mahdollisuus, että romaani saati muu kaunokirjallinen teos voisi hengittää.

Ilmeisesti yliopistossakaan ei enää osata lukea, kun kirjallisuustieteen professori valitsee vuoden parhaan romaanin sen paksuuden perusteella.

Toisaalta eihän Jyrki Nummi voinut valita muista teoksista kuin mitä Finlandia-raati antoi hänen luettavakseen, ja kuten aiemmin on tullut todistetuksi (SS 3.12. ja HS 30.11.2006) F-raadin ainoa suomenkielinen on kertonut, ettei hän ehtinyt lukea ehdokaskirjoja. Kun näyttelijä ei tehny työtään, kääntäjä ja FST:n tuottaja tekivät sen hänen puolestaan.

Kun vihdoin sain jonottamatta kirjastosta vuoden 2006 parhaan romaanin, luin sen loppuun asti. Niinhän ne yleensä pitäisi lukea, ja toiveena olisi toinenkin kerta, mutta tiedän kirjailijoita, jotka eivät ole jaksaneet F-kirjaa 10 ensimmäistä sivua pitemmälle.

Tosin luin vain suomennoksen, joka ei kuitenkaan voi olla kovin epätarkka, koska kirjailija toteaa kirjansa viimeisessä kappaleessa: ”Niissä kohdissa joissa suomennoksessa esiintyy vapaamuotoisia ratkaisuja, olen käynyt ne läpi yhteisymmärryksessä suomentajani Katriina Savolaisen kanssa ja hyväksynyt ne kaikki.”

Pamfletissa Kirjailijaelämää, 2006, Hannu Raittila päätyy siihen, että hän ei enää kirjoita romaania, jos sitä ei myydä riittävästi.

Nyt tekisi mieli lyödä F-kirja kirjailijan kouraan ja kysyä, että tällaisestako rautalangasta meinasit seuraavan romaanin vääntää, että sen paksuus käy kaupaksi. Nimittäin jos F-kirjan lauseessa eletään tårta på tårta -tasolla, niin sitä löytyy myös kokonaisuudesta, jonka juonen alleviivaa epäuskottava epilogi.

(Savon Sanomat 8.6.2007, s. 18)

Toinen metsä | Wood area

Raaka työ on käsillä
ennen kuin pelto on puu ja puu on pelto.
Puheita ei ole pidetty
eikä pidetä.
Ne ovat edessä
niin kuin ruumiit on
ja patsaat, tasarivit
tunteen tiellä.
Pelto on puu ja puu on pelto.

(Arboreta: "Toinen metsä", s. 21)

Kolmas vuori | Third lining

Nyt yli
kymmenen vuotta
kyykistyn tähän lepän juureen
saha käsissä.
Saunapuut eivät lopu
löylyt vain laihtuvat.
Minä kumarrun syvempään.

(Arboreta: "Kolmas vuori", s. 25)

Lemmikki | Forget-me-not

Miten sinä tuoksut
Jaappanin männyn sileä iho




(Arboreta: "Hokkaido", s. 27)

Silfion | Silphium

Minut istutettiin nurkkaan.
Saan kasvaa vapaasti
sen verran että kauneus tarttuu
maksajan silmään.
Kukaan ei tunne minua,
vaikka kuvani painettiin pyörivään kultaan.
Mustialan viimeisen villin vika
vilautin vähän kieltä,
isäntä veti heti vieraat alas
arboretumin perille.
Ja ylitsevuotava suuruus ja voima
heidän suunsa höyryissä
saa minut punastumaan.
Tuntemattoman suvun viimeinen
kalpenee väärässä nurkassa
väärän vaakunan alla.

(Arboreta: "Silfion", s. 37)