"Ei metsä kuole" museossa | Hope from Wood

Arkkitehtuurimuseo Helsinki 2021.

Arkkitehtuurimuseossa Toivoa puusta -näyttelyn avaavat säkeet on lainattu Kuusikirjasta (2008). Alun perin runo ”Ei metsä kuole” ilmestyi kokoelmassa Laani, valitut puurunot 1985–1998”. 

Kuusikirjan jälkisanoissa ”Kuusen juuria” kerrotaan runon syntyneen Jaan Kaplinskilta saaduista vaikutteista: ”Metsännenää Tapion juurilla parannettaessa miellytys luvuin ja hyvityssanoin ei saanut olla vihainen vaan lempeä. Tässä lempeän myöntymisen tilassa virolaisen Jaan Kaplinskin runoja lukiessa on kirjoitettu runo ’Ei metsä kuole’.” (189).

Toivo puusta -näyttelyn kuraattori on muun muassa Runoraadista tuttu kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi, ja näyttely on auki 10. huhtikuuta 2022 asti (Arkkitehtuurimuseo Kasarmikatu24, Helsinki).

Tanssi kurkkien kanssa

Kaplinskia näin useamman kerran ja kerran tapasin kotipaikallaan Virossa liki Võrua sen verran, että sain runon kokoelmaan Liiketoimintasuunnitelma (2004):

ensikäki Kaplinskin arboretumissa
se ei kuku minulle pitkää ikää tupakka suussa

talvituvassa valkea uuni, nokiset seinät
kylmällä lattialla lämpimät matot

”inhimillinen tekijä”
runoilijan vihreässä hatussa

portilla hän kertoo tanssineensa
kurkien kanssa (68-69)

P.S. Runon Kitty Todd Arboretumin kuviin liitetty versio löytyy blogista toukokuulta 2007:

http://jounitossavainen.blogspot.com/2007/05/ei-mets-kuole-kitty-todd-arboretum.html

Hylättyjä esineitä 50 | Bokmässän

Central Park New York 2013.

Katsoja & lukijat

Kuvan ja sanan

 

huipputarjous: Katsastus-

kahvit päivän pullalla!

 

Messu lyhyt, kirja pitkä.

Luetaan niin nähdään.

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Hylättyjä esineitä 49 | Ett meddelande

Pariisi 2011.

Niin linnut kuin olisi ilta;

heti kun heräsin näin unta:

Taivas, taivas

mikä pilvi tuolla ui!

 

Saari järven sylissä

helmi lusikassa.

 

Aurinko ajaa pois laiturilla.

Sitten se tulee järveen, menee

pilvi kylmäksi kuin

lukematta jätetty viesti.

 

Luoja, miten ikävä!

aika on nyljetty paperiksi.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Hylättyjä esineitä 48 | Pinsamma verser

Tuulia Iso-Tryykäri: Lähetetty, öljy kankaalle (2017)
Kuopion taidemuseon näyttelyssä Nupit kaakkoon 25.9.-9.1.2022.

1.

Häpeä voi hävitä,

lähetä.

2. 

Vaimea mahalasku

vahva siemensyöksy.

3.

Samaa mieltä

, mutta

4.

Jos metsään tahdot mennä

Kafka syö läskisoossia.

5.

Aina, kaikki,

ei ikinä muodossa.

6.

Aikani ajoin aikasi ohi. En enää näe

kun kutsut.

7.

Avasit oveni auki

kuten Doors.

8.

En saa piirtää sinulle suuta

ja raskasta viikonloppua.

9.

Benjamin

myöskin.

10.

Myös porkkana on säe.

11.

Päivän runot dinosauruksia

elävien huoneet fossiileja.

12.

Mikä sinua ajoi mikä pidätti

sen vei sturm und drang.

13.

Antamatta mitään

tykätä ystävänä, peukuttaa!

14.

Koukuksi punot lumppulankaa

Mit dir Docke kungeln.

15.

kuin piranja tuikkuja

pienesti hyväksi ja hyvästi

16.

Mikä tykkee mistäi.

17.

Jospa Juma vain koettelee

jakaakseen lumen ja jään.

18.

19.

Ja edelleen kato, katso eteen

ja taakse olet yksin sivullinen.

20.

Puu tuo uupuu, kuvastasi puuttuu

vielä ajan varmuutta.

21.

Silleen heitetty hylätty on

ajalta poimittu ajattomaksi varustettu.

22.

Puu/ tuu! vaadin

katsomatta sivuun ensin.

23.

Missä oli, on nyt tämä yritys

sanoa, sanoitko: Et ole esine.

24.

Kertomus mistä tulet

minne menet Lydia Davis?

25.

Kaikki sinusta vikoja

minussa: nolot säkeet 23.10.2021.

26.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Hylättyjä esineitä 47 | Meum ego

Itkonniemi Kuopio 2021.

1

Ränni koputtaa

täältä sataa, siellä

kuolema tulee.

 

Vanhuus ja lääkkeet

riisuu naamiot:

”Käy hymyks itku,

helpoks elon ies.”

 

Hiljaisuus avaa oven

sinne missä ukkonen

myllersi. Eikä mikään

 

miltään kantilta

samanlainen harmaa.

 

2

Herätä nyt ja levätä.

Nähdä tarkasti hidas

uni, puhdas ilo.

 

Musta odottaa kauan

pimeyttäni. Uskallanko

astua matolla seiniä päin?

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Hylättyjä esineitä 46 | The Coincidence of Being

Puijo Kuopio 2020.

Syön tai sylkäisen

myönnyn tai kiellän

 

hylkään hyvän

ja huonon, toistan

molempia

 

ja kaunaa

ja nostalgiaa ollakseni

maailmassa

 

itseni hallitsija.

Takerrun siis onnettomuuteen

toiseen alkuun.

Ei se kasva edes pientä

sattumaa.

 

Autuaita ovat ne jotka saavat

yhteyden hylättyihin

esineisiin, autiomaahan.

”Eikö se, mitä hylätään, mitä suljetaan ulos, ole aina tavalla tai toisella jonkun aivan toisen alkuperän herättämää huimausta? Eikö se, mitä syljen pois, ole aina se, mitä en ole ja mikä aaveen lailla kantaa mukanaan kysymystä siitä, mikä olisin voinut olla?”

(Caterine Malabou: Sattuman ontologia. Essee tuhoista plastisuudesta, Tutkijaliitto 2021, suom. Eetu Viren, 78.)

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.

Hylättyjä esineitä 45 | Comatus

 

Kallavesi Kuopio 2021.

Ilo vahvisti, suru supisti.

Tyhjyys, se vain jatkuu.

 

Ei ole toista, ei maata.

Hylätty on paikaton.

 

Yhdestä lopusta kaiken alku,

todellinen runoilu

 

alkaa aivan sattumalta. Muodon-

muutos, jonka kylmyyttä

 

kukaan ei voi mitata.

Mikään ei saa lämmittää.

 

Kärsimys ilman kärsimystä

maahan heitetty esine

 

koppakuoriainen, torakka.

Ellet olisi yksin taitaisit ahdistua.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/  Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso 5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.