Wednesday, September 11, 2013

Kolmetuhatta sivua totuutta ja oikeutta | Kiiltomato



A. H. Tammsaare:
Kotiinpaluu. Totuus ja oikeus V
Kääntäjä: Juhani Salokannel
634 s., Otava 2013

Virolaisen A. H. Tamsaaren (1878 – 1940) romaanisarjan Totuus ja oikeus ensimmäinen osa ilmestyi suomeksi yksitoista vuotta sitten. Nyt kun aloitan viimeisen viidennen osan Kotiinpaluu, huomaan miten vähän muistaa ensimmäisestä osasta Maan lupaus, vaikka kirjoitin siitä Kiiltomatoon vuonna 2002.
Romaanisarjan toisen osan Koulutie arvosteli Kiiltomatoon Yleisradiosta eläkkeelle jäänyt kirjallisuustoimittaja Juha Virkkunen (1941 – 2008). Kotiinpaluun lisäksi kommentoimatta ovat siis kolmas osa Surmatulet ja neljäs romaani Kuolemantanssi. Kunkin osan voi lukea myös itsenäisenä teoksena.
Tamsaare sai julkaistua sarjansa kahdeksassa vuodessa (1926 – 1933), joten kirjailija ja Tuglas-seuran toiminnanjohtaja Juhani Salokannel suomensi sitä neljä vuotta pidempään (tai Otavan ohjelmaan nämä viisi käännöstä sopivat noin joka toinen vuosi). Salokanteleen jokaiseen osaan liittämät jälkisanat mukaan lukien tarjolla on nyt noin 3 000 sivua virolaisen kertomataiteen ”ylittämättömänä saavutuksena” pidettyä proosaa (Maan lupaus 773 s., Koulutie 574 s., Surmatulet 348 s., Kuolemantanssi 668 s. ja Kotiinpaluu 634 s.).
Vaikka viimeisen osan Kotiinpaluun lukujen edetessä huomaan muistojeni palavaan pätkittäin, sivu sivun perään vahvistuu usko: on palattava Maan lupaukseen. Andreksen pojan Indrekin muistan; hän on romaanisarjan päähenkilö. Mutta kuka oli Krõõt? Miksi viimeisessä osassa naapurin isäntäpiru Pearu tunnustaa rakastaneensa juuri tuota Andreksen ensimmäistä vaimoa Krõõtia?
Ja ennen muuta, mitä Tamsaare halusi kertoa hänen kohtalollaan viiden teoksen kokonaisuutta vasten verrattuna? Sanoiko piru lopulta totuuden rakkaudesta, mutta viesti ei mennyt perille siltäkään?
On siis aloitettava alusta. Tuhlaajalukijan on palattava alkuun niin kuin tuhlaajapoika Indrek palaa isänsä Andreksen kotiin viimeisen osan ensimmäisillä sivuilla. On aloitettava alusta ja kerrattava lopulta koko sarja...

1 comment:

Jouni Tossavainen said...

Eric Dickens laittoi viestiä Englannista käsin liittyen Tammsaaren kääntämiseen. Yritimme välittää sitä myös Kiiltomadon keskusteluun, mutta emme onnistuneet, joten liitän sen tähän:

15th September 2013

Dear Jouni,

I tried to send a letter straight onto the Kiiltomato website but it didn't work; some technical problem. Can you send the following message (as between the asterisks), which is a little bit different to what I wrote before, to Kiiltomato:

***

I occasionally read the Kiiltomato / Lysmasken website, as my Swedish is good, my Finnish not so good. But I have enough Finnish to read your review of Juhani Salokannel's translation of Tammsaare's "Tõde ja õigus". As I translate from Estonian, I also have an interest in reading reviews of translations from that language.

Juhani Salokannel has performed a great service by translating the whole of the Tammsaare pentalogy into your language. But what about my language, English?

The English language is still waiting for Tammsaare to reach the shores of the UK or USA. In the 1940s, during World War Two, a manuscript of the first volume of the five was being transported across the North Sea from, if I have understood correctly, Holland to England. (Two of the volumes had been translated into Dutch.) Most unfortunately, the ship was sunk by a German U-boat, so the manuscript never arrived. The Dutch publishing house was run by a couple called Belinfante, and they were indeed distantly related to Harry Belafonte!

Then, in about 2008, several people met in London during the London Book Fair, and there was a real plan to translate all five books. However, the editor in question suffered from a number of problems, so the project was abandoned.

Now, in 2013, the first volume has been published in English translation, as crowd-funding print-on-demand books. This volume has been translated by the husband and wife team Inna Feldbach and Alan Trei. Sadly, Alan Trei died a few years ago.

I hope that Tammsaare suffers no more mishaps in English translation, and that the whole of "Tõde ja õigus" will one day appear in the English language.

***

Best wishes,
Eric Dickens