I
”luonto kuollut on,
tuulesta elävät sudet”
(Francois Villon)
Eki on saanut kuulla kunniansa ja päätä on vaadit-
tu vadille. Tähän maaperään uppoavat herkästi
ve-
toomukset ja otsikot ekien pahuudesta. Mikä
myrs-
ky siitä puhkeaisi, jos EU ehdottaisi erityistoimia
ekikannan säilyttämiseksi? Koska Länsi-Suomessa
ekit ammuttiin sukupuuttoon jo 1800-luvun
loppu-
puolella, eivät ihmiset ole nähneet Ekiä kolmeen
tai neljään sukupolveen, vaikka se on asunut
täällä
jo paljon ennen mahdollista ihmistä kaupungissa.
Jokunen vuosi sitten näin autoni valoissa hallavan
Ekin. Katsoimme toisiamme noin kolme sekuntia,
kunnes Eki kääntyi pimentoon. Olin nähnyt jotain
sellaista, jota vain harva on nähnyt. Annetaan
siis
Halsuan viimeiselle Ekille, joka ampui itse itsensä
navettansa taakse, rauha ja rauhoitutaan itsekin.
(Suomen
Kuvalehti 18.2.2013)
II
Kiitos Scientistille ja hra K:lle
kommenteista. Tauno Pasanen oli hän, se susi, joka ei mahtunut runooni, mutta
tuli mieleen lukiessani Suomen Kuvalehden juttua. Tauno ampui kahdeksan
surmanluotia, Eki yhden. Tauno käänsi vihansa ulospäin, Eki sisäänpäin.
Ilmeisesti melko erilaisia miehiä, mutta yksi yhdistävä tekijä: tuskin tiedän,
mitä maalla tapahtuu. Mikko Niskanen avasi silmiä ja korvia nelisenkymmentä
vuotta sitten, kuka nyt. (SK 19.2.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti