Poika: Mix dinot voi
kuolla, jos niitten luut
on niin lujia? Isä: Dinot
vaan blogia päivit-
telee, kukaan ei enää
veistele runoa netistä.
Poika: Kun en pääse
ulos, olen ihan pihalla.
Pikku kakkonen vaihtuu
pitkään kolmoseen.
Äiti: Kiirettä pitää,
vaikka ei pitäisi mistään.
Ihan sutta, loputtomasti,
ja loppukin otetaan
uusiksi. Isä: Näin se
on, aikavarashan minä.
Nimi on alkoholisti ja
palaveri on työpaikka.
Poika: Meidän porukoilla
syystasaus, ohjel-
massa nyrkin puristelua
ja puntareiden jako.
Tyttö: Oikeesti! en oo
syöny, ehkä piltin aa-
mulla mutta sitä ei
lasketa. Mä säästän mun
mahaa siihen, jos
nähdään ehkä. Kyl mä voin
syödä kotona kanaa
riisii, mut mä otan kuoret
pois. Kela! ei tää oo
dieetti vaan elämäntapa.
(Sunnuntaisuomalainen 22.9.2013)
PS Lehdessä taitto oli mennyt sekaisin ensimmäisen kerran näinä pian täyttyvinä kahtena vuotena, joina olen saanut julkaista 30 runoa. Hyvä näin; säe on näköjään runoutta rakentava piirre myös "palstasäkeessä", jolla olen yrittänyt lähestyä proosarunoa kaikissa tämän vuoden runoissa toisin kuin vuonna 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti