Esplanadilla pylvään päähän, tai karhuntaljaan puetun Suomi-neidon niskaan, vuonna 1885 nostetetun kansallisrunoilijan säkeet sattuvat myös tähän koronapäivään.
Ehkä kielot kukkivat jo Uudellamaalla?
LILJEKONVALJEN
En gång drömde jag att jag var i himlen. Der
såg jag alla, kände doften af alla blommor, som voro mig kära förr. Men de
jordiska blommorna voro mot de himmelska, som om de vuxit i månsken i stället
för solljus. Liljekonvaljen ensam var sig lik, både i himlen och på jorden.
Samma oskuldsfärg, samma vällukt der uppe som här nere, men här blott för några
dagar om våren, der för hela året om.
KIELO
Kerran
unelmoin, olen taivaassa.
Siellä näin ja tunsin kaikki
niin rakkaat kukkien tuoksut.
Mutta maan kukat taivaassa
olivat kuin kuun valossa
eivät auringossa kasvaneita.
Kielo yksin sama
sekä taivaassa että maan päällä.
Sama autuas väri, sama tuoksu
ylhäällä ja alhaalla, vaan täällä
vain muutaman kevätpäivän –
siellä vuoden ympäri.
Siellä näin ja tunsin kaikki
niin rakkaat kukkien tuoksut.
Mutta maan kukat taivaassa
olivat kuin kuun valossa
eivät auringossa kasvaneita.
Kielo yksin sama
sekä taivaassa että maan päällä.
Sama autuas väri, sama tuoksu
ylhäällä ja alhaalla, vaan täällä
vain muutaman kevätpäivän –
siellä vuoden ympäri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti