 |
| Kai Laitinen (1924-2013) ja Irma Laitinen Suonenjoen kirkkossa lauantaina 6.4.2013. |
”Autio maa”, ”Huhtikuu
on kuukausista julmin,”
Näin se modernismi
alkoi. Ja loppui savon kieli
ei merkkiäkään maisteri
Laitisen, etevän esseis-
tin Eliot-esittelyssä.
Totinen paikka myös Suomen
kirjallisuuden historiasi,
tosin tentin tärppinä jo
Pakina kirjallisuuden
muotona. Opettaja ei hajota
vaan rakentaa maltille.
Iisveteläisen kansakoulun
haistoivat Sianhoitajat,
sanalla heinähattu söimme
kai professorin, ja konstruktioni
lihoi potkimalla
kuten AKS ja Myöhempien
Kirjoitusten Salaseurat.
”Historia – att skrivas
på nytt. Alltid.” Eilen muu-
tit Helsingistä vanhaan
maahan. Suonenjoella
kirkossa sain tervehtiä
kirjailijoiden puolesta:
maailmanrannalla kesä
jatkuu, kesä. ”Taitaa olla
jo myöhä”, kirjoitit
kerran kesällä meren takana.
(Sunnuntaisuomalainen 7.4.2013)
2 kommenttia:
Kiitos tästä ja etenkin Kain siunaustilaisuuden kuvista. Muistan häntä lämpimästi hienona opettajana, joka kannusti oppilaitaan.
Maailmankirjallisuus oli Kaille tärkeää, mutta hän muistutti ehtimiseen, että meidän (opiskelijoiden) vastuulle jää suomalaisen kirjallisuuden edistäminen, "sitä ei hoida kukaan muu".
Kiitos, Jouni! Kai oli todellakin monipuolisesti kirjallisuutta tarkasteleva opettaja, joka opetti myös kulttuurista yleissivistystä.
Lähetä kommentti