Äiti-Venäjän aapinen,
Atena 2007.
Evakkokarjalaisen tytär lupaa kirjastaan selviytymisopasta Venäjälle, jonka pinta-alasta 67 prosenttia kuuluu pohjoisille alkuperäiskansoille. Kuitenkin esimerkiksi suomalais-ugrilaiset kansat mainitaan yhden sivun tietolaatikossa, mutta loppuun kootusta 7-sivuisesta nettiosoitteistosta ugreja ei enää löydy.
Aakkosten mukaan materiaalin järjestäminen on näppärä konsti, kun tekstiä Venäjästä on saatavissa suomeksikin enemmän kuin ehtii lukea. Tietoa on myös Parikan kirjassa, mutta päällimäiseksi jäävät hänet omat kokemuksensa vallan sivussa eli byrokratian kohteena.
Parikka ei päässyt edes veronmaksajaksi, ennen kuin hän voiteli osastonjohtajaa konjakkipullolla. Moskovassa katsastus ei mene läpi, jos auton ensiapulaatikon sideharson päivämäärä on vanhentunut.
Venäläisyyden julmimpana ja terävimpänä kuvaajana Parikka esittelee Anton Tshehovin. Näin on, mutta toimittajan tiedot Tshehovista ovat ilmeisesti toisen käden tietoja, koska nelisivuisessa kirjallisuuslistassa ei ole Tshehovin kirjoja vaan pelkkiä esittelyteoksia kirjailijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti