Kerron kolme kuusirunoa | Domokos & Moster & Tell

Johanna Domokos

mesélj

ha meselhetni

ugyanabban a világban

fenyok állva fagynak meg az erdöben

hogy ne facsarják ki karácsonyra

dél fenyöinek örök emlékezet

dalok

eröditménye

birja

még

Stefan Moster

erzähle

sofern du in

derselben Welt erzählst

die Fichten müssen im Wald erfrieren

damit sie am Weihnachten nicht nadeln

und an die Südfichte wird so lange gedachte wie

die Festung

der Lieder

hält

Jouni Tossavainen

kerro

jos kerrot

samassa maailmassa

kuusten pitää jäätyä metsässä

että ne ei rapise jouluna

ja eteläkuusi muistetaan niin kauan kuin

laulujen

linnoitus

kestää

(Johanna Domokos: Ex Symposion 2015, 9, Stefan Moster: Wie anders du bist 2013, 45, Jouni Tossavainen: Kerro 2007, viimeinen runo.)

Itsetunto kohillaan | A Paperpoem

Parnasso 2/2016, 6, ja Parnasso 1/2016, 6.

Ennakoin tulevaa mainitsemalla uusista Tero Tähtisen kiinalaisen runouden suomennoksista  viime vuoden viimeisessä Parnassossa. Uusimman Parnasson Lukijakirjeissä Tähtinen kiittää runojensa markkinoinnista savolaista itsetuntoa, jota eivät "tämän maailman mahdit juuri hetkauta".

Kuten kiitostekstistä näkyy, epäilemättä Tähtinen on perehtynyt syvällisesti kiinalaiseen viisauteen, jonka merkitysulottuvuuksia tuskin kiinaa taitamaton rohkenee lähestyä.  Hämmästyttävää onkin, miten noin nuori mies voi olla niin oppinut? Ja vielä ihmeellisempää: miten niin laajan essee- ja runotuotannon laatinut, voi olla lukutaidoton.

Miksi nanjingilainen suomentaja Tähtinen viittaa vain Tossavaiseen, kun hänen korvansa särkenyt käännösyritys oli Pieksämäellä kokoontuneen runokurssin harjoitustyö, mikä selviää täältä?

Nanjingin Tähtinen hallitsee luonnollisesti, mutta muutaman kuukaudenkin Kiinassa oleskelusta saattaa näköjään olla se haitta, että menettää suomenkielisen runon kirjoitustaitonsa. Miten muuten on mahdollista, että runokurssilaisten korvaan särähtivät ensilukemalla Tähtisen suomennosyrityksen sanat "mailla halmeilla"?

Ja kolmanneksi: ota nyt niistä merkeistäsi selville, onko sen runon eläin peura vai hirvi. Tyhjä vuori on kyllä autiutensa näyttänyt, joten sillä tiellä ei tarvitse jatkaa.

Itsetunnolla pullistelu ei tietysti kuulu kiinalaisen metafysiikan sisäistäneen  Tähtisen viisauden tien oppeihin. Nöyrästi hän opettaakin Tossavaista opiskelemaan kiinanalkeita.  Näin teen sen jälkeen, kun opin esimerkiksi englantia, ruotsia ja saksaa, joiden alkeita olen saanut silmitellä. On kyllä myönnettävä, että englannin alkeissakin jäin jälkeen muista, kun niitä ei opetettu Saarismäen kansakoulussa.

En siis tiedä, milloin hallitsen muita kieliä yhtä hyvin kuin Tähtinen nanjingiä, kun tämän suomenkin kanssa teettää töitä joka päivä. Ainoastaan äidinkieleni savon voin jossain määrin sanoa hallitsevani, jos joskus pääsen avaamaan suuni ystävän seurassa.

"Mausoleumi" | A Newspaperpoem (40)

Savon Sanomat 2.1.2016, 16.

Aatos oli ensin sitten Päivälehti. Uusi Suomi vanha Suomi yhtä äkkiä kuin Hesarin tulosta Lasipalatsin menot. Sen kansainvälisen Sanoman tuloista ei kasvanut kuin kotimuseo Helsingissä. Uudet aallot tulivat, särkyivät siihen mikä mustassa tyylikirjassa muistutti miljardeja sivuja ketään hämmästyttämättä. Tai yhtä paljon kuin ensimmäinen painotuote: kolikko.
      Mikä olikaan jokapäiväisen kursivoidun välistetyn, lihavoidun eleen ero? Rahassa sen näit kun uudet aallot laulettiin takaisin: 

(Se mikä jäi sanomatta. Sanomalehtirunoja, Palladium 2016)

Viisi vuotta paperirunoutta | A Newspaperpoem

Harry Salmenniemi: Texas, sakset, Otava 2010.

"Luin sen juuri, tykkäsin ja mietin, mikä olisi hölmömpää kuin ihminen repeilemässä viisi vuotta sitten keksimälleen vitsille. Samoin kirjassa välähtelevä suomalainen sotahulluus tuntui aika ajankohtaiselta, kun on Rajat kiinni -mielenosoituksia ja muuta älytöntä. Texasista tulee aina mieleen, miten sitä kirjoittaessani asuin puolisalaa ja -laittomasti työhuoneessani ja viimeisinä päivinä mietin, että sen voisi vielä jättää julkaisematta, kun tuntui, että istuin pommin päällä. Texasia tehdessäni olin hyvin tietoinen, että sitä voi lukea lentokentällä ja metrossa. Että se on meteliä se kirja. En tykkää runouskäsityksestä, että olet villashaalin alla, sulla on teekuppi ja luet vähän illalla jotain runoja." (Image 29.12.2015)

Kahdestoista runokokoelma on viimeinen | Palladium

Suomen Kuvalehti 51-52/2015.

Kahdestoista runo- kokoelmani on viimeinen omalla nimelläni paperille painettava runoteos. Se mikä jäi sanomatta ilmestyy tänä keväänä kirjailija J. K. Ihalaisen kustantamon Palladiumin kautta. 

Palladium Kirjat julkaisee keväällä 2016:

Jouni Tossavainen: Se mikä jäi sanomatta

Sanomalehtirunoja

Maria Syvälä: Tulit sitten Suomeen, Basir

Irakilais-suomalainen sielunmessu

Patti Smith: Uneksintaa

Suom. J. K. Ihalainen

Leena Kulmala: Harakkapuu

Runoja

Ville-Juhani Sutinen: Hobon elämän mysteerit

T-Bone Slimin jalanjäljillä

Maailman kyljellä  – portugalilaista nykyrunoutta

Suom. Rita Dahl

palladium@palladiumkirjat.fi

www.palladiumkirjat.fi

Suurin osa keväällä ilmestyvästä kaunokirjallisuudesta löytyy täältä.

Eteläkuusi | A Potted Christmas Tree

Kerro, 2007, viimeinen runo.

Sonnet in the Shape of a Potted Christmas Tree

BY GEORGE STARBUCK

*

O

fury-

bedecked!

O glitter-torn!

Let the wild wind erect

bonbonbonanzas; junipers affect

frostyfreeze turbans; iciclestuff adorn

all cuckolded creation in a madcap crown of horn!

It’s a new day; no scapegrace of a sect

tidying up the ashtrays playing Daughter-in-Law Elect;

bells! bibelots! popsicle cigars! shatter the glassware! a son born

now

now

while ox and ass and infant lie

together as poor creatures will

and tears of her exertion still

cling in the spent girl’s eye

and a great firework in the sky

drifts to the western hill.

George Starbuck, “Sonnet in the Shape of a Potted Christmas Tree” from The Works: Poems Selected from Five Decades. Copyright © 2003 by the University of Alabama Press. Reprinted with the permission of the University of Alabama Press.

"Taiten rakennettuja ja painavia" | Tuli&Savu

Keväällä ilmestyneen Sinisen tornin ensimmäinen arvostelu julkaistiin Savon Sanomissa. Toinen julkinen kommentti tulikin ammattirunoilijoilta Tuli&Savussa.

Suomen ainoaa runouslehteä julkaisevan Nihil Interitin runouspalkintoon liittyvässä jutussa Juha Kulmala ja Tiina Lehikoinen keskustelevat vuoden runosadosta ja valottavat raadin palkintoperusteita. Kulmalan ja Lehikoisen lisäksi raatiin kuuluivat Karoliina Lummaa, Tommi Parkko ja Anna Tomi.

Juha Kulmala ja Tiina Lehikoinen: "Eheitä teoksia, laimeita asetelmia", Tuli&Savu nro 83/2015, 87.

Ilmasto-teemaan liittyen lehdessä on julkaistu mielenkiintoiset esseet runoilija Laura Elrickiltä (suom. Marko Niemi), kirjallisuudentutkija Lummaalta ja runoilija Reetta Pekkaselta.