Kallavesi Kuopio 2019. |
Eläimen kipu
äänetön
katse. Suuri
on ihmisen valta
tuottaa
tuskaa, rakkaimmalle
aina raskain
kuorma.
Sillä me
tunnemme tien;
toistamme
yksin menneitä
vuosia,
kymmeniä:
Paljain
jaloin
vein hänet järven
rantaan,
eläväiset äänet ja vedet.
Kun
ajattelen sinua nyt
vanhan Paul
Claudelin sanat:
”Katson
mennyttä elämääni
kuin taakse
jäävää saarta.”
Aika oli
hyvä
sitäkin
kauniimpi muisto.
Tyynny
siihen sydän
kun ilta on
– kuin avoin
kämmen järvi –
veden valo hiljaisuutta
lyijyn
kirkasta.
Valokuvaruno, photo
poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti