Meidän perheen syyspäiväntasaus | A Newspaperpoem (30)

Poika: Mix dinot voi kuolla, jos niitten luut

on niin lujia? Isä: Dinot vaan blogia päivit-

telee, kukaan ei enää veistele runoa netistä.

Poika: Kun en pääse ulos, olen ihan pihalla.

Pikku kakkonen vaihtuu pitkään kolmoseen.

Äiti: Kiirettä pitää, vaikka ei pitäisi mistään.

Ihan sutta, loputtomasti, ja loppukin otetaan

uusiksi. Isä: Näin se on, aikavarashan minä.

Nimi on alkoholisti ja palaveri on työpaikka.

Poika: Meidän porukoilla syystasaus, ohjel-

massa nyrkin puristelua ja puntareiden jako.

Tyttö: Oikeesti! en oo syöny, ehkä piltin aa-

mulla mutta sitä ei lasketa. Mä säästän mun

mahaa siihen, jos nähdään ehkä. Kyl mä voin

syödä kotona kanaa riisii, mut mä otan kuoret

pois. Kela! ei tää oo dieetti vaan elämäntapa. 

(Sunnuntaisuomalainen 22.9.2013) 

PS Lehdessä taitto oli mennyt sekaisin ensimmäisen kerran näinä pian täyttyvinä kahtena vuotena, joina olen saanut julkaista 30 runoa. Hyvä näin; säe on näköjään runoutta rakentava piirre myös "palstasäkeessä", jolla olen yrittänyt lähestyä proosarunoa kaikissa tämän vuoden runoissa toisin kuin vuonna 2012.

Kolmetuhatta sivua totuutta ja oikeutta | Kiiltomato

A. H. Tammsaare:

Kotiinpaluu. Totuus ja oikeus V

Kääntäjä: Juhani Salokannel

634 s., Otava 2013

Virolaisen A. H. Tamsaaren (1878 – 1940) romaanisarjan Totuus ja oikeus ensimmäinen osa ilmestyi suomeksi yksitoista vuotta sitten. Nyt kun aloitan viimeisen viidennen osan Kotiinpaluu, huomaan miten vähän muistaa ensimmäisestä osasta Maan lupaus, vaikka kirjoitin siitä Kiiltomatoon vuonna 2002.

Romaanisarjan toisen osan Koulutie arvosteli Kiiltomatoon Yleisradiosta eläkkeelle jäänyt kirjallisuustoimittaja Juha Virkkunen (1941 – 2008). Kotiinpaluun lisäksi kommentoimatta ovat siis kolmas osa Surmatulet ja neljäs romaani Kuolemantanssi. Kunkin osan voi lukea myös itsenäisenä teoksena.

Tamsaare sai julkaistua sarjansa kahdeksassa vuodessa (1926 – 1933), joten kirjailija ja Tuglas-seuran toiminnanjohtaja Juhani Salokannel suomensi sitä neljä vuotta pidempään (tai Otavan ohjelmaan nämä viisi käännöstä sopivat noin joka toinen vuosi). Salokanteleen jokaiseen osaan liittämät jälkisanat mukaan lukien tarjolla on nyt noin 3 000 sivua virolaisen kertomataiteen ”ylittämättömänä saavutuksena” pidettyä proosaa (Maan lupaus 773 s., Koulutie 574 s., Surmatulet 348 s., Kuolemantanssi 668 s. ja Kotiinpaluu 634 s.).

Vaikka viimeisen osan Kotiinpaluun lukujen edetessä huomaan muistojeni palavaan pätkittäin, sivu sivun perään vahvistuu usko: on palattava Maan lupaukseen. Andreksen pojan Indrekin muistan; hän on romaanisarjan päähenkilö. Mutta kuka oli Krõõt? Miksi viimeisessä osassa naapurin isäntäpiru Pearu tunnustaa rakastaneensa juuri tuota Andreksen ensimmäistä vaimoa Krõõtia?

Ja ennen muuta, mitä Tamsaare halusi kertoa hänen kohtalollaan viiden teoksen kokonaisuutta vasten verrattuna? Sanoiko piru lopulta totuuden rakkaudesta, mutta viesti ei mennyt perille siltäkään?

On siis aloitettava alusta. Tuhlaajalukijan on palattava alkuun niin kuin tuhlaajapoika Indrek palaa isänsä Andreksen kotiin viimeisen osan ensimmäisillä sivuilla. On aloitettava alusta ja kerrattava lopulta koko sarja...

(...jatkuu Kiiltomato 11.9.2013)

Lunrutin patsaalla. Kiinalainen runofestivaali | Parnasso

Kirjailija Mo Yan sai Nobelin viime vuonna, mutta hänestä ei ollut Qinghaijärven Kansainvälisen Runofestivaalin sankariksi vuonna 2013. Neljättä kertaa järjestetyn festivaalin Mao oli Jidi Majia.

Vuodesta 2007 ”etevä runoilija ja kirjoittaja” Jidi Majia (s. 1961) on organisoinut ja sponsoroinut runofestivaalia Tiibetin rajanaapurissa Qinghain maakunnassa. Kiinan Vähemmistökirjallisuuksien Liiton presidentti ja Kiinan Runoliiton varapuheenjohtaja Majia johtaa myös komiteaa, joka jakaa Kansainvälisen Kultaisen Tiibetinantiloopin Runopalkinnon.

Ensimmäiset antiloopit myönnettin vuonna 2011 argentiinalaiselle Juan Gelmanille ja liettualaiselle Thomas Venclovalle. Tänä vuonna palkittiin syyrialainen Adonis (Ali Ahmed Said Esber) ja amerikkalainen Simon J. Ortiz.  Palkintoehdokkaina olivat Adam Zagajewski (Puola), Antonio Gamoneda (Espanja), Luo Fu (Taiwan), Ko Un (Korea) ja Kjell Espmark (Ruotsi).

Festivaalin nimen mukaisesti kullatut tiibetinantiloopit ojennettiin Adonikselle ja Ortizille Qinghaijärven (Kukunor tai mongoliaksi Kokonor) rannalla, noin 150 kilometrin päässä maakunnan pääkaupungista Xiningistä. Järjestäjien kannalta oli hyvä, että molemmat saatiin mukaan. Ensimmäinen palkittu  Gelman nimittäin jätti tulematta, ja ilmeisesti siksi häntä ei esitellä enää sen tarkemmin festivaalin nettisivulla.

Sen sijaan festivaalijohtaja Jidi Majia halusi esitellä omaa tuotantoaan yli 800 sivun verran...

(...jatkuu Parnasso 4/2013, 22 - 24)

Bling-bling Suomen päässä | A Newspaperpoem (29)

Kiinassa pyörivät pyöreät pöydät ja

renkaat. Portti portin perään Golden-

port Motorpark. Mutta mihin katosi

lintujen laulu Pekingistä?

Amerikassa pilvipalvelut pelaa ja

meren alla kaapeli tietää, mitä olit

ja siksi olet valmis terroristi niin

Englannissa kuin Ruotsissa.

Syyrian kaasujen voiteeksi Jumalan

tarjous kaksoispiste, kuolema mus-

tempi piste. Paitsi sateenkaaren päässä

Suomessa ministerit urheilee ja Puna-

vuorella hipsterilipun heiluttaja itkee:

Bling-bling männöö ratitta piähä.

(Sunnuntaisuomalainen 1.9.2013)