Hylättyjä esineitä 35 | Koppel

Saarinen Tervo 2021.

Kun jostain puristaa

jossain pullistuu

meidän korpus:

 

pilviä, jälkiä

mitä tahansa sirpaleita.

 

Sininen ja valkoinen

syö järvestä pohjat

lopulta koko meren;

 

kaikki yhtä ja samaa

elvytystä, puhetta maasta

joka on jo puhuttu.

 

Kuka sen kestää

kyyneleensä eivät johdu siitä,

toivonsa on toinen;

 

joka ei sitä ole tuntenut

ei siitä tiedä, ja jota koskettaa

hämmästyy kätensä

 

muistia ylistävää suuruutta.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Hylättyjä esineitä 34 | Human Voice

Tervaruukki Kuopio 2021.

Päättyi ääni

mihin päätyy hän.

 

Mikä oli se laulu:

täytti hiljaisuudella

tuntemattoman.

 

Öisin hylätty

palaa auringon laskuun.

Hämärissä halun tulot

esineen muisto vain.

 

Kävelimme kerran sen

rantapolun. Se on ihana

paikka, vaikka varjot ovat pitkiä

saaren tuulisella puolella.

 

Lähde: aina siellä

etäisyydet kukkivat

kuihtuakseen

lakiensa mukaan.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Hylättyjä esineitä 33 | Seepart

Kallavesi Kuopio 2021.

Vedenääni, läpisävelletty.

 

Ikuisesti haihtuva osa

täyttää kaikki rannat.

 

Taivaan tosi käsillä

kun kivi lentää leipää

järven suuhun.

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Hylättyjä esineitä 32 | Nagel

PS

Kuvassa on velipojan viestin mukaan harituspihdit. 

Jos photo on näin, poetican taustalta löytyy

japanilaisen sananlaskun Janten laki: 

"Laudasta törröttävä naula lyödään aina sisään."

Hylättyjä esineitä 31 | Was mich nicht sörje

Pekkala Tervo 2000.

Kuka ei pakota esinettä

taloksi, antaa valua vaan

elomme läpi

kuin riemukaaresta.

 

Esine ei jaarittele;

hylätty on mykkä

näyttääkseen tarpeettomalta

missään meidän pelissä.

 

Mikä ei riko ruukkua,

tekee vahvemmaksi

was mich nicht sörje,

macht mich stärker.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

 

Matinea Rautavaaralla | Matti Pulkkisen seura

"Pojan uskon" (2021) ja "Taistelevien metsojen" (2020) kannet suunnitteli Satu Ketola (Enstedt).

Romaani Pojan usko (Aviador 2021) on vasta painossa, mutta kirjasta puhutaan jo sunnuntaina Rautavaara-päivillä. Ensin yritän kuvailla, millainen mies Paavo Ruotsalaisen ainoa poika Juhana oli, ja sitten kirkkoherra Juha Luukkonen kertoo Paavosta rautavaaralaisten silmin. 

Kuva: Raili Miettinen.

Kirjallisuusmatinean järjestää Matti Pulkkisen seura, jonka vieraana sain edellisen kerran esitellä Kuohareiden (2014) taustoja. Matinea alkaa 4.7. klo 13.00 osoitteessa Kaivokoskentie 72, Rautavaara.

Lisätietoja Pojan uskon taustoista löytyy täältä.

Romaanin liepeeseen valikoitui kolme näytettä:

PAAVO

”Pian arkkienkeli Gabriel ilmoittaa neitsyt Marialle esikoisen syntymästä, Paavo sanoo, ja huomenna kaikki sorretut saavat kiittää tuota Messiasta kohdussaan kantavaa naista, joka on valittu vaatimattoman surkeutensa kautta todistamaan, kuinka köyhät rakentavat Jumalan valtakunnan. Raskaana ja rahattomana Maria lupaa, että Jumala syöksee vallanpitäjät istuimiltaan ja korottaa alhaiset, ruokkii nälkäiset ja lähettää rikkaat pois tyhjin käsin.”

NUUTTI

”Talonpojan käsi, säätynsä mukaan on kova ja känsäinen, mutta Paavo Ruotsalaisella on rakkoja vain kielessä.”

JUHANA

”Odotan, kärsin ja vaikenen niin pitkään kuin on tarvis, vaikka karvas juuri tahtoo kasvaa kitkeräksi marjaksi, nurjaksi mieleksi, vissiksi sydämen murheeksi, joka ei ota parantuakseen. Sinua kaipaa sydämeni, sun puolees huutaa mun henkeni.”

Kirjallisuusterapeutti Raili Miettinen kirjoitti Rautavaaran matineasta 5. heinäkuuta 2021 blogiinsa, joka löytyy täältä.