Vakavasti ottaen raaputan kuvaani ilmaan
kiviltä kerjään kauneutta juurteni tiellä
Kissat eivät anna anteeksi vaikka sataa
kiipeävät kylkiäni terävin kynsin
Sylkkyys tahdon suuri pilvi
Sinussa on reikiä kyllä
kuin korpinaavassa
kuin tässä talvessa
Mäntyjä mäntyjä
aina mäntyjä kaupungin isien harrastuksia
patsaita
ajatuksia
miesten pystyjä
Kuin olisivat käärmekuusinaisia, hiukset
hiukset nostettuina ylös
kuin museossa marjapuilla
ruukuissa
enkä antaisi heille nimiä tuntisin
(Juoksijan Testamentti: "1", s. 45)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti