Lönnrotinkadun kuusi | Your name is Hermes

Nenetsimummoni mukaan nimesi
merkitsi viestintuojan

Tämä kuva on otettu sattumalta kuten
useimmat kuvat jotka pistävät silmään

samana päivänä Lönnrotinkadulla
ihmiset eivät enää muistaneet
nimipäivääsi

Ensikuva Isostakuusesta | My first sprucephoto

Kuusi kasvaa isoksi niin kuin muutkin ja vahingossa vähän isommaksi

Kuusi kasvaa katosta läpi. Metsälläkin on katto, taivas nimittäin

Kuusesta kasvaa jättiläispuu, kun sitä kastellaan, tai kun taivaasta tippuu vettä

Kuusi kasvaa Jumalan mahasta läpi, ulkoavaruuteen, ja Jumala kuolee

Kuusesta tulee metsän kuningas eikä sitä voi kaataa, kun moottorisaha ei pysty niin paksuun puuhun. Puu on jo triljoona plus 220 tuhatta vuotta vanha

Kun orava puree tai linnut katkaisee, kuusi kasvaa uudelleen en tiedä paikkaan asti

Kun iso kuusi pesee hampaat ja nukkuu, tyyny on kuussa ja jalat maapallolla

Kun kasvaa oikein isoksi, ei näe mitään. Kuuselle pitää antaa gulaus vettä

Kun kuusella on korkeutta taivaaseen asti, lentokoneet menevät ryttyyn. Silloin kuusi palaa ja tulee metsäpalo ja tulee paloauto. Lumikin on lämmintä. Se on uunissa paistettua. Kuusi syö sen ja kasvaa kuun ja auringon taakse

Auringon lähellä kuusi kärventyy

Kun kuusi ei saa enää ilmaa, se kaatuu

Kuusi kaatuu ja avaruus tipahtaa maahan. Meistä tulee todella litteitä, ja Jumalan maha vuotaa verta. Elämä jatkuu ikuisuuden jälkeen vielä yhden tunnin

Jos kuusi kasvaa maasta pois, se ei kaadu, vaan jää kellumaan avaruuteen. Iso kuusi törmää planeettoihin ja mustaan aukkoon. Kuusi kutistuu muruseksi. Mustan aukon takana on ulkoavaruus, ja avaruusolio syö murusen. Muru kasvaa mahassa. Kun neulaset kutittavat vatsaa, avaruusolio sylkäisee kuusen pois

Jos iso mänty kaatuu pienen kuusen päälle, siihen tulee reikä noin 600 000 kilometrin syvyyteen. Pohjalla on matoja, hämähäkkejä ynnä muita lepakoita sekä outoja ja niin edelleen luurankoja. Reikään tippuu kolme ihmistä. Emilia, Olli ja Elias. Kaikki muutkin tulevat perässä monttuun ja Aleksi. Porukkaa tulisi ympäri maailmaa, Espanjasta ja Helsingistäkin. Montussa syödään lepakkovelliä. Reikään menevät koko muun maailman lisäksi Jupiter, pohjoisnapa ja Joulupukki tontut ja lahjat perässä. Tähdet tippuvat joulukuusen koristeiksi. Ne pannaan kiinni naruilla

Jos kuusi ei kasva taivaaseen eikä monttuun, vaan maahan, jättiläinen voi ottaa sen joulukuuseksi. Koristeita tarvitaan tosi paljon. Jättiläisen nimi on Pommi. Pommin kotiin kuusi on tuotu traktorin kauhassa. Koristeet on ostettu eri maiden rahoilla, varsinkin Jaakon isän rahoilla. Koristeet vie paikalleen koulutettu orava, ja kolme vahvaa miestä pitelee pystyssä. Latvaan laitetaan tähti ja ilmapalloja. Tulee myös muoviomenia. Joulupukki ei tule, koska se ei sovi sisään. Lahjat pukki jättää kuusen juurelle, koska Pommin linnassakin on kilttejä lapsia. Kuusellekin tuodaan lahjoja. Pojat kiipeilevät kuuseen ja tippuvat sieltä alas, Kiinaan. Kuusi jää iisalmelaisten matkailupuuksi. Sitä pitkin joulupukkikin pääsee Kiinaan. Kun se ei jaksa kävellä, lapset työntävät. Koristeet tippuvat perässä Kiinaan

Kun jouluaatto on mennyt, pannaan kuusi varastoon, jossa se kasvaa pilviin asti. Tai ei kasvanutkaan, kun sillä ei ole juuria, ei kasteltu ja neulaset on karissu. Kuusi viedään pihalle, ja tikka nakertaa reikää kuusessa ylöspäin. Tarvitaan tuhat hevosta ja vaunut. Jättiläinen iskee kuusen takaisin maahan, ja tuhat elefanttia tukee puuta. Runko teipataan ja kiinnitetään vanhaan kantoon ruuveilla ja ketjuilla. Sitten se kasvaa uudelleen tietä pitkin ja vinoon. Tikalla on kuuma kuusessa. Vinoon puuhun kairataan tunneli autoja varten. Kuuseen tulee talon kokoinen tähti ja kuusta voi käyttää hyppyrinä, autotkin. Kuusi pysyy paikoillaan seuraavaan jouluun asti. Kuusi ajattelee, että pienenä olisi kivempi liukua

Lopulta kuusi kaatuu, sahataan haloiksi ja maatuu

Ihmiset tulevat rukoilemaan ja laulamaan ja pistävät vielä hautakiven päälle. Nouse kuusi elohon, alkaa laulu

Lopulta kuusi pakenee toiselle planeetalle hornetilla

(LTS: ”XI suunnitelma”, s. 55-57)

Kaplinskin arboretum | In the Arboretum of Kaplinski

ma jooxin meca

kun mä juoksin metsään

nainen kuin kuusi

pihkaantumatta et selviä

jos olet selvä

ensikäki Kaplinskin arboretumissa

se ei kuku minulle pitkää ikää tupakka suussa

(LTS: "Matka Võrumaalle", s. 68. Kuva: Kuopio, Keskuskenttä 1997)

Kuuset renkailla | Woods of Estonia

ja kahvilan harmaan pehmeät katseet

ajalta ennen syntymää

vodka vanhenee kaksi kulausta

lämpö tulee takaisin

minihame reisibüroo

haikara tolpassa heti alkumatkasta

moottoritie on kuuma

maisema syntisen samettia

ihan toista kuin tasaista

ja laiva odottaa

ohitamme kuusen tyviä ja parruja

poikki lyöty

Võrun metsä renkailla

(LTS: "Matka Võrumaalle", s. 70-71. Kuva: Metsännenä)

Pihta ja kuusi | The Beech and a Spruce

Pyökkiä voi silittää

Pihdan ja kuusen ero
johtuu samasta syystä

(LTS: "Villa Villekulla", s. 94)

Kuopion sivu 13 | An Interview

>tässä juttu. toivottavasti tulee ajoissa. meidän päässä on ollut tietoliikennepiuhat solmussa päivän. – janne >Terve Janne, kiitos hienosta jutusta. Laitoin versaalilla muutamia esityksiä pieniksi tarkennuksiksi. Toivottavasti ehdotuksista saa selvää. Hyvät päivän ja taiton jatkot tjt

>Italo Calvinon kirjassa Herra Palomar pysähtyy miettimään linnunlaulua: "Entä jos viestin merkitys piileekin tauossa eikä vihellyksessä? Entä jos rastaat keskustelevatkin hiljaisuudella. Hiljaisuus joka näennäisesti on samanlainen kuin toinenkin, voisi ilmaista satoja eri tarkoituksia."
> Kuopiolaisen Jouni Tossavaisen uusi runokokoelma lähtee samasta ajatuksesta: "kerro jos kerrot hiljaisuus on lintujen keskustelua". KESKUSTELU
> Kerro-runokokoelma sai alkunsa äänen käytöstä ja pohdinnasta. Runojen pitkät säkeet muotoutuivat runoilijan omasta äänestä. Pohdinta ajoi työtä eteenpäin.
> – Mitä ääni yleensä on ja miten sitä voi ilmaista paperilla, Tossavainen kysyy.
> – Yleisesti kuvitellaan, että kirjaimilla pystyy kirjoittamaan puhetta tarkasti, vaikka kirjoittaminen on vain tapa litteroida puhetta.
> Äänen, sanan ja runouden – sekä kirjoitetun, että elävän – välisien suhteiden pohdinta ei ole Tossavaiselle uusi asia. Se alkoi jo vuonna 1985, kun hänen ensimmäinen runokokoelmansa Juoksijan testamentti ilmestyi. Vuosien aikana pohdinta on mennyt syvemmälle ja syvemmälle runouden historiaan. Tossavaisen puheeseen eksyvät Homeros, Jeesus ja runomitta.
> – Vuonna 1985 tiesin paremmin kuin nyt, mitä runous on. Pohdin sitä aina, mutta en saa ajatustyötä koskaan valmiiksi. Se on hyvä, sillä silloin loppuisi runojenkin kirjoittaminen.
>
> Tietotekniikka mullistaa runouden

> Vuoden 1985 jälkeen Tossavainen on julkaissut kymmenen runokirjaa, neljä romaania, urheilukirjan ja novelleja sekä radioon feature-juttuja ja kuunnelman. Hänen esikoisteoksensa viimeinen osa ja uusi Kerro-runokokoelma on dramatisoitu. Uusi kuunnelma nauhoitetaan elokuussa, mutta dramatisointiin pääsee käsiksi nyt internetissä, josta sen voi ladata.
> – Netistä ladattava versio mahdollistaa saman teoksen lukemisen kahdesta eri lähteestä rinnakkain. Uskon, että se muuttaa (merkittävästi) sitä, miten teoksen kokee. MERKITTÄVÄSTI VOIS OTTAA POIS
> Tietotekniikan ja uusien ilmaisukeinojen yhdistäminen runouteen innostaa Tossavaista. Hän on avoin kaikille uusille ideoille, jotka voivat viedä runoutta eteenpäin.
> – Tietokone ja internet mahdollistavat esimerkiksi liikkuvat sanat. Sellaista ei voi toteuttaa mitenkään paperilla. Tekniikan kehitys haastaa runoilijat entistä aktiivisemmin miettimään, mitä runous on, mikä on elävän runouden suhde painettuun sanaan ja tarvitaanko runoutta paperilla enää lainkaan.
> – Onko yleensä enää mitään uutta, mitä paperilla ei ole vielä sanottu?
> Internetiin on mennyt jo joukko runoilijoita. Tossavaisen mukaan erityisen hyvin uuden tekniikan on ottanut haltuunsa J.P. Sipilä. Onpa netissä myös Tossavainen itsekin lehdistä tutun Kuva & Sana -palstansa kanssa.
> Paperille painettu runous ei kuitenkaan häviä niin pitkään aikaan, kun löydetään mielenkiintoisia ilmaisutapoja. Tossavaisen mukaan Henriikka Tavin tuore Esim. Esa -teos on hyvä esimerkki nykyaikaisesta konkreettisesta runoudesta. Tavin teoksessa jokaisella sivulla on oma runonsa ja (jokaisen) sivu(JEN) alalaidassa juoksee toinen runo kuin uutisotsikot uutislähetyksen aikana. JOKAISEN VOISI OTTAA POIS JA SIVUN PO. SIVUJEN
> Tossavainen esittelee Tavin Tehtävä 1. Kirjoita runo -runon esimerkkinä (onnistuneesta) konkreettisesta runoudesta. Siinä runoilija antaa lukijalle runon rungon ja aukkoja sekä ohjeet niiden täyttämiseen Tossavaisen mukaan tehtävän tuloksena on perinteisen modernistisen runon parodia. ONNISTUNEESTA PO. MIELENKIINTOISESTA
> – Ja se on vähän parempi kuin yksikään Tommy Tabermannin runo, hän nauraa. JA SE ON MINUSTA VÄHÄN HAUSKEMPI KUIN USEIMMAT TOMMY TABERMANNIN RUNOT

Kuopion sivussa III | End Point

8. End Point

Tuntemattoman Simon karsikko

kolme valaistua kuusta

Kuopion tiensuussa

pururadan kuusitapetissa

kaikki traktorin jäljet

taivasta kohti

koko lumisen talven

katso ja kumarra

tämän kaupungin pimeydessä

muistopatsaasi on valon juhlaa

tähdet tähdet

ja kolme kultaista kuusta

isä, poika ja peltoveturin jäljet

kertovat hämmästyen

miten niin pienillä lampuilla

saa näin isot vauhdit

(Liiketoimintasuunnitelma, s. 106-107)

8. End point

Simo Leinonen’s memorial tree

three lighted spruces

at the Kuopio junction

on the spruce carpet of the sawdust trail

all the tractor tracks

toward the sky

all the snowy winter

look and bow

in the darkness of this city

your memorial statue is a festival of light

stars stars

and three golden spruces

father, son and the tracks of the tin tractor

relate in astonishment

how such low lamps

can achieve such high velocities

(Engl. Hildi Hawkins)

8. End Point

Simo Leinonena memoriulais koks

tres izgaismota egles

Kuopio ceÿa purvadu

uz skaida ceÿa egÿu taptm

visu traktoru pdas

ved uz debesem

visu so sniegoto ziemu

ilkojies un klanies

pistas tumsu

tava memoriulu statuja ir gasimas svtki

zvaigznes zvaignes

un tres zeltainas egles

tvs, dls un traktora pdas

rada pursteigumu

ku ar tik mazum lampum

var panukt tik lielu utrumu

(Lat. Guntar Godins)

Kuva: Metsännenä, kansi ja s. 52