 |
| "Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä", KultuuriCoctail, Yle 21.6.2017. |
1
Mistä vaikenin,
olen vaiennut jo liian pitkään kysyi Günter
Grass ja kertoi sen mikä oli kirjoitettava. Ruutua tuijottava, katsomona
kiljuva musta aukko, ihmisen irvikuva kaikkien lypsylehmien äiti ja yhteinen
sonni kädestä kärsään oli penkkiurheilija.
Se ei lukenut kuullut eikä halunnut
puhua Urheilun mustasta kirjasta. Sille riitti idolin aforismit urheilusivulla
jossa toisteltiin Hannesta hymyilemässä Suomea kartalle ja toiset kansat saunan
taakse: Saksa ainakin paska maa. Jos katsoi penkkiurheilijaa, ymmärsi miksi
ajattelu oli niin vaikeaa. Häpeämättömällä ihailulla jatkettu voittajan kaipuu
loukkaus ihmisyyttä vastaan, rikkaimmat formulakuskit köyhimpiä tuhlauksen
maailmanmestareita.
Nämä veteraani-istujat vikisivät sitten sumppia pollassa ikäloppuja
riitojaan sekunneista ja senteistä valmensivat viattomia samalle vammauralle.
Ajankäyttöä tehostivat penkkiharkimot joilla oli aina aikaa kalenterissa kun
oli matsista kyse. Terveyskuluista valittivat ruskettuneet urhot jotka hoitivat
työajalla lenkki-, lentis, lätkä-, sulkis- ja muut vapaa-ajan vammat etelän
matkavakuutuksen piikkiin tietysti.
2
Kun penkkiapina ei
osannut elää pystyasennossa saati kävellä, silloin bensa ei maksanut mitään kun
kakaraa kuskattiin kiipimishalliin. Lapsuutensa
istunut jäätyi katsojaksi eikä ikuinen vauva vaihtanut lajia, penkkiä eikä
joukkuetta, ei edes netissä etusormella. Mieluummin vaikka nolla-nollapeliä
kuin ilman autoa salille. Vaikka sata hienointa Jokereiden maalia, en kävele
hallille.
Mölisevä fani liikutti vain kaljahanaa, tiivis massa liikahti
henkilökohtaisilla punaniskoillaan ehkä Ärrälle liikuttamaan keskisormea
kansanterveydelle, josta Veikkaus huolehti vasta sitten kun ruletinpyörittäjä
kärysi. Uhkapelillä saatiin terveyden tilalle ikuinen jatkosota ja muukalaiskammo,
kansallissyöpä joka tappoi leikin, sen ilon mikä lapsessa oli ja meilläkin iti
ennen tätä kulttuuria jota veti milloin mikin pallopoikien ja pioneerityttöjen
urheilu- sekä kulttiministeri.
3
Ihminen
tavoittelee rajojaan, siksi se urheilee sanottiin kun ei osattu olla paikallaan
kuin haudassa. Arkussa, hengettömälläkin penkinraapijalla leipänä ja uskontona
kirppujen sirkushuvit: urheilutulokset.
Vaihtoehtoliike oma liike. Omin jaloin
ja käsin kohti onnea jota ei verottanut toppatakkimimmin tai kaapunninpoejan makkaramainos.
Huipputuet kansanladuille, poluille ja pyöräteihin. Työpaikan puheurheilu
korjattiin venyttelyvartilla. Kouluihin pelikielto ja leikkipakko. Punttikuuri
vanhusten palvelutaloon.
(Se mikä jäi sanomatta. Sanomalehtirunoja: "Urheilu", 50-51)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti