Vanhan Kunderan ranskalainen elokuva | Savon Media

Milan Kundera

Merkityksettömyyden juhla

Suomennos Ville Keynäs

Siltala 2014, 127 s.

Vanha Milan Kundera ei tiivistä tahtia vaan teostaan. Tietämättömyyden jälkeen seuraavaa romaania saatiin odottaa 13 vuotta, ja uutuus täyttää tuskin elokuvakäsikirjoituksen mitat. Eikä teoksen lukeminen vie juuri pitempään kuin piipahdus teatterissa.

Tiiviyden lisäksi romaanin tyyli on paikoitellen kuin selkokieltä. Ehkä siinä toivossa, että näinä laajojen postharhamien aikoina edes yksi vitsi ei hukkuisi. Että esimerkiksi ne parikymppiset, jotka tietävät "Stalinin nimen jotenkin epämääräisesti", eivät pitäisi vaikkapa Putinia yhtä naurettavana nimenä kuin Stalinia.

Parikymppinen rakastaja kuuluu jo nuoren Kunderan (s. 1929) vanhaan kalustoon. Säärten, pakaroiden ja rintojen sijasta nyt zoomataan naisen keskelle. Kysytään, millaista on sellaisen miehen (tai ajan) eroottisuus, joka tiivistyy navan esittelyyn?

Pariisissa kertojamestari väittää käyttävänsä aikamme kysymysten kuvaamiseen neljää toverusta Alain, Ramon, Charles ja Caliban. Kirjan todellisuudessa sankareita on enemmän, mutta liikkeelle paneva voima sama: nainen. Ainoa mies, jolla on vara nauraa kaiken muun lisäksi vaikka naiselle, on Stalin.

Mestari antaa miehille lahjaksi Hruštšovin Muistelmat, joiden hän väittää tuottavan hupia. Huvittava on ainakin nuorimman sankarin muistelmien pohjalta kehittelemä tarina toveri Kalinin virtsaamisvaikeuksista, jotka hellyttivät Stalinia niin, että hän nimesi Königsbergin Kaliningradiksi.

Jos Kunderan vitsi ei naurata vanhempaa miestä, saati naisia, hyväntuulisuus puuttuu, sillä Hegelin mukaan ilman hyväntuulisuutta on mahdotonta ajatella huumoria. Kunderan sankareista vanhimman miehen, ja lopulta ehkä meidän kaikkien, ainoaksi auttajaksi jääkin hyväntuulisuus:

"Vasta äärettömän hyväntuulisuuden korkeuksista voit tarkastella alapuolellasi leviävää ihmisten ikuista typeryyttä ja nauraa sille."

Kundera liikuttelee miehiään kuin marionetteja kohdussa ja leikkaa tiukasti otoksesta, sylistä ja filosofiasta toiseen. Vaikka yhdelle aukeamalle mahtuu parhaimmillaan kolme erillistä kohtausta, silti lukija on pääsevinään mukaan aikamme mielettömyyden juhliin. Siveyden aika on ohi ymmärrän, kun Kundera yhdistää yhdellä Stalinin nyrkiniskulla nuo kolme kohtausta: navattoman enkelin, vanha armanjakin ja nuoren rakastajattaren.

Iskun jälkeen, vaikka en siitä toipuisikaan, voin jälleen naureskella ranskalaisen kriitikon ylistyksille Kunderan uutuudesta: "Ei, rakkaat kyynikot, romaani ei ole kuollut."

(Savon Sanomat 13.4.2015, 17)

Venäjän ulkomaiset agentit | The Union of Writers

Samalla viikolla kun Kaisa Mäkäräinen ampui Hanty-Mansijkissa, kirjailija Galina Lapteva lähetti viestiä. Hanti-Mansian alkuperäiskansaan kuuluva opettaja ja tarinoiden kertoja on tulossa syyskuussa Unkarissa järjestettävään ugrikirjailijoiden XIII kongressiin.

Suomensukuisten kielten kuoleminen Venäjällä ei kiinnosta urheilijoita ja Jokereiden faneja. Entä EU:n kirjailijoita? Pääkaupunki Hanty-Mansijkissa ammutaan ja pelataan jääkiekkoa niillä öljyrahoilla, jotka on pumpattu hantien ja mansien mailta ja joista suomalainen Fortum haluaa osansa. 

Pietarissa yliopiston opettaja väitti minulle, että CIA:n agentit kirjoittavat Sofi Oksasen romaanit. Ja kun Pohjoismaiden neuvosto karkotettiin ulkomaisena agenttina, käsittää vielä vähemmän sanan viljelyn vaikeuksia Venäjällä.

Ennen Unkarin kongressia ugrikirjailijoita voi tulla Messilästä Mukkulaan muuttavaan Lahden kansainväliseen kirjailijakokoukseen kesäkuussa, mutta viimeistään Helsingin kirjamessuille, jossa Venäjä on teemamaana. Tietysti sillä ehdolla, että passit järjestyvät eikä esimerkiksi väärään liittoon kuuluvaa hantia, ersää, komia, mansia, maria, nenetsiä, saamelaista, udmurtia tai vepsäläistä aleta epäillä ulkomaiseksi agentiksi.

(Suomen Kirjailijaliiton jäsenkirje 3/2015)

Kirjoittaja edustaa Suomen Kirjailijaliittoa Suomalaisugrilaisten kirjallisuuksien liiton (AFUL) hallituksessa.

"Kevät" | Edna St. Vincent Millay: Spring

Huhtikuu, miksi sinun piti palata?

Kauneus ei riitä.

Et enää vaienna minua pikku punerruksilla

lehtiesi avautuessa vaivaisesti.

Minä tiedän mitä on.

Aurinko polttaa niskaani tutkiessani

krookuksen piikkejä.

Maan tuoksu on hyvä.

Ilmiselvää, että kuolemaa ei ole.

Mutta mitä se sitten merkitsee?

Ei toukat miesten aivoja syö

vain maan alla.

Elämä itse

ei ole mitään.

Tyhjä kuppi, lento vuoren seinään.

Ei se riitä, kaatuu päälle taas  

huhtikuu

kuin idiootti, kukkiaan levittelevä mölisijä.

EDNA ST. VINCENT MILLAY

(To what purpose, April, do you return again?/ Beauty is not enough./ You can no longer quiet me with the redness/ Of little leaves opening stickily./ I know what I know./ The sun is hot on my neck as I observe/ The spikes of the crocus./ The smell of the earth is good./ It is apparent that there is no death.

But what does that signify?/ Not only under ground are the brains of men/ Eaten by maggots./ Life in itself/ Is nothing,/ An empty cup, a flight of uncarpeted stairs./ It is not enough that yearly, down this hill,/ April/ Comes like an idiot, babbling and strewing flowers.)

RELATED CONTENT

Discover this poem’s context and related poetry, articles, and media.

POETEdna St. Vincent Millay 1892–1950

POET’S REGIONU.S., New England

SUBJECTSNature, Spring, Living, Disappointment & Failure, Death

POETIC TERMSFree Verse

More about this poem

Report a problem with this poem

Kun paperit on kirjoitettu loppuun | Kiiltomato

Paavo Haavikko:
Kootut runot

Teos 2014, 864 s.

"Sillat voitetaan kulkemalla niitten ylitse." 

Kirjailija ja kustantaja Paavo Haavikko (1931–2008) valitsi tuotantonsa aluksi tämän säkeen, vaikka se julkaistiin vasta Parnassossa yli 20 vuotta esikoiskokoelman Tiet etäisyyksiin (1951) jälkeen. Säe aloittaa sekä Haavikon kokoamat Runot 1949–1974 ja Sillat-valikoiman että WSOY:n 1990-luvulla julkaisemat kootut runot.

Ensilukemalla olin varmempi Haavikosta yhtä valmiina ja itsetietoisena runoilijana kuin ensisäkeensä, mutta kirjailija Haavikko, joka ei koskaan halunnut olla kirjailija, kyseenalaisti myös nuoruuden runojensa mahtia jo muistelmiensa ensimmäisessä osassa Yritys omaksikuvaksi (1987): ”Sillat voitetaan kulkemalla niitten ylitse, sanoi eräs nuori mies, ollut ja mennyt. Joka ei ollut kulkenut yhdenkään sillan ylitse.”

Teoksen Koottuihin runoihin liitetyt ennen julkaisemattomat runot vuoden 1949 Sillat-sarjaa edeltävältä ajalta jatkavat mietintää siitä, mikä osuus kustannustoimittamisella oli nuoren miehen töiden alkuvaiheissa. Vanhan Haavikon lopputöiden kohdallahan toimittaminen näyttäytyy suurinpiirtein turhanaikaisena pimeyden valaisemisena; luomisen töiden loputtua kirjailijan ei tarvinnut eikä ollut syytä palata jäljilleen.

Kun Haavikon perikunta on antanut luvan ja koottujen toimittaja Jaakko Anhava on valikoinut otteita runovihosta vuodelta 1948, Haavikon runoilu alkaa nyt säkeellä...

(...jatkuu Kiiltomato 25.3.205)

Laatu ei kiinnosta valtamediaa | HS ja Yleisradio

Agricola- ja Hollo -kääntäjäpalkinnon ehdokkaat julkistettiin keskiviikkona Kallion kirjastossa. Hollo-ehdokkaista Virpi Hämeen-Anttilan haastateltaviksi pääsivät Raija Rintamäki ja Jyrki Kallio.

Kääntäjien uuden puhemiehen Heikki Karjalaisen mukaan kirja-ala pystyy kilpailemaan menestyksekkäästi ihmisten vapaa-ajasta vain laadulla. Tänään valtamedia on asiasta täysin eri mieltä.

Agricola-voittaja saa vuodeksi Talonpoika-patsaan.
Nyt myös Hollo-voittajalle ojennetaan
teos, joka julkistetaan 11.4.2015. Hollo-raadin
jäsenistä vas. Heikki Kastemaa ja oik. puheenjohtaja
Natasha Vilokkinen, jota ilman palkintoteos olisi
jäänyt vain puheeksi.

Sen sijaan, että olisi uutisoitu eilen julkistetut kääntäjien kirjallisuus- palkintoehdokkaat, käytetään puolitoista sivua "huippusuositun" dekkarin puffaamiseen. Tuskinpa kulttuuritoimitus voi näyttää tämän paremmin Suomen kääntäjille heidän paikkansa kotimaisen kirjakulttuurin kentällä.

Hesarin kanssa samaa kulttuuripoliittista linjaa seuraa Yleisradio, jonka kulttuurista ei löydy minkäänlaista mainintaa kääntäjäehdokkaista vielä tänäkään päivänä.

Tässä siis tiedoksi ehdokkaat, jotka saattavat vielä kiinnostaa muita kuin "huippusuosittua" kulttuuria seuraavia.

.

"Mikael Agricola -palkinnon ja J. A. Hollon palkinnon ehdokkaat julkistettiin Virpi Hämeen-Anttilan juontamassa tilaisuudessa Kallion kirjastossa keskiviikkona 18.3.2015.

Ehdokkaina Mikael Agricola -palkinnon saajiksi ovat:

Martti Anhava suomennoksella Fjodor Dostojevskin romaanista Karamazovin veljekset (Otava), Kristiina Drews suomennoksella Vladimir Nabokovin romaanista Kalvas hehku (Gummerus), Juhani Lindholm suomennoksella Thomas Pynchonin romaanista Painovoiman sateenkaari (Teos) sekä Arja Pikkupeura suomennoksella Ljudmila Ulitskajan romaanista Vihreän teltan alla (Siltala).

Ehdokkaina J. A. Hollon palkinnon saajiksi ovat:

Jyrki Kallio suomentamallaan ja toimittamallaan teoksella Mestari Kongin keskustelut (Gaudeamus), Ulla Lempinen suomennoksella Alan Weismanin teokesta Maailma täynnä meitä (Atena), Tommi Nuopponen suomennoksella Ferdinand de Saussuren teoksesta Yleisen kielitieteen kurssi (Vastapaino) sekä Raija Rintamäki suomennoksella Merete Mazzarellan teoksesta Sielun pimeä puoli (Tammi).

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry (SKTL) myöntää vuosittain Mikael Agricola -palkinnon tunnustuksena edellisenä vuonna julkaistusta merkittävän kaunokirjallisen teoksen erinomaisesta suomennoksesta.

SKTL myöntää J. A. Hollon palkinnon yhteistyössä Suomen arvostelijain liitto ry:n ja Suomen tietokirjailijat ry:n kanssa. Palkinto jaetaan vuosittain tunnustuksena edellisenä vuonna julkaistun vaativan tietokirjan korkeatasoisesta suomennoksesta tai pitkään jatkuneesta ansiokkaasta tietokirjallisuuden suomentamistyöstä.

"Kaunokirjakäännökselle jaettava Mikael Agricola -palkinto ja tietokirjakäännökselle jaettava J. A. Hollon palkinto ovat paitsi tunnustus erinomaisesta käännöksestä, myös muistutus siitä, että vain laadulla kirja-ala pystyy kilpailemaan menestyksekkäästi ihmisten vapaa-ajasta. Lyhyet listat taas kertovat, että ainakin toistaiseksi Suomessa riittää sekä hyviä kääntäjiä että hyviä käännöksiä. Toivottavasti näin on myös jatkossa", toteaa SKTL:n kirjallisuuden kääntäjien jaoston puheenjohtaja Heikki Karjalainen.

Varsinaiset palkinnot jaetaan SKTL:n 60-vuotisjuhlan yhteydessä 11.4.2015. Molempien palkintojen arvo on 10 000 euroa.

* Lisätiedot:

* Tiedottaja Maarit Laitinen, SKTL

* 044 3445 111

* maarit.laitinen@sktl.fi

 Liitteet

* Agricola-raadin perustelut (65 kB)

* Hollo-raadin perustelut (65 kB)"

"on kivi viileä hidas hiljainen" | Kirjailija

Suomen Kirjailjaliiton lehti Kirjailija 1/2015, teema: Odottaminen, s. 36.

Kelpaako kirja edes ilmaiseksi | Rabbit, Run

Kirjailijat vetävät johtopäätöksiä siitä, mistä taiteessa on kyse. Tänä päivänä runoilijat ovat jo pienkustantajia, ja isojakin myydään muutamia kymmeniä kappaleita.

Ja sitä mitä runoilijat edellä, prosaistit perässä. Nyt romaaninkin saa ilmaiseksi. Näin toimien myös Bror Wahlroosin luulisi olevan tyytyväinen markkinoiden toimivuuteen.

Kuitenkin kirjailija J. P. Koskinen yrittää yhä näillä markkinoilla, jossa kotimaisen kaunokirjallisuuden  myynti laskee yli 10 prosentin tahtia. Ensin kustantamoista potkitaan kirjailijoita, sitten aletaan supistaa väkeä.

Silti näille markkinoille yrittää myös 16,9 kiloa J. H. Erkon kilpailuun lähetetty runoutta, jotka juuri sain luettua. Perjantaina 13. päivä toiselle avauskierrokselle selvisi 13 kirjettä. Kolmas kierros juostaan viikon päästä Mikkelissä, ja siitä se pirullinen kiri vasta alkaa.

Pasi Ilmari Jääskeläisen tiedote:

YHDEKSÄÄN MAAHAN MYYTY SUOMALAISKIRJAILIJA LUOVUTTAA UUSIMMAN ROMAANINSA VAPAASTI LEVITETTÄVÄKSI

Olen Pasi Ilmari Jääskeläinen, suomalainen kirjailija, agenttini mainoslauseen mukaan ”The best kept literary secret in Finland”. Kustantajani Atena on julkaissut kymmenen vuoden aikana minulta kolme romaania ja novellikokoelman. Taannoin aloitin yhteistyön ruotsalaisen kirjallisuusagentuurin kanssa, ja esikoisromaanini Lumikko ja yhdeksän muuta on myyty jo yhdeksään maahan: Iso-Britanniaan, Yhdysvaltoihin, Saksaan, Ranskaan, Italiaan, Espanjaan, Tsekkiin, Liettuaan ja viimeksi Turkkiin. Iso-Britanniassa nimellä The Rabbit Back Literature Society julkaistuna se valittiin ainoana käännöskirjana suuren kirjakauppaketju Waterstonesin kirjakerhoon syksyllä 2014. Suomessa uusin romaanini Sielut kulkevat sateessa julkaistiin syksyllä 2013. Parnasso ja muutama kirjabloggari julistivat sen tuotantoni parhaaksi romaaniksi, paremmaksi kuin yhdeksään maahan myyty esikoiseni. Kirjoitin kirjaa kolme vuotta. Se oli markkinoilla pari kuukautta, kävin puhumassa siitä kirjamessuilla ja radiossa, mutta se ei kiinnostanut suuremmin mediaa eikä suurta yleisöä. Sitten se katosi kevään 2014 kirjojen tieltä alelaareihin ja unohduksiin, ja käytännössä lakkasi saavuttamasta uusia lukijoita kaupallisen tuotteen muodossa. Suurin osa julkaistuista kirjoista kokee jokseenkin saman – useimmat kirjat eivät itse asiassa elä markkinoilla päivääkään. En siis katso menettäväni mitään, kun annan romaanin e-kirjana nyt nettiin kaikkien vapaasti jaettavaksi. Ehkä ilmainen versio on pitkäikäisempi kuin kaupallinen julkaisu. Kirjan voi ladata epub-tiedostona täältä:http://www.kolumbus.fi/pasi.jaaskelainen/sielutkulkevatsateessa.epub