Marjapaikka kasvaa ajasta,
puolukasta
parasta aikaa.
Kesä meni suppuun
kuin lakka
suuhun:
muutama siemen hampaissa
koko talvi
käsillä.
Otan ja kaadun kalpeaksi
lätäköksi kun
en saa poimituksi
sitä mikä jäi sanomatta
ennen kuin
järvi jäätyy:
Aurinkosi kanssa oli niin kevyt
kävellä pimeyttä kohti, hiljalleen
kävellä pimeyttä kohti, hiljalleen
hävitä kuten hapero
hämärtyvässä metsässä.
(Sunnuntaisuomalainen 30.9.2012)
hämärtyvässä metsässä.
(Sunnuntaisuomalainen 30.9.2012)
1 kommentti:
Lähetä kommentti