lauantai 20. heinäkuuta 2019

Pojan usko | "Live at all means to cause suffering"



"Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös
rankaisee; mutta jokaista poikaa hän pieksää,
jonka hän korjaa." Hebr. 12: 6.

1
Älä pelkää, sanoin
      toisen kerran samalla polulla.
Suojelun Sinua Kaikelta, lupasin
      kuten runoilija joukkonsa eessä.
Sitten hän oli kuollut.
       Kolmatta kohtausta
ei koskaan näytellä.

2
       Lintukodon orpo
saaren ensimmäinen ja viimeinen
       viaton poikanen
koiran suussa. Meidän uros
       on tappaja siinä missä kaikki
konnat, juuri se joka lupasi puhumalla
       rakentaa pesää
kenelle vaan ja hänelle joka tuskin
       oli tehnyt pahaa.

3
Mikään ei pysy hengissä.
       Kenen ”jippo” auttaa
kun toivo on loppu.
        Mitä se on
kun kolme munaa katoaa
        Kalalokilta;
Laulurastaan pesä kuin kirves
       puun juurella;
Lapsettomat joutsenet selluvat
      sinilevässä kapakasta toiseen.
Mitä se on verrattuna muutoksiin
      ilmassa, maalla ja merellä.
Suruviesti täältä, toinen sieltä
      mitä sitten.
Kesä jatkuu, elämä ei
      ei elämä jatkuu ihmisessä.

4
 Oma koira puri kuten ystävä
      paljastui kuohariksi
Toveri riistäjäksi.
      Että tuo itikkaa pelkäävä
häntä koipien välissä ininää
     ovesta pakeneva sammutti valot
lopetti kesän, opetti Toivolle
      ettei sitä ole.

5
Jäniksenpoika oli lottoni
     yksikätinen joka ei enää vetele.
On kuolema jolla kuolemaa
     en voita peitellessäni
silmäsi, niin pehmeän kuonosi
    lapion terällä kompostin multiin.
Kaikki kaunis voi kuolla
      ei vaan tahtoo kuolla.


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kävin lukemassa pitkästä aikaa, kun tuli runopula. Puhutteleva. Luin moneen kertaan, ja palaan vielä monesti, varmasti.