Thursday, August 18, 2016

Se mikä jäi julkaisematta | Testament of The Runner

Esikoiskokoelmaan suunniteltu takakansi:
kuva ja sanat, joita ei julkaistu.
Esikoiskokoelma
Juoksijan Testamenttiin
(1985) suunniteltu kansi.

Esikoisen toinen
kansisuunnitelma,
joka muistuttaa
Robert Frankinkuvasta "Road".

Tuesday, May 17, 2016

"Kultainen legenda" | A Newspaperpoem (41)

Kustantaja JK Ihalainen painaa painopeltiä.
Se mikä jäi sanomatta -kokoelman
kustantaja JK Ihalainen ja kustannus-
toimittaja Karri Kokko.
Siuronkosken Paino.
Palladiumin painokone painaa
Siuronkosken voimalla.
Kokoelman kannet mietittiin
ja viimeisteltiin painossa.
Arkkitehti ja maalari kirjoitti runoja, käänsi kirjoja, harrasti sosialismia ja seinäverhoja, valmisti huonekaluja, painoi tapetteja puuvillaa ja liinaa. Kaikkien alojen taideteollisuudesta ei ollut pitkä matka monistamiseen. Painotöihin hän heittäytyi 55 vuoden iässä ja tällä alalla hän seitsemänä viime vuotenaan ehti tehdä pysyvän jäljen. Hän otti esikuvansa 1400-luvulta erityisesti kiintyen antikvaan. Klassilliset kirjaimet edessään hän piirsi uusia tyyppejä patriiseiksi, joita tutkittiin perusteellisesti toveriseurassa. Lopullisen muodon leikkasi teräkseen ammattimies Edward Prince. Kun kaikki oli selvää, mikä tapahtui täsmälleen vuoden kuluttua työn aloittamisesta, lyötiin matriisit ja valettiin kirjakkeet. Niille annettiin nimi Kultainen kirjake. Golden Typellä painatus tapahtui siten kuin se oli tehty inkunaabelien aikaan siis käsin. Kirjapainon tarpeisiin toimitti eräs tehdas erinomaista käsintehtyä paperia ja saksalainen yritys valmisti mustetta juuri samalla tavoin ja samoista puhtaista aineksista kuin vanhoina aikoina. Niitä tavoitellessaan hän unohti jonkun kerran kirjan alkuperäisen tarkoituksen. Liikanaisesta yrityksestä huolimatta hänen suureksi ansiokseen jäi eläviä opetuksia painotaidon perusteista: kirjakkeen kauneus, ladelman eheys, kuvan ja sanan sopusuhta, värin ja painatuksen moitteettomuus sekä bibliofiilipainoksissa ensiluokkainen paperi, joka viime vuosina oli saanut ansaitsemansa kohtelun lähinnä taidegrafiikassa ja muutaman runoteoksen sivuilla. ("Kultainen legenda", Se mikä jäi sanomatta. Sanomalehtirunoja, Palladium 2016, 54)

Monday, May 16, 2016

Friday, May 13, 2016

Wednesday, April 27, 2016

Loistavaa savolaista palloilutaidetta | KSML Oyj

Jos Yleisradio ei tule apuun, Keski-Suomen Media kuristaa savolaisen kulttuurin hengiltä. Onneksi urheilusivujen tulevaisuus ei näytä yhtä ahdistavalta, vaikka Yle ei tulisi KSML Oyj:n avuksi.

Sillä mitäpä olisi maakuntalehden etusivu ilman jokapäiväistä KalPaa tai KuPSia, pelaavathan ostopelaajat Savon Sanomat -areenalla.

Edellinen päätoimittaja Jari Tourunen ei kirjoittanut kulttuurista ja nykyinen ilmeisesti vielä harvemmin. Uuteen tabloidiin mahtuu kulttuurijuttuja puolta vähemmän kuin vaikkapa neljäkymmentä vuotta sitten. Silloin kulttuurissa oli kolme toimittajaa, nyt kaksi. Lisäksi kulttuurista kirjoittivat aktiivisesti parhaat kolumnistit Aimo Siltari ja Jouko Tyyri.

Kun tein viimeisen vuoroni toimitussihteerinä vuonna 2000, nykyinen päätoimittaja Seppo Rönkkö työskenteli taloustoimituksessa. Huolimatta yhtiön entisistä, jatkuvista ja tulevaisuuteen tähtäävistä taloudellisista satsauksista loistavan savolaisen palloilutaiteen edistämiseksi, edelleen pitää paikkansa Tyyrin kesän 1979 ennustus:

Suomen jalkapallo ei nouse koskaan maakuntasarjasta.


Kuopion pääkirjasto vetää yksinään väkeä enemmän kuin kaupungin urheilulaitokset yhteensä. Lajissaan se on paljon onnistuneempi luomus kuin Pariisin kuulu Pompidou-keskus. Asiakasmassa ei melua, markkinointi ei jauha eikä lehdistö pauhaa. Valtuusto ei taida edes tietää miten hyvin asukkaita palvellaan. Aivan toisin tiedetään miten loistavaa on savolainen palloilutaide. Mestaruussarjan joukkue kuuluu kaupungin itseyteen Kuopiossa ja Mikkelissä. Jokainen piste on suuri uutinen. Kuopio ja Mikkeli saivat edustuksen myös Suomen kirjastoseuran hallitukseen. Tuloksen vuoksi tehtiin hieman työtäkin, mutta vain ammattiväki luki pienen uutisen seuran vuosikokouksesta. Kirjastolaitos on sentään satojen miljoonien yritys ja tuhansien työpaikka. Miksi asioitten inhimillinen ja uutisarvo ovat kääntäen verrannollisia? Siksi että urheilu tyydyttää aggressiivisia tarpeita. sen alkuperäinen tarkoitus on kehittää heimon sotaista kuntoa, Vastapuoli pitää lyödä, kukistaa, tyrmätä. Pelin henki on yhtä tappava politiikassa. Se tuottaa uutisia, koska puoluetyö ruokkii vihaa ja laumahenkeä. Pelko, ahneus, ennakkoluulo ja verenhimo ovat politiikan raaka-aineita. Voittajaa palvotaan, lyötyä lyödään. Roomalainen realismi tiivistyi kahteen sanaan: voi voitettuja! Myllykirje on tapaus sillä ehdolla, että tunarille annetaan isän kädestä. Ihmisiä yhdistää ilkeys varmemmin kuin lempeä neuvo. Kotini on siinä missä minua ei lyödä. (Savon Sanomat 26.6.1979, 10) 

Tuesday, March 29, 2016

Esikoiskirjailijan ystävyyden loppu | Island time

"Kirjailija Jouko Tyyrille Partalassa 20.5.1963 Eino Säisä." Säisän Tyyrille omistama esikoisteos löytyi Kuopion  pääkirjaston hyllystä. Yläsavolaisen Säisän ja  stadilaisen Savon Sanomien toimittajan Tyyrin  ystävyyden lopunaikoja elettiin jo pari vuotta myöhemmin Espoossa. Kuvaus kirjailijaystävyyden lopusta löytyy päiväkirjaromaanissa Aika saaressa (1980), jonka alkuperäisestä päiväkirjamerkinnästä Säisä näyttää poistaneen osan lauseesta.
Jouko Tyyri pistäytyi siellä luonamme ja sen tuloksena kirjoitti lehteensä meidän hankkineen auton ja tarjonneen hänelle lohivoileipiä, vaikka asuimme puutteellisessa ja lahossa mökissä. Se oli viimeinen tuulahdus kotipuolen suhtautumisesta ja lakkasimme lopuiksi Helsingin vuosiksi tilaamasta hänen lehteään. Niin täystyöllisesti kuin hän minua ja työtäni silloin - ja myös myöhemmin - mitätöikin, siitä ei mitään, mutta Viittaus lohileipiin oli letkaus Airin suuntaan ja se ylittää tahdikkuusrajan varsinkin kun kyseessä on kulttuurihenkilö, joka Kuopioon muutettuaan ja alkaessaan  luoda itselleen kirjallista mainetta ensitöikseen vertasi kirjoituksissaan itseään Jeesukseen, Snellmaniin ja Minna Canthiin. Osukoot vieraiden ja ulkopuolisten sorkkimiset  puheet minuun ja vain minuun. Sitä paitsi Airin menettely oli osoitus savolaisesta vieraanvaraisuudesta, ei niin kiireistä vierasta ettei kahvia tarjota ja etsitä parhainta pöytään. Tässä tapauksessa viipale suolalohta voileivän päälle, ja muistan miten harvoin meillä tuollaisia herkkuja on ollut. Tyyrillähän on mestarillinen taito panna toiset maksamaan, minä joudun maksamaan kaiken itse. Niin pienen herkutteluhetkenkin, jolla täydellistimme täyteläisen syksyn tunnelmaa. Muuten, ja tulkoon nyt tuokin kaiken tämän ulkopuolella sanotuksi, että ns. kulttuurihenkilöiden joukosta on tavoitettavissa kaikkein ilkeimmät, vastenmielisimmät ja syvemmin nähtynä myös typerimmät tyypit. Mutta myös suurenmoisimmat, joita muistaessa tulee sanomattoman hyvä olo ja elämä saa kasvavaa merkitystä ja tarkoitusta.

(Eino Säisä: Aika saaressa, Tammi 1980, alkuperäiskäsikirjoitus SKS)

Thursday, March 17, 2016

Sivitysteko-palkinto Kare Eskolalle | Koura

Koulutusrahasto Kouran tunnustukset jaettiin Helsingissä Astoria-salissa 17.3.2016. Toimittaja Kare Eskola ja ohjelmapäällikkö Kaj Färm (vas.).
Myönsin koulutusrahasto Kouran 10 000 euron sivistysteko-palkinnon toimittaja Kare Eskolalle Välilevyjen ohjelmasta "Pyörä", joka kuultiin Yle Radio 1:ssä heinäkuussa 2015. Palkinnon perustelut:

Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot ovat sivistyksemme kivijalkaa. Miltä kotimaisen sivistyksen kasvot näyttävät tänä päivänä, siitä otti selvää toimittaja Kare Eskola pyöräilemällä 3 500 kilometriä kotomaamme teitä. Eskolan Välilevyjen läpisävelletyssä matkaesseessä saamme sibeliaanisen kansallisromantiikan sijasta annoksen realismia. Hetki taukopaikalla avartuu kuvaukseksi, jossa yhtyvät sekä sivistyneen ihmisen että taitavan kirjoittajan taidot niin, että löydän uutisen jopa kotiseudultani. Miksi en ole koskaan käynyt Sänkimäen näkötornissa Nilsiän takamailla? Kuinka moni muu on kuullut näistä maakuntien pienistä kulttuuri-ihmeistä, joista Eskola osasi nauttia eri puolilla Suomea? Välilevyjen lisäksi Eskolan ohjelma Uudet levyt on minulle alaotsikkonsa mukaisesti "maailman paras ja ainoa suomenkielinen levykritiikkiohjelma".

KOURA-palkinnot ovat Suomen suurimmat tv-, radio- ja verkkosisällöille jaettavat rahapalkinnot. Palkinnot ovat suuruudeltaan 10 000–15 000 euroa ja kunniamaininnat 1000 euroa/palkittava hlö. Palkintoina jaettiin yhteensä 186 000 euroa, palkittuja ohjelmantekijöitä oli yhteensä 130. Ehdokkaina oli 124 sisältötuotetta.

Vuonna 1985 perustettu KOURA on Yleisradion ja MTV3:n sekä Suomen Journalistiliiton, Suomen Lavastajain Liiton, Suomen Muusikkojen Liiton ja Suomen Näyttelijäliiton muodostama koulutusrahasto, jonka varat tulevat Yleisradion ja MTV:n vakinaiselle henkilöstölle maksetuista tekijänoikeuskorvauksista. Näitä Kopiostolta tulevia varoja KOURA käyttää myöntämällä stipendejä, projektirahoja ja vuosittaiset KOURA-palkinnot.