 |
| Tanssiva karhu -raadin puheenjohtajan mukaan runouden valtakunnassa elettiin ihanneaikaa vuonna 1995. Silloin julkaistiin vähemmän saastaa kuin viime vuonna. |
Eilisessä Yleisradion radiolähetyksessä runoilija Merja Virolainen määritteli 90 prosenttia viime vuonna julkaistusta runoudesta saastaksi. Virolaisen noin sadan kirjan otos perustuu Tanssiva karhu -palkintoraadille lähetettyihin runokirjoihin.
Palkintoraatien vaativin ja ikävin tehtävä kirjojen lukemisen jälkeen on perustelujen laatiminen valituille teoksille. Millaista ammattilaislaatua, jota Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Virolainen vaati haastattelussaan ja oli havainnut sitä noin kymmenessä kokolmassa, löytyy Tanssivan karhun perusteluista?
Sataprosenttista raatisoopaa. Perustelut eivä kerro juuri mitään valituista teoksista. Lauseet on täytetty samalla adjektiivimössöllä kuin huonoimmat kirjojen takakannet. Mitä on "oivaltava kokoelma"? Eikö todellakaan "mikään ole tuttua"? Voiko "kaikki" olla rakasta? Ja tuossa vasta ensimmäinen lause, jonka lopullisesta muotoilusta vastannee raadin puheenjohtaja.
Jatkoperustelutkin ovat metaforia metaforien peräään. Esimerkiksi minkäänlaista yritystä sijoittaa sinällään mainioita kokoelmia kotimaisen saati kansainvälisen runouden kenttään ei ole löydetty. Tällaiset lauseet siistittäisiin enimmistä saaasteista jopa Hesarin arvosteluissa.
Valintaraatiin kuuluivat puheenjohtaja Virolaisen lisäksi, Ylen kulttuuritoimittajat Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä näyttelijä/tuottaja Erja Manto. Jos raatiin olisi esitetty neljää miestä, olisiko mennyt läpi Ylen kulttuurissa.
Ei ole ihme, että Virolaisen haastattelu Ylen Kultakuume-lähetyksessä on herättänyt vilkkaan keskustelun netissä.
Janette Hannukainen: Lennä vahingossa (Sanasato)
Oivaltava kokoelma lapsuudesta, vanhemmuudesta, unista, joissa mikään ei ole tuttua ja kaikki on rakasta. Kuvat ovat anarkistisia ja villejä, kenraali kävelee kirkkoon ja räjähtää. Lukija viitotaan lempeään maisemaan, joka saman tien myllätään kapinaksi, marjapiirakat ovat myrkytettyjä, kulman takana odottaa yllätys.
Oivaltava kokoelma lapsuudesta, vanhemmuudesta, unista, joissa mikään ei ole tuttua ja kaikki on rakasta. Kuvat ovat anarkistisia ja villejä, kenraali kävelee kirkkoon ja räjähtää. Lukija viitotaan lempeään maisemaan, joka saman tien myllätään kapinaksi, marjapiirakat ovat myrkytettyjä, kulman takana odottaa yllätys.
Olli Heikkonen: Teoria kaikkein pienimmistä (Tammi)
Kokoelman proosarunoissa on viehättävää, hullua surrealismia. Ilmaisu on omaperäistä, rohkeaa, yllätyksellistä, hyvällä tavalla hämmentävää. Runoissa on tämän tästä hätkähdyttäviä välähdyksiä, pysäyttäviä oivalluksia. Puhujan ääni on ihastuttavan intiimi, läsnäoleva. Kokoelma on hauskakin, naurattaa usein yllätyksillään.
Kokoelman proosarunoissa on viehättävää, hullua surrealismia. Ilmaisu on omaperäistä, rohkeaa, yllätyksellistä, hyvällä tavalla hämmentävää. Runoissa on tämän tästä hätkähdyttäviä välähdyksiä, pysäyttäviä oivalluksia. Puhujan ääni on ihastuttavan intiimi, läsnäoleva. Kokoelma on hauskakin, naurattaa usein yllätyksillään.
Kristiina Lähde: Kuinka voisit minulta puuttua (Teos)
Kokoelmassa runoilija lähestyy teemojaan, luopumista ja uuden onnen syntymistä, intiimisti, hellästi. Runojen tunne välittyy vahvana. Runot koskettavat, jopa hätkäyttävät. Kokoelman kieli on viehättävän raikasta ja aidon lyyristä.
Kokoelmassa runoilija lähestyy teemojaan, luopumista ja uuden onnen syntymistä, intiimisti, hellästi. Runojen tunne välittyy vahvana. Runot koskettavat, jopa hätkäyttävät. Kokoelman kieli on viehättävän raikasta ja aidon lyyristä.
Aki Salmela: Jokeri (Tammi)
Kokoelma on pimeiden hetkien puhetta, jossa älykkyytensä ja patamustan huumorinsa taakse panssaroitunut hahmo koputtelee omaa kovaa kuortansa. Kortit on jaettu, peli on jo menetetty, ja herttaa muistaessa sydän tuntuu raskaalta kuin ruostunut tykinkuula meren pohjassa. Jokeri on retorisilta keinoiltaan ehjä ja johdonmukainen teos, jossa edellä sanotun kieltäminen on toistuvana keinona läpi kokoelman.
Kokoelma on pimeiden hetkien puhetta, jossa älykkyytensä ja patamustan huumorinsa taakse panssaroitunut hahmo koputtelee omaa kovaa kuortansa. Kortit on jaettu, peli on jo menetetty, ja herttaa muistaessa sydän tuntuu raskaalta kuin ruostunut tykinkuula meren pohjassa. Jokeri on retorisilta keinoiltaan ehjä ja johdonmukainen teos, jossa edellä sanotun kieltäminen on toistuvana keinona läpi kokoelman.
Eino Santanen: Tekniikan maailmat (Teos)
Kokoelma on monikerroksista runoutta, avautuu loputtomasti tulkinnoille. Teos kestää vaikka miten monta lukukertaa. Se on erittäin omaperäinen, samalla hieno kunnianosoitus traditiolle, erityisesti venäläisen vallankumouksen avantgardelle. Kokoelman runoissa puhutaan vakavista, painokkaista asioista, se on eksistentialistisesti painokas, poliittisesti painokas. Tärkeä kokoelma on rohkea, riipaiseva, kaunis.
Kokoelma on monikerroksista runoutta, avautuu loputtomasti tulkinnoille. Teos kestää vaikka miten monta lukukertaa. Se on erittäin omaperäinen, samalla hieno kunnianosoitus traditiolle, erityisesti venäläisen vallankumouksen avantgardelle. Kokoelman runoissa puhutaan vakavista, painokkaista asioista, se on eksistentialistisesti painokas, poliittisesti painokas. Tärkeä kokoelma on rohkea, riipaiseva, kaunis.
Ville Vanhala: Konepeltivirta (ntamo)
Intiimi ja yksityiskohtaisen tarkka kokoelma, lyriikkaa, joka tunkeutuu aivan ihon alle ja kouraisee. Arjesta löytyy raikkaita kuvia, jotka avaavat tuttuuden oivallukseksi, todellisuus vuotaa uudeksi maailmaksi.
Intiimi ja yksityiskohtaisen tarkka kokoelma, lyriikkaa, joka tunkeutuu aivan ihon alle ja kouraisee. Arjesta löytyy raikkaita kuvia, jotka avaavat tuttuuden oivallukseksi, todellisuus vuotaa uudeksi maailmaksi.
Vuodesta 1994 alkaen jaettu Tanssiva karhu -palkinto jaetaan 21. kerran 1.7.2015 Kajaanin runoviikolla. Palkintosumma on 3500 euroa.
Lisätiedot:
Merja Virolainen
puh. 040 715 5062, virolainenmerja@gmail.com"
puh. 040 715 5062, virolainenmerja@gmail.com"
4 kommenttia:
Hei Jouni!"Mikään ei ole tuttua/ ja kaikki on rakasta"on suora sitaatti eräästä kokoelmani runosta.Itse olin ilahtunut teosten lennokkaista luonnehdinnoista,ne ikään kuin houkuttelivat lukemaan kirjan.Mutta kaikki eivät varmasti ole samaa mieltä.
Kiitos tiedosta. Miksi tekstiäsi on sitten lainattu ilman lainausmerkkejä? Onko lennokkuutteen pyrkinyt houkuttelija mennyt tässä siitä, missä aita on matalin. Ja sen jälkeen hän pääsikin syyllistämään muita siitä, että heidän saastallaan ei ole aitoja ollenkaan. Jos lupaan lukea kokoelmasi, kaikki eivät varmaan usko sitäkään.
Heippa!Lainausmerkkejä olisi siinä tapauksessa luonnehdintaan tarvinnut enemmänkin,niiden puuttuminen on toki saattanut hämmentää lukijoita.En ota nyt enempää kantaa saastakeskusteluun,jokainen muodostakoon itse mielipiteensä ehdokkaista.Hyvää kevättä sinulle!:-)
Samoin, ja kevättäkään ei olisi ilman saastaa. Eilen, kun jaettiin J. H. Erkon runokilpailun palkintoja Mikkelisä, yritin sanoa, että kulttuuri on kuin komposti, joka ei toimi ilman likaa, roskaa, jätettä. Kaikkea tätä saastaa tarvitaan, että sellaiset ruusut kuin Merja Virolainen pääsee kukkimaan.
Lähetä kommentti