Minä jos ei sano minä, muuta ei ole kuin loppu. Ja kun nyt kompastut siihen muuhun, en ala syyttää oksaa. Enkä kantoa. Enkä kuusta. Jos siihen törmään, alan jo onnelliseksi.
Nyt täällä on niin pimeä mies että näkee lukea omia ajatuksia. Päämajan kyynelviljaa metrinen tonni, outoja jälkiä, silmusoppaa, jossa on vähän tietoa, yhtä vähän kuin lehdellä on minulle kerrottavaa.
Korpirastas, puutateilija. Lehti ei puhu,
vaikka vaikenet.
Kolme samuraita nousee aitan katolle, kun lehtokurppa narisee viimeistä vartiokierrosta.
Aamulla ne seisovat aitan takana. Ihan tavallisia kuusia.
(Metsännenä: "Minä jos ei sano", s. 14)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti