tiistai 13. marraskuuta 2007

Ensiruno | First Poem

Pilvet viistävä Kuusikkoniemeä, omenat tippuvat

tuuli hymyilee
se on täynnä, puhumaan valmis
latvojen taivasniityllä:

äiti rannalta etsi aarretta
vesi löytyy vieläkin
isä niittää heinää, minä haravoin
suorissa riveissä kuusia

Sammaleiset askeleet
ja pian on syksy
kukkien haaruissa lakkaa haukottamasta

sahan puruinen joiku
uikuttaa, koira lentää jänistä viikset pystyssä aholla
ihankun junan johina pornaltaa
kun haulikot puhkeavat

metsään ei mennä enää kirves kainalossa
janoiset polut
kasvavat umpeen, heinikossa en näe
vinoja kantoja
kohdalla pysähdyn, on joku oksa

katkeaa kuin savipiipun varsi
kirveellä kalvosesta poikki

Ilta pimenee, kuusen latva läheni
hyökkääkö joku
kun tuuli liehtoo lävitseni pitkään
niin pitkään kuin nämä sanat

(Juoksijan Testamentti: s. 7-8)

Ei kommentteja: