Hupi ja kauna | Jouissance and Grudge

Hupi
kynänteroitus
eli
pupu syö porkkanaa

Musta
valkeat
valat

kun huutelee metsää
kyllä ääni
vahvenee.

(Hevoskomppi: "Hupi" ja "Mustat", s. 41 ja 43)

Alussa oli | In The Beginning

Alussa oli
a
haa
se on nyt näin
tämä teksti
muistan mitä valitsin
sattumalta
lopuksi
oppii näköjään näkemään
kuka puhuu nyt
a
A A
pyramidit kävelee
ö sanoo englantilainen, ei, ei
ui ui ui
suomalainen
kuulee
onko tämä runoutta
vai ranskaa

(Hevoskomppi: "Alussa oli", s. 54)

Écriture | Criticism

I

Tylsä kynä tyhmän miehen, terävä tekevän puukko
puhkoo paperin ja silmät.

II

Mittaa kahdesti, sahaat kiveä. Siten säästät puuta,
Suomen kultaa.

III

Tylsä tai terävä peli, metän puoleisella taikka korealla
kädellä, vasta halon hakkuussa tunnet mistä tässä on kyse:

Kuusi sylkee silmille. Tarkasti takaisin potkaisee
pihkaoksa, pamahtaa matolle kuivasta uunin suusta.

IV

Mikäli metsäasiasi vaativat laajempaa selvitystä metsäraha-
toimihenkilö ohjaa Sinut alueellisten metsäntuntijoiden
luo.

I 1.

Halutessasi voit soittaa myös suoraan.

Yks. Kaks.

Tylyä lyijyä raskaalla kädellä.

(Metsännenä: "Sisältää", s. 5)

Suomen Kirjailijaliiton nuorimman jäsenen Ville-Juhani Sutisen ja keski-ikäisen kriitikon Jukka Koskelaisen runouskäsitykset vääntävät kättä Kirjailija-lehdessä. Voittajaa ei ole, mutta selväksi tulee kumpi vai kampi jatkaa runojen kirjoittamista.

Runoilija Karri Kokon Cut-up-versio Koskelaisen artikkelista "Pölyä ja kielen virtaa — huomio uudesta runoudesta ja konservoinnin taidosta" löytyy täältä.

Kuvassa Simo Hämäläinen ja Keijo Siekkinen Mukkulan kirjailijakokouksessa vuonna 1989.

(Kirjailija 3/2007)

Toinen teko-ohje | Wagnerian Spruceforest

Wagnerin ihan-
teellisessa kaistale-
harsinta-
metsässä hakkuu-
rintamat seuraavat toisiaan kuten meren aallot.

3

Ponsien lokeroissa kehittyvä siitepöly hedelmöitti siemenaiheen sisällä alkiorakossa odottavan munasolun.

2

Aihe kasvoi siemeneksi, jonka itävyys kääntäen verrannollinen myönnettyyn säteilyannokseen.

1

Lehdellisenä kukkivan lehti vuorottainen, ei säteittäinen, suippo. Tumman vihreä puhtaana. Lehdet ja kuori pihkaiset. Yleinen koko maassa.

0

Puutavaran valmistuksessa moottorisahaa käyttävän ääntelevän työkalun teräketju haukkaa auki, kerran puun suuta suuteli, kuusi on muuta, valkeaa huurua.

(Metsännenä: "Toinen teko-ohje", s. 6)

Kompastumisen ihme | A-men

Ei minua ole karkotettu. Vapaa-
ehtoisesti elän
yksin, veroja paossa.
Älä sano asun savutonta taloa, älä sano
tiira sieppaa, mätkäisee. Pimeässä
koputa puuta, unohda se,
älä sano kenellekään.

Lähden mustasta käsin selviän pimeässä. Minä en kysy onko valo, mutta vastaa. Tämä toivo asuu kuvaa ja silmässä.

Tämä pimeä on mahdollisuus, pelon leikki risukossa. Jos on paljon puita syntyy pitkiä polkuja. Jos kuusia menee takki taikka silmät rikki.

Ontto koiranputki jelppaa purematta, kulmakarva kurtussa sojottavin sormin sinä tuuskahdat nokalleen: myönteinen kokemus.

Silmät tukossa karvat suorina välittömästäi välähtää kajo. Se on totta, valo on elossa, mukana pelon pelissä.

Kompastumisen ihme on yhtä merkillinen kuin kynttilän valon voima, kun kyykistyy savusaunaan. Ei näy paljon lauteitten alle, mutta nokisen ikkunan läpi kynttilä valaisee puoli metsää. Melkein koko metsän, niin paljon sitä pelkään. Niin vähän sinä tiedät sitä mitä on puun takana.

Aivan hiljaista. Mahdotonta. Kyllä,
sydän lyö nyt.

(Metsännenä: "Ei minua ole", s. 9)

Hitaita kertomuksia | Lenin and Mr Kuusinen in F-land

Mittaustaukoa aukon suulla puhui kanto. Kukaan ei kuuntele. Niin hitaita suuret kertomukset, niin hitaasti käyvät, jurovat tähän toteen.

Pura ne, pure, sylje syyt ihmisen eteen niin että pään kääntäminen ei paljon auta. Paitsi toisella kierroksella heti sen aluksi helpottaa kummasti.

Isä, kuka nyt, niin korkeuksissa huutaa ja puhuu? Poikani sehän on metsän nielu, jota tulli soittaa.

Hei tule joukkoon ja tartu leimakirveeseen, sisko vallaton saa ottaa puukon. Me lyömme, kylvetämme, puhdistamme maan, ei syöpäläisen rikkaruohoa saa nämä mantereet.

Hei laulaen työtä yötä päivää työtä, tahdissa, niin viemme iki suvehen tään siistin maan.