Hän seisoi nulipää sängen laidassa
kiven päältä jos ei horju särki
näkee lepikon takaa hopeista, järvi se on,
kun kääntyi kivi pysyy paikallaan, mäellä
harmaat talot yksin yhtä yksin, eivät liiku
Hänellä oli sentään kengät, paljain jaloin
ei pääse näin kaukaa kotiin
mutta tukka ei kasva, ei suostu
vaikka on potunnoston aika
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti