Jyrki Vainonen puheenjohtajaksi | The Union of Writers

Suomen Kirjailijaliiton vuosikokouksen

 julkilausuma
Helsinki 22.11.2014

"Suomen Kirjailijaliitto on huolissaan poliitikkojen tietämättömyydestä kirjailijoiden elinehtojen suhteen. Näkemysten hataruuden todisti Baltic Circle -teatterifestivaaliin liittynyt keskustelu viime viikolla Helsingissä.

Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajaksi 
seuraavalle kolmivuotiskaudelle valittiin 
liiton syyskokouksessa Helsingissä 
22.11.2014 kirjailija Jyrki 
Vainonen (s. 1963). 
Hän on tamperelainen kirjailija, 
suomentaja ja sanataiteen opettaja. 
Hänellä on myös filosofian 
lisensiaatin tutkinto.

Kulttuuripoliittisissa linjanvedoissa poliitikot näyttävät keskittyvän siihen, millaista taidetta taiteilijoiden tulisi tehdä tai omiin taidemieltymyksiinsä. Taiteen vapaus ja itsenäinen asema turvataan jo perustuslaissa. Taiteilijat, oman työnsä asiantuntijat, pitävät huolen taiteen sisällöistä. Valtion ja poliittisten päätöksentekijöiden tehtävä on huolehtia siitä, että taiteilija voi tehdä työtään.

Kirjailijoiden tulotaso on matala, vuonna 2010 vain alle kymmenen prosenttia kirjailijoista sai kaunokirjallisesta työstään tuloa yli 25 000 euroa. Siksi useimmiten vain apurahat mahdollistavat ammattikirjailijan täysipäiväisen työskentelyn. 

Suomi tarvitsee toimivan apurahajärjestelmän, jotta meillä on monipuolisesti myytävää kirjakaupoissa, lainattavaa kirjastoissa ja kotimaisen kirjallisuuden vientiä ulkomaille. Valtion taiteilija-apurahoja pitäisi korottaa, sillä niiden taso on nyt alempi kuin se oli vuonna 1970, ensimmäisen taiteenedistämislain voimaan tulon aikaan. Yksityisten säätiöiden apurahoista valtion taiteilija-apuraha on jäänyt jälkeen 20–30 prosenttia.

Kirjan arvonlisävero viiteen prosenttiin

Muilla taiteenaloilla tuetaan merkittävästi tuotantoja ja rakenteita, kuten teatterilaitoksia tai elokuvatuotantoja. Myös kirjamarkkinat ja kaunokirjallisuuden kustantaminen tarvitsevat tukea, ja se voidaan parhaiten hoitaa veroratkaisuin. Kirjojen, myös sähkökirjan, arvonlisävero tulisi alentaa 5 prosenttiin. Samaa on esitetty myös lehdille.

Veropolitiikka on myös sivistyspolitiikkaa. Kirjan alempi verotus on arvovalinta sivistyksen, kansallisen kielen ja kulttuurin elinvoimaisuuden puolesta. Suomalainen kirjallisuus pitää kielemme elinvoimaisena ja kirjallisuus on aina ollut kansallisen identiteettimme ja sivistyksemme kivijalka."

Metsänpeitossa Bulevardilla | "Camouflage" in Helsinki

Eeva-Riitta Eerola: "Camouflage, 2014, oil on canvas, 210 x 185 cm, Helsinki Contemporary 18.11.2014.

Hiljaisuuden päivä, viikkoja.

Tyyni syksy, leuto harmaa, toive talvi.

Ihmisen sija, maailmalta paikka

metsään.

2

Koto lintu

eksyksissä erilaisissa metsissä;

kerrottavissa että olet heti kohta puissa.

Jos taas nautit kuusikossa lienet enemmän

hiljaa, hiljaisuutta, elät huminaa ehdoitta

kasvat sammaleitten kanssa

kansasi linnut, ihmeet kaikki

me taivaaseen asti.

3 

Hetki jo pitkä elämä:

runkoja pitkin lipuva katse

samoilla sijoilla; yhdessä paikassa pyöreä maailma

koko ilman saat ottaa sisääsi

neulasten auringosta luomaa maata

soljuvaa suusta varpaisiin.

4

Uneksunnan paikka joka paikassa

piste joka kasvaa sisällä metsäksi

sitä sankemmaksi mitä autiompi tori

kaupunki, sileä mannermaa meren armosta.

5

Luonnostelen, oksastan tekstiä tekstistä

puhdasta kuvaa metsässä

päättelen modernistin tapaan oksalla

että sillä tapaa kuolematon ihminen

luontoon kuulu.

(Helsinki 19.11.2014)

Herra Tossavainen matkustaa | A Newspaperpoem (39)

Maasta käsin

nouseva kone taivaassa;

avaruuksia avaava jyly

kaipauksen ääni.

Lentävässä kohinassa

sanotaan: Pitäkää turvavyö kiinni

istuessanne paikallanne; 

maalla ja merellä yhtä lennokasta

kun Herra Tossavainen matkustaa.

Hernesaari, Helsinki 17.11.204.

Puheenjohtaja vaihtuu | The Union of Finnish Writers

Sarjakuva: Pertti Jarla.

"Käytätkö kirjailijan tekstejä? Tilaatko kirjailijalta esiintymisiä tai kirjoitustöitä?"

Suomen Kirjailijaliitto on koonnut avuksesi tietopaketin kirjallisuuden käytöstä sekä tekstien ja esiintymisten tilauksesta kirjailijalta:

"Kirjailija on taiteen ammattilainen, joka kirjoittaa ja esiintyy ammatikseen. Hänen tulonsa muodostuvat pienistä puroista ja vain harva saa toimeentulonsa pelkästä kirjamyynnistä. Huolehtimalla asianmukaisista palkkioista mahdollistat kirjailijan kirjoitustyön ja teet tärkeää työtä suomalaisen kirjallisuuden puolesta."

Tutustu kampanjasivuun ja esitemateriaaliin!

Suomen Kirjailijaliittoa Kari Levolan jälkeen johtanut Tuula-Liina Varis ei ole enää ehdolla, kun uutta puheenjohtajaa valitaan lauantaina 22.11.2014 klo 15.00 alkaen Helsingissä.

Runoilijan proosaa | Savon Sanomat

Sylvia Plath

Paniikki-Johnny ja Uniraamattu

Suom. Jussi Korhonen

Basam Books 2014, 500 s.

Amerikkalaisen Sylvia Plathin (1932‒63) runoja lukenut haluaa todennäköisesti tutustua myös runoilijan proosaan ymmärtääkseen vähän paremmin, miksi kahden lapsen äiti ja kirjailija Ted Hughesin entinen vaimo työnsi päänsä kaasu-uuniin. Plathin proosasta on aiemmin suomennettu ainoaksi jäänyt romaani Lasikellon alla ja Sylvia Plathin päiväkirjat. Lisäksi hän kirjoitti jatkuvasti lyhytproosaa, josta osa on nyt käännetty.

Runoilijan ongelmien taustaa löydän näistäkin teksteistä, joissa on mukana myös otteita päiväkirjoista, mutta kuolemattomina teoksina harvaa voi pitää. Kun kirjailijan viimeistely puuttuu, vaikka novelleja ehti ilmestyä lehdissä, ainutlaatuisetkin sisäisen elämäkerran hetket hukkuvat massaan. Nuoren, älykkään naisen näkökulmasta ei juuri poiketa, ja runollisesta tarkkuudestaan huolimatta yhteen napaan tuijottaminen ei useimmiten synnytä eläviä kohtauksia. Noin 70 jäljelle jääneestä tarinasta noin 30 otos tuntuu riittävältä.

(...jatkuu Savon Sanomat 10.11.2014)

Itäisen Suomen kirjailijatalo Kanttilaan

Minnan salonki 1.5.2007, Parnasso 1/2007.

Kirjallisuudentutkija Minna Maijalan eilen Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi valittu Canth-elämäkerta päätyy ikävään tosi lauseeseen: "Kanttilan kohtalo jää tulevien sukupolvien muistiin häpeällisenä kulttuurin tuhoamisena ja naiskirjailijan arvostuksen puutteena."

Tänään Savon Sanomien toimittaja Ansa Heinonen kertoo heti paraatisivulta lähtien, että Minna Canthin taloa vuodesta 2007 omistanut NCC Rakennus OY myy kiinteistöä. Omistajaksi pääsee noin 400 000 eurolla.

"Varteenotettavaa ostajaa ei ole vielä löytynyt", toteaa NCC:n projektipäällikkö Risto Keränen. Ostajien lama ei ole ihme, Kuopiossa myytiin heinäkuussa vain yksi omakotitalo.

Mutta nyt Kanttila joko myydään tai NCC korjaa sen asunnoiksi niin kuin alkuperäinen suunnitelma oli vuonna 2007, kun valtuusto hylkäsi valtion myyntitarjouksen muutaman kaupungissa äidinkielenopettajanakin tunnetun homelausuntojen perusteella.

Syyskuussa Kuopion kaupunginhallitusta lähestyi kirjeellään myös helsinkiläinen suomen kielen opettaja Ritva Hartzell, jonka Kanttilan kohtalosta huolehtinutta viestiä käsiteltiin viime viikolla Suomen Kirjailijaliiton kokouksessa.

Kuopiossa elävällä Minnan inkarnaatiolla Outi Vuorikarilla on ollut jo pitkään valmiina ajatuksia ja suunnitelmia Kanttilan palauttamisesta niin savolaisen kuin kansainvälisen kulttuurin moottoriksi. Savon seutu tarvitsee taiteilijaresidenssinsä tai Itä-Suomen kirjailijatalon.

Kanttilan kannatusyhdistyksellä, Minna Canth seuralla, kirjailijaliitolla, Suomen Näytelmäkirjailijaliitolla, Ritva Hartzellilla, mahdollisimman monella muulla kulttuurityön ystävällä ja mesenaatilla, kuten OLVI-säätiöllä, on nyt palaverin paikka. Lopulta sitä tahtoa päästään testaamaan kukkaron paksuudella.

"Kukaan ei halua ottaa vastuuta Kanttilasta"

Näin on otsikoitu Savon Sanomien 3.12.2014 kulttuurisivun juttua, joka löytyy täältä.

Sisäinen tappaja | Lance Armstrong, USA

Huippu-urheilija,
sosiopaatti ja pataloginen
valehtelija Lance
Armstrong. Kuva
kirjasta Valheiden ketju.

Juliet Macur

Valheiden ketju – Lance Armstrongin tarina

Suom. Sami Heino

Tammi 2014, 368 s.

Urheilutoimittaja Juliet Macurin Valheiden ketju jatkaa siitä, mihin Tyler Hamiltonin ja Daniel Coylen paljastuskirja Voittoja ja valheita (Otava 2013) päättyi.

Pyöräilijä Lance Armstrongin tallikaveri Hamilton oli ensimmäisiä, joka uskalsi tehdä kirjan pyöräilymafian dopingiin liittyvästä omertasta. Hamilton oli jo avautunut 60 minutes -ohjelmassa, mutta vasta kirjassa syytökset tuottivat rahaa ja niiden piti olla sen verran päteviä, että Armstrongin lakimiesarmeija ei päässyt ryöstämään pottia.

Hamiltonin kirjaa lukiessani kuvittelin pääseväni lähemmäs niitä syitä, miksi huippu-urheilija douppaa. Ja vaikka jäisi kiinni dopingista, kuten Hamilton, hän käytti omaisuutensa todistaakseen, että ei käyttänyt dopingia.

Lopulta näyttää siltä, että niin juopon kuin huippu-urheilijan pelastaa todennäköisimmin uskonto. Näiden kahden kirjan perusteella huiputuksen tunnustaneet ja sitä katuneet kuuluivat kirkkoon, mutta Armstrong ei. Isättömällä pojalla Lancella ei ollut syytä katua, koska pelin henki oli doping, ja hän oli paras niin pelurina kuin urheilijana.

Ainoastaan siinä vaiheessa, kun laskua piti maksaa, Lance halusi seisoa samalla viivalla kuin huonompansa. Kyllä häntäkin piti rangaista vain saman mittaisella kilpailukiellolla kuin muita kilpailijoita.

Jos Voitoista ja valheista sain ymmärrystä douppaajan logiikasta, niin Valheiden ketjusta opin, miksi douppaaja ei kaadu, vaikka useampi kilpakumppani todistaisi häntä vastaan. Entinen douppari on epäluotettava todistaja, tai asianajajat todistavat hänen motiivinsa vain haluksi rahastaa toisen kustannuksella, mitä hyvät kilpatoverit tietysti myös tekivät - ja nyppivät Armstrongista vielä useamman kirjan verran dollareita.

Mutta keisari ei kaadu, ennen kuin fanin silmät avautuvat. Penkkiurheilija on se idiootti, joka maksaa huippu-urheilijoiden pelit:

”Tygart (syyttäjä) tiesi, että USADA:lla (U.S. Anti-Doping Agency) ei ollut vastassaan ainoastaan Armstrong. Sillä oli vastassa myös hänen miljoonat faninsa. Jotta organisaatio saisi Armstrongin käpälälautaan, sen oli saatava yleisö – uskomaan, että Armstrong oli kaikki nuo vuodet ollut todellisuudessa joku muu kuin tuotteistettu imagonsa.” (s. 304)

Fanien takia lakimiesten oli laadittava kuivista papereistaan jännittävä rikosromaani, että tyhminkin dekkarilukija tajuaisi:

”He halusivat tehdä asiakirjasta yksinkertaisen mutta dramaattisen, jotta ihmiset lukisivat sen kokonaan ja ymmärtäisivät viimeinkin, kuka Lance Armstrong todellisuudessa oli: pataloginen valehtelija, joka oli dopinginkäytöllään asettanut esimerkin paitsi omalle joukkueelleen myös koko lajille. Hän oli pyöräilyn hirmuvaltias, joka murskasi epäröimättä kaikki tielleen asettuvat. Hän oli korruptoituneen organisaation pääjehu ja valheille perustuvan lajin kiistämätön mestari.” (s. 304)

Lopulta mestarin vietti on sama niin Mika Myllylällä kuin Armstrongilla. Myllylä päättää elämäkertansa Riisuttu mestari lauseeseen: "Olen väistämättä oman viettini vanki." Armstrong sanoo Macurin kirjassa:

”'En pysty nousemaan aamulla sängystä, ellei minulla ole syytä elää', hän totesi. 'Minun kohdallani se merkitsee harjoittelua ja kilpailupakkoa. En treenaa siksi, että nauttisin siitä – treenaan koska minun on pakko. Minun on harjoiteltava muutenkin kuin pysyäkseni kunnossa – minun on tiedettävä, että pääsen kilpailemaan.'” (s. 319)

Ja mikä erottaa nämä mestarit muista mestareista. Kuka on se talousguru, yrityskonsultti tai talouskolumnisti, jonka suuhun sopisivat nämä Armstrogin bisnesidean sanat:

”Maailman menestyneimmät ihmiset, todelliset tappajahait, eivät saaneet mitään ilmaiseksi. He eivät syntyneet etuoikeutettuun asemaan, ja heidän oli taisteltava ihan vitusti ja noustava tyhjästä suuruuteen.” (s. 326)

Armstrongin ”sisäisen tappajan” liiketoimintasuunnitelma oikeuttaa hänet myös vihamaan kaikkia niitä, jotka eivät ole hänen puolellaan, ja siksi Macur on käyttänyt tarkkoja viitteitä lainausväitteidensä tukena. Esimeriksi Hamiltonia Armstrong kutsuu ”kiittämättömäksi ja itsekkääksi mulkuksi”, joka ”kätki holtittomuutensa uusienglantilaisella hienostokasvatuksellaan”.

”'Jos se on sosiopatiaa, niin vittujako siitä. Sitten olen sosiopaatti', Armstrong totesi minulle. 'Haluan todellakin voittaa hinnalla millä hyvänsä. Mutta samoin teki Michael Jordan, samoin Muhammad Ali, samoin Wayne Gretzky'.” (s. 327)

Lisää syksyn urheilukirjoja ja -kirjoista löytyy täältä.

Tammi lähetti kirjan tutustattavaksi J. A. Hollon palkintoa varten. Palkinto jaetaan vuosittain tietokirjan suomentajalle.