Mittaustaukoa aukon suulla puhui kanto. Kukaan ei kuuntele. Niin hitaita suuret kertomukset, niin hitaasti käyvät, jurovat tähän toteen.Pura ne, pure, sylje syyt ihmisen eteen niin että pään kääntäminen ei paljon auta. Paitsi toisella kierroksella heti sen aluksi helpottaa kummasti.
Isä, kuka nyt, niin korkeuksissa huutaa ja puhuu? Poikani sehän on metsän nielu, jota tulli soittaa.
Hei tule joukkoon ja tartu leimakirveeseen, si
sko vallaton saa ottaa puukon. Me lyömme, kylvetämme, puhdistamme maan, ei syöpäläisen rikkaruohoa saa nämä mantereet.Hei laulaen työtä yötä päivää työtä, tahdissa, niin viemme iki suvehen tään siistin maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti