Monday, January 26, 2015

"Savolainen vallankumous" | Uljas 1/2015

Juha Siltanen
Vallankumous
KOM-teatteri 2014

KOM-teatterin viimeinen Vallankumous nähtiin 17. tammikuuta 2015. Uutisoimatta on kuitenkin jäänyt, miten savolainen näytelmä oli, joten menneessäkin aikamuodossa kirjoitettu juttu puolustanee paikkaansa vielä tänä päivänä.

Kun punikki avautui savoksi, helsinkiläinen kirjailija Juha Siltanen teki kumouksen heti näytelmänsä aluksi. Eikä savolaisuus jäänyt Vallankumouksessa pelkäksi vitsiksi, vaan se oli oleellinen osa sitä surkeaa kohtaloa, joka punaisia odotti esimerkiksi Varkaudessa keväällä 1918.

Kumouksen kyytiin täydellä innolla heittäytyvää pieksämäkeläistä työläistä näytteli nuori helsinkiläinen lahjakkuus Juhani Holopainen. Savo ei taipunut kuin soverikkovitas Holopaisen suussa, mutta tulkinnan tuli poltti. Että Kullervo voisi olla savolainen, ei tullut mieleen, ennen kuin kuulin työväenmarttyyrin laulavan viimeisillä voimillaan Rautalammilla syntyneen Afu Tannerin Orpopojan valssia.

Jos Viiskulman nero Siltanen yllätti minut, niin ihmeissään oli osa yleisöstäkin. Mitä murretta näytelmässä puhutaan, kyseli väliajalla suomalaisruotsalainen seurue. Yhtä ymmällään olivat ilmeisesti olleet myös eteläsuomalaiset kriitikot, koska savo ei tullut vastaan lukemissani arvosteluissa.

Savolaisuus ei nimittäin jäänyt vain Holopaisen varaan, vaan näytelmän toisen päähenkilön Josefina Huttusen (1865‒1957) puhe sai mausteensa itämurteista; Korkeavuorenkadulla muotiliikettä pitänyt "sisar" Josefina oli kotoisin Liperistä. Sitä paitsi mielleyhtymä iisalmelaiseen Miina Äkkijyrkkään ei voinut olla tulematta mieleen Pirkko Hämäläisen näyttelemän "sisaren" saarnan päästessä huippuunsa Helsingin suurkirkossa.

Niin Holopainen kuin Huttunen olivat näitä meidän herramme muurahaisia, jotka vuoden 1917 suurkirkon valtaukseen tielle johdatti älykköjuristi Jean Boldt (1865‒1920). Leo Tolstoin kristillistä kommunismia nautittiin 18 tuntia kirkossa, ja teorian velkaa maksettiin loppu elämä. Tosin se oli Boldinkin kohdalla lyhyt verrattuna vaikkapa Neuvostoliittoon.

Hyvän yrityksen vastavoimaksi tarvittiin paha poliisipäällikkö, ilmiantajaksi naapurin akka ja kuulustelijaksi psykologi, Jean Sibeliuksen juoppo veli. Vaikka vastavoimat olivat yhtä ankarat kuin kevään 1918 lopputulos oli selvä, Siltanen sekoitti hyvät ja huonot uutiset niin, että valmista vastausta ei annettu. Savolainen vallankumous oli valmis "sisar" Äkkijyrkän laittaessa puolet yleisöstä laulamaan Suvivirttä toisen puolen hoilatessa samanaikaisesti Kansainvälistä.

Jäljelle jäi ehkä unelma siitä, että jotain tarttis tehrä. Vilma Melasniemen aloittaessa Jäähyväiset aseille venäjäksi en voinut kuin kyynel silmäkulmassa miettiä, miten äidit Venäjällä jälleen kiristelevät hampaitaan haudatessaan Ukrainassa tapettuja poikiaan.

Nuoresta yleisöstä päätellen KOMin uuden ohjaajan Lauri Maijalan konstit purivat. Jos juonen kuljetus vaati liikaa, niin biisivalinnat tuntuivat toimivat, kuten myös näyttelijöiden karaoketulkinnat kolmihenkisen bändin uusiosovituksina. Vallankumouskarnevaalin teräviä leikkauksia ja brechtiläisittäin vieraannutettuja kohtauksia saattoi muistella silloin, kun möykkä kasvoi niin sietämättömäksi, että kävi sääliksi sekä omien korvien että sen vanhemman suomenruotsalaista seurueen puolesta.

No comments: