Toukokuun vallankumous | A Newspaperpoem (23)

Lukevia lukemattomien joukossa. Valaisevia ruutuja

vanhoja sivuja digiajassa: koneluku louhii massoja,

hyperlukija hyppii kanavalta toiselle ja lähiluku jat-

kuu kuten tuhansia vuosia. Syvällä metron tärinässä

lukevat valkeita kukkia kuin magnolia Central Parkin

keväässä. Vaikka rahoitus laskussa, lukijat taimella:

New Yorkin kirjastoissa kävijäennätys. Ääniviestien

maassa yhä uskomatonta: pulina sulaa, jää kirjoitus. 
”The spoken word perishes but written word endures”

vihertyy huomaamatta Brooklynin kirjaston seinässä.

Pianko patinat puhtaaksi, kun vallankumous alkaa ja

rypyt jo tänään: kosmetiikkayhtiöllä 400 päivittäjää

F-bookissa joka päivä. Lukemattomat lukevien jou-

kossa yhtä kauniita myös huomenna: ”The digital 
revolution is on at L’Oréal.” (Vanity Fair 5/2013) 

(Sunnuntaisuomalainen 27.4.2013)

Proosan poetiikkaa II Tampereella | Poetics II

Pirkkalaiskirjailijat kokoontuivat keväällä 1984 Mältinrannassa Tampereella. Taustalla Aamulehden kulttuuritoimituksen päällikkö Erkka Lehtola, edessä kirjailijat Harri Sirola (vas.) ja Hannu Aho.

Jyväskylän kirjamessuilla aloitettu proosan poetiikan pohdintani jatkuu Pirkalaiskirjailijoiden vieraana perjantaina 26.4. klo 18:30. (Samalla reissulla juonnan vuoden 2013 Runopuulakin viimeisen virallisen karsinnan Tulenkantajien kirjakaupassa klo 16:30.)

Tampereen-alustusta valmistellessa tuli vastaan näitä muistoja. ”Mäkelän piirin arkistokuvien” jälkeen kirjoitin Helsingin Ylioppilaslehteen vielä toisen kirjallisuusaiheisen jutun Tampereelta. ”Mukava mies vastoin tahtoaan” (27.11.1986) kertoi Erno Paasilinnan vierailusta.  

Mäkelän piirin arkistokuvat

 ”Kirjallinen ilta Tampereella, kirjailijoiden kaupungissa? Vieläkö Väpi Linnan ja Late Viidan perinteen pohjalta ponnistaa sykettä, vai onko todella niinkuin näyttää, että kaikki toiminta keskittyy Helsinkiin. Tosin on vaieten todettava välittömästi puolustukseksi, että kaksi Runous-lehden perustajaa kävi Tampereella viime syksynä. Että kyllä täälläkin. Illan ohjelmassa olivat: Väinö Kirstinän haastattelu, Kuva ja runo -näyttelyn avajaiset ja Pirkkalaiskirjailijoiden kokous, vierailijana Harri Sirola.

Jutun prologina istun Väinö Kirstinän seurassa kahden ohrapirtelön verran...” (Ylioppilaslehti 16.2.1984)

Murrerunoilija kirjoittaa kuten V. A. Koskenniemi | Critique

”Järventausta (Silja): ... Mitä muuten on ’selkorunous’? 

Lindstedt (Laura): Olisiko se murrerunoutta, jotain sellaista jota kenen tahansa on helppo lukea? V. A. Koskenniemi on ainakin selkorunoutta.” 

(Kritiikki. Nuoren Voiman kirjakatsaus VII, syksy 2012, 101) 

"En voi puhua muiden murteella kirjoittavien puolesta, mutta itselleni murre ei ole tehokeino vaan luomisen lähde, ehto ja edellytys. Ilman sitä en saa kiinni muistoistani ja syvimmistä mielenliikeistäni. Toki kirjoittaessani tasapainoilen rönsyilevän puhekielen ja hallitun runokielen välillä, mutta pohjavireenä on väkevä esivanhemmilta opittu kansankieli."

(Heli Laaksonen: "Ei tehokeino vaan edellytys, Suomen Kuvalehti 15/2013, 66)

"Valtava kuusi löytyi pitkän etsinnän jälkeen" | The Spruce

Kuva: CaixaForum Barcelona.

Kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtilan Vaakasuora (2011), elokuvallinen muotokuva kuusesta, nähdään nyt ensimmäisen kerran Suomessa. Kiasman näyttely avautuu 19.4.

"Valtava kuusi löytyi pitkän etsinnän jälkeen Aulangon hotellin puistossa." (SK 12.4.2013, 48)

Kai Laitinen (1924 - 2013) | A Newspaperpoem (22)

Kai Laitinen (1924-2013) ja Irma Laitinen Suonenjoen kirkkossa lauantaina 6.4.2013.

”Autio maa”, ”Huhtikuu on kuukausista julmin,”

Näin se modernismi alkoi. Ja loppui savon kieli

ei merkkiäkään maisteri Laitisen, etevän esseis-

tin Eliot-esittelyssä. Totinen paikka myös Suomen

kirjallisuuden historiasi, tosin tentin tärppinä jo

Pakina kirjallisuuden muotona. Opettaja ei hajota

vaan rakentaa maltille. Iisveteläisen kansakoulun

haistoivat Sianhoitajat, sanalla heinähattu söimme

kai professorin, ja konstruktioni lihoi potkimalla

kuten AKS ja Myöhempien Kirjoitusten Salaseurat.

”Historia – att skrivas på nytt. Alltid.” Eilen muu-

tit Helsingistä vanhaan maahan. Suonenjoella

kirkossa sain tervehtiä kirjailijoiden puolesta:

maailmanrannalla kesä jatkuu, kesä. ”Taitaa olla

jo myöhä”, kirjoitit kerran kesällä meren takana.

(Sunnuntaisuomalainen 7.4.2013)

Mannisen Haavikko Parnassossa | The Pires

"Hänen kielensä huumasi minut, vaikken ymmärtänyt sanaakaan; hänen sanojensa sointi loi mielessäni mystistä maailmaa, jollaista en aiemmin ollut kohdannut missään, maailmaa, jossa häilyivät satujen hahmot ja historian salaiset polut...

Kun tulin vanhemmaksi, heräsin saduista, ja unohdin nuoruuteni sadunkertojan. Hänen tilalleen tuli modernistinen Leviathan, totuudenpuhuja Paavo Haavikko, joka oli ja on tylsä ja ahdistava esikuva, akateemisesti uskottava intellektuelli. Haluaisin löytää jälleen nuoruuteni taianomaisen tavan lukea häntä, etsiä tieni takaisin..."

(Teemu Manninen: "Satujen menninkäinen. Henkilökohtaisia ja epätieteellisiä havaintoja Paavo Haavikosta", Parnasso 2/2013, 34 - 38.)

Runoilija Harri Nordellin Turun Sanomien jutussa 29.3.2013 muisteltiin Haavikkoa aukeaman verran ja julkaistiin Haavikon jäämistöstä löytyneita runoja. Haavikoon kootut teokset toimittaa Teokselle Jaakko Anhava.