Joskus on oikaistava selkä, katsottava totuutta
silmiin
suoraan ilman säkeenylitystä tai muuta
kaksoismerkitystä.
Tammikuun alku on hyvä
hetki,
ja kerta se on ensimmäinenkin. Peilistä
näen:
runoilu ei kannata. Yhtä vähän tois-
temme
paitoja pesemällä pysymme hengissä,
vaikka
paita tuoksuisi paremmalta. Runous ja
tuoksu
kuuluvat oleiluyhteiskuntaan, jossa hiki
ei
jalostu vientituotteeksi. Kannattaako rukous?
Pysynkö
pinnalla, jos sanon: Anna minulle vielä
tämä
vuosi, joka hetki hyvä päivä. Uskon upot-
taessa
keitän uutispuuroa, ripottelen ruisjauhoja
kiehuvaan,
suolalla maustettuun veteen samalla
koko
ajan hämmentäen: 2 l vettä, 2 tl suolaa ja
5
dl riihikuivaaa ruista ranteesta. Sivua kääntä-
en
uutisrunoilijan uutishuttu hautuu kypsäksi.
4 kommenttia:
Minun täytyy tähän kommentoida sanoen, että kun minä katson peilistä, huomaan, että juuri runoilu kannattaa. Minut se on kantanut kauas. Se kannattaa minua. Pysyn pinnalla runojen varassa.
Rehellisesti.
Hyvä Arja, luetaan ja kirjoitetaan vaan runoja. Uskoa kyllä koetellaan näin vuoden vaihteessa, jos kohta muulloinkin, mikäli peiliin uskaltaa katsoa, valehtelematta.
Kiitos blogistasi. Viihdyn täällä :) Yritetään säilyttää uskomme, kohdistuupa se sitten mihin hyvänsä!
Näin tehdään, ja päivitellään, tjt
Lähetä kommentti