perjantai 30. marraskuuta 2018

Casparin kuuset på svenska | Åren går med min pensel

Caspar Friedrichin (1774-1840) kuusia Puijon mäkimontun laidalla.ensilumen aikaan 2018.

Vuodet vierivät, 
minä leikin siveltimellä omassa talossani. 
Miksi minä eksyin tälle polulle, 
metsään joka lohduttaa yksinäistä? 
Iloni ovat pieniä enkä pyydä mitään. 
Olen kuin varjossa kasvava kämmekkä 
ja kaukaiset saaret, 
joiden sinisiä saloja saan maalata 
kenenkään näkemättä.

(Åren går med min pensel i mitt hus. Varför förloras jag på vägen, den skog som tröstar ensam? Min glädje är liten och jag ber inte om någonting. Jag är som växer orkidéer och i skuggan av avlägsna öar med blå hemligheter gör mig möjligt att måla i dag.)

PS och samma på video här.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Esimerkillinen yhteisösuorite | City of Kallavesi

Männistön kultahammasta porataan Pohjolankadun päässä.

     Voihan nenä!
Männistön hammas kasvaa
      horisontin poikki.
Kauempaa katsoen kaupunki on matala
      kultahammasrannikko.
Kuopio paisuu niin kuin Puijon torni
       kannattaa taivasta ilman muutosta.
 Mitä korkeampi lujatalo sitä komeampi
       Savon selluseutu.
Kaikki mikä kiiltää on Kallavettä
       tuhka pelastaa metsät
karja ei katoa aukonpeittoon
       eikä metsännenään.
Kiinalainen tekniikka pesee järvet
      puhtaaksi kuin hiilinielut
ja lopulta kukkarot. Pulp, pulp
                   Fin.

PS voit myös kuunnella runon täältä.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Nollatuloilla 200 euron mätkyt | The Author's Bread

Savon Sanomat 2.11.2018, A10.
Savon Sanomien mukaan verotettavat tuloni ovat 0 + 0 euroa vuodelta 2017.  Miten sitten on mahdollista, että sain nollatuloista mätkyjä 199,33 euroa?

Ensinnäkin SS:n 0 + 0 ei pidä paikkaansa. Huolimatta siitä, että en julkaissut painettuja teoksia viime vuonna, ansiotuloja kertyi peräti 1 871,68 euroa. Kirjailijan työstä saamani palkka vastaa siis keskimäärin sitä summaa, joka selviää kulttuuritoimittaja Eeva Lankolaisen jutusta "Kirjailijan leipä on pieninä palasina".

Jäännösveron ennakkomaksu 2017.
Mätkyjen suurin syyllinen on valtion sairasvakuutuksen päivärahamaksun korottaminen noin 0,8 prosentista noin 1,5 prosenttiin ja yleisradiovero, jota ei tarvitse maksaa, mikäli tulot jäävät alle 14 000 euron vuodessa.

Nauttiessani toista vuotta valtion viisivuotista apurahaa, josta ei pitäisi maksaa veroa, sain tililleni viime vuonna 20 309,40 euroa. Apurahasta  joutuu kuitenkin maksamaan pakollisia eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja 2 866,04 euroa. Tästä maksusta eläkettä karttuu noin 29 euroa kuukautta kohti.

SS 2.11.2018,  A10.
Silloin kun taiteilijoiden eläkemaksun pakollisuudesta sovittiin, valtion apurahoja piti korottaa niin, että käytettävissä oleva summa ei pienene. Käytännössä näin ei ole tapahtunut. Valtion petettyä lupauksensa säätiöistä esimerkiksi Suomen Kulttuurirahasto ja Koneen säätiö ovat korottaneet rahoitustaan niin, että se kompensoi pakkoverotusta.

Pitkästä matematiikasta improbaturin kirjoittaneena en osaa laskea, miten monta vuotta pitäisi taiteilla, että 29 euron kuukausikertymällä saavuttaisin edes kansaneläkkeen perusosan tason. Entä miten käy niille taiteilijolle, jotka eivät ole päässeet edes tässä määrin nauttimaan yksityisten ja yhteisöjen maksamista veroista?

maanantai 29. lokakuuta 2018

"Tervennäkin on oltu" | My Grandmother's Letter

Kuopion kaupunkilehti 27. lokakuuta 2018, 18.
Kuoharit I-III 2018, 91.
Helsingin kirjamessuilta palattua keittiön pöydällä odotti Kuopion kaupunkilehdessä ilmestynyt Minä lapsena -sarjaan liittyvä juttu, joka liikkuu samoissa maisemissa kuin romaani Kuoharit.  Teos on niin tuore tapaus, että kustantaja Jarkko S. Tuusvuorikin sai ensikappaleensa vasta messutellessamme Messukeskuksessa.

Anni-mummon kirje11.11.1958.
Lapsuusmuisteluni kuvateksti "Anni-mummo kirjoitti Saarismäestä kaupunkiin kirjeen, kun olin kuukauden ja yhden päivän vanha" saattaa jäädä ilmaan, mikäli äitikuvan taustaa ei hahmota kirjeeksi.

Kustantaja Jarkko S. Tuusvuori.
Ntamo messutteli Helsingissä
perjantaina 26.10. Bodin osastolla. 
Mitä Anni-mummo kirjoitti Saarismäessä kuukausi ja päivä syntymäni jälkeen (sillä oletuksella, että mummo kirjoitti  kirjeen lauantaina 11.11. 1958, kun leima lyötiin Jokijärven postissa, todellisuudessa perjantaina), kerrotaan myös Kuohareissa sivulla 91.

Jutun tuoreempi otos on selfie Saarismäen pellon laidassa kasvavan Isonkuusen kanssa.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Kuusi kasvaa katon poikki | The Birthdayspruce

Synttärikuva 2008.
Synttärikuva 2018.
Kuvat: Marita Porrassalmi.











Kuusi kasvaa kuvasta
ja katon poikki kevyesti
kymmenessä vuodessa. Suhteessa ihminen alkaa hahmottaa pienuuttaan.

Kymmeniä vuosia sitten hiljenin
yötä vasten samalla Pekkalan pihalla
Einari Vuorelan kaiku kaverina:

"Korpirastas, puutaiteilija. Lehti ei puhu,
vaikka vaikenet.

Kolme samuraita nousee aitan katolle, kun lehtokurppa narisee
viimeistä vartiokierrosta.

Aamulla ne seisovat aitan takana. Ihan tavallisia kuusia."

(Metsännenä 1990, 14)

torstai 11. lokakuuta 2018

Ensimmäinen arvostelu | Seppo Kononen

Aleksis Kiven päivänä juhlittiin synttäreitä ja julkistettiin Kuohareita Kuopion Rosebudissa. Tosin Trilogian 460 sivua piti tiivistää yhteen esiteliuskaan, kun itse teos ei ehtinyt Saksasta Suomeen. Mutta juhlan kunniaksi Savon Sanomat julkaisi ensimmäisen arvostelun, ja Seppo Konosen kritiikki voi jäädä myös viimeiseksi.

Niinhän kävi edelliselle ja viimeiselle paperille painettavalle runokokoelmalleni Se mikä jäi sanomatta. Sanomalehtirunoja (2016), josta ilmestyi vain Teppo Kulmalan arvio, sekin Savon Sanomissa (ja mahdollisesti sama kritiikki muutamassa muussa maakuntalehdessä).

Juhlapäivän päätti Taiteen edistämiskeskuksen uutinen nimittämisestä valtion  kirjallisuustoimikuntaan.

tiistai 9. lokakuuta 2018

XXX XXX = V+X | 10.10. 1958



uudet ystävät kannattavat;
tutut virheet uppoavat

kun toistan itseäni
teroittamalla tylsyyttäni

taskuliinan laskoksia tai muotoja
ei onneksi laskeskella

jos se on taskussa
vaikka vapaasti, pyramidin huiput

hieman nuokahdellen
niin kuin onni olisi kätkettävä

siellä, siinä pimeydessä silkkitoukka
kutoo lankaa, siitä ne valkeat liinat

joita ei saa mukaan
tyylimies eikä kukaan kysy

soita kellon perään; kerran
X on vex ja kuusi on kuusi