Tuurilla ja taidolla | Like on Like

Likefestiin kävellessä sateenkaari osui junaan Töölönlahden rannalla. Aamukahvilla toisella rannalla laituria vedettiin alaspäin, kun lopettelin juhlissa jaettua kirjaa Like on Like. Kirjoja vuodesta 1987, jonka toimitti Timo Forss. Arvostelu teoksesta ilmestyy seuraavassa Kirjain-lehdessä 4/2007.

Like 20 vuotta | Likefest on Tavastia

Kustannustoimittaja Stella Vuoma ja taittaja Perttu Lämsä Liisankadulla 10.1.2007.




Kirjailija ja suomentaja Tapio Koivukari tamppasi Liken pölyt matoistaan Raumalla keväällä 2003.

Kauko Röyhkä biletti porukoita syyskauden avajaisissa 2003.

Hannu Paloviidan ja Timo Ernamon jatkoaikaneuvottelut 1990-luvun puolimaissa.





Kustannustoimittaja Arto Leivo ja hiekkakakku syyskauden avajaisissa 1998.

Likeläiset väänsivät kättä Voipaalan taidekeskuksessa 1996. Vas. J.K. Ihalainen, Asta Piiroinen, Otso Kantokorpi, Hannu Paloviita ja Henri Laine.

Toimitusjohtaja Hannu Paloviita leikkasi ensikappaleen romaanistani Koirastähti.

Runoilija Roo Ketvel Mukkulan kirjailijakokouksessa 1991.


20-vuotisjuhlavuoden Likefest
keskiviikkona 29.8. Tavastia-klubilla klo 21-03

Tuomari Nurmio & Bum Bum featuring Janne Haavisto et al.
Martti Servo & Moods
Turku Romantic Movement
Kakkahätä 77
Skreppers
Black Magic 6

Kustannusalan kauhukakara Like täyttää 20 vuotta!
20-vuotisjuhlasuper-LikeFestin esiintyjät ovat viisaita, vieraat kauniita ja juoma ihanaa.

TUOMARI NURMIO JA BUM BUM -kokoonpano tuo lauteille maestron itsensä lisäksi Janne Haaviston ja Mamban muodostaman rytmiryhmän. Bändi esittää nyrjähtäneitä dumari-klassikoita vuosien varrelta. MARTTI SERVO & MOODS -duo aloittaa illan ja pehmittää yleisön vastustamattomilla iskelmillä.

KAKKA-HÄTÄ 77 ei säästele koukkuja, räkää tai huumoria vanhan koulukunnan punkissaan. THE SKREPPERS esittelee miehistä korkkarifetisismiä musiikillisessa koktailissa, joka on yhdistelmä psykobillyä, garagea ja hyviä bileitä.

Retroriffejä ja modernimpaa glamrockia yhdistelevän TURKU ROMANTIC MOVEMENTIN suomenkielinen edeltäjä on ollut vuosia LikeFestin vakiovieras. Kaksijäseninen BLACK MAGIC SIX palauttaa paholaisen rockiin ja soittaa bluesilla höystettyä autotallirockia.

Festari-isäntänä toimii Wallu Valpio.

Liput 10/12 euroa, ennakko Tiketti ja Like-kauppa (Iso Roba 20).

Puiden reservaatti | Black Rectangle

Metsä on nyt puita, suhteellisen tiheässä suorarivinen puupelto ja aukko, joskus aarniopuisto eli puiden reservaatti. Se on yksi lentokentän turva-alue, musta pinta, joka söi valon niin ettei ihminen löydä ovea tästä maasta.

Silti mieli miettii rakoa, koputtaa, etsii tanssikaveria, raapii suorakaiteisiin hakatun omaisuuden nokisia rajalinjoja, joista ei auta tapella. Ne on lukittu päätelaatikkoon, jossa joulukuusi on lisämaksusta hoidettu niin sanottu kartiomainen pyrähdyskappale.

Hyvä isä kuusi selällään valuu nyt vaan norjista taskuista katkotuista sormista tuoretta vahaa tukkia korviin, rakentaa siivet. Näin keinoin sankarituristi saavuttaa taivaan äärettömyyden kiihtyvän tahdin, näyttää metsännenää koko aurinkokunnan suljetun sektorin markkinavoimille.

(Metsännenä: "Metsä on nyt puita", s. 20)

Metsäjänis | Sprucerapid

Ammun haulikolla aitan harmaaseen hirteen.
Yhdessä piipun hujauksessa seinään
syntyy kirkasta pistettä. Välissä
lentää lintuja,

runo, rauha ja hiljaisuus.

Mitä kauempaa laukaisee sitä suurempia rauhoja.
Kun ruilauttaa suoraan taivaalle
saa palautetta.


Haulien jälkeen jänikseen työnnetään havuja. Pupu on nyt puu
jonka mahassa kasvaa oksia ja neulasia.

Se pannaan muovikassissa reppuun pää alaspäin
niin että takajalkojen kynnet raapivat taivasta;

vapaaehtoisesti pakoon juossut pitkäkyntinen, pehmeä päkiäinen
nostetaan taivaaseen jalat edellä korvat luimussa.

Liturgian väri, värien ihmeistä kaunein: veri kuusen oksalla.

(Metsännenä: "Ammun haulikolla", s. 27)

Hiljainen maisema | The Silent Landscape

(Erkki Tanttu Tarvaspään vieraana 7.9.2007 - . Gallen-Kallelan tie 17, Espoo, www.gallen-kallela.fi )

Sunnuntaiaamu | Savolaxian Paradise

Leikkuupuimuri ja närhen räkätys kuuluivat
metsämiehen kuuraiseen aamuun sunnuntaina.
Niin ja mopo kulki kylällä.
Kun koira ei pääse hajulle puoleen päivään,
syötiin kaupunkivieraan meetvurstileivät
ja kahvi. Sitten ammuttiin närhi kotiportille.

Suihkumoottori jylisee yli, harakat vaikenevat.
Mustavalkea nauru jatkuu laihtuneen koivikon takana.

Kaikki maisemat kättelen saman seulan läpi. Tähän maisemaan vertaan kirjainten maisemaa kun luen. Tai jos kerron nyt lahorastaan pesästä, puhun siitä pesästä, joka on siellä entisellä aholla kannon juuressa.

Tämä on paratiisillinen paikka: Faidroksen varjoisaa plataania vastaa koivu, kirkasta puroa lähde, kaivo ja järvi, lehvistössä käy vilvoittava tuulen henki, koska savu viilettää vienosti vasemmalle. Pehmeä ruohomatto, jolla Sokrates loikoili kaverinsa kanssa, vertautuu naapurin isännän laitumeen. Siinä ruoholla seitsemän lehmää.

Vakavasti puhuen missä ovat Paratiisin kuuset? Entä savolaisen kiviraunion mitat ja määrä? Kun kuusinen risukarhi ja rauniot kumminkin edustavat meitä paratiisissa tämä pitäisi tutkia. On hyvä tietää etukäteen, varsinkin meidän, montako kiveä vielä pitää heittää että syntyy kiviraunio. Mitä on raunion alla?

Tällä koivun ja kuusten pellolla ei kymmentä askelta ilman kivirauniota. Heinän korkeassa läjässä 1 572 kiveä. Alta löydät kallion.

Näin pieniä valmistetaan nykyisin vähän. Tila lihoo, läjät suurenevat, täyttävät vähitellen pellon ja tien välisen vyöhykkeen. Totuuden nimessä on mainittava suopellot taikka turvesuot, joiden pientareelle kertyy hakovuoria.

Päinvastaisessa tapauksessa, jos rauniot ja vuoret kuihtuvat eivätkä sammaloidu eteen, sivulle ja ylöspäin, tai jos joku ostaa kivet ja juurakot, voidaan muurien painautumia edelleen vuokrata muovikassi-installaatioiden varastopaikoiksi.

Näin toimien maaseutu mahdollistaa vilkkaan yritteliäisyyden emmekä edelleenkään kaipaa uusia edistyksen etuvartiotyön näköispatsaita rengille ja piialle ja tuhansille heidän kaltaisilleen, jotka Juhani Ahon mukaan raivasivat korven ilman vientitukea kahdella tyhjällä kädellä.

(Metsännenä: "Leikkuupuimuri", s. 27-29)

Metsännenä | The Nose of Spruce Wood

Menin metsään, sain metsännenän, taudin

joka iskee kun säikähtää.

Ainoaksi parannuskeinoksi sanotaan anteeksipyyntöä

metsältä. Uskotaan myös, että oikein osaa pyytää

vain tietoniekka, joka arpomalla tutkii taudinkuvan.

Ei auta, ei pomppinut noppa oikeaan tähtimerkkiin:

pelkään edelleen

etten näe tervettä kuusta

enkä metsää.

Realismi sydämessä Maailman Omistaja, ihminen, teki tavalliset, meni hirteen, rasvasi köyttä ja katseli oksaa ennen kuin sen jälkeen meni Karsikkokuuseen, todella pois.

Paratiisissa Ylimetsänhoitaja ja Maailman Omistaja kävelevät suorakaiteita halkovia liikenneväyliä. Mitä tarkoittaa tuo kookas ja yksilöllisen näköinen puu, tuo tuolla aukkoviljelyksen laidassa, kysyy vasta saapunut vieläkin vähän setelin värinen henkilö.

Kun puun ekologinen ja esteettinen arvo ylittää sen raaka-aineen arvon, hänet säästetään. Se on komea maisema, kertoo taivaasta vastaava puupääoman haltija.

Luonnollisesti metsävarannon niin sanotun uuden käsitteen mukaisen luokituksen mukaisesti ylikorkeat yksilöt hoidetaan pitkälleen kuten myös lipputangot kutistetaan, kun Paratiisissa siirrytään muovin aikaan.

Lyhytpiippuisilla alueilla muovin alle siirtyminen on itänyt kivasti. Ei ole saastetta, ei viimaa, ei ilkeää tippuvaa suolavettä, ei valotonta, tuottamatonta liikettä.

(Metsännenä: "Menin metsään", s. 29-30)